Minullakin olisi tarkoitus kerätä kaikista luokista koulutustunnukset. Nyt on alon koulutustunnut yhtä vaille valmis. 8) En sitten tiedä minkälainen ikuisuusprojekti se voittajaluokan kolmen ykköstuloksen kerääminen on (tai evl:än), mutta sen näkee sitten.

Minusta kaikista sopivin kisa väli on se kolme-neljä viikkoa. Tietysti on koirakohtaista, mutta tässä kolmen viikon aikana kerkiäaä pitää vähän lepotukoa, treenata liikkeitä jotka eivät onnistuneet kokeessa ja saa treenailla niitä liikkeitä rennosti, jotka eivät onnistuneet, eikä mikään veren maku suussa. Meilläkin on kyllä heinäkuun lopussa ensin 24 päivä kisat ja sitten vielä 29 ehkä. Tämä tiukka kisarytmi sitten sen takia, kun yhtä ykköstulosta ollaan vailla ja kaikki liikkeet on jo suhteellisen hyvin hallussa, ei pitäisi tulla mitään maata mullistuttavia kommeluksia. Mutta mitään lauantaina kisat ja sunnuntaina toiset kisat, rytmiä ei ohjaaja eikä koirakaan varmaan kestäisi, kun tuo talliainen on vielä vasta vähän reilun vuoden.

Me kerätään kanssa koularit, ihan harjoituksen takia. Saa kisavarmuutta ja tittelitkin.

Me ollaan kisattu aika harvaan, Elokuu 2007, Huhtikuu 2008, Heinäkuu 2008 ja katsotaan niitä avoimen kisoja sitten kun liikkeet ovat hallussa. Tänä syksynä todennäköisesti startataan.
Agon kanssa voisi varmasti mennä viikon välillä kisoihin, ainakin nämä alokasluokan kisat olisi voinut käydä tiuhempaan tahtiin.

Me kerätään kanssa koularit, tekee hyvää käydä useammin kisoissa että saa varmuutta

Nyt on treenaus jäänyt vähän vähemmälle, pitäisi yrittää tehdä noita tokoliikkeita enemmän! Ehkä sitten kun työt loppuu, olisi aikaa treenailla ihan kunnolla ja valmistautua syksyn kisoihin (jos nyt saan aikaiseksi ilmoittaa).

Milo on jostain keksinyt vetää spurtit liikkeestä seisomisessa. Se jää ihan hyvin seisomaan, mutta sitten kun olen palaamassa Milosen luokse sen häntä alkaa heilua ja se lähtee juoksemaan edestakaisin minun luotani jonnekkin muualle jne.. Aina se ei sitä pyräystä tee, mutta silloin kun se on oikein pirteällä päällä, niin spurttia tulee otettua.

Yllätä koira ja kävele vain askel eteenpäin ja käänny takaisin. Ei ole kokemusta toimiiko mutta tuskin se siinä ajassa kerkeää lähteä huitelemaan?

Tai lopeta liike oitis. Koira on onnellinen kun tulet lähemmäs, ja aloittaa leikin. Kun käännyt ilmeettömästi riehumisen alettua, koira menettää mahdollisuuden palkkioon. Pian se huomaa, ettei riehuminen kannata.

Mulla on pieni ongelma.

En saa tolle koiralle päähän paikalla makuuta! Tuo istuu kun tatti paikallaan niin kauan kuin haluan, ja seisoo myös, mutta jos jätän sen makuulle niin se nousee heti. Tai se käy maassa ja on salamana ylhäällä! Lähdenkö opettamaan koko maahanmenoa alusta?

Jos koira nousee, se luultavasti
A) ei ymmärrä mitä siltä halutaan
tai
B ) ei ole motivoitunut tehtävään

Valitse hyvä palkka ja käske koira maahan ja palkkaa välittömästi, kun koira vielä on makuulla. Tarjoa palkka niin, että "maanläheinen" asento korostuu vielä koiran syödessä sitä, eli ihan kiinni lattiassa/maassa/missä hyvänsä... Vapauta. Käyttäydy itse rauhallisesti, jotta koiralle muodostuu oikeanlainen tunnetila paikallamakuuseen.

Sitten kun se sujuu hyvin, eli koira pysyy makaamassa palkkaamisen ajan, voit vähitellen ruveta viivästyttämään palkkausta (aluksi vaikka sekunti, kaksi sekuntia). Vähitellen ja epäsäännöllisesti niin, ettei koira koskaan tiedä milloin palkka tulee. Älä venytä myöskään aikaa koskaan niin, että koira nousee. Jokainen nousu lisää koiran todennäköisyyttä nousta uudelleen.

Kärsivällisyyttä ja toistoja, siitä se lähtee !

Ai niin, harjoittele aluksi mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä.

Jos koira nousee saman tien ylös, yksi vaihtoehto voi olla että koiralla on paikat niin jumissa, että maassa oleminen on sille epämukavaa. Yhdessä toisessa tokokeskustelussa jollain oli ollut aivan samanlainen ongelma ja oli selvinnyt että koiralla oli jalat aivan jumissa, ja se mielummin seisoi tai istui kuin makasi.

Nuo Siuwin neuvot on hyvät, jos ongelma johtuu jostain muusta..

En usko että Iisaan sattuu tai jotain, nytkin se makaa tossa vieressä.
Yritetään Siuwin neuvoilla, ja tuun sitte varmasti kysymään lisää neuvoja jos ei meinaa onnistua!

Me ollaan saatu nyt tuo paikallaolo haltuun, ennen se oli suuri haaste. Eilenkin koira pysyi 1,20 min paikoillaan työmaan vieressä. Mahtavaa! :D

Meillä on paikallamakuu nykyään ok kuosissa, tosin vieläkin on levoton ja saattaa piippailla. Paremmaksi ollaan saatu siten, että koira on yksinkertaisesti jätetty palkkaamatta liikkeestä. koira tietää mitä siltä haluan ja sen on vain pysyttävä. Paikkamakuun ei tarvitse olla varsinaisetsi kiva liike, mutta koiran on pysyttävä kun pyydän. Tässä tietysti nousee myös ohjaajan rooli: koiralta ei voi vaatia ennen kuin se osaa maata ja se on turvallinen olo maata yksin kentällä. Siksi ohjaajan on varmistettava että koiralle ei pääse sattumaan mitään kesken makuun, ettei koiran luottamus mene! Ja myöskin paluusta pitäisi tulla kiva asia; liian usein näkee koiria jotka luimivat kun ohjaaja tulee koiran luokse takaisin makuun jälkeen (tätä johtunee koiran korjaamisesta, kun koira nousee, ohjaaja menee vihaisertsi laittamaan koiraa takaisin jne.)

Meillà alkaa kaikki liikket paitsi liikkeestà seisominen kunnossa. Sità vaan pitàà nyt treenata.

Mulla on niin huono omatunto koko ajan kun en vaan saa aikaiseksi treenattua Gildan kanssa yhtään! Pentua tulee silloin tällöin opetettua, mutta senkin suhteen voisin olla vähän aktiivisempi.. Pitäisi vaan sopia itsensä kanssa, että ainakin kerran viikossa koko liikesarja läpi, ehkä nyt kun työt loppuu niin jää aikaa enemmän koirille.

Mitä kannattaa alkaa opettamaan 10viikkoselle pennulle, jos mielii tokoa alkaa harrastamaan. Istumisen jo hallitsee melkeinpä =DD Eli perusasioiden lisäksi?

Kannattaa luoda hyvä kontakti koiraan!
Leikkikää ja temutkaa yhdessä, sen varjolla ota kontaktiharjoituksia. Koiran hallittavuus ja luoksetulo ovat yhtä tärkeitä. Tietenkin muitakin asioita voi opettaa: Lelusta luopuminen ja pysähtyminen Kaikki aikanaan

AnniH: Opeta koira leikkimään. Usein sen merkitys tärkeänä taitona unohdetaan, ja kas kummaa, myöhemmin leikin käyttäminen tehokkaana palkkana onkin vaikeaa.

Siinä samalla pentu oppii nauttimaan kanssasi tekemisestä.

Ja perusteellinen sosiaalistaminen on myös todella tärkeää, sitä ei voi liikaa korostaa. Kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja pystyy keskittymään kaikkialla, siitä on valtavasti hyötyä tulevaisuudessa.

Mielestäni toko-liikkeiden kanssa ei tarvitse pitää turhaa kiirettä, koira kyllä oppii ne kunhan pohjatyö on kunnolla tehty .

Tärkeintä on, että luot koiraan hyvän suhteen. Mitään liikkeitä ei erityisemmin tarvitse vielä ruveta harjoittelemaan, mutta yritä vaikka päästä sen kanssa jonnekin tokokurssille (ikäraja on usein 4 kk tai yli, jolloin rokotukset ovat kunnossa), jossa saat hyviä neuvoja aloittamiseen.

Siuwin vastaukseen ei siis sen kummempia lisättäviä kuin tosiaan se suhteen tärkeys, ja että koira nauttii tekemisestä sun kanssa.

Lempo mainitsi koiran hallittavuuden, eli kulkekaa yhdessä metsässä ja pidä koiraa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon vapaana, että se oppii seuraamaan sinua ja kulkemaan kanssasi.

Semmosta kysyisin, että mitkä shelttiä pienemmät rodut sopii hyvin tokoon?

Täällä yks idiootti meni ilmoittamaan koiransa syksyksi tokokisoihin jotta saataisiin motivaatiota reenaamiseen Tavoitteena siis syksyn aikana saavuttaa TK2 ja nyt on siis ilmoittauduttu kolmiin kisoihin. Ihannehan olisi että ne ykköstulokset tulisivat heti kerralla noista kolmesta, mutta realistisempaa on että nuo kolme koetta me vain muistellaan mieliin taas kisakäyttäytymistä ja sitten ehkä sen jälkeen toimitaan jo kisoissa samalla lailla kuin treeneissä. Mutta eipä tuo meille ole niin vakavaa, mikäs kiire tässä elämässä Muita tavotteita ei ole ylemmäs toistaiseksi kuin että ensi vuoden rotumestiksissä pitäisi olla jo voittajaluokan kisakunnossa mutta mestisten ajakohdasta ei ole toistaiseksi mitään hajua toivon mukaan joskus loppuvuodesta.

Lähinnä ne tokossa käytettävät taitavat olla shelttiä isompia... Ja se riippuu myös siitä, mitä koiran kanssa haluaa. Meillä on mm. toko-ryhmässä yksi cirneco (muistaakseni cirnecoilla ei ole Suomessa yhtäkään tulosta), ja heillä on kuitenkin kisat tähtäimessä.

Shelttiä pienemmistä tulee ensimmäisenä mieleen lancashire heeler, kleinspitz ja joku pieni villakoira (kääpiö tai peräti toy?). Heeleri taitaa olla ainoa shelttiä pienempi paimenkoira, kaksi muuta ovat sitten seurakoiria, useimmiten iloisia ja helposti huijattavissa ;) . Ehkä joku terrierikin sopisi, mutta ymmärtääkseni toko terrierin kanssa onkin sitten ihan oma juttunsa ;) .

Tai miten olisi papillon tai phalene?

Tokoa voi harrastaa oikeastaan melkeinpä minkä tahansa rodun kanssa. On vain kouluttajan omista taidoista ja koiran motivoimisen helppoudesta kiinni, kuinka "hyvin" asiat sujuvat. Seura- ja kääpiökoirista suurin osa taitaa olla suht helposti motivoitavissa, tai omaan mieleen tulevat ensimmäisinä juuri villikset, coton de tulear, perhoskoirat, cavalier ja silkkiterrieri. Terriereistä taas aussit, bortsut ym. pienet ovat aika pirtsakoita tapauksia, jotka oikein motivoituina ja perusteellisella kouluttamisella kykenevät lähes mihin vain. Ainakin täältä Lahden seudulla tiedän muutaman tokoilevan aussin, jotka ovat ihan hyviä.

Paimenkoirista tietty Siuwin mainitsemat heelerit ja corgit, corgi tosin on vähän siinä ja siinä tuon kokonsa puolesta - riippuu, kuinka suureen shelttiin vertaa ;) Sama on 8-ryhmän lagottojen, koikkereiden ja vesikoirien kanssa, ne tosin taitavat mennä vähän tuon rajan ylitse jo.

Kyselisin semmoista että miten olette opettaneet koiran olemaan vapaana? (vähän tyhmästi kystty )
Nimittäin tiedän ettei se vielä ole edes tarpeellista, onhan Impi vielä niin pieni. Olen pitänyt sitä lenkeillä esim. pari askelta vapaana kehunut ym. Mutta silti pelottaa että se lähtee esimerkiksi jonkun eläimen tai auton perään ja katoaa
Voin vain kuvitella miten se vain nuuskii maata eikä välitä minusta yhtään.Olen kyllä opettanut luoksetulon ja seis-käskyn.
Minkä ikäisenä itse vaatisit koiralta sellaista hallittavuutta että sitä voi huolettta pitää vapaana?
Jokainen koira on yksilö ja jokainen omistaja tuntee sen parhaiten, mutta voi vapaasti kertoa oman mielipiteen

Minä olen pitänyt Nijiä alusta asti vapaana, vaikka kaupungissa asuinkin (huomioikaa, että koiraa ei saa taajama-alueella nykyään pitää minkään ikäisenä irti!). Tietenkin hihnassa kuljettiin autoteiden varsilla, mutta yhdellä pururadan tyyppisellä tiellä pidin sitä paljon irti, jotta neiti oppisi olemaan irrallaankin. Samoin läheinen ravirata oli hyvä paikka harjoitella hallittavuutta. Pentu kulki kiltisti matkassa ja jos jäi nyhväämään jonnekin, katosin näkyvistä. Oppi pitämään minua silmällä. Luoksetuloa vahvistin erilaisilla jutuilla ja neiti pysyy suht kivuttomasti irti. Jossain vaiheessa oli lintujen perään karkaamisongelma, mutta sekin on nyt historiaa, kun ollaan asiaan puututtu laumastahäätämisellä. Tehosi äärimmäisen hyvin.

Nyt asustelen vanhemmillani jonkin aikaa, joten koirat ovat lähes poikkeuksetta irti, sillä asumme maalla. Jossain vaiheessa minulla oli luottamuspula koiraan juuri tuon lintuongelman vuoksi. Nyt kun olen oppinut luottamaan Nijiin, niin homma on kivutonta ja koira pysyy irti ilman riistan perään pyrähtelyjä.

Jos sinulla on mahdollisuus mennä jollekin aidatulle alueelle tai muulle turvalliselle paikalle pennun kanssa harjoittelemaan irtioloa, niin mene ihmeessä! Luota pentuun ja jos koira karkaa/ei tule luokse, niin puutut asiaan jollain tavalla (juokset piiloon tms.). Irtioloa ei opi muulla kuin irtiolemisella

Täällä ovat semmoiset paikat vähissä...
unohdin sanoa että saimaalla hurtat ovat aina irti, mutta siellä ei ole vaaraa että lähtisi kauhian kauas. Tahtoisin että Impi pysyisi myös täällä kotona kaduilla vapaana, eikä vain siellä saimaalla
Tuo piiloon meneminen on hyvä vinkki, täytyy kokeilla

Parhaiten koira oppii olemaan irti, kun sitä pidetään pienestä asti vapaana. Pennuillahan on yleensä todella vahva laumavaisto, jolloin ne luonnostaan pysyvät johtajan lähellä. Tosiaan tuo piiloon meno on tosi hyvä keino, ja kun koiraa kuljetat vapaana, palkkaa se aina, kun se omaehtoisesti tulee luoksesi (siis ei kutsumalla, vaan itse tulee tarkistamaan, oletko vielä siinä). Vähitellen voit alkaa vähentää palkkaamista, mutta älä kuitenkaan koskaan täysin lopeta sitä.

Jos koira siellä Saimaalla pysyy vapaana hyvin luonasi, en usko, että se myöskään kaupungissa mihinkään karkaa - vai kuinka rauhallinen paikka se Saimaa on? Missään kaupungilla en kyllä tosiaankaan lähtisi edes tuota omaa koiraa pitämään vapaana, vaikka tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se pysyy luonani, jos niin sanon, saatikka sitten pentukoiraa. Ja niinhän ei tosiaan edes saa tehdä, lakia ja ihan jo kanssakulkijoitakin ajatellen. Jotkut ihan tosissaan pelkäävät koiria, eikä sellaiselle henkilölle vapaana vastaan tuleva koira ole varmasti kiva näky.

Kuinka kaupungissa siis asut? Itse kuljetan koiraani vapaana ainoastaan metsässä, en siis nykyisin kävelyteilläkään ollenkaan, vaikka tuo tosiaan on lähes satavarma pysymään mukana.

Täydellistä hallittavuutta en pennulta vielä odottaisi, ja tuon oman koiran pentuajoilta kyllä muistan, kuinka ensimmäisiä kertoja pelotti päästää se koira vapaaksi. Kovaa se nimittäin juoksi. Päivittäin vapaanaoloa läheisessä pikkumetsässä harjoiteltiin, ja jo vähän alle vuoden iässä koira oli suht luotettava, ja sen uskalsi päästää vapaaksi melko huoletta. Tuolle kuitenkin "odota"-käsky oli silloin pentuna todella vahva, on vieläkin, sillä ennen ruokaa sille sanotaan "odota" ennen ruuan antoa, ja silloin pitää olla ihan täysin paikallaan syömälupaan asti, ja sillä sanalla se pysähtyi kuin seinään. Kyllähän se pitkään karkaili toisten koirien ja pupujen perään, mutta eipähän karkaile enää, kun pari kertaa puun takaa on tullut vieras koira päälle (Sandra ei siis provosoinut mitenkään, haihatteli ja kulki onnellisen tietämättömänä mitään mistään koirasta). Muutenkin hallittavuus on parantunut vuosien varrella, kun suhde koiraan on kehittynyt, ja ei se enää edes kaverikoirien luokse karkaa, jos kiellän.

Mutta pointti siis oli, että kyllä jo pentua voi ja täytyy pitää irti, jos sen haluaa pysyvän luonaan myös aikuisena vapaaksi päästettäessä. Täytyy vain olla itsellään silmät selässä ja tarkkailla ympäristöä kuin haukka, huomata kaikki mahdollinen kiinnostava ennen pentua ja ottaa koira hallintaan, ennen kuin se ehtii karata ärsykkeiden luo. Jos koiraa vuoden ikäiseksi asti pitää hihnassa ja sitten päästää vapaaksi, niin aivan varmasti se juoksee ja kovaa eikä vähään aikaan palaa, jos ollenkaan.

Asun aika rauhallisella paikalla, ei todellakaan missään keskustassa. Metsiä lähinnä ajattelin sillä kun sanoin että tahdon koiran täälläkin pysyvän vieressä. Kävelyteilläkään ei paljoa ihmisiä liiku jne.

Mutta sitten taas vähän valitusta...
Tuntuu ettei Impi tajua koko pysähdys-juttua lenkkeillessä Tulee kyllä omatoimisesti luokse kun se vetää->pysähdyn. Mutta sitten lähtee heti uudestaan vetämään. Tiedän kyllä että se on aikaa vievää, mutta Impillä on jo niin paljon ikää että luulisi sen osaavan jo kävellä loppumatkasta vetämättä, alkumatkalla se ei oikeastaan vedä. Voisiko johtua siitä s loppumatkasta vetäminen että Impi on vielä pentu ja vetää siksi kotiin?
Todennäköisesti vika johtuu itsestäni...

No joo, meillä 5-vuotias, hyvinkoulutettu koira tekee tuota samaa, eli vetää kotia kohti kävellessä. Syy on kuitenkin tiedossa, sillä keittiön pöydällä odottaa aika vahva magneetti: ruoka, kiire syömään.. Hermo tuohon vetämiseen meinaa mennä, ja välillä nyin ja komennan koiraa rumastikin, vaikka ei se mitenkään pahasti edes vedä. Sillä tapaa ärsyttävästi kuitenkin, että se juuri ja juuri häiritsee, mutta ei kuitenkaan varsinaista vetämistä ole.. Argh

Eli ihan hyvin se voi vaan vetää kotiinpäin, vaikka varsinaista syytä siihen ei olisikaan (kuten tuo ruoka). Ja kokemuksesta tiedän, että se on todella raivostuttavaa ja työlästä opettaa pois - itse olen luovuttanut. Vetäkööt.

Meillä on vähän päinvastainen tapaus. Iisan nimittäin vetää kotoa pois päin. Sitten kun tullaan semmoiselle tielle mistä meidän talon näkee, niin lopettaa heti vetämisen ja menee tosi nätisti vierellä.

Tuosta vapaanapitämisestä.. Meillä on Iisa kulkenut ikänsä vapaana pihalla! Joka päivä Iisa saa mennä vapaana pihalla - eikä se mihinkään lähde. Mä voin esim. jättää sen huoletta yksin pihalle vikka tunniksi, mutta se ei pihalta mihinkään lähde! Asutaan maalla joten täällä nyt on turvallista muutenkin pitää irti mutta silti.
Oon kuullut että jotkut on opettanu pitkän liinan avulla vapaana olemista.. En kyllä osaa sanoa että miten mutta näin olen kuullut tehtävän.

No joo, kun meillä pysähtydään joka toisella askeleella
Olen jopa ärähtänyt ja nykäissyt hihnasta mutta eihän hän siitä välitä
HERMOT_MENEE!

Tyhmänä kyselen, mutta kun en tietoa ole mistään löytänyt...

Miten saavutetaan TK1 ? Kun vähitellen nämä alokasluokan liikkeet rupeavat tuon vanhemman kanssa sujumaan...

^TK1:n saa kolmella ykköstuloksella alokkaasta eli ykköstuloshan on 160-200 pistettä Kun TK1 on kasassa (eli kolme ykköstulosta) täytyy siirtyä avoimeen

tarvitseeko avoimesta hakea kaikki 3 ykköstä vai saako siirtyä voittajaan yhden ykkösen jälkeen?

Mistään luokasta ei ole pakko hakea kolmea ykköstä, vaan jo yksi riittää luokkavaihtoon. Kolmen ykköstuloksen jälkeen on pakko siirtyä ylempään luokkaan. EVL:ssä kolmella ykkösella koirasta tulee TK4 (tai TVA jos on näyttelytulos), mutta siellä tietysti saa tämänkin jälkeen kisata aivan normaalisti niin pitkään kuin vain tahtoo.

Meni kyllä miulla hermot viime pentukoulutuksessa.. Impi ei keskity yhtään minuun! Alussa jaksaa ottaa kontaktia, mutta kun on esim. sellainen liike, että kierretään kehää ja koiran pitäisi ottaa kontaktia, niin ei kertaakaan! Ei edes yhtä vilkaisua. Tiedän että se on pentu, eikä siltä voi vaatia enempää.
Tahtoisin vain tietää, että onko muilla ollut tämmöisiä ongelmia, ja menevätkö ne ohi?

Koiralla ei taida keskittymiskyky ja jaksaminen vielä riittää? Pentukoulutuksissa odottelut ovat usein pitkiä ja koira ehtii välillä herpaantua, ja sen uudestaan sytyttely vaatii aikansa, jos ylipäätään onnistuu.

Itse luovuttaisin suosiolla, tekisin kivoja juttuja silloin alussa, kun se vielä on kuulolla, mutta lopettaisin, ennen kuin se ehtii väsähtää eikä ota enää kontaktia millään keinoin. Teet vain koiralle hallaa sillä, jos pakotat sen väsyneenä tekemään juttuja, vaikka sitä ei edes kiinnosta.

Oman koiran pentuajoilta en paljoa muista, mutta melko varmasti meillä on ollut samankaltaisia ongelmia. Ne ratkottiin sitten lähinnä sillä, että koira pakotettiin tekemään.. (Siis ei mitään fyysistä rangaistusta tms., mutta treeniä ei lopetettu, ennen kuin jutut oli tehty - olkoonkin suoritustaso mikä hyvänsä) Tulos ei ollut kehuttava, mutta onneksi asia on saatu parin vuoden työllä korjaantumaan.

Joo, kiitos neuvosta

Tuli vielä mieleen, että onko palkka riittävän motivoiva? Jos sille on kivempaa touhuta omiaan, se varmasti tekee sitä.

Meillä ois viikon päästä nyt ekat avon kokeet ja jännittää jo nyt ihan järkyttävästi. Saa nähä mikä kolmostulos mennään hakemaan kun kisat tulivatkin hieman nopeasti ja jäänyt tuo treenaaminen nyt turhan vähälle. Raivostuttavinta on se, kun alkaa vihdoinkin saamaan entisiä ongelmia kuntoon, niin eiköhän aina treeneissä ilmaannu niiden tilalle sitten kahta suurempia ongelmia nyt vain täytyy toivoa että kaikki menisi hyvin, eikä ole niin justiinsa vaikkei mitään huipputulosta tulisikaan, kunhan koira tekisi edes lähelle omaa tasoaan ja motivaatio pysyisi läpi kisan onhan meillä aikaa niitä ykkösiä hakea jos ei heti ensimmäisillä kerroilla tärppää

Noh, kyllähän sieltä kuitenkin kaikkien ongelmien jälkeen ykköstulos tuli Tosiaan ei ollut edes mun ilmottautuminen mennyt perille asti mutta silti kuin ihmeen kaupalla päästivät onneksi kisaamaan.

Onnittelut peevelle ykköstuloksesta!

Siirryn nyt ihan toiseen aiheeseen, noutoon. Meillä nouto tai yleinen kantaminenkin on aina ollut ongelma, kun ei halua oikein mitään kantaa. Ja aloittelevana toko-ohjaajana en yhtään tiedä noutokapuloiden koosta.
Eli kysymys kuuluu: Minkä kokoinen (gramma määrä) noutokapula olisi pienelle sheltille hyvä?
Tokihan joku koira noutaa paremmin painavemmalla ja joku kevyemmällä, mutta silleen yleisesti. Meillä on itse kotona 250:n gramman noutokapula, mutta näyttää meidän neitokaisen suussa niin järkyttävän isolta, että pienempää olisin hankkimassa.

Ja vielä toinen kysymys. Usein olen kuullut, että naksulla opetettu nouto olisi hyvä tapa opettaa nouto, mutta miten se opetus menekään? Kyllähän mie tiedän sen, että ensin pyydetään vaan koiraa vilkaisemaan kapulaa, naksaus ja palkka, sitten monen toiston jälkeen koskettamaan, naksaus ja palkka ja lopulta pyydetään ottamaan suuhun ja naksutetaan, mutta miten sen koiran saa sitten hakemaan lopulta noutokapulaa? Vie kapulan metrin päähän ja antaa koiran itse oivaltaa nostaa sen siellä metrin päässä ja lopulta sitten pyytää tulemaan sivulle noutokapulan kanssa tai ottamaan askelia.

Anteeksi, kun saatan kysellä hieman tyhmiä jonkun mielestä, mutta kiitos kaikille ketkä viitsivät vastata!

Meillä on 650-grammainen kapula kultsulla, ja Sandra on niitä koiria, jotka noutavat paremmin vähän painavampaa kapulaa. Ainakin alussa isompi oli koiralle helpompi, nyt kun se jo osaa liikkeen, on aivan sama, mitä pyytää hakemaan, se haetaan kuitenkin.

Riippuen ihan koirasta tietysti, mutta miten koirasi sitten tuota kapulaa kantaa? Näyttääkö "raahaavan" sitä, eli ei kunnolla jaksa pitää päätä pystyssä/kantaminen on vaikeaa? Silloin ainakin pienempi kapula on hyvä. En nyt noista painoista mitään osaa sanoa, mutta varmaan jossain kokeissa/näyttelyissä olevissa kojuissa kapuloita saa "testata" laittamalla koiran kantamaan niitä.



Naksulla siis asiat opetetaan pala kerrallaan, ja takaperin. Eli yleensä opetetaan koira ensin kantamaan ja hakemaan ja vasta tämän jälkeen luovuttamaan kapula, mutta naksulla koulutettaessa aloitetaan kalikan luovuttamisesta.

Juurikin noin kuin itse sanoit: odotetaan, että koira edes vilkaisee kapulaa -> klik ja palkka. Mitään käskyjä tai kehotuksia naksutinkoulutuksessa ei ole tarkoitus käyttää, vaan koiran tulisi itse olla aktiivinen ja sinun passiivinen. Kapulan vilkaisusta päästään kapulan luokse menemiseen, siitä kapulan koskemiseen hampailla, siitä kapulan nostamiseen, josta pikkuhiljaa siihen, että kapula pysyy yhä kauemmin suussa.. Tämän jälkeen koira pitäisi saada luovuttamaan kapula sinulle, ja tietysti sen tulisi myös kyetä istumaan kapula suussaan. Opeta siis koira tulemaan perusasentoon kalikka suussaan, jolloin nouto on oikeastaan valmis: vielä, kun yhdistät kalikan vierellesi tuomiseen käskyn, voit pikkuhiljaa pidentää matkaa, jonka päästä koira nostaa kapulan ja tuo sinulle.

Itse en ole loppuun asti noutoa opettanut naksuttimella, joten loppuosista en osaa kauhean tarkasti sanoa, mutta netistä löytyy aivan varmasti vinkkejä tähän. Noutohan on melko yleinen esimerkki, kun kerrotaan naksuttimella opettamisesta Alkuvaiheessa tuo meitä ainakin auttoi kovasti, sillä koiran ongelma oli juuri se, ettei se suostunut nostamaan kapulaa.

Noudosta...

Itsellä suht koht pieni koira, jonka kanssa on nouto vielä työn alla. Yleensä koira pitää esineistä, ottaa niitä suuhun ja kanniskelee, mutta noutokapula tuntui aluksi vieraalta, liian kovalta ja painavalta. En tiedä tulenko myöhemminkään käyttämään isompaa, mutta 150 grammaa tuntuu nyt juuri sopivalta.

Naksutinkoulutusta tulee muutenkin käytettyä, joten samalla menetelmällä koulutetaan noutoakin. Meillä oli oikeastaan ongelmana, ettei koiraa saanut millään ottamaan kapulaa kunnolla suuhun, vaan se oli löyhästi ja aina muutaman sekunnin, sitä kauempaa ei onnistunut, vaikka viivytinkin naksautusta. Koira vain pudotti kapulan ja jäi ilman palkkaa. Myöskään maasta se ei sitä suostunut nostamaan.

Sain hullunkurisen mutta hyödyllisen idean istuessani ja katsellessani koirani leikkejä. Se on uimahullu - tekee mitä vain päästäkseen uimaan, ja mikä tahansa uimassa on kivaa. Myös varsin ikävältä kuulostava "sukellusleikki" (työntää pään veden alle ja nostaa pingispallon kokoisia kiviä pohjasta) kuuluu ohjelmistoon. Mä kattelin tätä ja mietin, että kivet kyllä menee mutta puinen noutokapula sitten tuntuu ikävältä, metallikapulasta puhumattakaan.

Seuraava vaihe noudon koulutuksessa olikin vetinen. Kapula ammeeseen, ja koira onkimaan. Olin aika tyytyväinen kun koira nosti kapulan itsenäisesti ylös. Tuskin toimii kovin monella, mutta se on hyvä esimerkki siitä, kuinka koulutus on koirakohtaista.

Sinänsä nouto on yksi (naksutinkouluttamalla) vaikeiten opetettavista asioista, joten jos naksutinkoulutus ja toiminnan itsenäinen tarjoaminen ei ole koiralle tuttua, se voi olla aluksi hankalaa. Etua olisi jos tutustuisi siihen ensin jonkin helpomman tehtävän kanssa. Noudon harjoittelua myös helpottaa, jos harjoittelee esineiden pitämistä ensin muilla esineillä.

Ja vielä noudon opettamisen kriteerit:
1. Koira katsoo kapulaa
2. koskee kapulaa
3. avaa suunsa sen kohdalla
4. ottaa suuhun
5. pidennetään aikaa, jonka pitää suussa
6. nostaa maasta
7. kävelee, istuu - tekee muita asioita kapulan kanssa
8. tulee eteen/perusasentoon kapulan kanssa

Oikeaa palautuspaikkaa vahvistetaan niin, että koiralle tulee mielikuva: "Kapula suussa - perusasentoon (/eteen) mars!" Kapulan ilmestyminen siis tarkoittaa siihen tarttumista ja tuomista palautuspaikalle, jonka jälkeen siitä luovutaan vasta, kun lupa tulee.

Kun koiralla on palautuspaikasta ja kapulasta vahva mielikuva, laitetaan kapula lattialle ja annetaan koira tuoda se palautuspaikalle. Palkataan aina vasta kun koira ja kapula ovat oikeassa paikassa. Vähitellen kapulaa voi laittaa kauemmas, ja lopulta heittää sen. Kun koira osaa liikkeen (ts. kaiken paitsi käskyn odottamisen) lisätään käsky, jonka jälkeen käsky saatetaan ärsykekontrolliin, opetetaan koira odottamaan käskyä. Hyvä ohje Canis-lehden numerossa 1/2007.

Dääm, minulla olisi kauhea hinku kisaamaan Nukan kanssa, mutta kirjoitukset painaa päälle ja täytyisi yrittää pyhittää nuo viikonloput lukemiseen.. Taitaa mennä lokakuun puoliväliin ennen kuin koulukiireet helpottavat. Sitten olisikin perättäisinä viikonloppuina kisat Häijäällä ja Porissa, uskaltaisinkohan pistää ilmot suoriltaan molempiin... avoimen korkkaus tuossa kesäkuun lopussa kun ei ihan toiminut, ja kakkostulos saatiin. Ihan ansaitusti kyllä, seuraaviin kisoihin ehkä treenetaankin hieman.
Eilen lenkillä kokeiltiin keppipalkalla läpi ne avon liikkeet, mihin ei tarvita mitään oheissälää (eli nouto ja hyppy skipattiin), ja Nuukahan teki suorastaan hienosti ! Kauheasti ollaan yritetty panostaa tuohon vireen ylläpitoon, ja ehkäpä tässä alkaa pikkuhiljaa näkyä jotain tuloksiakin. Kaukot ja luoksarin stopin opetin tuolle kokonaan uusiksi ekojen kisojen jälkeen, ja nehän jopa toimii nykyään ! Tavoitteena olisi ainakin yksi AVO1 tälle vuodelle, toivottavasti ei lopu kisat kesken..

Huomenna ois tiedossa meidän ekat tokokisat Ikaalisissa, hiukan jännittää että miten menee, koira kun toimii vähän on/off ja jos vaihteena on on niin sit tehään kaikki hyvin ja jos off niin mikään ei suju. Toko hyppy vähän jännittää kun ei olla sitä paljoo tehty, toinen mikä arveluttaa on paikalla makaaminen ja siitä tulo perusasentoon (Hippu kun on sitä mieltä että makaaminen on sivulla kivempaa kun istuminen ). Mä oon kuitenki ihan tyytyväinen jos se pitää siellä kehässä kontaktia, Epäilen ettei me saada edes ALO3:sta jos alan ite jännittää, mut jos en nii voi kisat mennä kohtalaisen hyvinkin.

Aloitettiin tosiaan pari viikkoa sitten tokon alkeisryhmässä mutta ei oikein ohjaaja natsannut.. Toisella koulutuskerralla tokaisi että jos koiraan ei saa sielä kontaktia, niin ei tarvitse tulla enää ollenkaan Ja muutenkin ne harkat oli pelkästään ringissä kävelemistä ja kontaktiharjoitusta..

Toinen tapaus missä suuni loksahti auki oli kun aloitimme harkat pujottelemalla ringissä olijoiden ohitse, eli toisen takaa ja toisen edestä. (Lisäyksenä tähän että olimme siis yli vuoden vanhat alokkaat). Viimeisenä kiersi nainen 4v saksanpaimenkoiransa kanssa. Kun koira oli mallikkaasti kiertänyt, ohjaaja tuumasi kovaan ääneen: Onneksi tämä neljän vanha edes osasi, multa olis tullu itku jos kukaan ei olisi osannu.

Tuli semmonen olo että hetkinen, pitääkö koiran osata jo kaikki 100% ennenkuin voi tulla alkeisryhmään?

/edit
Niin ja jos koiralle ei kelpaa makupalat, se on kuulemma omistajassa vika.

Kyllä meillä ainakin on koira jolle ei yksinkertaisesti kelpaa. Ja tiedän monta muutakin koiraa jotka ei tee makupalan eteen sitten niin yhtään mitään.

^^ Menestystä kokeeseen ! Me sitten jänistettiin, eikä ole täältä tulossa kumpikaan koira kisaamaan, vaikka tarkoitus oli noihin Ikaalisten kisoihin lähteä.

^^No voi hohhoijaa mikä koulutusohjaaja ! Enpä kyllä yhtään ihmettele jos jäi paha maku suuhun...
Mikä mahtaa mättää kun koulutusohjaajalla on tuollainen suhtautuminen aloittelijoihin...? Pääsääntöisesti kuitenkin vapaaehtoistyöstä kyse, jos ei huvita niin voisi jäädä kotiin .

Muistan vieläkin meidän ensimmäisen kerran ryhmässä. Ei me paljoa osattu, koira kun ei ollut ollut pentuna ryhmissä harjoittelemassa. Hyvin meilläkin alkoi, kun kävin näyttämässä maksukuittia koirani sai heti koulutusohjaajan koiran niskaansa. Uros ja uros, oli mennyt liian lähelle kun en huomannut . Mutta kyllä se siitä sitten lähti, ohjaaja oli kuitenkin innostava ja kärsivällinen.

Viime kerta meidän tokoryhmässä oli Impin kohdalta täysi katastrofi! LÄhdettiin kiirellä eikä Impi sitten kerennyt käydä moikkaamassa kaveriaan. Mentiin suoraan riviin seisomaan ja Impi aloitti semmoisen möykän että voi luoja! Vinkuin ja hyöri. Otti kyllä kontaktia mutta kokoajan vikisi. Ajattelin että hienoa, takapakkia meille, kun viime kerralla meni todella hyvin. Lopuksi ohjaaja kävi viellä moikkaamassa jokaisen koiraa ja sanoi meille että voitaisiin siirtyä seuraavaan ryhmään!! Olin ihan että HÄ?
Epäili että meidän Impillä on tekemisen puute ja niinhän se taitaa ollakkin. Penturyhmät tosiaankin ovat vain sitä odottamista..
Mutta kuitenkin luulen että ensi kerta menee ihan pipariksi ym.
Vinkuminen on tullut Impille tavaksi ja olen kyllä yrittänyt aina palkata kun se on hiljaa, mutta ei oikein nappaa. Ehdotuksia?

^Hm, mä varmaan vain odottelisin, että se koira hiljenee, ennen kuin teen sen kanssa mitään. Eli siis ei niin, että koira vikisee -> hiljenee -> palkka, sillä siinäkin on se vaara, että koira hoksaa tuon vikinän ja palkan välisen yhteyden, mikä vain pahentaa kitinää. Oma koira huutaa aina ulkona halutessaan sisälle, ja vaikka en sitä koskaan otakaan sisään silloin, kun se on äänessä vaan silloin, kun se on hiljaa, ei se silti tuota huutoa ole lopettanut.

Kun koira alkaa kitistä, jähmetyt itse ihan patsaaksi etkä huomaa koiraa enää ollenkaan. Kun se hiljenee, voitte jatkaa hommia, mutta taas sen aloittaessa mölinän lopetatte kaiken tekemisen. Kannattaa varmaan myös ihan opettaa sitä rauhoittumaan ja siihen, ettei koko ajan tarvitse tapahtua mitään: joskus menette kentälle ihan vain katselemaan, ettekä tee mitään.

Jotkuthan käyttävät ääntelystä ihan jotakin rangaistusta, mutta sen toimivuudesta en osaa sanoa; todennäköisesti varsinkin nuorelle koiralle se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tuo koiran huomioimattomuus on uskoakseni toimivampi konsti, ja ainakin turvallisempi. Hermoja se kyllä vaatii..