Hei vaan,


täällä on tullut keskusteluissa monesti esille asia, että kasvattajat ovat niin tiukkoja niiden koirien suhteen mitä jalostukseen käytetään. Mitä ominaisuuksia ovat niitä, jolloin "koko linja" tulee ns. hylätyksi? Milloin jätätte nartun käyttämättä tai uroksen pois jalostuksesta ( tai ette käytä nartullenne)? Ja mikä on tämä ns. "linja"...sisarrukset, serkukset, kaikki sukutaulussa olevat koirat, kaikki sukupuussa olevat koirat jne...?

Terveys: lonkat, kyynärät, silmät, allergiat, tulehdukset, kasvuhäiriöt jne?

Poikkeavuudet: koukkuhäntä, värivirheet (pigmentti, karva kynnet), napatyrä, karvanlaatu, jne?

Luonne: "arat ja aggressiiviset"....

Ulkomuoto: poikkeavuudet rotumääritelmästä....niinpä, täydellistä EI OLE...koko, tyyppi, kulmaukset jne jne....


Sisäsiitos: kuinka paljon olette valmiita "sisäsiittämään" ja millä perusteella...?



Samaan voivat tietenkin vastata pennunostajat. Millaisesta yhdistelmästä ette ostaisi pentua?


Heidi

Erittäin hyvä ja tärkeä aihe. Minä tarvitsen aika vasta tähään, ja kun pääkoppa ei ole paras mahdollinen täällä hetkellä, vastaus tule myöhemmin

Minä en haluaisi pentuuni aggressiivisuutta sukutauluun, en arkuutta enkä hyperaktiivisuutta. Väri ei niinkään ole tärkeä, kun en osaa näyttelyitä harrastaa, mutta rakenne on äärettömän merkitsevä. Koiran on oltava toimintakykyinen suuren massansa kanssa. Uppo on sinänsä mallitapaus tuon mielensä kanssa, sillä en taida tietää ketään joka pelkäisi tuota koiraa. Uppo on rauhallinen, ystävällinen, selkeä viesteissään, omaa toki suojeluviettiä, mutta tajuaa myös tilanteet erittäin nopeasti. Upon käyttäytyminen hurmaa lähes kaikki, koirista kissoihin, ja ihmisiin.

Perinnöllisiä sairauksia olisin valmis välttämään rahaa katsomatta, eli tervesukuisesta molossista olisin valmis maksamaan, perinnöllisiä sairauksia sukutaulussaan omaavaa en uskaltaisi ottaa - ensinnäkin oman sydämeni tähden, ja sitten yksinkertaisesti siksi että se on karmeaa sivusta katsottavaa.

Sikäli Uppoa olen nyt neljä vuotta seurannut, olisi tuosta koirasta päänsä puolesta hakukoiraksi ihmisiä etsimään, kaverikoiraksi, tokoon, rekikoiraksi, venekoiraksi, työkoiraksi - vain lonksuva terveys estää nämä pidemmälle vietyinä, sillä pelastuskoiran kriteerinä on ehdoton terveys.

Mahtava rotu, mahtava potentiaali, älykäs, jotakin enemmän kuin koirat keskimäärin. Pitäkää kasvattajat hyvää huolta, tehkää hyvää työtä, tämä rotu ansaitsee vain parhaan mahdollisen, ei yhtään vähempää. Vain parhaat mahdolliset omistajat ja parhaan mahdollisen elämän kivuttomana ja onnellisena.

Moikka,


listastani unohtui nuo syövät, sydänviat ja purennat

Upponalle, jos et suvaitse perinnöllisiä vikoja linjoihin, et voi ottaa minkäänrotuista koiraa enää koskaan


Heidi

vastaan lyhyesti

Itse olen jättänyt tuonti urokseni Remun pois jalostuksesta, syynä: Luonne ei sitä mitä haluan bullmastiffilla olevan, huono hermorakenne + arkuus...minulle luonne on erittäin tärkeä asia!!!!! Missään nimessä en jalostukseen käytä enkä tule käyttämään jos koirassa/suvussa esiintyy arkuutta tai agressiivisuutta!

Toinen tärkeä asia on minkä vuoksi sulkisin pois koiran jalostuskäytöstä on tietysti terveys eli jos ilmenisi vakavia iho ongelmia ym tai vakavia perinnöllisiä sairauksia olisi koira tai koirat pois silloin jalostus käytöstä. Lonkat ja kyynerpäät ovat tärkeitä asioita, mutta en meidän rodullammme sulkisi D.n lonkkasia koiria pois vaan minun periaatteeni on että käytetään "tervettä" "sairaalle". Kyynerpäissähän onkin että 2 ei käytetä (tietysti poikeuslupaa voi hakea) oma periaatteni on etten käytä 1/1-1/1 yhteen vaan toisen täytyy olla aivan puhdas, 2 kyynerpäitä en käyttäisi ollenkaan vaikka olisikin sallittua, koska senhän tiedämmekin jo että valitettavasti kyynerpäät vaivaat meidän rotuamme esim. enemmän kuin lonkat.
Näin ollen toinenkin kotonani olevista uroksistani Allu on myös EI jalostus koira kun Allulla etuosa 2/2....

Ja sitten tuo ulkomuoto:
En käytä koukkuhäntäisiä, värivirheellisiä ( kynsistä en kanna huolta suuresti) ja värivirhe täytyy olla oikeasti virhe, en pidä esim nokisuutta virheenä, sitten taas erittäin huonomaskiset koirat mietityttäisi kyllä en varmastikaan käyttäisi jalostukseen.Enkä käyttäisi yläpurentaista omaavaa koiraa.

Tässä joitain minun "periaatteitani"
Paljon jäi varmasti vielä myös kirjoittamatta

Olen siitä äärettömän surullinen.

Perinnöllisiä sairauksia ja vikoja on aika erilaisia, joten riippuu varmasti myös niiden asteesta, onko esim kyseessä ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus vai esim. periytyvä silmäsairaus.

Viimeisempänä poistona olen jättänyt pois sijoitus nartun,jonka linja on minulle uusi (kaksi kokeilua) ja jonka sukulaisissa on ilmennyt 6 polvivikaa.Osoittaa jo selkeästi periytyvää taipumusta k.o vikoihin.
En vanno ettenkö jotain kaukaista sukulaista joskus vielä sukutauluun hyväksy,mutta yritän välttää.
Olen niin hyvin saanut koirineni olla polvivioilta rauhassa,että en niitä ihan suosiolla ota rieskseni.
Tässä vain yksi esimerkki.

Vaikka en kasvattaja olekaan, tulen mukaan keskusteluun
Täällä on tullut esiin todella paljon hyviä seikkoja, joita jalostuksessa täytyy pitää mielestäni mielessä
Minusta on Mia hienoa, että olet jättänyt Remun pois jalostuksesta luonteen takia, vaikka ulkonäöltään koira on minun mielestäni todella kaunis

Jos nokisuutta ei pidetä virheenä, onko "kaksivärisyys" jota Fifi edustaa, virhe? Jos koira on rakenteeltaan, terveydeltään ja luonteeltaan loistava, onko ns. kaksivärisyys kuinka paha virhe?

Kiitos fifi Remu on aivan mahtava poika kyllä ulko näöltään, ja myös meidän kanssa täällä kotona perhe koirana mutta kaikki eivät vain ole jalostuskoiria (eikä tarvikaan), ja onneksi en koskaan ota koiraa pelkän jalostus käytön vuoksi, vaan ne ovat meidän perheen jäseniä


Tuosta nokisuudesta, koirat jotka minulla ovat olleet pentuina nokisia, ovat puhdistuneet viimeistään kahdenvuoden ikään mennessä, valitettavasti kaksivärisyys säilyy ilmeisesti koko iän.. pidän sitä siksi pahempana kuin nokisuutta....

En ole kasvattaja, mutta sanoisin jotta jos koiralla heittäisi d- lonkkia, en missään nimessä enää tekisi pentuja. Sitten myös kyynäreet ja luonne olisi tärkeitä. En heluaisi tästä upeesta rodusta pullamössöä, vaan koiraa, joka osaisi palvella, eikä vain olla sohvaperunana. Eikö pään sisältö ole jalostuskoirilla oleellinen asia?
Toistan itseäni; hyvät lonkat, koko kehon ja pään terveys.

Rubin kysy myös sisarukien ja vanhemmat suhteen, ei pelkästään yksi koiran jalostuskielto.

Aloitan tämä: "Terveys: lonkat, kyynärät, silmät, allergiat, tulehdukset, kasvuhäiriöt jne?"

Lonkat suhteen on erittäin vaikea kun se heittele miten sattuu, erittäin vaikea saada käsitys mitä on periytyvä ja ei. Käytän D, mielummin A tai B kanssa, tai jos on pakko C.

Kyynärpää on myös kinkkinen, jos yksi tai kaksi sisarukset ovat terveita, linja myös, ja sitten tule 2 tai 3, pitäkö kaikki jätää pois jaostuksen, hmm, vaikea. Me emme saa käyttä 2 tai 3 ilman poikkeuslupa, minulla on itse yksi narttu jolla on 1/2 B/B, sain poikkeuslupa, ja olen erittäin iloinen siitä kun koira on terve lonkkat ja yleisterveys huippu.

Silmät, entropion on ainoa mitä on tullut vastaan, ei jalostuksen.

Allerginen koira, ei jalostuksen, linjan seuraus myös.

Tulehdukset..mitä se tarkoitta..

Kasvuhäiriö on sana joka sisältä tosi paljon kun se on myös moni eri asian summa. Me kuvamme vaan lonkat ja kyynärpäät mutta OCD voi ilmenee myös olkassa, polvessa ja kinnerissa. Se on vaan meidän rehellisyys mitä paljasta ne vikat.

Tämä on sen verran monitahoinen kysymys että nyt ei ole aikaa vastata kunnolla, koska niinkuin Mabel sanoi koko linjan hirttäminen on eri asia kuin yksittäisen koiran poissulkeminen jalostuskäytöstä.

Sitä vaan halusin kommentoida kun kuorsaaja haluaisi bullmastiffiin sitä palvelualttiutta, niin minun mielestäni sellainen "ihmisen perään oleminen" ja palvelualttius ei kuulu tämän rodun luonteenpiirteisiin. Mielestäni bullmastiffin kuuluu olla itsenäinen omin aivoin ajatteleva koira. Bullmastiffi ei saisi käydä "kovin kierroksin", vaan minusta sen kuuluisi olla ikäänkuin minimireaktion koira ollen kuitenkin sopivan aktiivinen sitten kun sitä tarvitaan.

Nyt kun kävin siellä luonnetestissä, niin en todellakaan haluaisi itselleni sellaista bullmastiffia kuin se +224 saanut saksanpaimenkoira oli. Ei sellaisen bullmastiffin kanssa pystyisi normi-ihminen elämään.

"Poikkeavuudet: koukkuhäntä, värivirheet (pigmentti, karva kynnet), napatyrä, karvanlaatu, jne?"

Olen käyttänyt tuontiuros jolla viimeinen nikama oli niksi, jälkeläiset ei. Jos saan koukkuhäntä se myydän puolen hintan kotikoirana.

Värivirheet, hmm, jos itse saan heikko maski myydän halvempi kotikoiraksi.

Vaalea kynneet on vika, valkoista on vika, kaksiväärisyys on vika, pitkä turkki on vika ja myös pehmeä turkki on vika. Sen huolimatta tämä koirat saavat ERI näyttelyssä ja en näe este myös jalostuksellisesti kun se on lievä verrattuna moni muut seikat. Se on vaan jotakin mitä kasvattaja pitä ota huomion.

Napatyrä ei ole tullut vastan vielä, pois jalostuksen jos tarvitsee toimenpide.

"Sisäsiitos: kuinka paljon olette valmiita "sisäsiittämään" ja millä perusteella...?"

Kun tunnen koira/linja en ole pelkä "rutsatta". Kaksi ei "tunnettu" genotyyppi on paljon "varallisempi" kun sukusiitos. Jos ulkosiitos tuo mukaan vakampia leetaali vikoja on syyttä pistä "hold", kun on mahdottumus saada selville mistä on tullut. Muuten on venäjän ruletti. Kun "rutsatta" on pakko olla kriitinen, ferttilitetti ei saa laskee, normaali pentueen koot pitä olla, immunitettisairaudet yms. Tämä on niin suuri paketti että on mahdottumus vasta, tule kirja Uutta TERVE vertaa tarvitaan, mutta silloin on pakko osata sano STOP jos uusia letalli geenit tule.

"Ulkomuoto: poikkeavuudet rotumääritelmästä....niinpä, täydellistä EI OLE...koko, tyyppi, kulmaukset jne jne...."

Minulla on jo tyyppi jonka olen minun mieleen Minä haen täydennys tähän, mutta haluan siltti että oma tyyppi säily. Minulle se on ikävä että moni nuori koiria ontuu kehässä tämä päivä, etupää ahtaita mitä vaikutta etuliikeet, tassujen sivuheitto. Massa pitä olla mutta jos se vaikutta koiran kokonaisuuskuva se ei ole plussa, tuomarit ovat liian "kilttejä" tähän asian, bullmastiffi pitää liiku pitkällä askella ilman että takaosa pettää.
Koko pitää olla rotumääritelman mukainen ja paino sen suhtessa. Koko lisätään tai vähitään jalostuksellisesti, poikkeukset tule aina olla. Terve runko on tärkein, jalostus pitää olla koiran ehdolla.

Heidi, sinä unohdin minun lempiaihe, astutus ja synnytys Vastan lisä myöhemmin

Pennunostajana kiinnittäisin itse huomiota terveeseen, toimivaan rakenteeseen ja "hyvään" luonteeseen ("rotu" on niin paljon muutakin kuin pelkkä ulkonäkö). Mulle "hyvä luonne" tarkoittaa hyvää hermorakennetta, toimintakykyä ja luoksepäästävyyttä - agressiivisuus/arkuus EI mielestäni kuuluu nykyaikana mihinkään rotuun. Ja jos tietäisin tulevan pentuni jommankumman vanhemmista olevan allerginen, miettisin kahteen kertaan ennenkuin pennun hankkisin.

Hatunnosto Mialle - harva uskaltaa julkisesti myöntää koiransa luonteessa olevat ei-toivotut piirteet

Jo mainittujen lisäksi mulle tulee mieleen ainakin että...

Linja joutaa romukoppaan jos siinä ilmenee sellainen vika joka tapaa koiria poikkeuksellisen nuorena. Lisäksi linja joutaa romukoppaan jos siinä ilmenee useissa koirissa sellaista vikaa/sairautta joka ei tapa mutta aiheuttaa koiralle paljon kärsimyksiä ja vaatii vielä sen lisäksi jatkuvasti lääkitystä ja eläinlääkärikäyntejä. Linja voi joutaa romukoppaan myös luonteiden takia tai siksi, että jotain tiettyä ulkomuodollista/rakenteellista virhettä rupeaa ilmenemään runsaasti eikä koirien enää sen vuoksi voi katsoa olevan rotumääritelmän mukaisia.

Yksittäisessä koirassa ilmenevä vakavakin vika/sairaus ei vielä mielestäni välttämättä vaikuta koko linjan käyttöön. Kasvattajalle voi aina välillä tulla jonkun tai joidenkin ominaisuuksien suhteen melko epäonnistunutkin pentue mutta se ei vielä välttämättä tarkoita muuta kuin sitä ettei ko pentueen koiria käytetä tai jos jotain käytetään, mietitään tietysti tarkkaan miten ongelma voitaisiin poistaa. Toki riippuu esiintulevasta viasta/sairaudesta mitä niiden esiintyessä tulee kunkin kasvattajan tehdä.

Juuri näin.
En koiranostajana halua itselleni koiraa, jonka takaa löytyy joitain/muutamia koiria, jotka ovat tai niiden sisarukset ovat kuolleet nuorena esim. syöpään. Tietysti edellyttää, että tiedon saa itselleen jostain ongittua. Se kun ei aina ole mahdollista.

Ainahan on mahdollista, että tiedossa ei ole tietyssä linjassa juurikaan yhtään nuorena kuollutta ja oma koira menee silti.

Paljon on sairauksia, mitkä vaikuttavat koiranostoon tietyssä tärkeysjärjestyksessä. Mutta turhan nuorena kuoleminen ja suurta kipua ja kärsimystä aiheuttavat sairaudet on sydäntä raastavia asioita.