Itkettää. Kävin juuri lääkärissä.

Furunkuloosista johtuva linkkaus ei ollut furunkuloosista johtuvaa, vaan nivelrikko.

Silmiä ei olisi saanut hoitaa niillä lääkkeillä kuin hoidin, vaan kyseessä oli lähinnä kuulema kuiva silmä kummassakin.

Uppo on liian tärkeä minulle, että tällaista saisi tapahtua.

Aika vaikea niellä, että olen tehnyt väärät ratkaisut, kuunnellut vääriä ihmisiä.

Uppo saa nyt kortisonihoitoa ja kipulääkitystä, sekä silmille huuhtelua 3-5 kertaa päivässä.

Tunnen itseni ameebaksi.

Älä toki soimaa itseäsi upponalle olet varmasti tehnyt parhaasi sen tiedon varassa mikä sinulla sillä hetkellä on asioista ollut.
En toki vähättele, tietenkin harmittaa jos joutuu huomaamaan tehneensä vääriä ratkaisuja - etenkin jos ystävä niiden seurauksena voi huonosti. Mutta jos sinä kovin suret niin varmasti koirasi suree sinun kanssasi, jolloin tilanne on vain entistä huonompi, eikö vain? Pidän peukkuja että löydätte helpotusta koiran - ja sitä myötä myös sinun - elämään!

Tizzian

Upolla alkoi lonkka lonksumaan - aivan korvin kuultavasti. Se meni niin kipeäksi ettei voinut enää pitää painoa ollenkaan. Fyysistä painoa on pudonnut neljä kiloa, mutta muuten Uppo näyttää yllättävän onnelliselta.

Nyt laitellaan Cartrophenia injektiona ja lisäksi annan rimadylia, silmiin pelkkiä kostutustippoja, jotka näyttävät toimivan.

Polven ennuste on epävarma.

Älä tosiaan itseäsi syytä, olet tehnyt parhaan tietosi mukaan. Toisekseen (helppoahan se on minun sanoa) älä murehdi suotta tulevia: voi olla, että Uppo elelee hyvinkin vaivansa kanssa ja vastaa hyvin hoitoihin. Joskus tuntuu, että ne raihnaisimmat elävät pisimpään, kun taas terveimmät viedään yks´kaks pois. Tärkein asia minkä olen koiriltani oppinut, on se, että pitää elää ilosena häntä heiluen tätä hetkeä ja itkeä vasta sitten, kun eron hetki koittaa. Tosin myönnettäköön, että se on usein vaikeaa.

vahtinalle, Kiitos sanoistasi !

Nyt vaan kävi viikonloppuna niin, että...

Siis, Uppo voi ihan hyvin ja oli iloinen. Ajattelin et lähetään mökille uimaan ja vahvistamaan jalkoja. Kun ollaan perillä huitsin nevadassa, menee Upolta kyky kävellä. Ei eläinlääkäreitä, kello jo hyvin illan puolella.

Leikin rohkeaa ja kehun Uppoa aina kun sai vähänkin liikuttua. Oletteko nähneet bullmastiffia joka kävelee etujaloilla? Minä olen. Kun menin yöllä nukkumaan, itkin vuolaasti.

Aamulla tärkeä ystäväni soittaa, ja kertoo tämän luultavasti olevan cartrophenin sivuvaikutusta. Ei auta muu kuin odottaa sen haihtuvan verestä, ja sitten vaihtaa lääkettä.

Olen vieläkin shokissa. Uppo ei voi kävellä vieläkään, mutta onneksi elämässäni on tällä hetkellä mies, joka varta vasten tulee ruokatunnilla kantamaan Upon nuo rappuset alas tarpeilleen, minä en meinaan varmasti siihen kykenisi. Kiitos hänelle!

Verrattain alistunut olo.

Hei Upponalle,


ikävä kuulla nelijalkaisen ystäväsi kärsimyksestä.

Meillä on monen vuoden kokemus cartrophen-lääkkeestä mastiffin kanssa enkä ole koskaan kuullut tai todennut sillä tuollaisia sivuvaikutuksia.

Minulla oli mastiffi (14 kk) jonka peräpää meni täysin terveestä toimintakyvyttömäksi alta puolen tunnin ilman "mitään syytä". Ainoa asia, millä olisi voinut olla (ell mukaan) vaikutusta oli 2-3 viikkoa aiemmin saadut rokotukset. Koira kuvatiin joka suunnalta ja mitään vikaa ei löytynyt. Tämä narttu ei ollut saanut/tarvinnut mitään lääkitystä mihinkään, eli ei cartropehin:iakaan. Mitään kipuja sillä ei ollut, mitenkään emme sitä voineet auttaa, vaikka kaikki vaihtoehdot mietittiin läpi.

Jouduin lopulta laittamaan hienon Olivia-tyttöseni uneen, sillä 70 kiloa tarvitsee liikkuakseen ja viettääkseen normaalia elämää omat jalat alleen.


Toivotaan, että Uppo kuntoutuu pian ja voi nauttia taas elämästä.


Monet itkut on itketty näiden jättiläisten vuoksi, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Jaksamista.


Heidi

Uppo on kuvattu, kipulääkettä on saatu, enkä näe mainittavia muutoksia.

Tärisen suorastaan.

Anteeksi kun en soita niille joille pitäisi, mutta olen hiukan hysteerinen, ja rauhallisuuden ylläpitäminen on työn takana. Käyn eläinlääkärillä ja koitan hengittää syvään etten romahda, koitan pitää toivoa yllä.

Rubin, Kiitos Aidot asiat ovat kivuliaita.

Voimia Upolle.

Kovasti voimia! Kerroit, että Uppo raahasi takaosaansa: eihän vika vain olisi selässä? Oma pystiffipoikani oireilee välillä takaosallaan (takapää ei lähde etupään mukaan, pisut lurahtaa alle noustessa...) selkänsä spondyloosia. Hermotus ei siis pelaa normaalisti takaosaan. Välillä koirani on kuitenkin aivan oireeton, ja kulkee iloisesti mukana metsälenkeillä.

Tiedän, että on äärimmäisen raskasta odotella diagnoosia. Kaikki maailman sairaudet kummittelevat mielessä, kuten myös se, saako kaverista enää ehjää. Toivotaan, että Upon tila olisi ohimenevä!

Toivotaan että löytyy oikeat hoidot ja Uppo paranee, ja jos ei, niin kyllä sinä tiedät milloin on aika päästää kaveri ikiuneen. Vaikka se on hirveän vaikea päätös.

Tsemppiä sinulle ja Upolle <- tuo on sitten halaus

Kiitos, Bullen Mami

Kiitos, vahtinalle

Kiitos, kikka

Tänään Uppo jo käveli itse rappuset alas. Tämä mies, johon olen hurjaa vauhtia rakastumassa, on käynyt monta kertaa päivässä kantamassa Upon alas ja ylös, hoitanut Uppoa kotonaan kun olen ollut töissä. Kun tuli kysymykseen Upon akupunktiohoito sadan kilometrin päässä, oli hän heti valmis ajamaan sinne ja halukas osallistumaan hoitokustannuksiin.

Uppo voi selkeästi paremmin, ja voin minäkin

hienoa, että Uppo voi nyt paremmin.

ihana lukea että Uppo voi jo paremmin Toivottavasti myös jatkossa. Olen siis lukenut tämän ketjun monta kertaa, mutta en ole ehtinyt vastaamaan.

Ja ihanaa kuulla, että olet löytänyt noin kultaisen miehen Antaa toivoa mullekin...

Ihanaa että Uppo voi paremmin

.. ja lykkyä tykö uuden miehen kanssa

upponallelle ja upolle kovasti voimia! Kuulostaa hyvältä tuo miesehdokas, varsinainen kunnon kepo

Kiitos !

Soitin juuri paikalliselle niksauttajalle, joka tuli heti kotiini Uppoa katsomaan. Tämä valtava isokätinen mies ei pelottanut Uppoa ollenkaan, vaan Uppo makasi käsissään onnellisena. Mies sanoi, että siellä on 5-4 nikama paikoiltaan, puristaa hermoja. Akupuktio on ihan turha hoito tähän. Vain lihasten pehmitys ja niksauttaminen auttaa. Hän hieroi Uppoa pitkään, näin kuinka Uppo nautti. Nyt Upon askel on huomattavasti parempi, ja huomenna katsellaan uudestaan.

Olen skeptinen ihminen, en usko juuri muuhun kuin tieteeseen, mutta rakkaansa vuoksi on valmis tekemään mitä tahansa. Tämä "harhaoppisuuteen" tarraaminen tuottaa todella tulosta. Mies sai oikeasti todellisia vaikutuksia aikaan, vaikka onkin paikallinen "huru-ukko".

Pian Uppo juoksee taas

Hienoa että Uppo voi parempi Älä ole skepinen, avara katse vaan

Mabel

Uppo käveli eilen ihan itse rappuset ylös. Hoito todella auttaa. Lääkäri väitää kivenkovaan ettei tuo voi johtua piikitetystä lääkkeestä, vaan jostain kummasta syystä. Niksauttaja on saanut valtavan paljon hyvää aikaan, tulee vielä tänään käymään.

Vielä on paljon matkaa, mutta ainakin tie on avoinna.