Kuinka meille tuli mäyräkoira.

Ensimmäisen mäyräkoiramme, Niken myötä tutustuimme ihan uusiin ihmisiin ja mäykkypersooniin ja tutustuimme tähän mahtavaan rotuun. Niken kanssa oltiin harrastettu näyttelyitä noin kolmen vuoden ajan, ja heräsi ajatus uudesta mäyräkoirasta, josta tulisi uusi näyttelytähti ja jalostuskoira. Niinhän siinä piti käydä.

Aluksi meinasimme ottaa 'varman näyttelypennun' joltain hyvältä suomalaiselta kasvattajalta, ja olimme jo melkein pentuakin varaamassa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin suurensuuri muutos, kun äitini kuuli norjassa syntyneestä, lupaavasta karkkaripentueesta.
Kävimme tietysti heti netistä katsomassa kuvia emästä, ja kuinka kävikään, otimme kasvattajaan yhteyttä ja varasimme narttupennun Norjasta.

Muutaman kuukauden ajan kasvattaja lähetti meille kuvia pennuista, ja saimme itse valita haluamamme. Äiti halusi kaikkein suurimman ja rotevimman, kun ei Nikkekään ole mikään 'pieni'. Halusimme siis pentueen suurimman pennun.

Pennun oli määrä tulla Suomeen elokuun loppupuolella, kun koulut olivat jo alkaneet ja pennulla ikää 4kk. Haimme uuden perheenjäsenemme helsingin lentokentältä, ja olimme myytyjä saman tien, vaikka pentu ei ollutkaan sama kuin pyysimme. Matkaväsymyksen vuoksi tyttö nukahti heti, ja jatkoi nukkumistaan vielä kotonakin. Nikke ei ollut sillon kotona.




Nikkeä ja uutta pentua (joka vasta myöhemmin ristittiin Netaksi) alettiin totuttelemaan toisiinsa pikkuhiljaa. Toinen koira oli toisessa ja toinen toisessa huoneessa. Aloimme jo luopua toivosta, ettei Nikke antaisikaan tilaa uudelle koiralle. Sitten Nikke huomasi, ettei tuo riiviö lähde täältä mitenkään, ja siitä päivästä asti Netta on saanut tehdä Nikelle mitä huvittaa, repiä korvista, syödä oman ruokansa lisäksi Niken ruuan, viedä nukkumapaikan nenän edestä jne.

Kävimme myös näyttämässä Nettaa tutuille. Ja he kurkkasivat tytön suuhun, ja silloin huomasimme tällä olevan kaksoishampaat. Mietimme, pystyykö niitä korjaamaan mitenkään? ei, ei pystynyt. Alunperin näyttely,-ja jalostuskoiraksi tullut Netta saikin jäädä kotikoiraksi hampaiden takia.

Ja mitä parhain kotikoira onkin<3 (:





Tässä Netan tarina, toivottavasti jaksaa lukea : DD

oikein kiva tarina.. tuo on suloinen pentu tuo Netta ollut

Ihan huvikseen kirjotin : DD Oooon se ollu niin sulonen<3 Onhan se vieläkin mut ei se enää semmonen tahvo oo kun sillon pienempänä ;D

Otitteko yhteyttä kasvattajaan noiden hampaiden takia? Oliko sille joku selitys miksi ette saaneet sitä haluamaanne pentua? Suloisia kuvia!

Juu, yhteyttä otimme, mutta kasvattaja ei sähköpostilla vastannut eikä liiemmin soittoihinkaan. Sitten hän olisi halunnut Netan takaisin (lopetettavaksi, koska ei hän tee hammasvikaisella koiralla mitään) mutta olimme ihastuneet neidin luonteeseen täysin, emmekä ikinä koirasta luopuisi! Sitten pyysimme, että kasvattaja maksaisi takaisin, ainakin puolet (me kun maksoimme pennusta vähän ylimääräistäkin..)

Loppujenlopuksi jutussa kävi ihan hyvin, saimme mukavan kotikoiran ja kasvattaja maksoi n. puolet koiran hinnasta.

Tämä viesti ei todellakaan tänne kuuluisi, mutta täytyy kysyä kun rupesi vähän mietityttämään, pystyykö tämän viestin poistamaan täältä? :'D

voi oman viestin poistaa.. samasta kohtaa suunnilleen kuin muokkaa, mun mielestä

Meinaan tota koko nettatarinaa, pystyykö sitä? .____.

No miks se pitäis poistaa? Miksette saaneet sitä pentua minkä halusitte?

Ei mitään tietoa, ainakin se haluamamme pentu oli paljon sirompi ja pienempi kuin Netta meille tullessaan ._____.

Kyllä sen voi poistaa siten että valitset muokkaa ja pyyhit tekstit pois, aloitus jää mutta voit tyhjentää sen. Aika rankka mielipide kasvattajalla, piikille vaan kun ei "muutakaan käyttöä". Hyvä että kuitenkin saitte rahoja takaisin ja rakkaan koiran!