Todella valaiseva otsikko..

Juu elikkäs voitteko pitää vinttarianne irti, muualla kuin aidatulla alueella vai ottaako se heti hippalivot omille teilleen?
Jos pidätte irti nin kuinkas hyvin tulee luokse? Tai miten muuten uskoo jos näkee toisen koiran?

Meillä pidetään päivittäin Castroa väh. 30min irti ja tosi hyvin uskoo. Kerran on hävinnyt näköpiiristä ja se taisi johtua ihan siitä että me käveltiin ylämäkeen ja Castro ehti jo mäen päälle
Luokse tullaan heti kun huutaa "Castro, tuu hakee nami/makkara" Ni koira on siinä edessä ku mikäkin palveluskoira
Ja tosi hyvin antaa kiinni vaikka toinen koira tulee vastaan. Tuli sekin testattua yksi päivä. Catrolla on sellanen "jähmetyn 10sekunniksi ennen kuin moikkaan toista koiraa" vaihe aina niin kun osaa heti sanoa sen tuu hakee nami ni toinen koira unohtuu hyvin äkkiä..

No Uffis lähtee heti omille teilleen jos sen irti päästää. Samoin Nippa Ne on sellanen parivaljakko Mirri ei lähe mihinkää, eikä varmaan Taikurikaan. Kaija ja Omppu saattaa lähtee mut ne tulee kyl takas Bäksi ei myöskään lähe, saattaa vaan pienen lenkin heittää ja tulee heti takas. Meijän koirat ei muille tuu ku iskälle Aina kun meijän iskä ottaa ne pois tarhasta ne on tottunu et iskä antaa niille namipalan jota iskä kutsuu "naminalaks" Eli aina kun iskä huutaa niitä ne tietää et on luvassa nami

Omaa vinttikoiraa ei ole mutta hoitamistani affuista voisin sanoa..
Elikkäs niitä voi pitää pellolla vapaana juoksemassa taikka lenkillä irti ( asuvat maalla ) että eivät lähe mihkään. Nuorimmainen narttu saattaa välillä oikkuilla, harvemmin. Varsinkin vanhempi narttu on erit. tottelevainen, todella miellyttämisenhaluinen mitä afgaanit EI ole

Niin.. afgaanit EI ole miellyttämisen haluisia.. Mikäköhän toi miun koira sitten on rodultaan?

Ihan varmasti afgaani, näitä "luonnevikaisia" yksilöitä vaan löytyy ..

Vimmaa voi pitää irti melkeenpä missä vaan, "toimii" ku ihmisen mieli

Hoitamaani afgaania ei voi pitää irti, kuin aidatulla alueella. Kulkee omia polkujaan ja jahtaa oravia, joita on joka puussa.

dalilla on nyt "enpäs tuu sinne kun otat mut kuitenkin kiinni"-vaihe menossa. pakko silti pitää irti ja keksiä mitä mielikuvitukseelisempia keinoja ottaa se kiinni kun tarttee

Kyllä tuo wipukka on melkein helpoimmasta päästä ollut, mitä irtipitoon tulee. Vertailukohtana siis lähinnä palveluskoiria. Korvat pysyvät hyvin päässä, kutsuja tottelee mainiosti ja pitää yleensä erittäin hyvin kontaktia sikäli, että tietää missä minä menen eikä kovin kauas harhaile. Jos nyt ajatellaan sitä, että rusakko lähtisi jaloista enkä ehtisi tilanteeseen reagoida niin yhtä suurella todennäköisyydellä nuo "väärän rotuiset" hetken ajaisivat kuin wipukkanikin -todennäköisesti jäisivät vielä etsimään jälkiäkin.

Meillä on alettu vähän kokeilee rajoja... kun huudetaa ni ensin käänytää kattoo ja sit mietitää tuunko vai en...
Mut toi on niin kiltii (vielä) ettei se uskalla olla tulematta...ei saa muuten makkaraa!

Tällä hetkellä pysytellään vielä aitojen sisällä, saa nähdä miten tulevaisuudessa. Kerran jo tosin kokeiltiin päästää irti ihan vapaaksikin ja kyllä Fredin sai kiinni, mutta hieman liian pitkiä lenkkejä se teki joten jäi sitten siihen vielä joksikin aikaa ainakin. Ehkä sitten kun tunnetaan paremmin .

Castrolla taitaapi olla pienimuotoinen kokeiluvaihe päällä...
Toissapäivänä lenkillä kaksi ihmistä käveli kauempana ja Castro lähti hirveetä kyytiä kattomaan tietty niitä.
Me sitten huudeltiin siinä Castroa ja ei herraa näy..
Käveltiin siinä sitten eteenpäin ja vähän ajan päästä herra tulee läähättäen mettästä.
Että näin
Eilen taas heti kun sano (ei edes korottanu ääntä) että tule mamman luokse ni jo oli iso vauva sylissä

Kyllä näitä kaikkia voi pitää irti metsässä sekä pelloilla. Ainoastaan uroksemme on hieman katoilevaa sorttia. Lähtee pidemmälle aina merkkailemaan, mutta palaa takaisin 5-10min päästä..