Junnupalstalla oli keskustelua kyllästymisestä junnuihin ja ajattelin kysyä, että oletko koskaan kyllästynyt tokoon? Onko tullut tunne, että nyt loppu tokon harrastaminen? Vai onko toko sinulle ja koirallesi se juttu, jota harrastetaan aina?

Mielipiteitä ja kommenttia

Kyllä se on minulle se juttu, jota harrastetaan aina
Joskus tietenkin on päiviä jolloin ei itsekään jaksaisi ruveta treenaamaan, mutta silloin vain jätämme välistä ja jatkamme taas seuraavana päivänä. En kyllä koskaan ole ajatellut, että lopettaisin harrastustani.

Mua kyllästyttää nyt. Ehkä kesäloma aiheuttaa sen Mut ei kyllä ole mielessä käynyt lopettaa kokonaa, ei ollenkaan!

kyllä joskus alkaa kyllästyttämään, kun omani kanssa vain koko ajan samoja rumpia tehdään.. nouto olisi kyllä asia mitä pitäis tässä alkaa harjotuttamaan, mutta koira ei muutenkaan ole minkään perään niin innostus jo loppuu siihen

Mulla ei ole koskaan ollut tälläistä kyllästymistä, mutta junnuihin se kyllä on ollut, on nytkin.. Joskus en olisi jaksanut lähteä koiran kanssa treeneihin, mutta olen kuitenkin aina ollut iloinen, että tuli lähdettyä, on se sen verran motivoivaa kun näkee mitä koira osaa Tuskin koskaan oikein tokoon kyllästynkään, varsinkaan kun koirakin siitä tykkää.

Periaatteessa en ole missään vaiheessa kunnolla kyllästynyt tokoon, mutta ajan- ja jaksamisenpuute on kyllä ollut usein ja siksi taukoakin harrastamisesta on ollu. Sitten jos koiralla ja ohjaajalla on yhdessä huono motivaatio eikä selviä tavoitteita, niin kiinnostus ei ole 100%:sta eikä tule treenailtua ahkerasti. Itse tarvitsen aina jonkun selvän tavoitteen ja määräajan, että teen harjoituksia kunnolla. Sellainen "muuten vaan" diipa-daapa treenaus ei toimi meillä, jätetään sitten kokonaan treenaamatta. Kuitenkin perustottelevaisuus on hanskassa. Tavoitteita on ja vaikkei niihin loppujen lopuksi pääsisikään, niin ne motivoi silti.

En kyllä oo tokoon kyllästynyt varmaan kertaakaan.. En edes sillon, kun Onnia ei kiinnostanut toko yhtään, hajut oli paljon kiinnostavampia. Joskus vuosi sitten sanoinkin, että tokoa ei kyllä lopeteta enkä siinä anna heti periksi, kun taas näyttelyissä ei välttämättä jaksa sitten käydä, jos tulee aina samaa EH:ta, mitä meille on tullut... Joskus on tietty mullakin sillai, että ei jaksa treenata just sinä päivänä, varsinkin jos koirakaan ei oo innostunut, mutta sillon ei sitten vaan treenata, ehkä sitten seuraavana päivänä. Että toko on kyllä meille se harrastus jota harrastetaan aina.

No mä treenaan tokokisoihin , mutta sen verran harvoin että ei tule kyllästyminen ei koiralla eikä ohjaajalla.
Mut kyl silti joskus on sellanen olo et voisko treeniä siirtää tai jotain ku ei viitteis millään lähtee... (silti aina mennään)

Jos ei huvita, niin ei treenata. Yleensä kyllästyminen kohdistuu omiin itsenäisiin treeneihin, joissa ei ole mahdollisuutta treenata esim. henkilöryhmää tai paikallaoloa.

Sitten kun on jotain säännöllisiä treenejä, niin niihin kyllä jaksaa mennä, sillä niistä tietää että saa porukkaa häiriöksi ja kysyessä myös paikallamakuutreeniin tms.

Samoilla linjoilla kuin crim, jos ei huvita, niin sitten ei väkisin treenata. Tekee vain hallaa itselle ja koiralle.

Toko tosin on laji, johon on vähän vaikea kyllästyä, koska asiat on pitkälti jokapäiväisiä ja treenaamista en itse ota kovin hikipäisesti. Näin myös koirat tykkää ja homma on iloista.

Kertaakaan ei ole kyllästymistä tullut, pidempää taukoa on ollut muista syistä. Jotenkin toko on vaan sellainen laji, johon ei ikinä kyllästy, oikeastaan aina (ainakin ennen TVA:n arvoa) on uutta opeteltavaa ja ainakin pientä hiomista liikkeisiin.

Tietenkin vähän omasta motivaatiosta riippuu, kuinka paljon kotona/yksikseen harjoittelee, ja jos itseä ei jonain päivänä kiinnosta, niin on tosiaankin parempi olla tekemättä, sillä ainakin omaan, vanhempaan koiraani oma mielentilani vaikuttaa koulutuksissa selvästi.

olen nintsun kanssa samaa mieltä Ei siihen vaan voi kertakaikkiaan kyllästyä, sillä onhan se niin mukavaa

Meillä oli kyllästymistä ilmassa keväällä/kesän alussa. Alkoi nimittäin ärsyttämään treenaaminen, kun on jo useammassa möllikisassa tajunnut, että Axusta ei kilpailemaan ole. Kisatilanteet eroavat niin paljon treeneistä, että vaikka treeneissä menisi mainiosti, koetilanteessa koira tamppuilee tahallaan. Se tieto että treenaa koiran kanssa joka ei ikinä pääse kisaamaan, hiljensi intoani..
Toinen mikä oli, oli meidän tokotreeniryhmä. Ohjaajilta ei saanut enää neuvoja vaan kommentteja: "kyllä tuo ongelma kohta menee ohi". Nuoremman koirani porukassa taas oli sellaisia minun ikäisiä ja nuorempia tyttöjä, jotka esittivät koirillaan enemmän kuin koiran taito antoi periksi. Niinpä nämä koirat karkailivat jatkuvasti ja häiritsivät muiden treenejä.
Mutta joo, Seran kanssa treenailen edelleen aktiivisemmin, mutta Axun, joka siis ei kisoihin tule menemään, kanna harrastetaan vain jotta pidetään tottelevaisuutta yllä mm. agilityn tukena.

En nyt tiedä meneekö vähän ohi aiheen, mutta pakko päästä purkamaan..
Tällä hetkellä harjoittelumotivaatio puhdas 0. Tuntuu että mitä enemmän harjoittelee, sitä enemmän menee per*eelleen.
Luoksekutsussa koira vaan istuu paikallaan ja tapittaa. Ennen tullut iloisesti luokse, epävirallisessa kisassa saatiin luoksetulosta 9,5.. Olen palkannut joka kerta tulemisesta, namilla, lelulla, mikä sillo on nyt sitten ollutkaan.. Tuntuu turhauttavalta aloittaa luoksetulo alkeista..
Samoten ei ole yhtään motivaatiota harjoitella liikkeestä seisomista ja makaamista..
Ja siltikin haluaisin marraskuussa kisoihin..
Onneksi ensi viikolla alkavat taas seuran treenit..

tuunanen, kyllä se siitä. Suurleirillä sun koirassa oli kyllä virtaa ja tekemisen intoa, joten lienee kyse vain jostian väliaikaisesta?

Älä kuitenkaan koskaan lopeta epäonnistuneeseen suoritukseen, ellei sitten todella näytä siltä, että koira ei enempää yrityksiä kestä.

Tuunanen, jos tilanne on tuo, niin pidäppä reilu tauko! Koira ei unohda noin vain oppimaansa, mutta taukoilu tekee hyvää. Sinä aikana myös treenimotivaatio varmasti nousee.

Jos motivaatio on nollassa, suoritukset jäävät keskinkertaisiksi ja siitä on paljon enemmän hallaa, kuin tauosta. Suosittelen lämpimästi!

Joo meillä onkin tauko menossa, korkeintaa lyhyitä seuraamisia ja kontakti harjoituksia..
Ja koira kumminkin rakastaa tekemistä..

Itse olin kyllästymässä tokoon enkä enään oikein jaksanut reenata. Kävin katsomassa tokokisoja (erikoisvoittaja luokaa)ja kun näin miten tottelevaisia koiria sillä oli ja halusin oman koiran samaan pisteeseen, se innostutti minut ainakin reenemaan taas innolla tokoa.

Meille ei juuri ns. kyllästymisiä tule, joskus voi lannistaa, jos en saa Adaa tajuamaan jotain, koska en ole silloin ollut tarpeeksi hyvä opettamaan sitä, niin että koira tajuaisi haluamani. Pidämme kesäisin ja talvisin harrastuslomia, jotka piristävät minua ja etenkin Adaa. Kun taas mennään treenaaman kunnolla muualle, on pienten taukojen jälkeen koira aivan innoissaan

Täällä ilmoittautuu yksi perinpohjin kyllästynyt. En niinkään ole kyllästynyt tokoon, vaan itseeni ja rehellisesti sanottuna myös koiraan, vaikka vika onkin omani. Mie en kertakaikkiaan ymmärrä tuon blondin sieluelämää ja tuntuu, ettei millään päästä tässä asiassa samalle aaltopituudelle. Se tekee, jos asia on rinsessan mielestä kivaa, mutta heti jos vaikka saman treenin aikana vaihtuu asia johonkin vähemmän kivaan kuten noutokapulan harjoittelun pitoon niin ei sitten millään meinaa sujua. Kun vähän joutuu komentamaan, että hei nyt on vaan tehtävä, vaikkei huvittaisikaan (jos Gitalta kysytään niin siinä tapauksessa noutoa ei harjoitella koskaan) niin sitten alkaa mökötys ja tekemättömyys. Muuten Gitta on niin vilkas ja energinen kellon ympäri, mutta heti kun pitäisi jotain tehdä ansaitakseen ruokansa tai huomion niin blääh.

Turhauttavaa kerta kaikkiaan. Ongelma on 99,9 prosentin varmuudella itsessäni, mutten vaan tajua sitä.

Ehkä mun kannattaa, vaan yrittää olla treenamatta vuoteen ja miettiä sitten asiaa uudestaan... Mahdollisesti.

Iida: ehkä sun kannattais pitää 2-4 viikon loma, seuraat jos jaksat netistä vaikka tokoon liittyviä artikkeleita asioista, jotka teitä kiinnostaa ja jotka ovat ongelmia. Monesti usko tai älä, minä ainakin olen artikkelien vinkkien pohjalta saanut kimmokkeita ja joskus löytyy sellainen juttu, joka ratkaisee jonkun. Sen jälkeen kun loma on pidetty, jos mahdollisuus, menet kerhon/yhdistyksen tokoryhmään. Meillä on auttanut, koira toimii ainakin paremmin aina loman jälkeen, kun saa muuta ajateltavaa. Ainoa liike mitä me joudumme lomillakin harjoittelemaan on kauko-ohjaus, koska se vaatii enemmän, muuten Ada helposti unohtaa idean. Mutta muuten lomalla, lomaillaan. Ei myöskään kannata junnata liikkeitä, jotka ovat itsestään selvyyksiä ja jotka se osaa.

Noh Toko i minulle ja koirillei ikinä ollut se "päälaji" mihin keskitytään täysillä ja panostetaan ja kisataan jne. Ihan harrastelijoita ollaan ja epävirallisissa kisoissa käydään kun siltä tuntuu ja innostusta löytyy. Kyllästytty ei olla

En kyllästyny oo mutta harrastetaan sitä että mieli pysyis virkeenä Välillä kyllästyttää koska en saa sitä tekemään mitään ilosesti ilman makupalaa(vika on täysin minussa)Mutta vähän ajan päästä taas treenataan pihalla

Mikään aktiivikisaaja en ole, mutta en lajiin ole kyllästynyt toistaiseksi tai harkinnut tokon jättämistä enkä usko niin käyvänkään. Tosin itelläni on kyllä sellasta, että joskus kauhealla innolla treenaan koiran kanssa niin kotona kuin ohjatusti ja opetan uusia liikkeitä, joskus taas en treenaa viikkokausiin tippaakaan. Tästä on jo puhetta ollutkin, mutta jos ei huvita treenaus itseäni tai joku asia mättää, en viitsi tosiaan koiran kanssa väkipakolla hinkata.

Mulle tulee välillä pieniä kohtauksia, jolloin motivaatio laskee, mutta ne kestää korkeintaan pari päivää. Koiralla intoa on vaihtelevasti. Nyt on menossa vähän huonompi kausi niin pidetään viikon tauko Itsellä haluttaa hirveästi jo kisakentille, mutta koiran ehdoilla mennään.

Kyllä, yhdessä vaiheessa tänä kesänä toko oli mielestäni tosi tylsää, koska siinä toistetaan vaan samoja liikkeitä. Nyt kun pidettiin lähes kuukauden tauko niin jaksaa taas...

Yleensä silloin "kyllästyy" kun on todella kiireistä aikaa, eikä kerkeä esim. tarpeeksi koiran kanssa treenaamaan, silloin ärsyttää se itse tilanne ja motivaatio kärsii. Mutta yleensä ei tule kyllästymisiä, pikemminkin sellaisia, että epätoivo iskee, kun tajuaa, että on itsessään joku ongelma, kun ei osaa koiralle selittää mitä haetaan. Tavallisesti pidämme vuodessa muutamat harrastustauot, joten silloin on aikaa levätä ja tämän jälkeen motivaatio taas kimpoaa. Hyvä motivaation palautus on loma ja se, että menee kisoihin katsomaan, ilman koiraa.

Minulle tokoilu aiheutti päänsärkyä silloin kun en vielä toista koiraa omistanut, sillä tahdoin kovasti kisaamaan, mutta kun vanhempi ei ole mistään kohtaa valmis kisaurille keskittymiskyvynpuutteen vuoksi. Nyt on innostus palannut pennun tulon myötä. Jotenkin paljon mielekkäämpää edetä tavoitteissa, kun on niitä laittaa.

Mun tokoon kyllästymiskausi on vihdoin ja viimein päättynyt . Sain väen väkisin raahauduttua yhteen kokeeseen ja koska se meni niin superhyvin niin treenimotivaatiokin nousi samalla huimasti. Ja nyt kun virallisesti pääsee eroon noista alokasluokan liikkeiden hinkkamisesta niin on hauska lähteä opettamaan koiralle ihan uusia liikkeitä - olkoonkin että se on työläs prosessi. Mutta kyllä se työ vielä kantaa hedelmää.