Niin Irlanninvesispanieli. Vespoistahan sanotaan, että ne ovat spanieliroduista ehdottomasti hauskimpia, muttei helpoimpia ja tämä pitää mielestäni paremmin kuin hyvin paikkansa.
Vesispanieli ei siis nimestään huolimatta ole ihan tyypillinen spanieli. Se on kyllä vilkas jne, mutta erilailla kuin muut spanielit, se on ns.oman perheen koira. Uusien tilanteiden tullessa eteen ainakaan oma koirani ei aivan heti kaikkea sulata, vaan sen tarvitsee aina ensin miettiä onko hommassa mitään järkeä

Vesispanieli on myös nopea oppimaan uusia asoita, joskin pentu ja junioriaikoina tuntuu ainakin meillä ettei mikään tunnu menevän perille. Mutta koulutus yleensä alkaa toimimaan lähestyttäessä kahta ikävuotta, kun koiralle kasvaa ns.aivot.

Ja lisäksi tämän rodun kanssa tarvitsee ennenkaikkea huumoria, sillä jos tuolle koiralle ei pysty nauramaan niin koko hommasta ei tule mitään.
Metsästysvietti on myös monilla varsin voimakas, mikä tule tietysti ottaa myös huomioon.
Ja niin tuosta näyttelyistä bongaamisesta. Olen nyt monelle näyttelyissä kyselleelle kertonut tämän saman. Koirat esiintyvät siellä useimmat suhtpaljossa turkissa. Monet luulevat tämän 'räjähtäneen villakoiran' olevan helppohoitoinen. Mutta koiran pitäminen näyttelyturkissa (lähinnä jalkakarvoissaan) on aika ajoin erittäin haasteellistakin. Kun koira käy uimassa, metsälenkillä jne. jalkakarvat keräävät monen kilon edestä hiekkaa, oksia ja muita metsän tuotteita. Niitä sieltä pois ottaessa kuluu aina lenkin jälkeen mukavasti aikaa. Lisäksi vielä näyttelytrimmaus, jota ei useimmissa trimmausliikkeissä tehdä rodun harvinaisuudesta johtuen, joka on siis hyvä opetella itse tekemään.
Mutta irlanninvesispanieli on se minun rotuni ja itse en voisi päivääkään enää kuvitella ilman noita koiramaailman klovneja