Tästä on aikaisemminkin keskusteltu täällä, mutta nyt tuoreet mielipiteet olisivat poikaa tähän itsellä juuri nyt ajankohtaiseen aiheeseen.

Oletko siis kokenut junnuillessasi kyllästymistä kisaamiseen? Syytkin olisi kiva jos kertoisitte,jos sellaista edes varsinaisesti on. Ja oletteko tän kyllästymisen aikana kisannut vai pitänyt taukoa?

Itsellä tämä kyllästymisen tunne tuli viime syksynä,syy ei liene selvillä itsellekään. Nyt olen ollut kisaamatta jonkun aikaa, ja nyt alkaa olla mielessä josko palaisi takaisin kun on vielä kisa-aikaa,ettei sitten yli-ikäisenä jää kalvamaan mielessä se ettei kisannut silloin kun siihen oli mahdollisuus.
Ehkä mä vielä joskus

Mua ei tällä hetkellä kiinnosta lainkaan junnuissa kisaaminen.. Syy saattaa olla siinä, että oma koira ei oikein esiintymisestä piittaa. Toki se tekee kaiken mitä pyydän, mutta siltä puuttuu se tietty tunnelma, mikä joillain koirilla on. Ei sen kanssa ole kovin kiva kisata.. Tottakai voisin sitten ottaa lainakoiran, mutta itse en osaa kisata vieraiden koirien kanssa. Oman kanssa tietää tasan tarkkaan mitä pitää tehdä, mutta vieraita koiria en vain osaa käsitellä

Toinen syy taitaa olla se, ettei junnukisoista oikein saa mitään itselleen ellei sijoitu. Tottakai kokemusta ja virheistään oppii, mutta rotukehistä saa aina sen arvostelun ja nauhan, vaikkei hyvin menisikään. Ja verrattuna toiseen harrastukseemme, tokoon, junnuihin mennään voittamaan muita ja tokoon mennään voittamaan itsensä, näin karkeasti sanottuna..

Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että joka kisassa pitää sijoittua..

^Mulla on samat fiilarit kuin sulla!
Mä oon rotukehä-friikki, en malta odottaa että pääsen omani kanssa kehiin nyt lähiaikoina.
Junnuissa ois paljon kivempi jos sais sen rehellisen arvostelun kirjallisena, toki suullinenkin riittäisi, mutta ei se silti ole sama asia.
Jos en sijoitu, enkä saa palautetta tuomarilta niin koen (joo saa olla erimieltä, tää on vaan mun mielipide) että se 10euron ilmoittautumismaksu menee täysin hukkaan...

Juu mullakin alkaa pikkuhiljaa mennä vähän junnuiluun maku kun ei pääse noissa vanhemmissa enää edes jatkoon vaikka tekis kuinka hyvän suorituksen Nuoremmissakun oli aika helppo sijottua ja sijottumisen myötä se itsetunto vain kasvoi. Eihän se sijottuminen tosiaankaan ole pääasia mutta tuntuu kuitenkin siltä että se 10€ on kuin kaivoon heitetty. Oon muutaman kerran miettiny et jos antais näiden junnuilujen olla ja olis vaan rotukehissä En siellä kerkee nykyisin olemaan melkein yhtään kun pitää junnu kehässä aina olla, ja ihan turhaan.

no sanotaanko nyt vaikka että tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa.. oon kahden viikon aikana selvinnyt mainiosti ilman minkäänlaista tietoa näyttely- saati junnutuloksista. varsinkin nyt kun on paljon näyttelyitä samaan aikaan niin ei vaan jaksa kiinnostaa. voi olla kesän syytä, mutta ei vaan tällä hetkellä yhtään hetkauta. rotukehiä kyllä voisin lähteä kuukauden- parin päästä kiertämään, mutta en ole jh kehistä niin varma. on se ihan kiva katsoa kun on paikan pääällä, mutta en ole mitenkään eritxisesti tulosten perään - jokuhan sen aina voittaa, joku on toinen, kolmas kolmas. mutta tosiaan saattaa olla ohimenevää, en vaan ole edes tänä vuonna riemusta kiljuen rynnännyt mihinkään. tuntuu että olen kaiken, minkä haluan, saanut ja saavuttanut. kuitenkaan ei ole intressiä kiertää jokaista mahdollista osariakaan

ja oma kyllästyminen ei siis johdu pärjäämisestä, en vaan oikeen osaa arvostaa sitä samalla tavalla kun rotukehissä. rotukehissä pärjääminen on koiran omaa ansiota, handlerin pienellä avustuksella, junnuissa pääpaino pitäisi olla esittämisellä, mutta joitakin koiria ei kunnolla edes tarvitse esittää - kunhan on siellä narunjatkona.

Noh olen vasta sen vähän yli vuoden kisannut,mutta ainakaan vielä en ole kyllästymistä kokenut...Ei junnut todellakaan ole minulle mikään henki ja elämä ja varmasti ilmankin tulisin toimeen.Mutta ihan kivahan niitä kisoja on kierrellä...
Mitään kahta kisaa joka viikonloppu en varmaankaan jaksaisi...
Ja kyllä minä voin sen 200-300 km. junnukisaan matkustaa ja joskus vaikka
enemmänkin,mutta en tosiaan joka viikonloppu...

Mulla on ehkä jonkun näköistä kyllästymistä ollut jo muutaman vuoden... ei vaan kiinnosta junnuissa pyöriminen, kun kaikki aika menee rotukehällä omien ja ystävien koirien kanssa. Eli sellaista näyttely kyllästymistä mulle ei oo ikinä tullut, mutta junnu kyllästyminen kylläkin ja jos joskus olisikin aikaa niin mielummin lähden syömään ystävien kanssa ja tavallaan "juhlimaan" rotukehän menestystä, kuin kisaamaan junnuihin ja kuten Lory:kin kertoi minunkaan mielestä ei junnuissa ole niin hyvä ilmapiiri, että siellä viihtyisi. Tuloksia seurailen edelleenkin.
Tänä vuonna olen kisannut virallisessa kerran, Aptus Show:ssa.. ja sekin oli niin, että rotukehä oli onneksi aivan junnukehän vieressä, niin oman kehän loputtua juteltiin ystävien kanssa hetki, sitten kävin pyörähtämässä junnukehässä ja katsoin miten meidän Pipsa esiintyi junnukehässä lainaajan kanssa ja sitten takaisin omalle kehälle, jossa loppu aika meni, laitettiin koirat ryhmiin kuntoon (Fella 1 ryhmään ja Zami bis-vetku kehään). Junnu tulokset katoin sitten kotiin päästyä netistä... että kyllä toi aika kyllästymiseltä vaikuttaa..
Junnuihin kyllästyminen ei ole kyllä vaikuttanut siihen, että kirjoitan edelleenkin mielelläni Sheltit-lehden junnupalstaa...

Tuntuu junnuihin kyllästyminen olevan aika yleistä, varmasti eri ihmisillä on eri syyt.
Aika monet tuntemistani junnuista ovat jossain vaiheessa olleet kyllästyneitä siihen touhuun.
Mun pikkusiskokin joskus kisasi junnuissa, mutta ei kiinnostus tainnut olla aitoa, kun se jäi...
Pitäisköhän siltä piruuttaan kysyä, josko lähtis jonnekin vielä kerran, kun ikä vielä sallii

Jees, no jotkuthan kyllästyy jos ei menestystä tule, mulla on rotukehät menneet edelle junnuja mutta sinneKin riittää yhä mielenkiintoa, ehkä sitten olen mielestäni menestynyt riittävän hyvin lähimenneisyydessä.

Harmi tuo on sillä parilla ihanallakaverillani on juuri menossa kyllästymisen kausi. Mutta eikös tämä kuulu siihen teineilyyn

Oikeastaan viime vuonna kyllästyin parin kolmen kisan jälkeen. Siinä rupesi kyllä tulemaan ensimmäinen vuosi ylä-asteella, johon panostin suhteellisen kovalla tahdilla. Ja muutenkaan ei oikein kiinnostanut. Kaipasi elämään välillä vähän muutakin kuin koirat, vaikka kyllähä ne elämään kuului, mutta jotain, enemmän aikaa kavereille sanottaisiinko näin. Ja omat koti olot vaikutti aika paljon.
Mutta nyt tänä vuonna on taas innostus palannut, kun pystyy vähän hengähtämään. Aina täytyy vaan muistaa, että kavereillekkin ja muullekin kuin junnuilulle pitää riittää aikaa, jotta innostus pysyy. Ja kyllähän ainakin mulla innostus lopahtaisi jos joka viikonloppu käy junnu kisoissa. Itse ainakaan en mitään hirmuista matkaa junnuihin suostu menemään. Mutta kyllähän jotkut esim. Hämeenlinna ja nuo menevät. Vaikka vähän kauempana ovatkin. Mutta eipä innostus vielä uudestaan ole lopahtanut. Vaikka välillä mietinkin että miksi kisaan?

Mulla ei kyllästymistä ole tapahtunut ikinä näitte 7 vuoden aikana. Nyt kun vika vuosi menossa, niin ehkä ei viitti kaikkiin kissanristiäisiin enää itteää ilmottaa, mutta isoimpiin kyllä. Ja nyt on jo fundeerannu aina sitäki, et jos on paljon handlattavia rotukehässä, ni junnujen ilmot saattaa jäädä pistämättä. Eiköhän rakkaus lajiin säily mulla ihan Messariin asti ja sen jälkeen ehkä hieman haikein fiiliksin seurataan kun nuoremmat kisaa. Nyt onneksi tässä vaiheessa on alkanu noi rotukehätkin kiinnostaa ja niitä jännätään paljon enemmän kuin junnuja.

Mä en oo kyllästynyt kertaakaan vuodesta 1999-2006 ! Enkä kyllä luule että tulen ikinä kyllästymään mihinkään koiriin liittyvään. Koiranäyttelyissä olen käynyt koko ikäni että se on kyllä jäänyt ihan sydämmeen. Sitten junnujen jälkeen jään kaipaamaan niitä monia vuosia jolloin olen kisannut!

Vaikka joskus en pärjääkkään en kuitenkaan kyllästy vaan käyn junnuissa sillä motolla että "Tänään arvostelee tämä tuomari ja jos en sijoitu niin se oli sen tuomarin mielipide eikä voi mitään". Jokainen näyttelypäiväni on mielenkiintoa ja jännitystä täynnä, eikä pidä lannistua jos ei joskus pärjää. Ainahan niitä näyttelyitä tulee uudestaan ja harjoittelemalla päästään voittoihin!

Viime lokakuusta asti olen itse pitänyt hiljaiseloa, yhdessäkään koiranäyttelyssä en ole kisannut.. Äitienpäivänäyttelyssä kävin katsomassa ja kuvaamassa koiria, mutten itse osallistunut tai ylipäätään ollut seuraamassa junnukehää. Veri vetää enemmän rotukehiin, mutta eipä nyt ole kotona koiraa jota sinnekään viedä.

Nyt olisi kuitenkin viimeinen mahdollisuus kisata ja tänään tuli vähän sellanen haikea olo, että kun olisi kiva käydä taas kehässä koiran kanssa. Ehkä vähän ongelmallisempi olisi taas se, kun pitäisi lainakoiraa alkaa hankkia. Kyllä tässä jos nyt innostuu niin tulee vielä viimeisen kerran käytyä lokakuussa oulun koiranäyttelyssä kisailemassa.

Saapa nähdä. Enemmän olen nyt agilityä harrastanut mutten sielläkään vielä kisannut. Ei ole niin kiirus kisaamaan, kun laji on mukava noin muuten ja kisatilanteet aina niin kamalan jännittäviä

EDIT: Niin joo tosiaan, vuodesta 2002 olen kisannut enemmän tai vähemmän.

Mä rakastan (tai ainakin pidän kovasti) käydä näyttelyissä! Ja niistä ihmisistä siellä, siks mä siellä käynkin. Ja aina on pakko ilmottautua joka junnukisaan minne vaan jaksaa mennä. Mutta, silti paikanpäällä ei aina huvitakkaan mennä kehään. En tiiä että mistä se johtuu, mutta niin vain on.

Mullakaan ei kyllästymistä ole tapahtunut, vaikka kohta olen kisaillut junnuissa jo vuoden. Rakastan näyttelyitä ja kehässä olemista, ja ennen kaikkea sitä kun saan olla koirien kanssa. En voi edes kuvitella kyllästyväni.

Sen kummempaa menestystä ei mullekkaan ole kisoista tullut, mutta se ei mua niin haittaa, kunhan vaan molemmilla, minulla sekä koiralla, on hauskaa.

Mullakin tulee aina vaan ilmottauduttua miltei kaikkiin kisoihin mihin vain pääsen ja saan kyydin. Voisin melkeimpä sanoa olevani koukussa junnuiluun, niin rakas harrastus tää mulle on.

Mullakaan ei ole vielä ilmaantunut minkään sorttista kyllästymistä tähän lajiin. Tosin se varmaan vaikuttaa, että kisaan hyvin harvakseltaan, viime vuonna olin kolmessa virallisessa ja yhessä mätsärissä, tänä vuonna vain yhdessä virallisessa ja samoin yhdessä mätsärissä. Rotukehissä tulee pyörittyä paljon enemmän. Kisaisin tosin paljon enemmän, jos olisi vain kyytejä. Sen verran mukava harrastus junnuilu kuitenkin on.


Mutta varmaan se kyllästyminen joskus muhunkin iskee, nyt vain ei ole vielä sen aika. Ja onhan mulla vielä ainakin kolme vuotta aikaa kisata

Lajiin en ole kyllä kyllästynyt, mutta jotenkin ei ole tullut kuukauteen lähdettyä näyttelyihin enkä ole jaksanut ilmoittautuakaan mihinkään. Luulen että se johtui kyllä rahatilanteestani joka oli hyvin huono mutta nyt sain taas rahaa että pääsen näyttelyitä kiertämään. Kuitenkin tykkään kovasti olla niin junnu- kuin rotukehässäkin, joskaan ei joka viikonloppu jaksa lähteä.

Joop, ei ole mullakaan kauheesti mitään kyllästymis -aikoja ollut. Yhdessä vaiheessa saattoi olla jotain pientä, että ei joka kisaan jaksanut ilmottautua eikä paikan päällä kauheasti kehään ollut halua mennä, mutta ei mitään vakavaa.
Nyt kun siirryin vanhempiin vuoden alusta, menestystä ei ole niin paljoa tullut, mutta positiivinen palaute, sekä hyvin mennyt kilpailu antaa aina lisäpotkua jatkamaan eteenpäin Ja kyllä luulen, että en tähän harrastukseen kyllästy ikinä kokonaan, isona osana myös kaverit.

Miulla on ollut aika pahojakin , ja yleensä ne on just tässä kesän aikaan ... Nyt ei oo mitään kyllästymistä näkynyt , näyttelyitä ei vaan oikein oo ja oon niin hajamielinen että on alkanu menee jo ilmottautumiset ohi

Joskus viime vuoden keväällä-alkukesällä mulla oli selvää kyllästymistä ilmassa. Siitä sitten kesää ja syksyä kohti taas innostuin, varsinkin kun uusi penikka saapui taloon. Kuitenkaan, "junnuinnostukseni" ei ole enää nykyään yhtään samanlaista kuin alkuun.
Nyt kisaan viimeistä vuotta, ihan hyvillä mielin. Kisoja on kertynyt joitakin tällekin vuodelle ja enköhän vielä muutamiin ilmoittaudukin. Tuskin kovin haikeana kuitenkaan jätän junnuja nuoremille vuodenvaihteessa. Aikansa kutakin.
Tuntuu, että junnuissakin kaikki on välillä liian pakonomaista ja totista, kuten kaikissa harrastuksissa. On kuitenkin paljon hyviäkin asioita, ja olen oppinut valtavasti näinä vuosina, tutustunut moniin uusiin ihmisiin yms.
Ja tosiaan viime kesänä tulleen Nastan kanssa tulee nykään kierreltyä rotukehiä, jotka ovat kieltämättä mielenkiinntoisempia. Niissä jatketaan varmasti vielä junnuikäni jälkeenkin. Myös agilityä jatketaan, joten eipä nämä harrastukset tähän lopu.

Itsellä on ollut pientä kyllästymistä jo jonkun aikaa, en sitten syystä tiedä. Ollaan enemmän muihin lajeihin panostettu, ja itse muihin omiin lajeihin, kuin koiriin.

Mutta ehkä vielä tän vuoden puolella junnuilua pitää kokeilla ;>

Itse olen kisannut vasta jonku vuoden päivät (enkä kovin aktiivisesti ) että en ole kerinnyt kyllästymään, enkä usko että kerkenkään kun ei ole montaa junnuvuotta jälellä.. Minusta olisi kiva, että Suomeen otettaisiin sama käytäntö kuin Ruotsissa, että jokainen kisaaja saisi tuomarilta kirjallisen arvostelun En ole ihan varma saako sitä joka kisassa Ruotsissa, mutta mitä minä olen tämän kesää täällä junnuillut niin on kisan jälkeen aina kiva lukea palautetta tuomarilta.

Mutta vaikka junnut on kiva harrastus, niissä on oma tunnelmansa yms., kyllä rotukehät vievät voiton

Näin se on !

Ja mun junnu innostus ei ole koskaan ollut niin suuri, että olisin ottanut ja lähtenyt toiselle puolelle Suomea "vain" (siis yhtään vähättelemättä) junnukisan takia, vaikka toisia saatana lähteä auttamaan pitkällekkin (vaikkei siis olisi omat koirat ilmotettukaan).
Ilmottaudun (tai siis joskus ilmotteuduin) niihin näyttelyihin joihin oltiin omien koirienkin kanssa... shelttien kanssa nyt kierretäänkin ympäriinsä ja kun Iina on ainut jonka kanssa täytyy vähän kattoa tuomareita, muiden kanssa ei ollenkaan ja ne muutamat näyttelyt joihin ei olla ilmotettu omia niin lähden auttamaan tuttuja, enkä kyllä usko siinä hälinässä kerkeäväni junnuihin kisaamaan.. Lansujen kanssa kuitenkin täytyi katsoa tuomareita ilmottautumisia laittaessa niin kisasin sillonkin vain niissä missä oli koiratkin ilmotettuina (olin sillon kyllä enemmän innostuneempi koko junnu-tuohusta).

edit:// selkeesti kirjotettu

Mulla on taas nyt innostus poissa, välillä on ihan innoissaan kaikista kisoista mutta nyt ei vaan jaksa, saattaa johtua siitä, että viimeksi olin kehässä toukokuussa ja ei sitten muista että siellä on kivaa. Se tulee mulle ainakin parin kuukauden päästä takaisin, mutta nyt ei vaan jaksa..

Vaikken mikään kamalan aktiivinen junnuilija ikinä ole ollut, on into kokonaan poissa! Viimeinen vuosi ja tasan yhdessä kisassa olen ollut ja sekin oli löwcheneiden Club show. Jotenkin viralliset ei vain kiinnosta, minusta on hauskempaa ottaa mittaa omien rotujen erkkareissa/clubbareissa saman ikäisten ja saman rotuisten koiranesittäjien kanssa. Harmi kun nyt shelttierkkarissa ei ole junior handleria, olisin takuulla ilmoittautunut.

Kyllästymistä on ilmennyt tämän ja viime vuoden aikana melko runsaasti. Melko väkipakolla olen ilmoittautunut kisoihin ja näkyy se menestyksessäkin, kyllä se päälle paistaa että ei oikeesti kiinnostaisi. Ellei muuten niin mulla ainakin koira ymmärtää heti jos en oikeesti oo innoissani, eikä sekään jaksa silloin hirveästi panostaa.

En tiedä mikä kyllästymisen syynä on.Matkoja rakastan yli kaiken, hotelliyöpymisiä, kavereiden näkemistä ym. sähläilyä Jotenkin se junnukehä vaan on mun mielestä niin tärkeilevää, ihan erilaista kun rotukehä. Pitäisi olla just sellainen ja tälläinen ja välillä kyllä menee tuomarien arvostelukriteerit ihan yli tajunnan. en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan mutta pointti on se että kyllästymistä on ilmennyt, ja paljon. Olen oikeasti iloinen siitä että on viimeinen vuosi, enää en voi edes väkisin ilmoittautua.

Joo nyt kun on alkanut oman koiran kanssa pyörimään rotukehissä, ni junnut on ihan blaah!
E niinkun minkäänmoista miel.kiintoa, ehkä just se vaikuttaa kans, ku koiran pitäs olla joka sekka niin vimosenpäälle kun ollaan kehässä mut rotukehissä voi koiraa käydä välillä laittamassa häkin luona ja huilata itte samalla. On aika ikävää yrittää varoa koiran kanssa kehässä se 30min-1h... Mut joo viel 6 jh kisaa ni sit se on ohi, miu ura meinaa
(Imatra, porvoo, kouvola, messari)

Oletko voittanu osarin ?

ei oo Hanne vielä ainankaan voittanut.. Siis tältä vuodelta..

OT : siitä voisi huomauttaa esimerkiksi ens vuoden erkkarit järjestäville shelttien ala-jaostoille.... ainakin Etelä-Suomen sheltit järkkää ens vuonna erkkarin... voisihan asiasta mainita..
ovat kyllä yleensä sitä mieltä, että turha on järjestää kun osallistujia on "just ja just" muutama !

Munkin mielestä olisi kiva jos junnu kisoja järkättäisiin enemmän erkkareissa yms. tämän vuoden sheltit showssa oli junnut ja lapsi ja koira ja siellä oli ainakin hyvä määrä osallistujia....
pääsisi itse kisaamaan myös ja pikku-siskonkin voisi sinne laittaa

Messarissa on lauantaina sm-osakilpailu, johon kaikki saavat osallistua.

Niin, ja itse asiaan: Mä oon samoilla linjoilla Marikan kanssa, mustakin on alkanu tuntua junnukehässä että kaiken pitää olla niin viimosen päälle ja joskus tuomarin aivoitukset ei oo mun tajuttavissa. Rakastan näyttelymatkoja ja kavereita ja hotelleja yms., mutta junnukehään on koko ajan yhä puuduttavampaa raahautua.. Rotukehistä tykkään paljon enemmän. Mulla onkin tässä vika vuosi menossa, joten ei ole enää kuin vähän alle kymmenen kisaa jäljellä.

En, kaksi kertaa ollut 2 ja kerran voitin kisan minkä PITI olla osari mutta se siirettiin toiseen nättelyyn.

Juu, viimevuoden lokakuusta olen ollut ilman missään näyttelyssä käymistä.
Ehkä olen vähän kyllästynytkin, tai sitten odotan sitä toista koiraa niin paljon ;D
Tarkoitus olisi sitten toisen koiran kanssa käydä niin junnuissa että rotukehissä.
Ei suinkaan mielessä ole mitään lopettamista, onhan mulla aikaa kisata junnuissa vielä 5 vuotta

koettu on. lähinnä muitten junnujen ulospäin näkyvän asenteen takia. ja sen takia että halusin mieluiten esittää omaa koiraa, jonka oon itse treenannut, mutta koira on sen verran arka ettei välttämättä mikään hyvä idea.

lopetin muistaakseni 15-vuotiaana, sen jälkeen kävin vaan kerran 16-vuotiaana oman rodun erikoisnäyttelyssä. ja nyt ei enää ois ees ikää

Tänä torstaina tulee täyteen kaks vuotta Junnukehissä pyörinyt. Voin kyllä sanoa että kyllästyminen ei ole koskaan ollut murhe minulla. Voin sanoa että olin alussa todella kiinostunut ja kilpailin tuhatta ja sataa ja sit kun kaverisuhteet alkoivat heikkenemään aika kovaa tahtiin ja kinausta oli jne.. Mutta nyt kun voi taas hengittää ja käyn yleensä kasvattajan kanssa näyttelyissä niin koko fiilis on ihan eri juttska.. Ja ainakin Vaasan osarivoiton jälkee on ollu TODELLA hyvä fiilarit näyttelyissä kun vieläkin kuulee että onnea onnea ja Harjakoirien piiri on ollut viimeaikoina ihan yees niin nyt ne näyttelyt maistuu vaikka oli joku 3 viikon loma näyttelyissä siinä yhessä vaiheessa

Mä oon nyt kyllästyny junnuihin. Toi kyllästyminen tapahtu Kuopion näyttelyn jälkeen. Sen jälkeen en ole junnuihin osallistunut. Syytä en tiijä miks kyllästyin, mut tuli vaan sellanen fiilis et nyt saa junnuilut riittää jokski aikaa. Palaan varmaan sitte taas junnuilemaan ku meijän uusin staffi narttu kasvaa ja ikää tulee lisää.

Tykkään ite enemmän rotukehissä pyörimisestä, ja niissä oonki junnujen sijaan pyöriny enemmän tai vähemmän.

Mulla on kanssa nyt tällanen että ei vaan kiinnosta koirajutut, ei mätsärit, näyttelyt eikä junnutkaan.. Se menee taas ohi ja kun talvella huomaa ettei pääse minnekään näyttelyihin tms. niin johan odottelee jo kevättä ja rahaa menee näyttelyihin niin että ei sitä muuhun riitä

No, olen ollut junnuihin kyllästynyt nyt vuoden ajan. En tiedä miksi. Keväällä nousi kyllä innostus ja osallistuin Lahteen, mutta sinne ei tehnytkään mieli mennä ja menin tavallaan väkisin, mutta olihan siellä ihan kivaa. Sen jälkeen en kuitenkaan ole mennyt mihinkään näyttelyyn ylipäätään, paitsi EuV nyt oli ihan must. Jotenki alko se touhu vaan ottamaan päähän. En oo niitä ihmisiä, jotka kestää epätietoa, siis koiranäyttelythän on just sitä - ei tiedä millä koiralla kisaa jos rotukehät meneekin päällekkäin, kyyti ja yöpaikatkin oli tosi hankalaa saada. Olin myös varmaan ainoa junnu joka ei käynyt rotukehillä niin aktiivisesti ja näin edes päin. Ehkä vielä joskus palaan, mutta nyt ei jaksa mitään junnuja.

Nostin nyt tämän aiheen esille, kun on niin ajankohtainen itselleni..

Olen nyt tässä viime aikoina ollut vähän silleen että ei huvita lähtee mätseihin, eikä kyllä oikeastaan kisamaankaan ja nyt lauantaina kun olisi ilmaset JH tehotreenit, ei huvittaisi niihinkään mennä.. Joensuun näyttelykin jo kyllästyttää etukäteen kuten myös aptus.. Jotenkin tuntuu että kaikki koira jutut kyllästyttää.. Rakastan kaikkia niitä ihania kavereita joita siellä tapaa ja muutenkin, mutta nyt vaan on joku masis.. Voi olla että kuitenkin kun pääsee taas pitkästä aikaa kehään, niin mielipiteet muuttuu..

hih, mua ei ainakaan vaivaa mikään kyllästyminen! Päinvastoin, musta junnuissa kisaaminen on aivan ihanaa, ja vaikka se ilmapiiri ei siellä olekkaan mikään mahtavin kaikkien osalta, niin olen sitten semmoisten kavereiden kanssa joitten kanssa on VARMASTI hauskaa : D ja toisiaan aivan mahtavan tästä harrastuksesta tekee se, kun saa tavata kavereita joita ei näe muualla kuin näyttelyissä, ja saa tutustua erillaisiin koiriin ymymym...

Maa jaksoin ensimmaisen vuoden kisata suht saannollisetsi kunnes kyllastyin.. Olisi ollut viela 4 vuotta aikaa kisata mutta se ei oikein huvittanut.. Muutamaan kisaan ilmottauduin silloin talloin huvikseni mutta sitten tuli fiilis etta pitikin.. Jotenki junnut eivat vain olleet mua varten Tykkaan kylla treenailla koirien kanssa, vetaa mahdollisia harkkoja ja kayda niissa mutta...

Rotukehat ovat enemman se mun juttu ja siella tuleekin pyorittya enemmankin..

Eipä enään joo pahemmin kiinnosta junnuilu, viimeksi oon kisaillu viime vuoden marraskuussa.. Eikä näyttelyissä ole nyt pahemmin tullu muutenkaan käytyä, seuraava näyttely johon olisin menossa niin taitaa olla Aptus ja sinnekin vain katselemaan.

Itsekkin olen huomannut, että junnukehän puolelle ei oikeen enään kiinnosta hirveästi mennä. Ilmoitin kyllä koiran Lahden näyttelyyn, mutta junnuihin meno ei vaan oikeen huvita. Olen myös alkanut miettiä, että mitä järkeä käytännössä junior handlerissa on? Siis onhan se mukava harrastus, mutta jos on usein niin, että ei sijoitu kisoissa, eikä saa siitä mitään palautetta itselleen. Niin mitä ideaa siinä perjaatteessa on? Näyttely kehässä kuitenkin saa koiralle kirjallisen arvostelun, josta sitten tietää mitä meni väärin ja miten voi mahdollisesti kehittää koiraansa. Oisi ihan mielenkiinoista kuullu kommentteja tosta asiasta.

Nyt on mullekkin iskeny ihan kunnolla toi et junnukehät ei inspaa enää pätkääkään. Mitä nyt johonki muutamaan oon tulossa tänä vuonna. Rotukehissä on niin kivempi olla kun ei tarvii stressata koko ajan et menikö joku juttu oikein.

Mullakin alkaa pikkuhiljaa kyllästyminen vaivata. Vanhempiin siirtyminen vei uskon lopullisesti. Mutta kyllä mä vielä kisaan ihan aktiivisesti (tai no...) mutta se ei enää ole mulle semmoinen juttu ku ennen. Ja se on varmaan hyväkin - jännitys vähenee : )

Ja ton Alinan kautta on hyvä elää nuorempia junnuja ^^

ilona: täh? ^^

Kuule Janette!!! Mikäs viesti tämä on???

Lauantaisten jh harkkojen jälkeen on mieli muuttunut, alko vaan tulla masis siitä kun ei päässyt kehään ! Nyt taas innolla kohti uusia haasteita.

En ole kokenut kyllästymistä. Sijoituksia ei tullut pitkiin aikoihin, aiva vain jatkoon ja sitten "olit hyvä, mut tänään heihei", mutta into vaan kasvaa ja tavoitteet kovenee. Jokaisen kisan jälkeen into vaan kasvaa, ehkä se sitten huipulta lähtee hitaasti laskemaan? Who knows? Mulla vielä pitkä matka.

Mulla on jo vähän aikaa tuntunu et olisin kyllästyny junnuiluun. Mutta viimesen vuoden kunniaks aattelin vähän lisätä aktiivisuutta. Koirien treenaamisesta tykkään ja niiden kans näyttely juttuja tehdä. Mutta rotukehissä vaan on enemmän fiilistä!