Moikka ja hei, olen 2,5 v bullmastiffi uros. Aiemmista touhuistani olette voineet lukea mm. iltapäivälehdestä. Saatatte tuntea minut nimellä Maxi (Royal Seed's Royal Bullion), mutta ilmeisesti uudet isäntäni ovat vaihtaneet nimeni, koska palkka on noudettavissa eri komennolla. No, en siitä vanhasta nimestä oikeastaan pitänytkään kuin joka kymmenennellä kerralla.. Olen kuullut, että minusta on puhuttu myös täällä, joten ajattelin kirjoitella hieman kuulumisistani.. Olen asustellut uusien isäntien kanssa nyt n. neljä viikkoa ja toistaiseksi meillä on mennyt hyvin(ainakin heidän mielestään..). Olen keskittynyt lähinnä olemaan vaaka-asennossa, tavaroiden kantaminen uuteen osoitteeseen otti yllättävän koville. Ilmeisesti lämpimät ilmat eivät myöskään houkuta liikkumaan, vai löytyykö teiltä muilta ylimääräistä energiaa?

Isäntäni ovat olleet muuten ihan ok tyyppejä, mutta ruokaa he eivät osaa tehdä! Aluksi tarjosivat jotain ruskeita kökkäreitä, joista pakkini meni ihan sekaisin. Jollain Yrjölän puurolla pitäisi muka nyt sitten jaksaa päivä tehdä töitä.. Ruuassa taitaa vaan olla vielä jotain joka ärsyttää, koska korvani kutiavat ja silmäni vuotavat.. Korvien puhdistus tuntuu hyvältä, mutta mitään tippoja on turha tulla korviin tai silmiin laittamaan! Miten te muut kestätte terveydenhuollon?

Seikkailuja ollaan jo yhdessä ehditty kokea monta erilaista. Erityisesti olen pitänyt mutaisista ja haisevista asioista, eläinlääkärissä käynnitkin menettelevät koska niistä saa parhaat palkinnot. Ja voi kun joskus saisin vielä linnun kiinni. Isäntäni on tosin sitä mieltä, että tähän ei harrastustililläni enää ole korkeiden korvaussummien takia rahaa, autokin kun piti hankkia...

Isäntäni veivät minut ensimmäiseksi kouluttajien luo, joiden luentoja olivat aiemmin keväällä käyneet kuuntelemassa. Aivan mahtavia tyyppejä nuo kouluttajat ovatkin!! Hössöttävät isäntieni kanssa koko ajan jostakin operantista ehdollistamisesta.. Hiukan päätä siinä touhussa joutuu käyttämään, että saan aikaiseksi äänen joka tietää palkan maksua. Mutta onhan tämä silti paljon parempi kuin vanha koulutustyyli, jossa pää tuli todella kipeäksi. Siitä minulla on muistona pari arpea.. Olen nähnyt kouluttajat pari kertaa ensitapaamisen jälkeenkin ja pitäisi vielä mennä muka mm. jonnekin hihnakurssille. Koirien kieleen minulle ei ole ollut pentuna mahdollista tutustua tai sitä ovat opettaneet myöhemmin siihen sopimattomat yksilöt. Yksin touhutessani en nimittäin ole varma miten minun pitäisi suhtautua toisiin koiriin, ihminen tukenani ohitukset kyllä mukavasti. Veljeä tai siskoa en siis isäntieni suruksi saa, mutta kyllähän minussakin on tarpeeksi huolehdittavaa.

Isännilleni tein muuten heti selväksi, että luihini on sitten turha koskea. Oppivat kyllä kerrasta ja antavat minun syödä niitä nyt omassa rauhassani.. Nykyisin luovun kyllä luusta mielelläni kun usein saan parempaa tavaraa vaihdossa. Ja usein saan vielä luunkin takaisin. Kukapa ei tällaiseen vaihtokauppaan suostuisi?

Käytiin tänään tekemässä juttua aamulehteen, meikäläinen pääsi malliksi lehteen tulehtuneilla silmillään! Jutun tarkoitus ei siis ole kertoa minusta eikä omistajistani, olemmehan tunteneet vasta niin vähän aikaa. Tarkoituksena on kertoa mitä jokaisesta koirasta voi väärässä ympäristössä tulla ja mitä näille asioille on jälkeenpäin tehtävissä. Aina vika kun ei meissä nelijalkaisissa ole ja ratkaisun saattaa löytää muualtakin kuin saunan takaa!

Etenemme täällä päivä kerrallaan varovaisen toiveikkaana, toivottavasti tulevaisuus on valoisampi (ei se kuuluisa valkoinen valo tunnelinpäässä) kuin menneisyys.. Laitan mukaan pari kuvaa, isäntä kun ei ole vielä ehtinyt lupailemaansa galleriaa tekemään..

Terkkuja tutuille ja kiitokset kaikille apuaan tarjonneille,
Hanna "Haen ehdotonta alistumista",
Tommi "Kova käsi",
Cabo "Älä **ttu koske mun luuhuni!"

Pic1
Pic2
Pic3

Tervetuloa,ihanaa kun löysin ihmiset jotka uskoi sanaani ettei koira hullu ole,uusi nimi on siis Capo.Hienot kuvat olet jo saanut otettua.

Tervetuloa mukaan mutakuono ja cabo.

Tervetuloa meidänkin poppoon puolesta! Olen vilpittömän iloinen siitä että tarjoatte nuorelle herralle uuden mahdollisuuden!

(Cabolle terkkuja iskältä )

the press!

No siinä sitten taas nähtiin tuo toimittajien kyky muutella asioita!! "Capo (kirjoitetaan muuten CaBo) oli vielä kuukausi sitten ongelmakoira" mutta on nyt "parantunut" kuin taikaiskusta! Painotimme, että emme tunne koiraa vielä. Tutustumme toisiimme päivä päivältä paremmin ja useampi kuukausi vielä menee, että opimme tuntemaan sen tavat. Koira on siis wip, koulutettu sitä ei vielä ole.

"Suuren koiran pitäminen on aina riskienhallintaa". No voihan näinkin sanoa suurinpiirtein nämä sanat "Eläimiin ei voi ikinä 100% luottaa, joten mahdolliset ongelmatilanteet on parempi ennaltaehkäistä kuin katsoa mitä tapahtuu". Tuota turhaa ihmisten syyttelyä tässä tapauksessa ei jutussa olisi myöskään tarvittu.

Joka tapauksessa emme tiedä onko koiramme ollut koskaan nk. ongelmakoira vai mitä sen menneisyydessä on tapahtunut. Pyrimme luomaan ympäristön, jossa näitä ei ainakaan enää pääse tapahtumaan. Toivottavasti ihmiset osaavat lukea lehtijutun varauksella, eivätkä vedä siitä hernettä nenään. Toivottavasti myös täällä pystytään keskustelemaan avoimesti ja asiallisesti ilman parhaita "Asiantuntijoita".

Olipas hienosti kirjoitettu tarina, ja varsin komea poika!

Onko tästä ollut jotain juttua lehdissä vai? Saisikos vähän valaistusta taustoihin, en ole oikein seuraillut.. Mutta upeaa, että se on nyt hyvässä kodissa ja voi hyvin.

Voisko kukaan vaikka skannata juttua Aamulehdestä?

Toivottasti teillä kaikki sujuu nyt hyvin CaBon kanssa!

Tervetuloa joukkoon CaBo ja mutakuono! Kylläpä on komea poika. Minäkin toivon, että joku skannaisi jutun tänne.

Tervetuloa mukaan meidänkin lauman puolesta!

Ihana lukea, että Cabo on löytänyt kodin, jossa se saa arvostusta ja oikeanlaista koiranelämää.

Meiltä myös tervetuloa mukaan ....
täällä pari sukulaista lähettää Capolle terveisiä

Kaikkea hyvää Cabolle perheineen! Komea poika kieltämättä

"Joka tapauksessa emme tiedä onko koiramme ollut koskaan nk. ongelmakoira vai mitä sen menneisyydessä on tapahtunut."

Mitä tämä tarkoitta?

Mabel, uskoisin kirjoittajan tarkoittavan sitä, että silloin kun ei itse ole ollut paikalla ei voi olla täysin varma siitä mitä on tapahtunut ja mistä syistä.

MUTTA: jokainenhan tietää mitä tämän asian ruotimisesta viimeksi seurasi joten eiköhän nyt jo olisi aika jättää menneisyys sinne minne se kuuluu ja keskittyä enenmmän nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Cabolle & uusille omistajille onnellista ja sujuvaa tulevaisuutta.

Minä halauan että aloittaja vasta minulle Ei ole tulevaisuus ilman menneisyys, se ei tarkoitta että vaan huono asiat tarvitse ota esille, mutta haluan siltti tiettä mitä toi lausunto tarkoitta.
Ei ole enemmän oikein leimatta vanha omistajia, yksi nistä bullmastiffkasvattaja. Mitä tapahtuu jos he tulevat tänne kirjoittamaan?

Mabel:

Tarkoitimme tuolla juuri sitä mitä Tizzian mainitsi. Eli emme voi tietää onko koiraa provosoitu toimimaan vai onko sillä vaan kilahtanut päässä. Tuossa artikkelissa ollut lause "vika olikin ollut koko ajan ihmisissä, ei koirassa" on mielestämme todella huono! Me sanoimme, että emme voi tietää mistä ongelmat aiemmissa perheissä ovat voineet johtua, meillä kun toistaiseksi on mennyt ilman suurempia ongelmia. Kirjoitus on siis aina toimittajan näkemys aiheesta, hän painottaa mielestään tärkeitä asioita. Yritän itse tarkentaa jatkossa myös omia sanamuotoja, viestit voi lukea todella helposti "väärin". Jokainen poimii niistä eri sanoja joihin tarttuu.

Huolimatta siitä, että yksi vanha omistaja on ollut bullmastiffkasvattaja ei tarkoita etteikö asioita voi tehdä väärin. Hän on siis voinut toimia aivan oikein, emme saa sitäkään ikinä tietää. Mutta olemme törmänneet näissä piireissä niin moneen "vaatii kovaa kättä" yms. ihmiseen, että ei ihmekkään jos normaalista koirasta saa provosoitua esiin "luonnevikoja". Me emme syytä ketään mistään, jokainen saa kouluttaa haluamallaan tavalla. Yritimme lähteä tähän tyhjältä pöydältä, koska taustoja emme saa tietää vaikka haluaisimmekin. Meille tärkeintä on siis koira, jonka eteen tässä töitä yritetään tehdä.

Nämä aikuisena tulevat koirat ovat todella hankalia tapauksia koska ikinä ei tiedä mitä on käsissä. Juuri kun alat saada luottamusta koiraan voikin tulla jokin ärsyke ympäristöstä, joka onkin ollut ongelma alunperin. Koko ajan pitäisi pystyä olemaan varpaillaan! Ihmetyttää vain tälläisten eläimien "kierrättäminen" jos ongelma on ollut tiedossa alunperin. Koiran pitäminen on vastuunkantoa, ongelmia EI kuulu siirtää eteenpäin. Ongelmien ilmetessä pitäisi ottaa hattu käteen ja osata pyytää apua jos omat eväät ei riitä. Paljon on tehtävissä myös jälkeenpäin jos löytyy vain motivaatiota tehdä töitä.

Nyt olemme siis yrittäneet tutkia venettä erilaisisa tilanteissa ja valitettavasti yksi vuoto on löytynyt. Tällä hetkellä emme siis tiedä pääsekö sillä rantaan asti vai upotaanko kesken matkan. Ikävää tilanteessa on se, että poika on hurmannut meidät jo täysin! Niin nopeasti näistä limanuljakkeista tulee tärkeitä...

Hyvän näköinen koiruus.

T: myös yhden ex-kiertolaisen omistaja

todella kaunis koira ja todella hyvä kirjoitus
tsemppiä niin koiralle ja perheelle että kaikki loksahtaisi kohdilleen

Mielenkiintoista luettavaa...

Auri kertoi aikaisemmin että on ilmoittamassa koiran viralliseen luonnetestiin vielä tämän kevään aikana. Kertoisitteko mihin testiin koira on ilmoitettu? Menisin mielelläni katsomaan ihan sen virallisenkin testin kun olin kerran mukana siinä epävirallisessakin. Mielenkiinnosta haluaisin verrata testien antamaa tulosta ja mahdollisesti itsekin taas oppia jotain koirien käyttäytymisestä.

Valitettavasti tähän tarinaan ei saatu onnellista päätöstä. Halu auttaa oli kova mutta kaikkea ei saa korjattua. Jouduimme lopettamaan ennen kuin pääsimme edes kunnolla alkuun.

Cabo ehti olla meillä reilun kuukauden ja tänä aikana meillä ei ollut mitään ongelmia yhtä tapausta lukuunottamatta. Näimme pienen välähdyksen siitä mitä tapahtuu ja mihin koira pystyy kun homma karkaa käsistä. Teko kesti vain hetken mutta oli vakava ja kertoi paljon koirasta. Tämä yllätti meidät ja paikalla olleet kouluttajat täysin.

Kouluttajat kertoivat oman mielipiteensä asiasta. Kyselin muutamalta kasvattajalta myös samanlaisista tapauksista ja mielipiteitä. Näiden, oman mielipiteeni ja taustojen perusteella mietin muutaman yön ja päivän mitä tehdä ja mitkä ovat riskit. Tunteet tulevat valitettavan helposti eläimien kanssa mukaan ja itse on "liian lähellä" ajatellakseen järkevästi. Joka yö järki kävi kuiskimassa "Tiedät mitä pitää tehdä.", silti sitä haluaisi vain yrittää. Ehkä on joku keino, jos sittenkin..

Vaarallisen käytöksen omaavan koiran kanssa on liian suuri riski joutua ongelmiin. Valitettavasti tiedämme kuinka huonosti tässä voi käydä. Eristämällä voi riskejä hallita, mutta onko se enää koiran elämää? Ei mielestäni. Teimme lopullisen, erittäin vaikean päätöksen ja Cabo näki vielä yhdet unet isäntien sylissä ennen viimeistä matkaa.

Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen pelastusyritys johon osallistun. Jatkossa näitä saavat hoitaa ne, jotka osaavat jättää tunteet pois. Tämä otti yllättävän koville ja olemme yrittäneet pari päivää vain unohtaa koko asian. Tästä johtuen viestissä voi olla "kylmä tunne".

Cabo

Minä tunnen tosi paljon empatia teidän kohtaan, te haluatte tehdä kaikken, mutta se ei aina riittä. Voimia teille, Cabo saa rauha

Samoin minä mieti taas tämä siirtäminen, vastutonta, ja en anna perikseen. Kasvattaja/koiraihminen pitää kyllä tiettä milloin riskejä ei otetta Nyt joudu vielä tämä perhe kärsii ja tehdä päätös, näin se ei saa olla. Jos jäähylly tule tämän takia, anna tulla.

Voimia !!

Voi surku Voimia jaksaa eteenpäin.

Voi kuinka surullista luettavaa Toivon teille voimaa jatkaa eteenpäin sekä kiitän siitä etä tunnette ja kannatte vastuunne koiranomistajina. Toivottavasti seuraava hännänheiluttajanne on sellainen johon voitte luottaa 100 prosenttisesti.

Moi,

ikävää että asiat menivät noin. Miksi sitä ihmisen pitääkin joskus tehdä niitä vaikeimpia päätöksiä elämässään...

Mutta jos voimia riittää niin minä ainakin haluaisin kuulla tuosta ikävästä tilanteesta/reaktiosta, joka edesauttoi tuota vaikeata päätöstä.

En todellakaan arvostellakseni tms. vaan ainoastaan kiinnostuksesta tämän rodun "pimeään"/ikävään puoleen ja muutoinkin. Oppiahan se olisi kaikille. Harvoin näistä asioista juurikaan puhutaan.

Positiivisena puolena aiheesta: nyt teillä on ainakin kokemusta. Kunhan aika on valmis ja jos halua on niin teillä on varmastikin verratain hyvät lähtökohdat pienen pennun kasvatusta varten Kunhan aika on valmis...

Paljon jaksamista teille!!!

Olen niin pahoillani teidän puolestanne ja Cabon puolesta
Näin ei soisi koskaan kenellekkään käyvän.

Olen todella pahoillani. Voimia jaksamiseen.

Voi ei, näin ei soisi kenellekkään tapahtuvan. Voimia, päätös oli varmasti erittäin raskas.

Hei,


on päätöksiä, jotka ovat raskaita tehdä, mutta ne tulee tehdä kun vaihtoehtoa ei ole. On hyvä, että koira päätyi vihdoin ja viimein ihmisille, joilla oli kanttia ja rohkeutta tehdä tämä päätös kun muut eivät siihen kyenneet.

Voimia, jaksamista ja toipumisaikaa teille.

Heidi Rubin
0400-333 242

Voi voimia! harmi että tässä kävi näin.

No just Komppaan täysin Mabelia ja Rubinia! Kirjoitin jo siihen aikaisempaan kyseistä koiraa käsitelleeseen ketjuun mielipiteeni siitä missä koiran paikka mielestäni oli luonnetestattu tai ei. Missä oli siis se kuuluisa kasvattajan vastuu?

Olen pahoillani että tässä kävi näin, mutta minä myös olen ja olen ollut jo aikaisemmin sitä mieltä että kyseisen koiran olisi jo pitänyt saada jo rauha itselleen aika päiviä sitten
On valitettava homma että näemmä joskus ihmiset ajattelee ennemmin omaa etuaan ja mainettaan kuin koiran parasta.....valitettavasti siinä sitten kärsii moni muu ja myös kyseinen koira Meille kaikille kasvattajille tulee varmasti tulemaan jokaiselle ikäviä tapauksia, mutta silloin onkin tärkeää tämä Sannan mainitsema kasvattajan vastuu! Ja miten asiat yleensäkin hoidetaan siinä vaiheessa, eikä vain piiloiteta tai siirretä ongelmaa eteenpäin.
Ikävästä tapauksesta huolimatta hyvää jatkoa teille jotka olette ehkä ilman syytä syytöksiä tämän tapauksen johdosta kuulleet. Aina ei kuitenkaan välttämättä ongelma ole narunkaan päässä.

Kokemus on varmasti ollut rankka Cabon omistajille, mutta mielestäni ratkaisu on oikea. Kuten Mia sanoi, vika ei aina ole narun päässä, ja silloin vaihtoehdot ovat vähissä.

Olen pahoillani Cabon ja omistajien puolesta.

t. Kristina

Tiesimme mihin ryhdyimme kun tämän koiran otimme. Tiesimme, että helppoa tämä ei tule olemaan tapahtui sitten mitä tahansa. Tällaisten tapausten kanssa töitä tekevät motivoituneet kouluttajat halusin alusta asti mukaan varmistaakseni parhaat mahdolliset edellytykset onnistua, kokemusta kun on aiemmin vain "helpoista" koirista. Päätöksenteon vaikeus tässä yllätti vaikka yritti olla kuinka tunteeton. Sen tekemisen jälkeen koiraa ei valitettavasti voi enää auttaa, joten loppu on itsensä säälimistä. Toki surutkin pitää surra.

Onko vastuu kasvattajalla vai ensimmäisellä (ja viimeisellä!!) omistajalla? Mielestäni se on omistajalla. Hänen työnsä on ottaa selvää mistä mahdolliset ongelmat johtuvat ja mitä niille voi tehdä. Tähän sitoudutaan siinä vaiheessa kun koira päätetään kaveriksi ottaa. Kasvattajan vastuu on olla käyttämättä epävarmoja tapauksia jalostuksessa. Kuinka hyvin kasvattajat loppujen lopuksi muuten osaavat "lukea" koiria ja niiden käyttäytymistä?

Vika ei siis aina ole perimässä. Sosiaalistamisessa tapahtuneilla virheillä, myöhempien kokemuksien kautta tai kouluttamalla on myös helppo "pilata" koira. Suuresta koostaan huolimatta ystävämme ovat äärimmäisen herkkiä pikkupoikia / tyttöjä.

Samalla kouluttajalla on käynyt myös toinen bullero, jolla on samanlaisia ongelmia kuin meidän tapauksessa oli. Muilta rotua harrastavilta olen kuullut myös useista tapauksista, joissa hampaita ei osata käyttää oikein. Ongelmia siis tuntuu olevan tai sitten ihmiset vain puhuvat... Samaan aikaan bullmastiffi "scene" tuntuu olevan jakautunut ryhmiin, joissa tärkeintä on haukkua ja puukottaa toisia selkään. Kuten mia totesi, samoja ongelmia on kaikilla kasvattajilla. Silti rapa tuntuu lentävän kun jonkun kasvatille tapahtuu jotain ikävää tai on muuten vain ongelmia. Asioista pitää pystyä keskustelemaan ja ottamaan opiksi, syyttelemällä ei valitettavasti edistystä missään asiassa tapahdu. Koskakohan pää asiasta tulee taas pääasia?

Kiitos kaikille tuesta ja aurinkoisempaa kesän alkua

PS. Tuo viimeinen on sitten vain sivusta seuranneen mielipide. Taustoja yms. en tähän ulospäin tulehtuneelta näyttävään tilanteeseen tiedä, enkä edes halua.


EDIT

Olen idiootti joka ei osaa ilmaista itseään!
Tuolla "lukemisella" en hakenut ilmeiden ja eleiden lukemista vaan syy-seuraus suhteita. Kuinka moni osaa kaivaa ongelman aiheuttajan esiin ja tietää mitä sille on tehtävissä? Monella kasvattajalla on useita koiria ja on varmasti erittäin vaikeaa löytää tälläisten tapausten vaatimia resursseja muun työn lisäksi.

Minä haluan kirjoitta niin paljon täällä.... Koiran kasvatus on ketju, rikkomaton sellainen jos halua hyvä lopputulos , kun yksi lenki puuttu, ketju katkee. Kasvattaja on hitsaija.
Kasvattaja pitää osa koiran kieltä ja eleet, omistaja ptää myös oppi tulkisemaan oma koira ja anta selvä palaute jos koira teke väärin tai oikein. Se vaadi paljon että bullmastiffi pure, se ei kuulu heidän luonne.

On ihmisiä jotka puukottavat selkään, ja on ihmisiä jotka ovat aidosti huolissaan rotumme tilanteesta, ja millä tavalla asioita joskus väärin hoidetaan! Valitettavasti nämä "pahat" ja "huonosti" hoidetut asiat heijastuvat meihin kaikkiin rodun kasvattajiin.
Sehän on päivän selvä asia että varmasti on muitakin bullmastiffeja jotka ovat niin sanottuja ongelma tapauksia, mutta se onkin sitten eri asia miten kukin kantaa sen vastuuunsa ja koiransa/kasvattinsa asioista.
En tiedä yhtään muuta montaa kertaa hyökännyttä tai purrutta bullmastiffia mitä kierrätetään ainakin viiteen eri paikkaan aina vaan vielä puremienkin jälkeen. Koska tämä ei maalaisjärjenkään mukaan voi olla vastuullista touhua eikä myöskään koiralle hyväksi ja vielä sitten vaarallista muille!
Tarkoitukseni ei toki ole nyt mollata, vaan olen aidosti huolissani että kohta suomessa ei bullmastiffeja saa enää kasvattaa! Jos näitä vielä monta lehdessä näkyy!

Tästäkin aiheesta pystymme varmasti täällä keskustelemaan asiallisesti, ainakin minä

Aivan samalla linjalla kun mia. Jos kasvattajat eivät reagoi tähän se on täys välipitämätys(?) rotua kohtaan.