Aloittelin vastaavaa keskustelua jo oman rodun foorumilla toisaalla, mutta ajattelin että täälläkin varmasti löytyy mielipiteitä asiasta.

Eli miksi jalostukseen käytetään vain niitä titteleiden omaavia koiria? Kun eiväthän ne tittelit periydy, ja vaikka pentueen vanhemmat olisivat näyttelyiden tähtiesiintyjiä, ei pennuista välttämättä tule kehien kuninkaita. Varsinkin pienissä roduissa (tarkoitan siis pientä kantaa) tälläinen johtaa siihen että kaikki koirat läheistä sukua toisilleen.

Kyllähän se on tunnustettu että titteleitä omaava koira on rotutyypillinen, mutta eikö sen "superchamppionin" sijasta voisi käyttää jotakin toista koiraa, joka menestyy näyttelyissä keskinkertaisesti, ja tällä tavalla laventaa kannan geenipohjaa?

Puhun näyttelyistä saatavista titteleistä tässä, koska kaikille roduille ei ole niitä omia taipumus- jne kokeita, ja olen huomannut että ulkomuodosta saadut tittelit ne enemmän merkitsee monessa rodussa... Ja ongelmaahan esiintyy siis lähinnä urosten valinnassa.

Onhan tuota havaittavissa joissain roduissa
Itselläni on ensimmäinen pentue tulossa loppuvuodesta eikä kumpikaan pentueen vanhemmista ole valioita. Emällä on 3 sertiä ja 2 vara-sertiä, isällä 2 vara-sertiä. Voi olla että emästä tulee valio ennen kuin pennut syntyvät, mutta voi olla myös että ei tule. Minulle itselleni on titteleitä tärkeämpää se, että itse tiedän jalostukseen käyttämieni koirien tason. Koska ne tittelit eivät tosiaankaan periydy. Minulta on myös kysytty että: "Miksi et halunnut käyttää supervalio hyperbisvoittaja Mustia, sehän on niin hyvin menestynyt?" No, minä koin, että se ko.uros ei edes teoriassa ole paras valinta nartulleni.

Minun mielestäni titteleitä tärkeämpää olisi miettiä, että millainen uros juuri tälle nartulle sopii. En näe mitään järkeä siinä, että käytetään monen maan valiota jolla on samoja vikoja kuin nartulla.

Itse olen aloittelemassa juuri urakkaa etsiä nartulleni sulhoa. Mulle titteleillä ei ole lainkaan merkitystä. Ekaksi katson koirien kuvia ja kun bongaan silmääni miellyttävän uroksen, katson KoiraNetistä sen suvun ja terveystulokset, toki näyttelytulokset katson myös. Painoarvo on kuitenkin suvulla ja terveydellä, ulkonäöltään ihanneurokseni näyttää urokselta ja hyvä pää olisi enemmän kuin plussaa. Seuraavassa vaiheessa pitäisi sitten ottaa luonteesta selvää. Musta kyllä tuntuu, että meidän rodussa ei tuijoteta titteleihin niin kuin monissa roduissa; onneksi kun kotimainen rotu kyseessä.

Kasvattajalla itsellään pitäisi olla niin paljon näkemystä ja kokemusta rodusta, että hän pystyisi ihan ilman titteleitä valitsemaan uroksen nartulleen.

Tittelit voivat helpottaa pentujen myyntiä. Jos olet tuntematon nimi ja pentujen vanhemmat eivät ole näyttelyissä tms. käyneet, voi olla hankala ainakaan kellekään tuntemattomalle alkaa pentua myymään. Valiokoiran jälkeläisistä ollaan jo vähän enemmän kiinnostuneita. Tietysti valioitakin on monenlaisia, eivät tittelit niitä koiria paranna/huononna. Toiset saavat tittelinsä helposti, toisille taas on työvoitto saada koira edes kotimaan valioksi.

Vaikken kasvattaja olekaan, niin oman koiran kasvattajan kanta on se, että tittelit eivät periydy, mutta ne myyvät pentua. Kyllähän koiran kanssa harrastamisesta kertoo esimerkiksi TK1-titteli paljon enemmän kuin omistajan "Harrastamme tokoa"-lausahdus, harrastamista kun on todella monen tasoista.

Vaikka kyllähän ihan kotikoirakin voi saada hyviä jälkeläisiä, mutta tulokset ja tittelit ovat ainakin mustaa valkoisella.

Kyllähän ne tittelitkin jotain koiran tasosta kertoo. Tittelit eivät periydy, mutta jos koiraa käytetään 20 kertaa näyttelyssä ja tuloksena on aina joko T tai H, eikö sekin kerro jo jotain kuitenkin? Siitä voi saada kuvan koiraa näkemättä jo, että koiran rakenteessa tai muuten koirassa on jotain..

Suurimmaksi osaksi kyllä varmaan niin onkin, että ne tittelit myyvät pentuja. Jos lähtisin ihan vieraasta rodusta pentua hankkimaan, niin helpommin sellaisesta yhdistelmästä pennun ottaa, jossa on vanhemmilla ihan hyvät näyttelytulokset, kuin että semmoisesta, jossa vanhemmilla on T näyttelystä..

Joo, tulipa taas sepustus.


Mielellään käyttäisin urosta, joka ei ikuna näyttelyssä ole käynyt, jos vain silmää koira miellyttää & suku on sopiva, on terve ja kaikin puolin ok. Titteleillä ei silloin olisi mitään merkitystä. Niitä vain ei tahdo mistään löytyä, kun eivät ole esillä missään.

Minulle titteleillä ei ole niin suurta merkitystä, uroksen pitää olla sellainen mistä minä pidän. Kasvatan siis sellaisia tiibetinterriereitä, mitkä miellyttää minun silmääni. Tai siis pyrin kasvattamaan
Yleensä käyttämäni urokset ovat olleet valioita, mutta eivät aina. Se on tyyppi joka ratkaisee, ei tittelit.

Toisaalta, aloittelijan on helppo valita koira joka on menestynyt näyttelyissä - sen pitäisi ainakin olla rodunomainen. Lisäksi pentuja on helpompi myydä, kun ne on sen ja sen jälkeläisiä (vaikkei jälkeläisnäytöstä olisikaan tietoa).

Tosiaan valionarvot ovat markkinoinnin kannalta hyväksi, mutta kyllä mä uskon, että valveutuneet rodun harrastajat katsovat enemmän sukua kuin yksittäistä koiraa (ja sen titteleitä), tietysti ensikertalaiset ovat asia erikseen. Itsekin pentua valitessa katsoin nimenomaan sukua, eikä vanhempien näyttelytuloksilla ollut väliä, hetkeäkään ei ole tarvinnut valintaa katua, niin hyvän koiran sain.

Tietysti vaatii kokemusta, että tietää mitkä koirat ja mitkä suvut sopii yhteen. Mä olen kovin onnellisessa asemassa, kun voin oman narttuni kasvattajalta kysyä neuvoa & mielipiteitä. Hän tuntee omat linjansa ja kokemusta on vuosien varrella kertynyt, joten tällainen aloittelija kyllä mielellään tukeutuu apuun.

Näinhän se asia on, mutta tarkoitin siis lähinnä että miksei käytetä niitä koiria jotka ovat sen erin tai ehn arvoisia, mutta jäävät aina näiden multivoittajien varjoon...

Kun ainahan on olemassa muutama yksilö jotka ovat niin hyvä tasoisia sillä hetkellä, että omalle koiralleen voi hakea näyttelyistä vain kokemusta kun ko. koirat ovat samassa näyttelyssä.

Menee OT:ksi, mutta mistäköhän syystä juuri uroksen täytyy olla se titteleiden haltija? Narttua käytetään monesti jalostukseen vaikkei omaisi mitään titteliä, ja pentujen isänä on sitten hypersuperchamppion.

Tähän on varmaan suurin syy siinä, että se on nartun omistaja, joka päättää, mitä uroksia yleensä käytetään ja mitä ei ja siitä syystä varmaan osa urosten omistajista niitä titteleitä yrittää koirillensa haalia.
Narttu voi olla millainen hyvänsä ja sillä voi omistaja tettää pennut niin halutessaan. Uroksen omistajan on vaikea päättä, että tehdäämpä tuolla meidän ukolla pennut, jos ei omaa narttua satu olemaan.

Onneksi meidän rodussa käytetään aika laajasti eri uroksia, titteleihin katsomatta..
On useita uroksia, joilla ei ole minkään sortin titteleitä näyttelystä ja niillä on enemmän pentueita kuin titteleitä omistavalla koiralla.

***AAMEN!!

Mulla ei titteleillä oo mitään merkitystä, semminkin kun käytän alkuperämaiden metsästyskoiria (joilla ei tietenkään titteleitä voikaan olla, kun jossain aavikolla Lähi-Idässä metsästävät - ja rotuni siis saluki) tai niiden jälkeläisiä jotka on sen verran liioittelemattomia työkoiria että niille rapsahtaa näyttelyistä T, H, EH tai korkeintaan ERI

Kolme pentuetta takana, vanhempien näyttelymeriitit peräti huikeita:

- EH x H (tai siis sillonen 1 x 2)
- ERI x ERI
- ulkomainen excellent x ei niin mitään tulosta (typistetty Syyrian tuonti nähkääs)



Suunnitelmissa/haaveissa ens vuodelle yhdistelmä:

- EH x ERI

Tittelit saattaa tosiaan olla hyvä myyntivaltti, mut noin muuten tärkeintä on että kasvattaja seuraa omaa visiotaan rodusta, ja ottaa pentueita suunnitellessaan huomioon koko rodun ja geenipoolin tilanteen.