Mitä mieltä te olette. Monia paimenkoiria ei enää käytetä paimennukseen vaan jalostetaan näyttelyihin. Tottakai näyttelyissä voi paimenen kanssa käydä, mutta jossain rodussa show-linjan jalostus on mielestäni mennyt hiukan pitkälle. Paimenkoiran pitäisi olla lihaksikas ja sporttinen mutta ei esimerkiksi näyttelylinjainen sakemanni sitä ole. Show linjainen sakemanni on erittäin raskasrakenteinen eikä siltä varmaan onnistuisi karjatyöt. Sitten mm. bordercollieille on tulossa pikkuhiljaa paksuturkkisempi ja "löllykkämäisempi" show-versio. Minusta paimenkoiran pitäisi olla sellainen että se pystyy myös olemaan työkoirana.
Ottakaa kantaa !

Belgejä ainakin jalostetaan niin työlinjaisena kuin näyttelylinjaisena. Mikä onkin ihan hyvä.  :vauhtia:

Taas tätä collien monipuolisuutta: kelpaa kehiin ja kentille, mielestäni ei ole eri linjoja. Tottakai jotkut kasvattajat voivat panostaa enemmän luonteenseen ja toimivuuteen, kun taas jotkut ulkomuotoon (ja toivottavasti siihen luonteeseenkin), mutta ei ole mitenkää linjattua.
Ja - Luojan kiitos - tänäpäivänä näyttäisi ainakin Suomessa olevan yhä enemmän nuoria kasvattajia, jotka alkavat pikkuhiljaa tehdä kiinanpystykorvaa (ei niissä mitään vikaa, mukavia koiria, mutta ymmärrätte varmasti) muistuttavasta, karvaisesta eläimestä taas paimenkoiran näköistä, toimivaa ja iloista otusta .

Niinpä huvä homma
Todellakin tämä on mielipidekysymys!

Minä en ole oikein ymmärtänyt näitä näyttely- ja harrastuslinjojen eriyttämistä. Mutta kukin rotuporukka tietysti touhuaa omalla tyylillään

Omassa rodussani nämäkin asiat ovat mielestäni niin kuin pitääkin. Näyttely-, harrastus- ja työkoirat tulevat samoista kenneleistä ja pentueista. Ja mikäpä sen hienompaa, kuin pohjoisessa työkäytössä oleva koira, joka on myös muotovalio. Eihän se haittaa, jos koira on myös kaunis

Ei minua ainakaan.

Anja on ihan oikeassa.. Meidän lähellä asuu uros partis ja siitä on tullut kauheen iso ja paksuturkkinen. Ja tosi kaunis koira. Mutta alkaa muistuttamaan Vanhaaenglanninlammaskoiraa..

Beauceroneissa ei ulkonäöllisesti ole kovin valtavaa eroa, eikä varsinaisia käyttö- ja näyttölinjoja ole syntynyt. Onneksi.

Yleensä paimentavat koirat ovat hieman "kuivempia" ja kevyempiä rakenteeltaan. Tosin nähdessäni kuvia sonnilauman paimennukseen käytetystä beussista, täytyy sanoa, että se oli todella massiivinen uros!

Beauceronia käytetään käyttöpuolella kuitenkin nykyään enemmän vartiointiin ja pelastuskoiratehtäviin kuin paimennukseen. Varsinaisia paimensukuisia koiria on vaikeampi löytää. Tosin rodun ollessa melkoinen "yleiskoira", ne koirat, jotka harrastavat suojelua, harrastavat yleensä muutakin.

On valitettavaa nähdä millaiseksi tappeluksi esimerkiksi sakemannipuolella on mennyt käyttö- ja näyttölinjaharrastajien jutut. Jos rodun aktiiviharrastajien, ja kasvattajien, suurin energia menee toisten mollaamiseen (geeli vs. sahapukki), eikä rodun kehittämiseen, ei se todellakaan anna hyvää kuvaa rodun piirissä tapahtuvasta toiminnasta. Sen lisäksi ainakin minut se saisi ostamaan koiran jostain muualta.

Collieista on valitettavasti tehty vanhaenglanninlammaskoiran kanssa turkilla kilpailevia otuksia. Vaikka rodusta pidänkin, en näe nykyisissä collieissa kovinkaan paljon palveluskoiran piirteitä... Onneksi kuitenkin poikkeuksiakin löytyy!

Myöskään minä en puolla rotujen eriytymistä näyttely- ja käyttölinjaisiin. Saksanpaimenkoira on oiva esimerkki tästä. Sakemannien linjoissa on ajauduttu siihen, että käyttölinjaisista on tullut todellisia energiapakkauksia, joista tavallisessa perheessä tulisi pahoja ongelmakoiria ja näyttelylinjaisista todella sairaita pitkien selkien ja massiivisuuden vuoksi. Samaa en haluaisi muille roduille tapahtuvan.

Monissa paimenroduissa on tosin jo havaittavissa muutosta, eli karvaa tulee lisää ja koirista raskaampia. Kun näin käy, onko ihmekään, että osa kasvattajista alkaa kasvattaa käyttölinjaa, jossa panostetaan koiran luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin ja jätetään ns. kauneus taka-alalle?

Mielestäni kaikissa roduissa pitäisi olla asiat niin kuin Niko jo totesikin. Mikä sen parempaa, jos työkäytössä oleva koira on myös muotovalio.

Minä olen myös caniksen ja Nikon kanssa samoilla linjoilla.
En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi jalostaa rodusta erikeen käyttö,-ja näyttölinja?
Tämä ei mitenkään edistä rodun kehitystä parempaan suuntaan,sillä silloin helposti sorrutaan ylilyönteihin esim.suurien ns."show"turkkien jalostuksessa.
Koiran joka on tarkoitettu alunperin metsästykeen (esim.setterit) tulisi pystyä siihen hommaan myös jatkossa.

En paimenkoirista tiedä mutta ainakin settereillä on selvä kahtia jako näyttelysetterit ja metsästyskoirat....

Eikös ne alkuperäset rodun edustajat (tarkoitan siis että sellaiset miltä ne ovat näyttäneetkin alkuaikoina) niin menesty paremmin, tai siis ainakin serroilla on sillätavalla.


....ei varmaan saanut mitään selvää.....

Tietääkö kukaan et onko briardeista eri linjasii? Aattelin ku haaveilen jos joskus tulevaisuudessa hankkisin briardin!

Suomenlapinkoiralla on ainakin pysynyt hyvin tämä alkukantaisuus.. Koska lapparithan ovat "ns" jakautuneet kahtia; Paimensukuisiin, ja "normaaleihin" ei-paimensukuisiin lappalaisiin. Ja on hyvä nähdä, että nämä kaksi ovat pysyneet "erillään" jalostuksessa...

Joitakin paimenkoiria jalostetaan niin työ- kui näyttelylinjaisenakin, mikä on ihan hyvä asia. Mutta kyllä minä ainakin pidän siitä, että sama koira mitä käytetään paimennukseen, pärjää myös näyttelyissä. Ihan mielipideasia minusta.

Oma pk. collienarttuni on aika karvainen täydessä turkissa, mutta se kyllä kykenee alkuperäiseen tarkoitukseensa eli paimennukseen. Että ei se karva paimennusta mahdottomaksi tee. Ja koirani on myös melko voimakasrakenteinen ja kookas. Kuvia vasikoiden paimennuksesta voitte käydä katselemassa osoitteessa

http://kotisivu.mtv3.fi/remes

Ihan yli sen karvan kanssa ei pitäisi kyllä mennä.. Kohtuullinen turkki on paljon helpompi hoitaakin.
Ja minusta on rodussa on mahtavaa juuri monipuolisuus, se että koiran kanssa voi harrastaa monenlaista. Eikä se ole vain näyttely- tai vain käyttökoira.

Niin. Kyllähän pk. colliellakin pitää turkkia olla, muttei liikaa. valitettavan usein vaan näyttelyissä näkee sellaisia "pieniä" ja tuffeloita collieita, jotka menisivät isosta sheltistä...
Ja jos nyt tähän linja-juttuun mennään syvemmälle niin otan huomioon myös kääpiösnautserin, joka ei kyllä aiheeseen johda mitenkään. Mutta kun olen näyttelyissä, nään siellä pieniä ja "lihavia" käppäniä, mutta kun menen sekkuni luokse nään yhden "normaalin" kokoisen ja normaali painoisen käppänän. Vaikka kyse onkin Kääpiösnautserista ei sen pidä olle liian pieni. Toivottavasti joku tajusi nyt tämän vertauskuvani.
Ama: kyseessä todellakin ovat vain mielipideasiat.

Omasta mielestäni paimenkoiran kanssa on periaatteessa hyvä käydä näyttelyissä, periaatteessa ei.
Käyn itse ainakin oman koirani kanssa niissä, eikä tunnu haittaavan menoa.
Silti on melko huolestuttavaa, kuinka monien paimenkoirien luonteet muuttuvat jalostuksen myötä. Niistä tulee pehmeitä, jopa hieman arkoja, sekä osittain toimintakyvyttömiä. Siihenkö on paimenkoirat jalostettu? No ei!
Ei todellakaan. Jalostus saisi pikkuhiljaa kallistua enemmän siihen itse paimenkoiran puoleen, ei näyttelyissä kiertävän karvapallon.
Parempihan on, jos omistaa hieman huonompirakenteisemman koiran jolla on hyvä luonne, kuin huippurakenteisen, aran koiran. Vai mitä ollaan mieltä?

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Hyvä että joku on! Asia on tärkeä.

Näimpä. Mitähän tulis jos kukaan ei enää näin ajattelis. Olisikohan tulevaisuudessa sitten työkoiria enään ollenkaan .

Noissa bordereissa sen ainaki huomaa! Ja on aika typerää tehdä kahta eri linjaa.. Vaikka springeri ei ole paimenkoira, niin haluan mainita sen, koska jos on nähnyt näyttelysprinkun ja turbon, niin ne on kuin kaksi eri rotua!

Niinpä. Esim. siinä oisko ollu jossain -00 Koiramme lehessä se sprinkun rotuesittely. Ihan niinkuin ois kaksi eri rotua ollu.

Pumeista pystyn ainakin sanomaan, että niitä käytetään unkarissa vielä paimenkoirina
Mutta ainakin suomessa niitä käytetään enemmänkin näyttelyissä...

no jaa... Minusta ainakin se aussi(Australialainen) linja on paljon kauniimpi kun se tavallinen paimenlinja!

Meille on tulossa syksyllä Australialaisesta linjasta botsu. Kun näimme sen emän ja tavallisen paimensukuisen nartun vierekkäin ei meillä ollut epäilystäkään kumman ulkonäön perusteella ottaisimme, kun meille vielä selvisi että se kaunis pitkäturkkinen oli "ei niin ison paimennus vietin" omaavasta suvusta ja luonteeltaa niin ihana oli päätös yksimielinen!

Todellakin! Ja nuo borderi löllykät... En usko että ne kovin kauan jaksaisi paimentaa jos niillä kamala turkki painaa niskassa... Joo, mun ihanat seliykset. Olin Oulussa sellaisessa Maatalous näyttelyssä, ja siellä näytettiin kuinka borderit paimensivat. Ai kamala että ne koirat oli nättejä! Siis ihan oikeasti. Sopiva määrä karvaa ja sellaisia sopivan kokoisia ja osasivat paimentaa! vaikka en mikään asiantuntija ole niin ne olivat ykkösen koiria. Mutta tämähän oli mielipide juttu...

Näistä bordercollieista vielä. Kaikun isä on tätä Austraalialaista linjaa, erittäin paksu turkkinen ja massiivinen olemus muutenkin, ei varmastikkaan kauhean kauaa lampaitten perässä pysyisi. Pentueen emä on englantilaista linjaa eli tätä enemmän "bordercollien" näköistä, näitähän ei yleensä yhdistetä, mutta tästä pentueesta on tuloksena neljä aivan täydellisen ihania bortsu tyttöjä, joista yksi on kasvattamassa samanlaista jumbo turkkia kuin isällänsä= hirveästi hommaa eikä mielestäni niin kamalasti enää paimenkoiran näköinen!
Itse pidän enemmän tästä paimennuslinjaisesta ja toivonkin, että nämä linjat saataisiin yhdistettyä ja tulisi kaikinpuolin kaunis ja myös ennenkaikkea toimiva bordercollie!
En halua loukata tällä puheella ketään joka tykkää Austraaliaslinjaisesta borderista, tämä oli vain minun mielipide!

Tervehdys!
Tämä palsta kertoo aika hyvin mitä on yleistys.... Border Collie pentueesta, vaikka olisi täysin "paimenlinjainen" niin ei kaikista pennuista ole paimentamaan... Ja "show-linjainenkin" saattaa paimentaa hyvin.. Vai keskitytäänkö nyt rodun ulkonäköön? Onhan täysin makuasia mitä linjakantaa pitää ns.Parhaana.. ( -Ja millä perustein...? ) Edelleen aika moni Border Collie paimentaa, jos luodaan siihen sopivat olosuhteet pienestä pitäen... On aika mustavalkoista ajatella vain eroittelua näyttely- ja paimennuslinjoihin.. Mielestäni niinkauan kuin BC pysyy luonteeltaan "nykysen kaltaisena" monitoimikoirana niin tilanne on hyvä. "Tavallisen" pitkäkarvaisen Collien kohdalla, ikäväkyllä, suurina suosion vuosina kävi luonteiden pehmentyminen, kehitettiin Colliesta "helpompi koira" erinlaisiin olosuhteisiin.. Koiramaailman kaunottaresta tehtiin mielestäni liian "pehmeä", onneksi oli silloinkin kasvattajia jotka pitivät huolta myös luonteesta, joten vielä saa toimivia palveluskoiria Colliestakin... Suursuosio tekee kysynnän, rodusta riippumatta niin valtavaksi että sekaan mahtuu kasvattajia joille ei suosion harjalla ratsastavan rodun terveydelliset ja muutkaan ominaisuudet paljoa paina. Onneksi rodusta riippumatta löytyy kasvattajia, jotka paneutuvat rotuunsa huolella ja rakkaudella pitäen yleensä rodun tasoa yllä, vuosikymmeniä. Kiitos, kaikille RODUISTAAN HUOLTAKANTAVILLE kasvattajille! Upeaa ja rankkaa työtä, joka toimii suurimmalla osalla harrastuksena perheenarjen pyörityksen, palkka työn ja perheen muiden harrastusten ohessa. Rakkaudesta ja vastuuntunnosta toimia "oman" rodun ja koirien parhaaksi.
Ihan mielenkiinnosta, eri olosuhteet =erinlaiset turkki variaatiot ( Mikä pitää kylmän loitolla, pitää myös kuuman loitolla...) Turkin koolla tuskinpa on vaikutusta paimentamiseen, eiköhän rakenne ja luonne vaikuta siihen enemmän..
( Jos haluaa turkiltaan helppohoitoisen paimenkoiran, Kelpie esimerkiksi on erinomainen vaihtoehto lampaiden pariin )
Tässä pari kommenttia keskusteluunne..

Periaatteessahan joka toisessa rotumääritelmässä sanotaan, että koiran olisi rakenteensa puolesta kyettävä alkuperäiseen työhönsä, mikä siis useimmiten on se paimentaminen. Kuitenkin esim. saksanpaimenkoira ei ole puhdas paimenkoira. Ratsumestari kehitti sen nimenomaan yleiskoiraksi, joka soveltuu moniin eri tehtäviin, kuten sen nyt kuuluuisikin soveltua. En ole asiantuntija, mutta monia käyttösakujen kasvattajia ja omistajia kuulleena nykyinen "geeli-saku" on hermoiltaan alle kaiken arvostelun, luustolliset ongelmat vaivaa, eikä koirat kestä suojelutyöskentelyä ( = rodunomainen koe ) sen enempää rakenteeltaan kuin henkisiltä ominaisuuksiltaankaan ( ei viettikestävyyttä, tarpeeksi aggressiota jne. ). No, nuo eivät ole minun mielipiteitäni. Jos koira ei henkiseltä kapasiteetiltaan kykene rodunomaiseen työhön, ei sen rakenteellakaan ole mitään merkitystä. Tämä pätee mielestäni jokaiseen rotuun.

Näinpä taannoin videon Englannista Colleiden päänäyttelystä ja Cruftsista, lk. collieita siis kehässä. En ollut uskoa silmiäni. Englantialaisia nahkoja ei voinut tämän perusteella hyvällä tahdollakaan kuvitella paimeneen, pk-hommiin tai mihinkään muuallekaan. Suurta osaa koirista sai vetää perässään! Koirilla oli notko selät ( liikunnan puute ) ja tuntui, että jos handleri ei olisi pitänyt hihnasta kiinni koira olisi lysähtänyt kasaan. Ja kun vielä ajattelee mistä näyttelyistä nämä videot olivat ei voi kuin ihmetellä. Suomalainen Konsta oli kuin eri planeetalta Cruftsin kehässä, olisi ollut oikeusmurha, jos se ei olisi voittanut. Pk.collieita en tunne senkään vertaa kuin nakoja, mutta kuvia olen paljon nähnyt ja täytyy sanoa, että koira, jonka turkin kuuluisi olla vartaloa myötäilevä, muistuttivat neljän jalan varassa seisovaa heinäkasaa..

On sanottu, että Suomessa collien luonteeseen on alettu kiinnittää enemmän huomota. Syytä olisikin, vieläkin näkee liikaa niitä reppanoita collieita, jotka saavat sätkyn, kun sanotaan pöö. Ja peruskiva kotikoirakaan ei vielä välttämättä tee hyvää harrastuskoiraa. Harrastuskoiraa haettaessa mm. toimintakyvyn, taistelutahdon ja kovuudenkin täytyy olla astetta "paremmalla" tasolla, näin oletan.

Joskus tuntuu, että ihan tavallisten ihmisten mieliin on tallentunut luulo, että collien kuuluukin olla arka, että on ihan normaalia, jos se pelkää kovia ääniä, ei uskalla kulkea liukkailla pinnoilla, on yli pehmeä..Jos omistaja suhtautuu valmiiksi näin ja hyppii itsekin seinillä joka asiasta, voiko koirastakaan tulla sen kummempaa?

Näyttelymenestys on tehnyt ainakin nahkasta enemmän "muotirodun", eikä terve ja oikea rakenne tosiaan poissulje sitä, etteikö koiralla voisi harrastaa "tosissaan". Mutta jos tingitään enemmän ja enemmän henkisistä ominaisuuksista, niin kohtahan tilanne on entistä enemmän se, ettei koirista tule "mitään". Tyhjäpäisestä koirasta ei kukaan nauti, oli miten kaunis tahansa. Onneksi trendi on kuulemani mukaan muuttumassa. Ihmisiä kiinnostaa enemmän toimiva ja hyvähermoinen koira kuin koriste

Mun tietääkseni ei ole. Mut briardeilla ei ole sellaisia koemuotoja, että tälläinen jako tulisi.

Itselläni on kaksi partista, enkä usko että kumpikaan jaksaisi pitkään paimentaa. Partacollie on muuttunu showtyyppiseksi. Nyt ensi vuonna on kuulemani mukaan tulossa paimennustaipumuskoe Suomeen partiksille. Saa nähdä miten jalostus tästä etenee, tuleeko mukaan käyttölinjainen partacollie. Olen kuullut eriäviä mielipiteitä tuosta taipparista (onko se tarpeen?), itse kannatan sitä. Jalostuksessa mennään usein liian pitkälle. Partiksissa taidetaan vain turkkia pidentää ja ulkonäköä korostaa. Joskus oli Koiramme lehdessä juttu nimenomaan tästä turkin määrästä. Ja siinä tekstissä oli mukana kuva kahdesta partacolliesta.

Kuka paimen jaksaisi kaiken työn lisäksi päivittäin hoitaa pitkää turkkia? Siihen tarttuu kaikki mahdollinen ja takkuja tulee hetkessä. Liika turkki estää työskentelyn. Entisaikaisilla partiksilla on olut turkkia, mutta se on ollut karkeaa ja lyhyempää kuin nykyään. (entisaikaisilla, alko kuulostaan todela vanhalta )

tietyt rodut jotka ennen paimensivat kuten sheltit, ovat nykyään näyttelykoiria.
shelttejen veressä paimennus geeni on sukupuutossa.

luulen että syynä on sekin että monella ei ole enää mahdollista harrastaa koiransa kanssa paimennusta. ja monessa mielessä sitä ei ihmisen kannalta enää tarvitakkaan.
koirat siitä voisivat nauttiakkin.
bordelcollie on upea rotu ja on harmi jos se muuttuu karvapalloksi näyttelypöydälle.

olen varma että jokaiseen paimen rotuun tulee lopulta kaksi linjaa: paimennus ja näyttely.
ihan niin kuin malamuuteilla työ ja näyttely linjat

Australianpaimenkoiran show-linja on mielestäni hyvällä mallilla. Tosin rotua on ollut Suomessa vasta 10 vuotta ja suosio kasvaa huimaa vauhtia. Toivottavasti show-linja ei "pilaannu" jatkossa. Show- ja työlinjassa on eroja, muttei liikaa. Viime kesäiselle aussie yhdistyksen leirillä showkoiratkin pääsivät kokeilemaan paimennusta ja kaikilta se sujui erittäin hyvin aloittelijoiksi ja jokaisesta niistä olisi ainesta lähes yhtä hyvään paimeneen kuin työlinjaisillakin.

Olen eri mieltä. Just viime kesänä olin mukana, kun colliet ,ja pari shelttiä mukana, pitivät paimennusviikonlopun. Se yksi nuori sheltti oli koko ryhmän paras ja jokaisella paimennukseen osallistuneella koiralla oli jonkinlainen haju touhusta. Mutta tämä sheltti oli kyllä ihan omaa luokkaansa! Toi lampaat oikeaoppisesti ohjaajalleen, piti lauman koossa ja kun yksi lampaista alkoi uhitella, niin sheltti pisti sen nopeasti takaisin ruotuun. Lampaat todella kunnioittivat sitä. Tosi upeaa katseltavaa oli Ja todella collieissakin oli ytyä, kenessä enemmän kenessä vähemmän, mutta jotain syttyi kuitenkin niillä päässä. Paimennustaipumuksia pitäisi vaan herätellä enemmän, niin voisi nykycollieista ja shelteistä saada vielä ihan toimivankin paimenen aikaan. Näin sanoi paimennuskurssin vetäjä. Totuus kuitenkin on, että vaakakupissa painaa nykyisin erilaiset luonteen piirteet, kuin mitkä sopisivat hyvälle paimenelle. Itse en kannata rodun jakautumista mihinkään linjoihin. Ei koira saa olla pelkästään näyttelykoira, usein showkoirat eivät tosiaan rakenteensa tai luonteensa puolesta pysty juuri muuta tekemään kuin kiertämään kehää. Oli rotu siis mikä tahansa. Surullista

^^Ja ainakin kun me oltiin paimentamassa niin todella kokenut ohjaaja sanoi, että vähän "vähemmänkin hyvin paimentavasta" saadaan hyvä paimenkoira, kun sitä opetetaan. Tietenkin paimennusviettiä pitää olla, eihän se muuten onnistu. Monista koirista huomaa, että niillä on kyllä paimennusvietti verissä, mutta eivät vain osaa toimia vielä täydellisesti lampaiden kanssa. Mutta eihän kukaan koira osaa synnyninlahjanaan käsimerkkejä yms. paimennuksessa tarvittavia.

Mielestänip paimenkoirat, ainakin sheltti ja collie ovat oivia näyttelykoiria muun touhun ohella. Muihin paimenkoiriin en oikeestaan ees ookkaan sitten tutustunu kun noi kaks rotua on vallanu mielen kokonaan...

ja onhan suurimmalla osalla paimenkoirista muotovalion saavuttamiseen tämä pk puolenkin suoritus, tai vastaava. että mä vaan nostan hattua muotovalioille!