Onko puskassa ollenkaan doberi ihmisiä? Kuinkamonta doberia omistat? Luonteista yms olisi kiva kuulla. Itse olen jonkin aikaa olen katsellut ja lukenut eri roduista ja doberi on yksi vaihtoesto sitten kun sen ensimmäisen koiran aika tulee.
Mitä mieltä te olette doberista ensimmäiseksi koirasta? Ihan ok asia vai ettekö suosittele ollenkaan doberia ekaksi koiraksi?

Onko kukaan täällä menossa doberien erkkariin? Itse ajattelin tulla katsomaan ja tutustumaan rotuun ihan "livenä".

Haulla ei löytynyt yhtään doberi keskustelua.

minä olen dobberi ihminen mutta en viellä omista yhtään sellaista käytän dobberi kasvattajien koiria näyttelyissä ja liikun "dobberi piireissä" ja kuukausi sitten meillä oli sijais kodissa dobberi poika.Kyllä dobberin mielestäni voisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi mutta helppo koira se ei ole! Dobbereilla on taipumusta (ehkä enemmän kuin muilla roduilla) eroahdistukseen,siksi olisi hyvä pennusta pitäen opettaa pentu olemaan yksin(vaikka se tuntuu kurjalta mutta se voi helpottaa sinua sitten myöhemmin!) harmillisen moni joutuu luopumaan dobberistaan sen eroahdistuksen takia.

Dobberit vaativat toimintaa. Se rakastaa pitkiä lenkkejä eikä tunnu väsyvän koskaan lenkkejen lisäksi olisi hyvä harrastaa jotakin muutakin.se on helppo kouluttaa mutta vaatii määrätietoisen koulutuksen(ei saa antaa periksi vaan käskyt viedään nätisti loppuun asti).Pentuna se on aikamoinen "perskärpänen" seuraa sinua minne ikinä menetkin,iän myötä se kyllä rauhoittuu(toivottavasti )

kannattaa laitella mailia dobberi kasvattajille ja lukea todella,todella paljon rodusta
enemmän tietoa näiltä sivuilta.
tässä linkkejä:
http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/
http://www.sdy.fi/

Sitä pitänee vielä kysyä että mitenkäs se handlaaminen? Kun monasti olen nähnyt kehien laidalla että dobereilla "näytelmä avustaja" kehän laidalla, että onko sitä vaikea sitten saada tuijottamaan eteenpäin? Saako asetella, vai vapaasti seisten? Myös näkee että esittäjällä nahka hanska kädessä kun koira vetää juostessa. Onko omituista/ epä normaalia jos koira ravaa nätisti vierellä vetämättä? Vai kulkeeko doberit niin kovaa, että ihmisen vaikea juosta siinä vierellä?

näyttely koulutus on vaikeaa .. yleensä siellä kehän laidalla on koiralla jokin kiinto piste(tuttu ihminen heiluttaa palloa yms) että saadaan koiraan "vetoa".voisin sanoa että ilman avustajaa ei onnistu esittäminen Paitsi jos heität esim sian korvan noin 1.5 metrin päähän koirasta niin saat sen tuijottamaan sitä(niin olen tehnyt yhden dobberi pojan kanssa). Jalkoja siirretään oikeastaan vain jos ne on kamalan vinossa. dobbereilla on taipumista tuohon vetämiseen ja peitsaamiseen mutta jos löytää oman koiran kanssa sellaisen kikan millä saat sen ravaamaan nätisti esim. käsky ravi ja nykäisee pikkaisen ylös päin, ja pitää muistaa juosta aika lujaa muuten se rikkoo sen hienon ravin jos pennusta asti opetat niin voin sanoa että saat siitä loistavan show koiran koska se on näyttävä koira ja harjoittelulla koira oppii sitten itse olen menossa junnuihin dobberilla euroopan voittajaan

Itse ihailen kovasti dobbereita, mutta tuskin itse sellaista koskaan otan, sillä itselleni huolin hiukan erilaisia koiria. Mutta mikä kieltää ihailemasta

Muutamiin dobbereihin olen tutustunut lähemmin,joten luonteesta en osaa sanoa kovinkaan paljoa. Toinen tuntemani tapaus on narttu,lempeä kuin mikä, toiminnallinen jos tarvii, aggressiivisuutta ei ole yhtään. Toinen taas sähäkkä uros, hyvin koulutettu kuten asiaan kuuluu.

Meillä on kans tooperi! Ja ihan eka koira onkin.
Koirien kouluttamisessa oon ollut mukana ennen koiranhankintaa, ja oonpa yhden kurssinkin suorittanut koulussa aiheeseen liittyen.
Suosittelen ekaksi koiraksi vain, jos meinaa sitoutua ihan tosissaan koiran ja koulutuksen opiskeluun ja opetteluun. Tällä tarkoitan koiran elekielen opettelua ja vaikka tottisryhmään menoa. Meilläkin ekaks koulutettiin mies ja sit mies osas kouluttaa koiraa. Toki perusjuttuja osasin minäkin miehelle opettaa, mut kyllä ollaan suuri kannustus saatu koulutuskentiltä juurikin siksi, et mies on niin hyvin oppinut ja omaksunut asiat.
Maalaisjärjellä, rajoilla ja rakkaudella pärjää.

Koira on nyt 1v10kk ja elokuussa olis bh-koe suunnitelmissa.

Haluisin tietää vähän näyttelyistä dobbereitten kanssa. Minkälainen hihna,esitystapa,seisotus yms..
jos jollain olisi hyviä kuvia oisi oikein kiva !:)

Mäkin oon niitä dobberi ihmisiä, mutta ei kylläkään ole sellaista. :)Kovasti ihailen tätä rotua

Meillä on käytössä käärmepanta ja hihna on sit fiiliksen mukaan joko 30cm tai 180cm kapea nahkahihna. Seisotuskin menee sen mukaan, missä mielentilassa itse on. Vierestä seisottaen, tuplahandaamalla takana seisoen kireällä tai löysällä pannalla... Tapoja on monia. Jalkoja asettelen oli esitystapa muuten mikä vaan.
Harjoittelua erkkarissa
Kehässä
Kireällä hihnalla

Selventääkö yhtään?

Seisotuksesta on keskustelun alussa hieman.

Kiitoksia ! selvisi sen verran mitä halusinkin tietää !

Minäkin olen tooperi-ihminen. Meiltä löytyy vasta 3v. täyttänyt Nala-neitokainen.
Ensimmäinen koirahan tämä on, mutta voin sanoa, että katuisin, jos en olisi dobberia ottanut.

Tutustuin tähän rotuun tosi paljon ennen kuin otin dobberin, mutta voin sanoa, että jokaiselle ihmiselle löytyy ainakin yksi rotu, niin minulla se on dobermanni.

Näyttelyissä ei Nalan kanssa olla vielä käyty, hieno neitokainenhan tämä on, mutta käyttäytyminen ei ole vielä sellaista tasoa, että voisi tämän kanssa näyttelyihin mennä. Käyttäytymisessä on vielä se vikana, että Nala on ihan liian kiinnostunut muista koirista ja sitten aletaan pyörimään ympyrää ym.
Mutta treenailemme kovasti, jotta tämän neidon kanssa näyttelyihin päästäisiin.

Täällä kans toope-immeinen

ja lisää löytyy täältä www.olgakoo.tk

dobermanni on yks ihanimmista roduista,sellasen luultavasti otan isona

Meillä on Nalan kanssa treenattu nyt aika ahkerasti pyöräilysprintterillä.
Nyt muutama päivä sitten kävi pikkasen köppäsesti, koira teki yhtäkkiä äkkipysähdyksen, enkä tiedä vieläkään, että mistä syystä. No, minulla sitten tuli tuohon lantioluuhun n. 3 hiusmurtumaa ja käteen olisi voinut tulla murtuma, tai hiusmurtuma, ellen olisi ehtinyt suojaamaan... Ja jalka oli 2 päivää turvoksissa, mutta siinä ei murtumia todettu. Että ei sen enempää tällä kertaa.

Ja vielä kaupassa kehuivat pyöräilysprintteriä tosi turvalliseksi, että siinä ei voi käydä mitenkään huonosti. Muuten kyllä toimii ihan kuin unelma, mutta nyt en pysty enää yhtään luottamaan tuohon vekottimeen, että jos koira toisenkin kerran tekee äkkipysähdyksen ja minä lennän taas pyörän ohjaustangon yli kiven päälle.
Koira muuten nauttii tuosta juoksemisesta, mutta nyt on itsellä tullut pikkainen kammo tuohon härveliin, kun lantio on ihan pirun kipeä, eikä pysty edes lenkkeilemään, tai tekemään mitään muutakaan. Kepeillä olen kävellyt tässä pari ensimmäistä päivää, lääkärin mielestä se oli paras vaihtoehto, kun en pysty muuten kävelemään.

Eli pikkaisen ketuttaa, kun kehuvat ensin todella turvalliseksi ja mitään ei voi koskaan tapahtua tuon vekottimen kanssa.
En tiedä uskallanko koiran kanssa enää pyörän päälle tulla, mutta tämä viimeisin kokemus ei kyllä mitenkään mukava ollut, mutta en sitten tiedä mitä pitäisi tämän jutun suhteen tehdä.

Miksi toopea pidetään niin pahana ja vihaisena verikoirana?
Äidilläni (jonka käsitys oikeasta koirasta on suomenajokoira...) on sellainen iskenyt päähän, että dobermann on vihainen verikoira

Johtuuko se dobberin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, verokoiran duunista?
Itse pidän kovasti dobbereista, mutta tahtoo kumota vanhempien mielipiteet rodusta.

Mä olen jo pitkään miettinyt, että kun joillakin dobbereilla on lurppa- ja joillain pystykorvat, niin riippuuko se täysin koirasta vai nostatetaanko ne jotenkin ihmisten toimesta pystyyn? Rotu on kiinnostanut jo pidemmän aikaa ja ehkä sellaisen joskus haluaisinkin.^^

Kyse on typistämisestä. Nykyään sitä ei (onneksi) enää sallita. Jos korvat typistetään ne nousevat pystyyn.
Itseänikin on alkanut kiinnostaa kyseinen rotu.

En ollutkaan vielä kirjoitellut tänne, joten täälläkin yksi dobberi ihminen. Meillä on ollut dobberi uros, mutta tällä hetkellä kotona majailee käpiöpinseri.

en oo varma oonko kirjottanu,mutta täälä on myös yksi dobberi-ihminen! Itse en omista,mutta haaveissa olis jokupäivä omistaa! Pienestä pitäen oon tykänny dobbereista.

Täältä löytyy 2,5wee dobberi uros! :-)
Ihana luonteinen, todella kiltti ja ei eroahdistusta. Kovapäinen joten koulutus vie energiaa mutta kyllä se on
sitten hiton palkitsevaa. Näyttelyt olis joskus suunitelmissa, mutta lainaten Eowynia, meillä on vielä se käyttäytyminen
muiden koirien kanssa ongelmaa. Täytyisi saada sellainen säheltäminen ensin pois ennenku harkitaan näyttelyitä, mutta sekin on
määränpäänä!

Minä en varsinaisesti ollut dobberi ihminen ennenkuin otin sellaisen, en koskaan ollut ajatellut ottavani dobermannia ennenkuin muutamia viikkoja ennen
koiran tuloa. Valmistauduin henkisesti lähes kaaokseen ja kunnon raatamiseen tämän koiran kanssa. (Koska luin vaikka minkälaisia palstoja ko. rodusta)

Helpotus oli että koira oli ihan kuin mikä muukin koira, leikkii ja tykkää hellittelystä ja muuta tälläistä. Tietysti en sano että koulutus on todellakaan helppoa.
Tiedän kymmeniä rotuja joita on helpompi kouluttaa, mutta kun koira oppii niin sitä se ei unohda. Ja tiukka kuri on oltava kun kouluttaa, muuten menee läskiksi (siis meillä, en muista tiedä).

Mutta suosittelen roduksi jos oikeasti omistautuu koirankoulutkseen. Uljaita ja näyttäviä koiria rodusta ei saa ilman kouluttamista.

Meillä oli dobberi (tuli siis siskoni kautta), joka kärsi eroahdistuksesta (ei siis ollut meillä pennusta lähtien) ja dobberin joskus otan. Sulo oli ihana sympaattinen ja iloinen olento, jolla riitti virtaa. Tommosen maksanruskeen haluun takas