Osaa numerot, tunnistaa oikean, vasemman, eteen, paikalla, hidasta, poseeraa, nätisti, hauku, ole hiljaa, lukee rataa, suoriutuu tehtävästä ilman ohjaajan kummempaa sörkkimättä nopeasti ja virheettä, kiittää ja kumartaa tuomarille viimeisen esteen jälkeen ja käyttäytyy kuin elegantti hovin asukas kilpailupaikalla.
Mitäpä sitä enempää voi agilitykoiralta toivoa?
Mutta jos puhutaan sellaisesta, jollainen on oikeasti on mahdollista saada, niin
- omaa reilunkin metsästysvietin (esim. borderterrieri)
- helppo motivoida
- pitkät jalat, vahva lihaksisto, liikkumiseen tarkoitettu kroppa
- omaa hyvän tasapainon ja on ketterä
- ei omaa paksua, pitkää ja vahvaa turkkia
- tunnistaa oikean, vasemman, eteen, odota, paikalla
- kuuntelee ohjaajaa
Ja nauttii tekemästään ohjaajan seurassa!
Toisin sanoen, omasta näkökulmastani huippuluokan agilitykoiriksi olisivat näistä vähän pienemmistä malleista juuri borderterrieri ja kromforländer. Ihan luonnesyistä ja metsästysvietin vuoksi valitsin borderterrierin. Se täydellinen yksilö sen sijaan vasta odottaa syntymistään