Nyt on käynyt niin, että on pari vuotta taakse päin pahasti jälki kärpänen puraissut ja olen lähtenyt siitä lähtien etsimään itselleni sitä oikeaa rotua tulta pk-roduista. Mielessäni on käynyt senkin seitsemän eri rotua, mutta eniten olen tuon saksanpaimenkoiran suuntaan kallistunut.
Jäljen lisäksi tavoitteena olisi kilpailla tokossa ja haku myös kiinnostaisi.
Koko elämäni ajan koiria on tästä talosta löytynyt.. ja kokemusta niistä on yhteensä ehtinyt kertyä 3x kk kettuterrieri, 1x greyhound & kääpiösnautseri.

Olisikos teillä jotain rotuvaihtoehtoja minulle?
Äitini tykkää kamalana pumista, mutta olen sitten miettinyt sellaistakin asiaa, että onkos pumilla lupaa pk-kentille?

Niin jos jotain sattuu kiinnostamaan, olen 16 ja koiran hankinta ulottuisi jonnekin parin vuoden päähän.

Hankala sitä on näin netissä sanoa, mikä rotu sinulle sopisi. Mitkä muut seitsemän rotua on käynyt mielessä? Sakemmanithan ovat niitä perinteisimpiä palveluskoiria, tosin nykyään niin hirmusen sairaita. Ja mitä mie oon treeneissä nähny niin vuotavat aivan kauheasti, tiedä sitten mistä johtuu, huonoista hermoista vai mistä. Varmasti kyllä löytyy niitä hyviä ja terveitäkin koiria, mutta mulla tällaisia kokemuksia...

Pumeilla on toistaiseksi pk-oikeudet, mutta ovat tulosten puutteessa menettämässä oikeutensa. KoiraNetin mukaan JK1 pumeja on kaksi (koirien syntymävuodet -88 ja-94) ja HK1 kaksi (-93 ja -99 syntyneet). Yksikään pumi ei ole JK3 tai HK3. Todennäköisesti muutaman vuoden päästä oikeuksia ei enää ole. Enkä sitten tiedä miten pumit pystyvät kokonsa puolesta noutamaan voittajassa kolmikiloista kapulaa...

Ei varmaankaan auttanut tämä viesti yhtään, mutta tulipa nyt noista roduista vähän tarinoitua.

Riippuu minkä tyyppistä koiraa haet

<Iida>: Eikös se ole voittajassa vain kaksikiloinen se kapula? *muistelee*

Kuten Iida tuossa sanoikin, pumeilla on jälkituloksia. Vähän, mutta on kuitenkin. jOs oikeudet ovat vielä silloin kun itse hankit koiraa, voi puminkin kanssa päästä ihna kunnolla kisaamaan. Jälki ja etsiminen ovat kuitenkin melko luontaista toimintaa koiralle. En tosin tiedä mikä on pumien tiöanne luonteen osalta.

Saksanpaimenkoirissa on tosiaan koiria laidasta laitaan. Kaiken lisäksi sillä rodulla on homma jakautunut linjoihin, eikä minulla ole tietoa millainen näyttelylinja on käyttölinjaan verrattuna. Käyttölinja on kuitenkin suojelua silmälläpitäen jaostettu, joten sellasita en ensimmäiseksi harrastuskoiraksi suosittelisi. Toki riippuu paljon ihmisestäkin, sinulla on kokemusta omastakin takaa.

Olisi todella kiva kuulla nuo miettimäsi rodut.

Minunkin mielestäni kapula on kaksikiloinen.

Kyllä käyttölinjainen saku on ihan kelpo kaveri myös kansallisiin lajeihin. vaikka suojelukoe onkin saksanpaimenen rodunomainen koe ja käyttölinjaisia jalostetaan tähdäten tähän koemuotoon ja ennen muuta virkakoiriksi, mahdollistavat hyvät suojelukoiran ominaisuudet myös korian erinomaisen käytön kansallisissa lajeissa Lisäksi pentueen joka koirasta ei tule suojelukoiraa, joten kansalliset lajit sopivat näille yksilöille paremmin. Kasvattajat osaavat kyllä valkata pentueesta pennunostajan harrastuskuvioihin parhaiten soveltuvan pennun. Eli vaikkei suojelua aiokoisikaan harrastaa, ei tarvitse hylätä haavetta käyttölinjaisesta sakasanpaimenesta Kasvattajat myös mielellään neuvovat aloittelijaa ja kokeneempiakin pennunostajia koulutuksessa, sekä tietysti SPL alaostastot, joten apuja koulutukseen riittää. Jos sakemanni kiinnostaa, niin eikun vain SPL:n kenttien laidoille seuraamaan harjoituksia ja tenttaamaan harrastajia

Kannattaa myös muistaa, että jos koiraa suunnittelet parin vuoden päähän, voi silloin ja mahdollisen koiran oton jälkeen tapahtua elmässä isoja muutoksia. Töitä, ehkä ulkomaille lähtöä, opiskelua toisella paikkakunnalla jne. Koiraharrastus voi joutua pakostakin ahdinkoon tällaisten asioiden edessä, vaikka kuinka haluaisi panostaa harrastukseen. Kannattaa siis miettiä rotua myös sen kannalta, että koira kestää olemisen vähemmällä harrastamisella, jos sellainen aika koittaa, kuten todennäköisesti tulee joskus käymään. Itse olen parikymppinen nuori, ja saan painia näiden asioiden kanssa jatkuvasti. Kova hinku olisi harrastaa koiran kanssa vaikka mitä, mutta tällä hetkellä on tyydyttävä harrastamaan sen minkä realiteetit sallii. Onneksi koirani on tosiaankin rotua, joka tulee toimeen vähemmlläkin aktivoinnilla.

No sitten sakemanni ja pumin lisäksi mielessä on ollut belgianpaimenkoirat, oikeastaan näin tarkemmin ottaen joko gronttu tai tervu.

<Iida>: viestisi auttoi paljon valkaisemaan tuosta pumien tilanteesta.

Toki käyttölinjaisen kanssa voi muutakin harrastaa, mutta niiden luonne taas saattaa olla aloittelijalle liian työkoiramainen. Näyttelylinjainen voi olla luonteeltaan hieman taipuvaisempi eikä se välttämättä kärsi siitä, jos opiskelujesi takia harrastaminen vaikka taukoaisikin hetkeksi tai pariksi.

Ei sua lappalaiset kiinnostaisi, tosin ruotsinlapikkailta taitaa koeoikeudet loppua, täysin varma tästä en ole, niitä kun ei Suomessa muutenkaan montaa ole ja harvat pk-lajeja niitten kanssa harrastaa.
Jos kuitenkin haluat kovin miellyttämishaluisen koiran, joka tekee juuri niin kuin käsketään, niin lapikkaat ei sellaisia ole. Harrastuskoiraa näistä roduista etsittäessä, on hyvin tärkeää kasvattajan valinta, kun nämä ei niitä "perinteisiä" pk-rotuja ole, mutta asiantunteva kasvattaja osaa kyllä auttaa pennun valinnassa Oman tuntuman mukaan porokoirat ovat aktiivisempia kuin lapinkoirat.

crim: Sitä hieman "pelkäänkin", että hankkimainen käyttölinjainen sattuukin olemaan täynnä vain sitä pelkkää viettiä (en osaa toisin ajatustani muotoilla, mutta tuo "pelkkää viettiä" voi olla väärä kuvaus). Mutta toisaalta, näin sakemannista puhuen, pelottaa taas se, ettei geeli olekkaan niin työintoinen.

Lydia: porokoira kuulostaa ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Tosin en ole kyllä niihin sen koomin perehtynyt, et viitsisi valaista hieman mm. ko. rodun perinnöllisistä sairauksista jne?

Itse olen enemmän noihin suomenlapinkoiriin perehtynyt, mutta kaipa jotain osaan porokoiristakin kertoa, mutta luonne- ja koulutettavuusjutut jätän rotua paremmin tuntevien kerrottavaksi

Lapinporokoirilta suositellaan tutkittavaksi silmät (toisen pentueen rekisteröinnin ehtona), useat kasvattajat kuvaavat myös lonkat, vaikkei PEVISA sitä vaadikaan, myös polvia tutkitaan.
Silmäsairauksista löytyy PRA:ta ja HC:ta (eli kaihia). En kyllä tiedä onko porokoirillekin PRA-testi, kun lapinkoirilla se testi on. Kuitenkin perusterve rotu, kannattaa kasvattajilta kysellä tarkemmin.
Täällä infoa rodusta
Varsinkin porokoirilla sekaan mahtuu kaikenlaista kansalaista, eli perehtyminen on todella tärkeää, vielä jos näyttelytkin sattuu kiinnostamaan, niin se rajaa vaihtoehtoja ennestään...

Siinäpä se juuri onkin. Pk-puolen lisäksi olisi tarkoituksena ainakin muutaman kerran kehässä pistäytyä, nykyisinkin kun tuolla kääpiösnautserilla näyttelyissä käymme ja junior handleria harrastelen.

Mutta kiitos Lydia tuosta linkistä, täytyykin käydä lukaisemassa se lävitse

Eipä kestä ja jos kiinnostaa kysellä niitä kasvattajia, niin laita yksäriä

Jos sakemanni kiinnostaa, niin kannattaa varmaan hankkia näytelylinjainen, jonka vanhemmilla on käyttötuloksia. Linjathan määräytyvät suvun, eivät tulosten perusteella, joten aarteita löytyy linjasta kuin linjasta.

crim: eräälle sakemanni-kasvattalle viestiä laitoin ja hänkin suositteli minulle joko näyttely- tai sekalinjaista. Toisaalta taas kun on noita geelejä katsonut niin (nyt puututaan jo ulkonäköseikkaan) ei oikein se 'liuku perse' innosta, tosin poikkeuksiakinhan on. Et osaisi suositella näin esimerkkinä joitain kenneleitä sakemanneilta?
Lähinnä kuitenkin ne kennelit joita olen katsellut niin tuntuvat aiva olevan puhtaasti käyttölinjaa

Jos sua ne näyttelytkin kiinnostaa, niin kyllä kannattaa porokoiriin perehtyä...

En osaa sakemanneista suositella mitään erityistä kenneliä (kun en rotua harrasta). Ja näissähän tulee muistaa, että jos kasvattajalla on yksi huono pentue, niin seuraava yhdistelmä voi olla kuitenkin ihan huippu.

Lydia: porokoiriin olen tässä jo muutaman päivän ajan perehtynyt ja vaikuttavat suht. kivoilta, mutta samalla kiinnostavat myös nämä "palveluskoirapalveluskoirat" (= [lähinnä] belgit & sakemannit).

Porokoirathan eroavat sakemanneista ja belgeistä aika lailla. Jos hauat koiran joka ei kyseenalaista käskyjäsi vaan toimii niiden mukaan suosittelen näitä perinteisempiä. Jos taas haluat koiran, joka ajattelee omilla aivoillaan ja on itsenäinen, silloin porokoira on oikea valinta.

Kyllä se belgit ja sakutkin itse ajattelevat. Ja dominoivaluonteinen koira voi hyvinkin kyseenalaistaa paljonkin, esim. tämä meidän groenarttu.

Et taida tuntea porokoiria tai lappalaisia... ne aivan erilailla ajattelevia kuin vaikka sakut, mutta se johtuukin taustasta esim. poliisikoiran pitää olla mahdollisimman varma, kun taas paimenkoirat joutuvat tekemään itsenäisiä ratkaisuja ilman omistajan tukea. Porokoirilla ei miellyttämishalua niin paljoa ole, mutta kyllä ne silti hyviä työkoiria on, edelleen on tärkeää katsoa minkälaisista vanhemmista koiran ottaa.

Jos näin alamme viilaamaan pilkkua, ovathan sakemannit ja belggaritkin paimenkoiria, siinä missä lappalaiset jne. Tosin tiedän mitä tuolla kommentillasi hait takaa

Ei olisi lisää noita rotuehdotuksia joista olisi noihin antamiini kuvaelmiin 'yhteensointuvaa' rotutyyppiä?

Kun sakasanpaimenkoira on sydäntä lähelä, niin pakko sen verran minunkin viilata, että saku on kyllä alunperin jalostettu saksalaisista paimenkoirakannoista, mutta jo ihan alusta saakka jalostus on tähdännyt monipuoliseen työkoiraan: etupäässä vartio- ja suojelutehtäviin. Joten sakasanpaimenkoira ei oikeastaan ole paimenkoira sanan varsinaisessa merkityksessä

Oona sen sanoikin kun taas porokoirat ovat ihan nykyäänkin paimenkäytössä, vaikkakin monet moottorikelkkaa käyttävätkin koiran sijasta, mutta käytetään noita esim. lammaspaimeninakin.

Oikeassa olet. (Vaikkakin) sana schäfer = lammas. Ihan alkuaikojaanhan saksanpaimenkoira on ollut ns. "maatiaiskoira" ja vasta sotien jälkeen se kasvoi räjähdysmäisesti ja jalostus on tuonut sille yhä enemmän käyttöominaisuuksia eri toimintoihin. Mutta täytynee muistaa, että alkujaan sakemannikin oli maatalojen lammaskoira.

Hei mutta Lydialta kysäisisin sellaista asiaa noista porokoirista, lappareista jne.
Ovatkos koirat kovia paimentamaan myös näin kotioloissa? Lähinnä yritän saada selkoa siinä mielessä, että kun yhtään paimenkoiraa en ole aiemmin omistanut ja niistä ei ole niin kovin paljon kokemuksiakaan, ettei kävisikään niin että pentu on minua paimentanut koko pienen ikänsä ja kun olisi tarkoitusta alkaa "tositoimiin" niin siitä ei välttämättä tulisikaan mitään kun koira on pitänyt itseään paimenena ja minua laumanaan?

No tokihan se on yksilöllistä kuinka kova paimennusvietti on. Mä en ainakaan tän meidän neidin (SLK) kanssa ole sitä ongelmana nähnyt, lähinnä se tällä taitaa ilmetä niin että jokaista liikettä seurataan tarkkaan (vaikka luulee koiran nukkuvan) ja lauman kasassa pysyminen on kanssa tärkeää meidän tytölle. Tuntuu, että se osaa hyvin lukea mua, tai sit oon liian rutinoitunut Nää perustuu nyt mun omaan koiraan ja porokoirista en uskalla sanoa, kun en tunne yhtään yksilöä kunnolla, tokihan niitä on nähnyt ja silleen, mutta oma mielikuva perustuu pitkälti toisten kertomuksiin... Kannattaa oikeasti kysellä rodun harrastajilta tarkemmin, sillä eri rotujahan nämä ovat, vaikka alkuperä on sama

-maria-: Onko rotu selkiytynyt yhtään?

Lydia: ilmeisesti tuossa myöhemmin saksanpaimenkoiran otan, koiran hankinta siirtyi nyt reilusti eteenpäin kun parivuotias kk kettuterrieri astui taloon

Olen tässä jonkun katsonut porokoiria sillä silmällä. Seurassamme käy pelastuspuolella muutama aivan mahtava porokoira (työskentelyominaisuuksiltaan siis) ja muutenkin vaikuttavat oikein työkykyisiltä koirilta. En tosin tunne kovin montaa porokoiraa ja aikomuksena on tutustua rotuun todella paljon tarkemmin, jos mahdollisesti sellaisen aion joskus otttaa.

Suomenlapinkoirista kokemukset ovat taas aikalailla heikompia niin agilitysta kuin tokostakin. Pk-puolella koskaan nähnytkään ja ihmettelen miten mm. selvittävät rakenteensakin puolesta (vai onko se kaikki vain karvaa?) A-esteen ja metrin korkean hypyn kilon kapulan kanssa. Agilityssa näkemäni lapparit, noh, ovat olleet patalaiskoja eikä kisoissakaan kovin loistavia yksilöitä.

Ei kannata kenenkään vetäistä hernettä nenään tuosta lapparijutusta, ovat vain omia kokemuksiani.

Aussieta en toki ole pois vaihtamassa, mutta joku vähemmän hyberaktiivinen (työlinjaisesta haaveilen) olisi mukava rinnalle

<Iida>: Tokihan vaihtelua löytyy molemmista roduista, mutta varsinkin porokoirien kohdalla saa olla tarkkana minkälaisen/mistä koiran ottaa. Valitettavasti myös lapinkoirien puolella on tainnut rodun suosiolla olla myös negatiivisia vaikutuksia. Lapinporokoira on kyllä näistä kahdesta rodusta se työkoira ja siis niin ollen vaatiikin enemmän omistajaltaan.

Minä en suosittele lapinkoiraa henkilökohtaisesti jos olet menossa kisaamaan. Hyvät kun on harvassa. Ensimmäinen KVA saatiin viime vuonna. Lapinporokoirat ovat näyttäneet kykynsä.

<Iida>: Kyllä, se kaikki on vain karvaa

Kuinka tarkkaan olet perehtynyt suomenlapinkoiriin? Mä vähän luulen, että harrastuskoirien vähyys johtuu pitkälti siitä, että suomenlapinkoira otetaan yleensä seurakoiraksi ja harvemmin harrastuskoiraksi, tuskin ominaisuuksien puutteesta. Kyllähän pk-lajien harrastaminen vaatii omistajaltakin enemmän kuin pelkkä sohvaperunan elämä...

Kuitenkin jos lappalaiskoirasta haaveilee ja harrastuskoiraa etsii, niin kyllä se lapinporokoira on se työkoira, mutta kuten jo aiemmin sanoin kannattaa tarkkaan katsoa mistä ja millaisen koiran hankkii, laidasta laitaan löytyy rodun sisällä yksilöitä, niin luonteen kuin ulkonäönkin puolesta.

Niin tuosta lapinkoiran karvasta... en tiedä millaisia yksilöitä olette nähneet, mutta ainakaan nartut eivät oikeasti karvaisia ole, ja paimensukuiset uroksetkin vähäkarvaisia ovat, joten en menisi väittämään, että lapinkoirat ovat pelkkää karvaa Täällä voi kuvia katsella, niin kyllä huomaa, että harvemmat lapinkoirista karvaisia ovat.

Ja miksiköhän niitä sitten otetaan lähinnä seurakoiriksi?

Itse lähtisin henkilökohtaisesti aina siitä, että koiran rotu valitaan sen mukaan mihin käyttötarkoitukseen sitä haetaan. On turha hankkia lapinkoiraa jos haluaa oikeasti edetä pk-lajeissa. Lapinkoirilla ei ole yhtään tulosta pk-lajeista?

Lydia: Neomia omistaa suomenlapinkoiran

Crim: lapinkoirissa 4 x HK1, 3 x HK2, 2 x JK1, 1 x JK2, 1 x JK3

Ok, kiva kun korjasit. Muistelisin vain joskus katselleeni ettei niillä ollut tuloksia, mutta ilmeisesti ton KoiraNetin asetukset olivat siinä ärsyttävässä kohdassa, tä nättää vian näyttelytulokset. Onko tietoa kuinka moni noista on samoja koiria? Siis että yhdellä koiralla olisi esim. HK2 ja JK1?

Miksiköhän tuo näyttää BH:kokeen Pk-tuloksena?

Huomasin, mutta eihän se mitään kerro kuinka perehtynyt rotuun on... On mullakin mäykky, mutten mielestäni mäykyistä tiedä oikeastaan mitään... Kommenteista vaan tulee mieleen, ettei rotutuntemus kovin suurta vielä ole... Itse olen lapinkoiria seurannut 7 vuotta, enkä mielestäni vieläkään juuri mitään tiedä, vaikka kaiken mahdollisen tiedon aina yritän käyttää hyödykseni, mitä vaan voin saada tietooni...


Crim: Historiastahan se johtuu... lapinkoira on rotuna (siis rekisteröitynä) todella nuori. Lapinkoiran monipuolisuus on vasta selviämässä ihmisille. Kuten varmaan tiedät, ihmiset on kovin tapoihinsa pinttyneitä, ja menee varmaan vielä vuosia ennen kuin lapinkoiria kukaan edes ajattelee pk-koirina. Kunhan jotkut ensin näyttää esimerkkiä, niin muutkin sitten tajuaa. Nyt tosiaan on jo ensimmäinen KVA suomenlapinkoirissa eli siitä se lähtee Vertaan nyt toko-puoleen... ei lapinkoiria vieläkään tokokoirina juurikaan pidetä, vaikka SM-tasollakin on menestystä tullut...

Tietysti jos harrastuskoiran haluaa, niin koiralta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, mutta väitän, että kyllä lapinkoiristakin saa harrastuskoiria, jos tietää mitä etsii ja keltä kysyy. Mä itsekin olen sellaisen koiran saanut, jolla potentiaalia olisi vaikka mihin, mutta valitettavasti sillä on vaan laiska omistaja
Täähän on ihan yleispätevää, kaikissa roduissa joutuu pohtimaan mistä/minkälaisen koiran ottaa, ei kaikista tule harrastuskoiriksi sopivia, vaikka rodun perusteella edellytyksiä olisi.

Tosta BH:sta kaipa sun pitäisi tietää, ettei ennen BH:n suorittamista ole asiaa PK-kokeisiin eli siinähän näkee kuinka kiinnostusta on... BH-kokeen suorittaneita suomenlapinkoiria näyttäisi olevan 54 eli ihan mukava määrä

Joo, mutta kun mä en ainakaan pidä BH-koeta kuin välttämätömänä pahana. Siitä kun pääsee joillakin tuomareilla läpi lähes koira kuin koira. Eikä se ole varsinainen pk-tulos.

Sen verran että oon itse kisannut oman lapinkoirani kanssa. Kyllä sen nyt vähän ummikkokin näkee kun katselee pk-tuloksia. Lapinporokoiria on paljon vähemmän, mutta silti niillä kisataan enemmän ja on tullut parempia tuloksia. Väitän, että lapinporokoirassa on enemmän työkoiraa jäljellä. Lapinkoirista tehdään jatkuvasti enemmän seurakoiria, niistä halutaan yhä karvaisia ja pienempiä. Ei paimensukuinen lapinkoira ole sellainen.

Sama tokossa. Siellä on ainakin näytetty että lapinkoira pystyy saamaan TVA-arvon. Mutta miksi sitten edellinen TVA on syntynyt joskus -90 luvulla? Tokossa suositaan nopeita paimenkoiria. Ne ovat nöyrempiä ja jaksavat painaa pitempään työtä. Ja tokossa sentään jonkin verran lapinkoiria kisaa.

Olen samaa mieltä crimin kanssa BH-kokeesta. Saa kivan tittelin koiralle. Enpä juuri tiedä muita lapinkoiria jotka kisaisivat pk-lajeissa kuin tämä KVA ja muutama muu.

BH-kokeella ei käytännössä ole mitään tekemistä pk-lajien kanssa. Jo pelkästään siksi, että kaikki saavat sen suorittaa (kyllä, siitä saa tosi kivan tittelin) ja siitä pääsee läpi aika vaatimattomalla "osaamisella". Okei, se vaaditaan, että voi osallistua pk-kokeisiin, mutta sellaisille koirakoille se tuskin mikään ongelma on, kun samaiset liikkeet toistuvat ykkösluokan tottiksessa.

Mä en kyllä rehellisesti sanottuna arvosta BH-koetta pätkän vertaa

Olen aika lailla samaa mieltä Crimin ja Iidan kanssa. BH-koe ei kerro vielä sitä,että koirasta olisi pk-puolelle.Etenkään nyt kun ampuminenkin poistui kokeesta

Mitä tulee eri rotujen suosioon pk, toko, agility jne. harrastuspiireissä, niin siihen vaikuttaa just se, ketkä pentuja ostaa. Kysynnän ja tarjonnan laki. Lisäksi on muistettava, että hyvä pk-puolelle soveltuva koira ei välttämättä ole se helpoin perhekoira, mikäli koira ei saa kylliksi aktiviteetteja. Jos lapparista ( tai mistä vain muusta rodusta ) kinnostunut väki etsii enimmäkseen helppoa kotikoiraa ja lenkkikaveria, tuottavat kasvattajat mieluiten tällaisia koiria. Tämä on nähty monessa rodussa ja nähdään edelleen, mm.rottweilereissa nykyään.

Asenteet vaikuttavat myös.Pelkät perinteet eivät rotua vie minnekään, elleivät harrastajat ole valmiita tekemään töitä rodun eteen ja kehittämään sen ominaisuuksia.Nyt en puhu vain lappalaisista, vaan ihan kaikista roduista. On suuri merkitys minkälaiset ominaisuudet mielletään rodulle tyypillisiksi.Collieissa tästä käydään kädenvääntöä koko ajan: rodun piirissä on edelleen ihmisiä, joiden mukaan collien ei kuulu olla sitä eikä tätä eikä tota eli suomeksi palveluskoiralle tyypillisiä ominaisuuksia nähdään jotenkin peikkoina Ja sitten kuitenkin hoetaan, että "kyllähän tämä saisi tuloksia, jos joku vain kouluttaisi". Hohhoijaa.

Luullakseni kuitenkin ainakin porokoiraihmisissä löytyy niitä aktiiveja, jotka tuovat koiriaan esille. Pelastuspuolelle on meilläkin useampi varsin lahjakkaan oloinen poro

Mutta kuten sanottu: suuri osa pk-väestä ei kiinnostu uudesta rodusta, ellei kirjaimellista osoitusta ominaisuuksista löydy.Eli tuloksia. Ennen tuloksia on aika turha yrittää vakuutella rodun käyttökelpoisuutta.

Collien jalostaminen onkin mennyt siihen että mahdollisimman näyttävä turkki niin kaikki on hyvin, jalostukseen käytetään samoja uroksia jotka näyttelyistä keräävät titteleitä ja luonnetestit menneet juuri ja juuri läpi (terveyskin vähän huonolla kantilla, mut kyllä tätä terveellä nartulla voi ihan huoletta käyttää) on se niin hyväluonteinen ja vielä hyvännäköinenkin! (lyhyt litistetty karvapallo) Ja tää on nimenomaan se linja mistä saamme kiittää rodun perinnöllisten sairauksien lisääntymistä

Ja sitten on niitä jotka painottavat pelkästään niihin "työkoiralinjoihin". Ei sen tartte näyttää rodunomaiselta, se on niin hyväluonteinen! Tässäkin tapauksessa mennään ääritapauksiin, ja taas ollaan hakoteillä. Se aito ja oikea collie..

Ja sitten on tietysti niitä jotka pitävät kiinni hyvistä ja vanhoista linjauksista, luonteet ja ulkonäkö kohdallaan, sopii niin käyttöön kuin näyttöön. Harmi vaan kun niitä ei ihan hirveesti ole. Ja puhun vanhoista ja hyvistä linjoista ihan sillä perusteella että sieltä löytyvät monet käyttövaliot hyvine luonteineen jotka myös ovat pärjänneet näyttelyissä.


sori OT
Mutta colliellahankin on pk-oikeudet, ja sieltä löytyy sopivia harrastekoiria kun vaan tutkii tarkkaan sukulinjat ja kennelin mistä aikoo ottaa. Ja kuitenkin sopivia ensimmäiseksi harrastuskoiraksi, koska yleisluonteeltaan kuitenkin hieman pehmeitä.

Eka rotu jolla harrastetaan PK-lajeja on australianpaimenkoira, mutta äidillä on ollut hoffi.
Mutta nyt vasta lajeja (lajia) näitä harrastetaan.

No näinhän on käynyt jo monissa roduissa: sakemanneissa, belggarin malikalla, huskyissa..

Eikös Schäfer tarkoita paimenta

Voisin ehdottaa Suursnautseria.

Haluaisin kuulla perusteluja kun en suursnautseria rotuna oikeastaan tunne.

Suursnautseri on valpas, peloton ja vilpitöntä palveluintoa osoittava koirarotu.
Niillä on myös aika paljon tuloksia mm. pk- jäljestä ja hausta. Niiden kanssa harrastetaan myöskin paljon agia ja tokoa.

Suursnautseri on myös itsepäinen ja kova. (se on kyllä aina yksilöllistä)
Urokset ovat kyllä aika dominoivia, mutta hyvällä koulutuksella ja opastuksella niistäkin tulee hyviä koirakansalaisia.
Narttujen pitäisi kuulemma olla ''helpompia'' (väärä sana tohon) (sekin yksilöllistä)
Mutta kuulemma helppo kouluttaa ja työskentelee innokkaasti.

Tälläistä olen kuullut niin omistajilta sekä kasvattajilta.
Meidän perheemme on myös harkinnut Suursnautseria ja sellainen tuleekin, jos isämme saa päättää.

(Lisätkää tai korjatkaa jotain jos tarvii)

Olen miettinyt toiseksi koiraksi jotain pk-rotua, nyt minulla on (ensimmäisenä koirana) sheltti. Haluaisin toiseksi koiraksi jonkin reippaan ja varman koiran. Tarkoitan sitä, ettei koiralla olisi arkuutta, tai pidättyväisyyttä, mitä sheltilläni on. Shelttini kyllästyy myös todella nopeasti, ei jaksa tokoiluun tai leikkimiseen keskittyä kovinkaan kauaa. Eli hakisin seuraavaksi koiraksi jotain vähän pitkäjänteisempää rotua.

Olen vähän miettinyt bordercollieta tai belggaria. Miltä teistä kuulostaa, olisiko näistä noihin vaatimuksiin?
Belggari epäilyttää vähän siinämielessä, että tutuillamme on ollut aika agressiivisia groedendaeleita. Olen kyllä nähnyt todella kilttejäkin belggareita, mutta mutta... onko muut törmännyt agressiivisiin belgianpaimenkoiriin?

Yleistäen sanoisin, että bordercolliet ovat luonteeltaan enemmän shelttimäisempiä kuin belgialaiset. Pehmeämpiä ja ehkä herkemmin nokkiinsa ottavia. Mutta bortsuja en kunnolla tunne, joten olen ehkä vähän huono sanomaan.

Belgianpaimenkoirat ovt parhaimmillaan mitä mahtavimpia palveluskoiria ja kyllähän niillä tästä näyttöä onkin jo ihan kiitettävästi. Belgeilläkin yhtenä ongelmana voidaan pitää luonnetta, sillä monilla koirilla on puutteita hermorakenteessa ja osalta puuttuu vallan se moottori jolla ne toimivat. Eli lapasiakin löytyy, tätä tosin välttyy varmimmin kun valitsee pentueen, jossa molemmilla vanhemmilla on tuloksia muualtakin kuin näyttelyistä. Belgeilläkin jalostus on mennyt kohti näyttelyjalostamista, mikä on huono asia käyttörodulle.

Belgi on luonteeltaan vilkkaampi ja temperamenttisempi kuin moni muu palveluskoirarotu (sakemanni, bortsu) ja siksi se ei ole kaikille mieleen.

Belgeissä esiintyy jonkin verran pidättyväisyyttä, mikä on rotumääritelmän mukaan sallittuakin, niin pitkään kun se ei mene arkuuden puolelle. Belgiä pitääkin pentuna kuljetellea mitä erilaisimmissa paikoissa ja tutustuttaa sitä ihmisiin paljon, jotta siitä kasvaisi varma koira. Itsevarmuuskin kasvaa kokemusten myötä. Itselläni ensimmäinen belgi (Vilma) oli pentuna hyvin avoin, mutta nuorimmainen (Ginga) on joiltakin osin varautunut ja epävarma. Senkin varmuus on kasvanut kohisten, lähes joka päivä yritän käydä sen kanssa ihmisten ilmoilla ja koulutuskentillä. Tämä on siis yksilökysymys pitkälti, joitakin pentuja vain pitää tukea enemmän kuin toisia.

En ole tainnut koskaan nähdä aggressiivista groenendaelia, muiden muunnosten edustajissa kyllä olen aggressiivisuuttakin nähnyt (ja tiedän että sitä on myös mustissa, viakkei omalle kohdalle ole osunutkaan). Itse en pidä omaa koiraani aggressivisena, vaikkei se tulekaan toimeen vieraiden koirien kanssa. Mikään koirapuistokaveri belgi ei välttämättä ole (tiedän tosin sellaisiakin). Belgianpaimenkoiran pitäisi olla työkoira, jonka ei todellakaan kuulukaan olla jokaisen ihmisen rotu. JOs etsii vain mukavaa lenkkikaveria tai seurakoiraa, nin en voi suositella belgianpaimenkoiraa. Kyllä se sellaiseenkin sopii, mutta itse vlaitsisin kyllä ihan jonkun muun rodun sellaiseen hommaan.

Mulla on nyt sheltti, ja kovasti kiinnostais PK-puoli, joten seuraavaksi tulee joku PK oikeudet omaava rotu, luulisinpa että belgianpaimenkoira.

^ Hyvä rotuvalinta, oletko jo muunnosta miettinyt?

Meillä on nyt 9kk:n ikäinen belgityttö.
Se on mieheni ensimmäinen koira ja hän on aloittamassa pk-harrastusta.
Eka kerta on takana ja nyt mietitään, mihin suuntaan lähdetään.
Pelastus ja viesti tuntuvat tällä hetkeltä mukavimmilta vaihtoehdoilta.
Itse olen harrastanut raunioita -90-luvulla staffi-vainaan kanssa.
Pidin siitä ja niin piti Nikikin.
Nyt mulla on kaksi schipperkeä ja vaikka niillä ei pk-lajeissa kisata,
ajattelin silti lähteä mieheni mukaan siihen harrastukseen.