Olisi kiva tietää kuinka paljon täällä on ihmisiä jotka harrastavat NOU/NOME juttuja oman noutajansa kanssa.
Itselläni on kaksi omaa novascotiannoutajaa joiden kanssa on kokeiltu ja kokeillaan tänä kesänä taipumuskoetta.
Nartun kanssa on kerran kokeiltu , mutta se oli silloin jotenkin oudon rauhallisella tuulella ja upposi kaulaan asti mutaan kun oli menossa uimaan eli säikähti sen verran että ei sitten enää menny siltä rannalta , mutta toisesta kohtaa rantaa kyllä (kokeen jälkeen kokeiltiin)
ja uros on nyt vähän aikaa sitten täyttänyt 1v 5kk ja ekat kokeet olisi tarkoitus kokeilla tänä kesänä. Riista hullu poika on ja uima halua löytyy (ehkä vähän liikaakin ) palautuksissa ei ole mitään vikaa eli kaikki suoraan käteen tai jalkoihin , joten kisoja odotellaan innolla.

Itselläni on kultainennoutaja narttu 10 kk, jonka kanssa harjoittelen vain ihan "kotinomea", joksi lajia kutsun. Eli vielä ei ainakaan mitkään kisat häämötä mielessä, mutta iloksemme vaan damilla treenailemme samoja asioita, kun mitä kisoissa ja jotta koiralla olisi jotain rodunomaista tekemistä. Olen vähän mietiskellyt, että mistä saisi variksia...

Meillä kanssa NOMEillaan. Nyt taas vaihteeksi ei taas kiinnosta varikset . Taippareihin pitäs mennä mut miten reenaat ku koiraa ei kiinnosta... SNJ keskustelusta kirppis osastolta saattaa löytyä vaakkuja!!!

Sain kuulla et jos varis ei kiinnosta niin kannattaa kokeilla oikeen kunnon härnäystä sille koiralle eli leikkii ite variksen kanssa eikä anna koiralle vaikka se sitä yrittäis ottaa. (en tiiä tehooko) omani kantaa molemmat todella hyvin varista.

No kävitkö taippareissa tai kokeissa tänä vuonna? Mites meni?

Cee

ollaan menossa turun ympäristön taipumuskokeeseen

No ainakin teillä on löysä tuomari. Onnea!

Cee

siellä on kaksi tuomaria

Kuka se toinen on Aaltosen Riken lisäksi?

muoks: Heh, se onkin varmaan Jyry. Sit ei olekaan niin löysää

No mutta onnea kuiteski koitokseen!

Cee

ei me sitten mahduttukkaan mukaan jos kaksi olisi vielä perunut niin sitten oltais päästy kokeilemaan.... no ei auta... keväällä sitten uudella tuurilla

meillä harjoitellaan 2 flätin voimin. vanhemman kanssa yritettäis päästä edes taipparit läpi, muuten osaa kaiken todella hienosti mutta ei osaa pitää lintua suussa (ei oikein tykkää). nuoremman kanssa ekaks taipparit läpi ja sitten olisi tarkoitus ihan kisata nomessa.

Mitä noihin taippareihin oikein kuuluu? Kun välillä kuulee että niistä pitäisi päästä ihan heittämällä läpi, mutta toisinaan näkee sitten koiria jotka ei kolmannellakaan kerralla ole päässeet läpi.

taipumuskokeessa koiran pitää selvittää 6 osasuoritusta, ensimmäisenä käyttäytyminen josta ei ole kovin hankalaa päästä läpi. sen jälkeen tulee vesityöskentely, jossa noudetaan pari lintua vedestä.sitten siirrytään hakualueelle, jossa on yht. 6 riistaa jotka koiran pitää noutaa, noutojen määrä vaihtelee koirilla, toisilla taipumukset näkee heti eikä silloin noudeta kaikkia. viimeisenä tulee 80 metrin jälki, joka on vedetty kanilla. kokeesta läpi pääseminen edellyttää, että koira löytää kanin ja noutaa sen mieluiten oma-aloitteisesti.

Hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan, että koira voidaan hyväksyä kaikissa arvostelukohteissa. tuomari voi kokeilla joitain osa-alueita useamminkin vakuuttuakseen koiran kyvyistä. kokeessa tarkkaillaan myös koiran noutohalua,nouto-otetta,palauttamista,laukauksiin reagoimista,aloitekykyä, koiran ja ohjaajan yhteistyötä...

niissä kokeissa mitä minä olen seurannut, niin useilla koirilla tuo läpipääsemisen estää nouto-ote. palautusten jälkeen linnut tarkastetaan, ja katsotaan onko lintua vahingoitettu. tuttuni koira oli taipumuskokeessa, ja muuten kaikki osasuoritukset hyväksyttiin mutta koira vahingoitti yhtä lintua eikä sen takia läpäissyt koetta.nuo taipumukset osaava koira pääsee helposti kokeen läpi, ja kokeessa tuomari voi jopa harkintansa mukaan avustaa koiraa. mutta joillakin koirilla voi olla yksi osasuoritus, mikä ei millään luonnaa eikä sen takia pääse läpi . meillä esim. tuo vanhempi flätti ei halua ottaa kania suuhunsa, eikä mennä kokeeseen edes yrittämään läpi pääsyä ennen kuin kani pysyy suussa

^ Metsätetäänkö noutajilla kanejakin? Mä luulin että vaan lintuja

Mites taipparit sitten vaikuttaa muuten noutajiin? Vaikuttaako esim. muotovalion arvon saavuttamiseen tai pentujen rekisteröintiin?

metsästykseen kuuluu myös tuo jäljestys (vaikkapa haavoittuneen hirven), haavakkojen etsintä yms., ja kyllähän noutajan voi opettaa mihinkä tahansa. meillä tuo nuorempi osaa jopa seisoa lintuja.. ja tiedän yhden kultsun jota käytetään myös hirvimetsällä, että noutajahan osaa mitä tahansa kun vain opettaa.

hyväksytty taipumuskoe tarvitaan muotovalion arvon saavuttamiseksi, ja kun on taipumuskokeen hyväksytysti suorittanut niin pääsee kisaamaan NOMEEn (samalla tavalla kuten palveluskoirapuolella pääsee kokeisiin kisaamaan vasta BH-kokeen läpäistyään). jotta pentue olisi jalostustoimikunnan hyväksymä, niin sekä isällä ja emällä pitää olla hyväksytty taipumuskoetulos,suotavaa olisi että NOMEstakin joku tulos.

Tää kuitenkin koskenee vain flatteja.. tai en minä muista noutajista tiedä, mutta tollereilla ei näin ole.

oho...
joo, tosiaan tuo taitaa koskea vain flattejä, unohdin tuossa että eri noutajaroduillakin on erilainen jalostustyöohje.. tarvitaanko muilla noutajilla sitten muotovalion arvon saamiseksi NOU1 tulos?
itse olen enimmäkseen seuraillut vain noita flattien tietoja yms., niin en noiden muiden noutajarotujen "säännöistä" oikein tiedä...

juup.

Kiharoillakaan tämä ei pidä paikkaansa

Meillä aletaan treenaus ens keväänä, tavoitteena ainakin taippari ja kattoo sitten mihin jatkossa rahkeet riittää

joo, ei se pidäkään paikkaansa kuin flateillä...

Yhden tollerin kanssa treenataan kohti taippareita, vaikka tuskin niitä tullaan samaan läpi. Tällä hetkellä kyllä jäinen varis menee suuhun, tämän eteen olemme tehnyt reipas 4-vuotta. Olisi se kiva, jos koira yllätäisi vaikka muutaman vuoden sisällä.

Itse en oo ajatellu ollenkaan koko taippareita eikä kyllä niissä käydä tuon kultsunkaan kanssa kun noutaa korkeintaan pudonneen ruoan itselleen.

Muutenkin mitä on kuullut niin harva kultsu nykyisin läpäisee taippareita, suoranainen ihme. Ja näkeehän sen muotovalio tilastoistakin, sillä suomen mva:kin olisi varmasti puolet enemmän jos vaan taipparit tulis suoritettua. Mutta ittekin oon kyl paraskin puhuja kun jaksa ees opettaa tuolle omalle kunnollista noutoa.

No jaa, se on kyllä myös paljon muuta kuin opettamiskysmys.. Kultsuilla taipumukset nykyisin eivät ole mitenkään parhaasta päästä, kun on keskitytty vain siihen kauniiseen (tai "kauniiseen", miten sen itse haluaa ajatella) ulkomuotoon. Toisaalta taas, onhan hyvät taipumukset omaava noutaja paljon helpompi opettaa noutamaan kuin huonoilla taipumuksilla varustettu vastaava, ellei sitten esineiden kantamista/esittelyä ole innokkaalta noutajanalulta kielletty tai rangaistu siitä.

Oma koira ei riistaa nosta, vaikka muuten kyllä hakee melkein mitä vain. Damien nouto on kivaa, mutta veteen taas ei voi mennä.. Taipparit ovat siis aika kuolleena syntynyt ajatus meilläpäin No, seuraavan koiran kanssa sitten.

Jäljestäminen tuolta kyllä luonnistuu: vuotiaana kävimme taipparikurssin, ja ainoa asia, josta Sandra piti enemmän kuin muiden koirien kanssa telmimisestä, oli juuri tuo jäljestäminen. Laahausjälki kanilla siis tehtiin, ja hienosti koira sen pupun löysi - tosin ei vaivautunut kiikuttamaan jänöä meikäläiselle, mutta kuka itseään kunnioittava geelari nyt mihinkään raatoon koskisikaan. Verijäljestä tuo kyllä on kovinkin innostunut, mutta sehän ei näihin juttuihin liity.

Hiipivä Siiseli: lähinnä tuota ajattelinkin, vaikka se ei kylläkään tekstistäni käy ilmi.

Ja joo oma kultsuni ei kyllä myöskään riistaan koske. Käytiin nimittäin joskus vuonna nappi ja neppari noutajaharkoissa niin siellä kouluttajien avustuksella yritettiin saada kantamaan jänistä, varista ja/tai sorsaa. Haisteli vain, vaikka kouluttajat yrittivät tiesmitä kopittelua ym. Ne oli ihan varmoja, että Moona vielä kantaa riistaa, mutta haaveeksi vaan jäi. Ittellä ei kyllä tuolloin (eikä vieläkään ole) ollut mtn mieltä edes yrittää saada siitä "kunnon noutajaa", joten ehkä vikaa oli myös mussa.

Itse olen sitä mieltä että minkä tahansa noutajan saa menemään taipparit läpi. Harjoittelu ja riistaan tutustuminen täytyy vain aloittaa heti 8 viikkoisena,koska silloin herätellään koiran vaistoja riistaan. Tietenkin on totta, että joillakin koirilla on valmiiksi enemmän taipumuksia kuin toisilla. 'Huonompitaipuinen' tarvitsee vaan paljon enemmän perehdyttämistä ja treeniä. Mutta ei se mahdotonta ole.

Meillä on taivoitteena ensi vuonna läpäistä taipparit Madden kanssa. Ja nyt syksylläkin tässä harjoitellaan hakuja ja markkeerauksia aina silloin tällöin kun ehditään. Kuitenkin enemmän opittavaa mulla on kuin koiralla.


Tähän kultsujen muotovalio hommaan palatakseni, niin suurin ongelma ehkä piilee siinä, että ensin kierretään pari vuotta näyttelyissä ja sitten kun on sertit kasassa niin aletaan harjoittelemaan taippareihin, jotta saadaan koira valioksi. Siinä se harjoitteleminen vasta alkaakin, ja se vie varmasti aikaa.

Niinhän varmasti saakin. Tosin sitten voisi samantien muuttaa nimenkin "noutajien koulutuskokeeksi" tms... Ei vaan. Tajusin kyllä, mitä tarkoitit

Kyselisin vähän tuosta jälkiosuudesta.Siis jos jäljelle pääsee, niin miten se osuus menee? Hakeeko koira itse jäljen, saako avittaa? Onko jälki keskellä metsää ja lähtee jostakin, vai lähteekö se menemään jostain tien vierestä? Pitääkö ohjaajan koko ajan pysyä paikoillaan? Meillä oli suunnitelmissa osallistua tänä syksynä taippareihin, mutta se siirtyi nyt ensi kevääseen, kun riistan kanssa ei olla päästy harjoittelemaan. Tai oikeastaan tuo jälki vain huolettaa, kumpikaan ei ole koskaan jäljestänyt oikeaa kania. Suussa ollaan kyllä pidetty, ja pysyy hyvin.

Oonalla vain tuo jälki tuuppaa kylläkin menemään vähän hauksi,mutta kyllä se kestokani sieltä metsästä yleensä tulee, vaikkei Oona kovin suoraviivaisesti sinne etenekkään. No, tyylinsä kullakin. Kai se tuosta vielä rauhoittuu, kun ikää tulee..Sanin kanssa ongelmana se, että haussa into voi lopahtaa. Kylmä riista kun ei oikein inspaa sitä, se on jotenkin ällöä.. Lämmin riista kyllä menee, mutta nyt se jää vähemmälle kun ei enää päästä metsälle. Jos se taas nostais intoa, kun ei enää saa tuoretta, niin ne kylmätkin tirpat voisi sitten mennä...

Ja vielä tuohon "kultsu-keskusteluun". Meidän mummu löysi kuolleen linnun metsästä (joku fasaani), ja heti otti suuhun ja tuli näyttämään. Ikää silloin oli 11 vuotta, ja sitä ennen ei kertaakaan ollut pitänyt lintua suussa. Muita elukoita kylläkin, tuo kun oli nuorempana aika tehokas rotantappaja.. Mutta tuosta näkee, että kun ne kunnon taipumukset omaa, niin riistan kanssa ei ole mitään ongelmia, vaikka siihen törmäisikin ekaa kertaa vähän vanhemmallakin iällä.

Ja vaikka noutajan saisikin koulutettua hakemaan linnun ja tuomaan sen (joka ei siis vapaaehtoisesti pitäisi/toisi lintua), niin ei koiralla silloin niitä taipumuksia siltikään olisi. Se tekisi niin kuin sitä on koulutettu, ei niin kuin vaistot sanovat. Onpahan yksi tuttuni kouluttanut rotikkansa noutamaan ja etsimään lintuja. Ja ihan nätisti se toimii, mutta tuskinpa sillä siihen on kunnon taipumuksia... Ja se mielestäni on noutajien taipumuskokeissa aika olennainen juttu.. ( siis ne taopumukset siihen hommaan)

Tuossa siis minun mielipiteitäni. Itse vain toivon, että flatin kanssa ei koskaan jouduta sellaiseen tilanteeseen kuin mihin kultsut ja lapukat ovat joutuneet. Että joko metsälle tai näyttelyihin. Flatin kanssa voi yleensä harrastaa kumpaakin menestykkäästi, ja se on minusta hienoa.

Mä olen muutaman noutajan nähnyt joista ei tule koskaan mitään. Itseasiassa niitä on satoja nytkin hengissä. Ei edes taipparia, koska koirat on täysin hanurista.
Aika turha selitellä koulutusta tai viettien heräämistä tai muuta yhtä tuubaa, jos koira on täysin kaupunkilaistunut vihannes jolla on ainoastaan sukupuolivietti tallella.

Cee

Tässä löytyy viralliset säännöt.

Jälki käytännössä menee niin, että jälki lähtee tien reunasta merkatusta kohtaa. Koiran ei siis tartte ettiä mitään ite, kuhan seuraa jälkeä. Jälki on sääntöjen mukainen, mutta varsin helppo, koska se vedetään juuri ennen kun koira tulee paikalle.
Jäljellä on tärkeetä, että koira löytää kanin tms, ja tuo sen ohjaajan luo (lähelle). se riittää.
Elikkä sen voi huitaista vaikka vapaalla haulla, kunhan kani tulee ohjaajan näkyviin koiran toimesta eikä sillä pelleillä.

sama koskee alokasluokkaa, mutta siellä koira jo yleensä joutuu jäljestään jo ihan oikeasti, koska matka on pitee ja jälki tarttee enste löytää.

elikkä taipparijälki on läpihuutujuttu koirallle jota yleensä mikään kuollut eläin kiinnostaa. Ja niille joita ne ei kiinnosta, niin kannattas katsoa kukkahattuomistajaansa silmiin, koska sellainen noutaja on syntynyt väärässä ajassa, ja vielä ostettu huijarikauppiaalta kukkahatun rahoilla.

Cee