Minun rakas Bulle bullmastiffi kuoli tänään. Sydän ei vain jaksanut enää. Kuoli ihan hetkessä. Pisti maahan talon nurkalle, kellistyi kyljelleen ja ennen kun ehdin juosta ne kymmenen metriä paikalle niin sydän oli jo lopettanut lyömisen.

Kaikki meni niin nopeasti, toivottavasti ei ollut kipuja. Mutta on se niin surullista.

Onneksi otin viime vikolla jonkun valokuvan..

Bulle viime viikolla

Bulle

Oj, så tråkigt minnena finns alltid kvar även om det inte känns som en tröst just nu, jättefin hund

olen niin pahoillani. jaksamisia.

Otamme myös osaa...

Lämmin osanottoni

Osanottoni

Voimia sinulle, eipä tässä oikein muuta osaa sanoa..

Osanottoni

Satumetsän laidalla oli portti.
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui, katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista.
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren, miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni. Sen on hyvä olla.
-Niina Toivonen-

Voimia suureen suruusi.

Voimia.

Voimia teille

Osanottoni.

Osanottoni

Lämmin osanottoni ja Bullelle hyvää matkaa

Lämmin osanottoni ja voimia teille

Osanotto suureen suruun, .

Otan osaa Voimia ja Bullelle rauhallista matkaa sateenkaarisillalle

Syvät osanottomme

Osanottoni Suureen suruusi.

.. olen niin pahoillani, omassa muistissa liiankin hyvin joulua edeltävä aika kun Päärynä lähti .

Lämmin osanottomme!

Kiitos kaikille viesteistä. Suru on valtava.

Nyt lähdemme hautaamaan Bullen mökille metsän laitaan.

Osanotto myös meiltä

Osanottomme suureen suruunne.
Ei löydy nyt sanoja, jotka lohduttaisivat.

Osanottoni suruunne

Minun täytyy jatkaa,
joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tanssihin,
siellä veden loiskinnassa,
sillä olen Minäkin.

Siellä missä korkealla
siintä pilvi sulavin,
siellä sinipilven alla,
siellä olen Minäkin.

Avara on taivaan syli.
Tuulen tietä purjehdin.
Pääskyt lentää pässi yli,
siinä olen Minäkin.

Ala pelkää tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyvilyssä,
siinä olen Minäkin.

Otanosaa.

Olen pahoillani, paljon voimia

Voi ei! Mahottoman paljon voimia ja jaksamisia tän surun keskellä.

Voimahalaus meidänkin poppolta

Osanottoni

Osanottomme

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.

Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

Osanottoni.

Osanottoni suruunne.

Osanotot meiltäkin.

Osanottomme

Olen todella pahoillani Liian aikaisin oli Bullen vuoro lähteä sateenkaaren toiselle puolelle, mutta ehkä Bullella on isompi tehtävä siellä suoritettavanaan.

Syliisi sulje,
Äiti maa,
Sateena anna,
maahan langeta,

Tomuna taivaalla,
sateenkaarena,
valona,
aina.

Syliisi sulje,
Äiti maa,
Suruni anna,
sateena kuohuta.

Osanottoni

Voi ei!!!

Jaksamisia sinne..

PIITU Simba ja Tirri

Voimia ja jaksamista, näin jälki käteen seuraavin sanoin.

Siltoja olemme toisillemme.
Emme matkatovereita, emme sateenkaari jonka,
lopussa on aarre emme edes sortumattomia.

Kiitos kaikille osaanotoista. On se koira ihmisen paras ystävä, ja nauttikaa omistanne. Sitä ei koskaan tiedä miten paljon on aikaa jäljellään.

Minullahan oli tiedossa että Bulle ei tulee elämään kovin pitkä elämää, ja yritin antaa aikaa, sekä rakkautta ja rajoja riittävästi. Nuorempana enemmän rajoja ja vanhempana enemmän rakkautta...

Useinkin kävi mielessä että nyt pitää tehdä Bullelle mieluisia asioita ja rapsutella vähän ekstraa. Jos se ei enää pitkään enää jaksa...
Näin jälkikäteen on itsellä hyvä mieli että tuli osoitetua sille että välitetään, ja tehtyä sille mieluisia asioita vaikka itella oli kuinka kiire.

Rapsutuksia kaikille nelijalkaisille

toivotaan että minulla olis pian uusi bullmonsteri

ps. pitäsköhän tuo nimimerkkikin pian vaihtaa, vaikka omaksi nimeksi kuten monella muilla..?

t. Päivi