Elikkäs nyt on aika pulista kunnolla agilityn merkeissä.
Kysymykset, vastaukset ynnä muut agiin liittyvät asiat tänne.


Niin mistäs hankitte koirillenne putkia??

Ei meidän kurssille ainakaan ollut vaikea päästä. Ensin ilmoittauduttiin, sitten oli hallittavuus testi, jonka jälkeen pääsi kurssille tai varasijalle. Itse jäin koirani kanssa varasijalle ja varasijalta pääsi kurssille jos joku lopetti yhden tai kahden kerran jälkeen, me pääsimme jo toiselle kerralle. Jos kukaan ei lopettanut pääsi automaattisesti heinäkuussa alkaneelle kurssille.

Riippuu huikeasti paikkakunnasta. Ainakin PK-seutu ja Tampere on aivan ylikansoitettuja. TamSKin kursseille hakeneista varmasti yli puolet jää yli.

Itse olen yhden koiran vienyt noista kurssien soveltuvuustesteistä läpi eikä homma ollut Nellalle vaikea, se sisälsi silloin aikoinaan hallittavuutta (kujakävely), leikkimistä, luoksetulon ja luoksepäästävyyden. Tokokoiralle helppo nakki. Nykyään vaatimukset ovat taas erilaiset, mutta jos koira oikeasti on hanskassa ja kiinnostunut ohjaajastaan, ei hommassa pitäisi sen suurempia vaikeuksia olla.

^^Jeap,riippu paikasta.Myös Turun seudalla ainakin ATT:ssä alkeiskursille olisi tulossa enemmän porukkaa kuin mahtuu...

Ja ei se pääsykoe meillekkään hirveän vaikea ollut,samoja asioita kuin Ompolla.Leikkimistä,luoksetulo,yksittäisenä esteenä taisi olla hyppy ja putki.Lisäksi katsottiin ohajaajan kykyä ottaa ohjeita vastaan kouluttajalta.Mutta kyllä se agility on lajina kasvanut huimasti,sillä kun vanhempi koiramme aloitti n.7 vuotta sitten nii eipä ollu minkäänlaisia kokeita tai testejä

Me treenataan KS-kennelkerhon treeneissä eikä sinne ollut mitään pääsykokeita eikä pitänyt edes ilmoittautua. Ja harjotuksiin saa mennä ja tulla kun huvittaa, jokakerralla tulee mukaan uusia koiria ohjaajineen.

Sama tilanne oli Leevillä aikoinaan, syksyllä '99. Meille taisi itse asiassa jäädä alkeiskurssille pari paikkaa tyhjäksikin...

Mutta toisaalta, tietämyksen myötä myös taso on kasvanut, jolloin koirista saa hienosti valmennettua kisakavereita ja myös oma meno edistyy.

Meillä oli hallittavuustestissä tälläinen: Oli neljä koirakkoa "kulmina" ja yksi suoritti. Oli hihnatta seuraaminen(riitti kunhan käveli vierellä), luoksetulo, luoksepäästävyys, ei vissiin ollut muuta...

Olis kiva kokeilla agia mut jos lasken Castron irti hihnasta, kun lähellä on 4 koiraa, ei ei ei tule mitään *Hei hei äiti, mie meen leikkimään ton kivan kaverin kanssa!!*

jeap,jeap

Istu, maahan, seiso..
Ja seuraamisessa sai vaikka hyppiä päällään, jos halusi..

Kiitos kaikille asiasta! Asun siis Helsingissä, eli mieluiten siltä paikkakunnalta

Reilut kolme vuotta sitten kun itse olin alkeiskurssilla, sinne taisi päästä kaikki halukkaat. Alkuun koiria oli n.20, mutta kyllä porukka aikaa myöten karsiutui aika tehokkaasti Tällä hetkellä meidän silloisista alkeisryhmäläisistä taitaa olla jäljellä enää 3 koirakkoa. Tämä siis Tampereen seudulla.

Noi hallittavuustestit on oikeasti todella hyvä juttu. Itse vedän agilityn alkeiiskurssia, jonne ei testejä ollut. Harjoitteleminen on todella hankalaa, kun vain muutamaa koiraa koko kurssilta voidaan pitää vapaana.

Tietenkään hallittavuustesti ei takaa sitä täydellistä hallittavuutta (nimim. täydet pisteet karsintatestistä ja alkeiskurssi kului karkailun kitkemiseen), mutta onpahan ainakin perustottelevaisuus kunnossa.

Jos vaan mahdollisuus tarjoutuu, niin kyllä kannattaa mennä kokeilemaan . Me oltiin tänään Frekun kaa ekaa kertaa agilitytreeneissä(noissa afgaanien omissa sellaisissa) ja vaikka luulin ettei tuota voi päästää irti niin hyvinhän se siellä jo loppuajasta oli vapaanakin. Kerran tosin meinasi lähteä aidalle katselemaan kun sinne tuli lisää koiria, mutta muuten tosi hyvin.

Mun mielestä ei ole järkeä mennä treenaamaan, jos ei koiralla ole perusasiat kunnossa. Siis alkeiskurssilla toki karkaa koira jos toinenkin, mutta jos alusta asti sen tietää, niin onko järkeä?

Vaikka karkailu ei itseänsä haittaisikaan, on se toisista kurssilaisista erittäin ärsyttävää, jos tietty koira karkailee aina toisten koirien luo tai pahimmassa tapaukseesa siten ,ette se edes anna uudestaan kiinni, jolloin kurssiaikaa vian kuluu.

^Nojoo, meillä on tuo ryhmä kyllä ihan afgaanien oma ryhmä, joten siellä ei ihan niin paljoa haittaa jos koirat eivät ihan täysin aina jaksa keskittyä. Ja alkeisryhmässäkin on vaan kolme koiraa, eli aika hyvin pystyy keskittymään jokaisen suoritukseen. Tosin ei meillä ainakaan nyt ekalla kerralla keneltäkään koira lähtenyt pinkomaan ympäriinsä, Fred kerran meinasi mutta sitten tuli toisiin aatoksiin ja pysyi sillä kahden esteen sarjalla . Eli mulla ei noista "oikeista" ryhmistä niinkään ole kokemusta.

Kyllä se koiran hallitseminen ja se ettei se joka kerta kun irti päästää lähde juoksemaan ympäri hallia kuuluu minusta olla hallussa kun alkeiskurssille lähtee.
Myös perus totteleivaisuus kuten paikalla olo kuuluu minusta osata.

Nämä siis vain minun mielipititäni,että kenenkään ei tarvitse raivostua...

Samaa mieltä. Nimimerkillä toisten karkailusta selvästi KÄRSINYT omistaja. Meidän agilityn alkeiskurssilla ei ole "pääsykokeita" tai testejä, pienestä paikkakunnasta on kyse, joten kaikki mahtuu mukaan. Mutta kun alkoi olla siinä vaiheessa harjottelu että koiria alettiin opettaa vapaana, meidän kimppuun on toistuvasti karannut tolleri, ärisee, rähisee ja näyttelee hampaita parsonilleni. Tappeluiden välttämiseksi Sera on heti kaapattava niskasta syliin, sillä tolleri on sitä reilusti isompi. Tiedän että se on koirien arvojärjestyksen selvittelyn kannalta väärin (nostaa heikompi syliin), mutta mielestäni agiitykenttä ei ole sopiva paikka tapella..

No tuo nyt on jo vähän eri asia. Mun mielestä vihaisia koiria ei saisi tuoda minkäännäköisiin harrastuksiin(tai siis ainakaan sellaisiin, joissa on muita koiria ja yleensähän sitä treenataan ryhmissä).

Meidän seuramme ei ole mikään kovin iso, mutta tarpeeksi iso kuitenkin, jotta treenejä, kisoja ja näyttelyitä saadaan järjestetyksi. Kursseille pääsevät oikeastaan kaikki halukkaat ja kivoja ryhmiä meilää onkin ollut asiantuntevien ihmisten opastuksella!

Ihan uteliaisuudesta kyselen että mikä seura on kyseessä?

Ja noista agressiviisita koirista,oma koiranikaan ei uros terrierinä mikään maailan suopein luonne ole,mutta minä hallitsen sen aikä se karkaile keskan rataa.Tietenkin myös niiden joitten koirat eivät suoritus vuorossa ole voivat hieman varoa ja itse ainakin vien oman koirani mahdollisimman kauas radasta jotta se ei häiritse radalla olevaa koiraa.

Samaa mieltä, mutta nämäpä vielä siirtyvät meidän kilpaileviin/kilpailuihin tähtääviin, jossa mulla on nyt kaksi koiraa. Tulen olemaan helisemässä sen tollerin kanssa..

Me ei varmaan tämän kriteerin mukaisesti saataisi harrastaa yhtään mitään eiköä ainakaan kisata...

Mien agilityryhmässä on eräs koira, jonka rotuna kuuluisi olla lempeä.. Mutta ehkäpä tämä on se kuuluisa poikkeus joka vahvistaa säännön, karkasi useamman kerran radalta rähisemään muille, mm. meidän agolle..

Eilen juuri olimme samoissa reeneissä Jennin ja Agon kanssa ja yllä mainittu koira, labbis, jos olisi tullut meidän luo olisi siinä ollut kunnon tappelu... Iitu on aikuistunut sen verran ja on niin jäärä ettei alistu niin siinä olisi voinut käydä pahasti... Iitu ei karkaile toisten koirien luo, mutta jos Iitulle tulee joku rähisemään se todennäk. "menee mukaan". Iitu karkasi eilen ainakin kaksi kertaa radalta, enkä kutsunut sitä luo vaan annoin sen juosta ja sitten hetken päästä pyysin luo. Vetäjä kattoi hieman pahalla, mutta turha sitä on komentaa, kun ei se kuitenkaan tule enne kuin on saanut hyöryt pihalle. Kysessä ei ole hallittavuus ongelma, vaan vilkas flatti joka oli hieman väsnyt eikä se ollut päässyt höyryämään ennen reenejä...

Itse menin agilityn alkeiskurssille metsästyskoirani kanssa, joka ei ollut läheskään täydellisessä hallinnassa ( ei pysynyt normaalisti irti kauaa), meidän kennelpiirissä ei ole agilityyn pääsykokeita. Silti koirani ei karkaillut juuri ollenkaan, koska se piti agilitysta ja sitä eivät kiinnostaneet toiset koirat juuri ollenkaan.

Toinen syy tähän että koirani ei karkaillut paljoa oli se, että ryhmässämme aloitettiin aina mineistä, ja usein kävi niin, että minit ja midit karkailivat sen verran paljon, että maxeista osa ei ehtinyt lainkaan esteille paria ylimääräistä hyppyä ja itse treenausta lukuuottamatta. Eli olet aivan oikeassa, että karkailevat koirat eivät ole hyväksi. MUTTA agilityn kautta koirani oppi tottelevaisemmaksi ja on nykyään paljon helpommin hallittavissa.

Juu, ja tän kriteerin perusteella meillä ei olisi asiaakaan edes alkeiskurssille-> "Mun mielestä ei ole järkeä mennä treenaamaan, jos ei koiralla ole perusasiat kunnossa. Siis alkeiskurssilla toki karkaa koira jos toinenkin, mutta jos alusta asti sen tietää, niin onko järkeä?" . Kyllä tuo koira suurimman osan ajasta pysyy ihan toivotulla radalla, mutta sille tulee aina välillä sellaisia mielitekoja, että se lähtee hieman katselemaan ympärilleen ja sillehän minä en pahemmin mahda mitään, se nyt vaan kuuluu tuohon afgaanin omalaatuiseen luonteeseen.

Aika jännä juttu tää että joidenkin mielestä koira, joka saattaa joskus lähteä vähän haahuilemaan omia polkujaan agilitykurssilla, on kauhistus mutta sitten agressiiviset ja vihaiset koirat toivotetaan tervetulleiksi. Kunhan ihmettelen...

Kiitti kaikille vinkeistä!

Virtain Kirsut ry

Koira, joka lähtee haahuilemaan, vie aikaa muilta kurssilaisilta. Aggressiivinen koira, joka on hallinnassa, ei tällaista tee.

Samaa mieltä!

Niin että ei väliä koirien turvallisuudesta, kunhan kukaan ei vahingossakaan tuhlaa aikaa muilta kurssilaisilta?

No jos noin tahdot ajatella.

Me lähdemme juuri treeneihin, ryhmään jossa on pelkästään belgiuroksia. Koiria ei todellakaan (ainakaan kaikkia) voi päästää kosketusetäisyydelle, mutta treenit sujuvat hyvin kun kaikilla (3 ohjaajaa, 6 uroskoiraa) on koiransa hallussa
Itse en näe tässä mitään ongelmaa, ja parempi näin kuin että ryhmässä olisi 6 sosiaalista koiraa mutta koko treeniaika menisi niiden kiinniottamiseen.

Kun nyt kyse on koirista, elävistä olennoista, niin koskaanhan ei voida olla täysin varmoja että ne pysyy vapaana hallussa. Joten kyllä musta ainakin olisi kiva että koirat olisivat sosiaalisia kun niitä keraan joudutaan myös pitämään vapaana. Noh, onneksi meidän treeneissä ainakin on sosiaalista porukkaa .

Hmm, monetkaan urokset eivät siedä muita uroksia, mikä on ihan luonnollista. Agilitytreeneissä, kun käyvät vielä kuumana niin sietokyky on vieläkin alhaisempi. Voi härreguud, jos meidän borderitreeneissä urokset pääsis toistensa lähelle... Mutta kun koirat ovat kuitenkin ohjaajiensa hallinnassa niin kaikki menee ok. Oma koirani kävisi armotta agissa päälle, jos sattuis samanlainen borderiuros tulemaan likelle. Kaks vuotta olla agilitya harrastettu eikä kertaakaan ole mitään sattunut. En myöskään muista, että meidän treeneissä koirat olisivat keskenään tapelleet.

No varmahan ei voi olla, mutta en kyllä jätä menemättä treeneihin tai kisoihin missä on muita uroksia Safin kanssa vain siksi, että se ei juurikaan kestä toisia uroksia.
Samanlaisia kokemuksia treeneistä kuin Iidalla, mitään ei meilläkään ole ikinä treeneissä sattunut, eikä juurikaan edes rähähdyksiä

Meillä on vähän sama kuin Iidalla ja Emilialla. Vilma ei agilityssa siedä ketään ja jos pääsee haisteluetäisyydelle, niin voi olla että turpiin tulee. Koira on kuitenkin hallinnassa ja kun sille ei käännä selkäänsä liian pitkäksi aikaa (ilman että olisi käskyn alla) ja pitää sen hihnassa kun muut menevät, niin kaikki on ok.

Kannattaa muuten kokeilla äänetöntä ohjaamista.. Meillä oli eilen harkoissa rata, joka mentiin ensin ihan normaalisti, sai käskyttää jne ja sitten sama rata aivan hiljaa.. Meillä meni Agon kanssa tosi hyvin, se lukee sekä miuta yllättävän hyvin, vaikka hetkeksi jäikin pyörimään jalkoihin yhden hypyn jälkeen..

Ehkä meijän pitäisi Pepin kanssa harjotella tota äänetöntä ohjaamista. Vois vaikka toimiakin sille enemmän ku äänellinen ohjaus

Vilman kohdalla olen huomannut ,että sille onyks hailee mitä sille sanon, se menee joka tapauksessa sen esteen minne sen ohjaan. Käännöksissä sitten oma vartalo on lisänä suulliselle, sillä Vilmalle on välillä vähän vaikeaa kääntyä jyrkästi. Muutenkin se ääni on lähinnä vain kannustamassa ja apuna.

Mie en Miloa ohjatessani käytä ääntä oikeastaan muuten kuin haltuun otoissa ja kontaktilla. Milo on kerta kaikkiaan niiin kiihkeä ja itsenäinen agilityssa, ettei mitään rajaa. "Hyppy" ja muut käskyt saavat sen repeämään liitoksistaan, silloin paukkuu ja rytisee... Äänettömällä ohjauksella se jää katsomaan minua ja lukee oikeasti kroppaa eikä vain paina päättömänä menemään.

Gitan kanssa en ole toistaiseksi kokeillut, mutten usko sille sopivan. Mamma kun on muutenkin hitaan puoleinen ja vähän epävarma niin se ei varmaan liikkuisi mihinkään ilman suullista käskytystä

Manu taas... Noh, Manu on kerta kaikkiaan sitä mieltä, että ei käskytystä (ääntä) = saa tehdä mitä haluaa. Kerran koitin äänetöntä ohjausta ja siihen jäi . Manu vaatii muutenkin kovapäisenä terrierinä hyvin määrätietoista ohjausta, ettei pelkkä kroppa todellakaan riitä...

Kannattaa ehdottomasti kokeilla omalle koiralle treeneissä! Tähän astisen kokemukseni mukaan sanoisin, että äänetön ohjaus sopii ehkä parhaiten paimenkoirille (ja vastaaville suht pehmeille), jotka ovat irtoavat hyvin, ovat toisinaan hiukan hankala saada kuumumisen ja kiihkeyden takia haltuun. Milon kanssa huomattavin edistys on ollut se, ettei rimat enää lentele ja monta kertaa testanneena voin jo melko varmasti sanoa, että parannuksen aiheuttaa juuri äänetön ohjaus.

Voi ei!! Mä kyllä luulen että mun koiralla on vähän liiankin hyvä kontakti (siis en mitenkään tarkota että mun koira on paras) mutta sitä vaan että ku oltiin agility kentällä, ja me juostiin just kohti rengasta, ja se katto mua niinku ihan silmistä silmiin ja sitte se törmäs siihen S.U.O.R.A.A.N...Se vikisi sen jälkeen ainakin 10 minuuttia...AUTS!

Voi ei, partis! Ei kai sattunut pahemmin?

Mutta haluan kysyä vain että jos on agilitykisoissa ja jos koira ei vaikka meekkää puomilla kontaktia voiko sen koiran ottaa uuvvestaan sen puomin? Tai jos koira karkaa, voiko sen kuttua takas ja jatkaa siitä mihin jäi?

Joojoo, kyllä mä tiiän ettei agilitykisoihin pie lähtee jos koira ei oo varmasti hallussa. Mut silti, kysynpä näin valmiiksi.

Sitten tähän että jos koirat lähtevät haahuilemaan kurssilla ja tietää sen ei pitäs mennä. Örhm, pitäisiköhän sit lopettaa agility? Meidän viime kurssilla, Repe useammankin kerran haahuili, Bertta pysähty ja jäi haisteleen jotain. Ja sit jäi kerran haahuileen labris, ja belggari. Et siin meijä ryhmä, tuski me mitää menetettiin, ja Refu lähtee vaa sillo jos iskä lähellä, tai sit jos on suora linja Bertsukan luo ja sillo lähtee jos se ei oo vielä päässyt ekan esteen yli.

MUOKS. Refu on aika nopeen puoleine radalla, pitääki kokeilla tota äänetöntä ohjausta jos sen sais sillä hiastaan!

Jos koira ei suorita virallisissa kisoissa puomin alastulo/ylösmeno kontaktia ja puomin ottaa uudestaan niin se johtaa hylkäykseen. Silloin rata on suoritettu väärässä järjestyksessä. Minä ainakin mieluummin ottaisin sen viisi virhepistettä puomilta kuin hylkäyksen.. Möllikisojen käytäntöä en tiedä tässä asiassa.

Koiran saa kutsua takaisin radalle jos se sieltä karkaa, mutta tällöinkin suoritus on hylätty. Radan saa suorittaa loppuun (jos koira tulee mahdollisimman nopeasti takaisin ymmärtääkseni) ellei tuomari toisin määrää. Virallisissa siis, mölleistä en tiedä.

Mie taas mielummin korjaan kontaktin ja lähden radalta tuloksena hyl, viitosella ei tee mitään ainakaan ykkösissä ja kakkosissa ellei nyt ole jotain älytöntä sijoittumispakkomiellettä tuloksella millä hyvänsä. Kokemuksen perusteella noin teen, koska mitä useammin Manu pääsee kontaktin roiskasemalla jatkamaan rataa, sitä useammin ne kontaktit jää kisoissa suorittamatta... Koirakohtainen asia tietysti.

^Tällöin mielestäni tulee olla oletus, että koira oikeasti osaa kontaktit. Jos Soolo joskus roiskasee kontaktin, se joutuu takaisin ja lopettaa radan siihen. Shammyn kanssa en vielä voi vaatia täydellisiä (voisipa vaatia edes epätäydellisiä) kontakteja. Mutta jos koira osaa, minusta palauttaminen on parempi vaihtoehto. Minusta vitosella et tee missään mitään.

Ja yleinen käytäntö, tahallinen hylky ja samantien ulos radalta.

Nimenomaan juuri tästä syystä. Manulle treenattiin kontaktit ihan uusiksi ja nyt se ne oikeasti osaa. Turha sitä koiraa on takaisin kontaktille nostella, jos sille ei edes koskaan ole pintoja opetettu...

Niin eli jos koira vetää ne kontaktit yli niin saako sen palauttaa ja jatkaa radan loppuun?

En oikein löytänyt vastauksistanne selkeää vastausta.

Laitetaan tähän sellainen gallup kysymys sit elikkäs missä luokassa kilpailette agissa?

Kirjoittamaton sääntö, saat palauttaa, poistu radalta. Reilua kaikkia kohtaan.

Molempien kanssa kisaan medi3 luokassa.

Vilman kanssa ollaan nyt maxi kakkosissa.