Miksi valitsitte juuri tämän rodun? Kuinka teille päätyi mäyräkoira?

Itse tätä välillä mietin, sillä ennen kuin meille ensimmäistä koiraa hankittiin joskus vuonna nakki, en vissiin edes tiennyt kyseistä rotua, kunnes meillä sellainen tepasteli.

Kuitenkin tämä itsepäinen pötkylä on vaan niin ihana? Mikä siitä tekee niin vastustamattoman suloisen kun se katsoo? MIKÄ? Vaikka se mitä tuhoja välillä keksii, silti sille ei voi olla vihainen? MIKSI?

Eli kysymys kuuluu miksi ja kuinka?

koska sillä on omaa luonetta, eikä ole mikään "Palvelen sinua aina ja ikuisesti", aivan hurmaavan näköinen, sympaattinen. Ei osaa sanoa tarpeeksi monia syitä kun tuo kokonaisuus vaan on täydellinen

Ennen olin sitä mieltä että mulle ei koskaan tule mäyristä, tuntuivat liian omapäisiltä ja isoilta egoilta. Sitten tutustuin eräisiin mäykkyihin paremmin ja se toinen puoli tuli esille ja päätin, että haluan itsekin sylimakkaran ja päivääkään ei ole tarvinnut katua, että Taru meille tuli, se on ehkä yksi maailman hurmaavimmista koirista

Juuri niin, meillekin oli ensin tulossa englanninsetteri, enkä tiiä miten meillä nyt on talossa mäyräkoiria, mutta en kadu ikinä (: Nyt on kuitenkin ollaan ehkä laajentamassa setteriin <:

noo, sitä ei oikeen osaa sanoa, ne vaan vei mukanaan upea, yksi koiramaailman monipuolisimpia rotuja

Kun koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi, isä sanoi, ettei hän suostu ottamaan mitään muuta kuin kk mäyräkoiran.
Isän sedällä on ollut kk mäyräkoira Lahtinen ja se on ainoa koira, Morrisonin lisäksi tietenkin, josta isä on koskaan pitänyt.
Ei kaduta yhtään, mäyräkoirat todellakin nappaa ensin pikkurillin ja kohta koko käden, aivan ihania.

Minulla vähän eri perusteet. Kun olin ala-astella meille tuli "sattuman kautta" 3 vuotias lk kääpiö. Aivan mahtava persoona. Olen allerginen monille koirille mutta sille en ollut. Myöhemmin kun muutin omaan asuntoon niin päätin ottaa koiran, mäyräkoiran siksi kun tiesin että sille en ainakaan ole allerginen. Oikeastaan mielessä ei edes pyörinyt muita rotuja ja lopullisen päätöksen tein kun näin erään ystäväni mäyräkoiran pennun, niin pieni ja suloinen!

Nyt minun koiralla on ikää 16kk, aivan mahtava tapaus ja niin minun perään. Onhan nuo mäykyt aika jästipäitä mutta niin ihania. Mitään tuhoja ei ole tehnyt. Haaveissa toinen lauman jatkeeksi...

Minä olin alunperin hankkimassa jotain bassettia (ei kylläkään missään nimessä houndia). Sitten ajatusmaailmaan tuli irlanninsusikoira ja tanskandoggi. Berhandilainen ja collieita on meillä ollut. Berhandilainen oli niin jääräpäinen ja iso kuolaaja, etten missään nimessä halunnut sellaista toiste. Noh, nyt ajatusmaailma on vähän muuttunut, mutta ei vielä heltynyt
Mäyräkoira tuli minulle sitten isäni kautta. Isäni otti kk.mäyräkoiran ja kun joutui siitä luopumaan niin antoi sen minulle. Kun tuli sen lopetuksen aika, varasin uuden pennun ja nyt minulla on vajaa 2-vuotias karkeakarvainen mäyräkoiraneiti ja toivottavasti toinen tulossa! Eli tavallaan vahingon kaupalla on mäyris talouteen astunut, minulla kun oli selainen ajatus, että koiran pitää olla koiran kokoinen! Ja sitähän mäyräkoira 100 prosenttisesti on!