LAINAUS(nantukka @ 17.2. 2008, 16:21)

Harmillista! Osalla chineistä se on hyvin sisäsyntyistä tuo arkuus ja toisilla (yleisemmin, toivottavasti) ympäristön tuottamaa. Pentu yleensä on hyvinkin kaikkivoipainen (kuten pieni lapsi )n. 3kk ikään asti ja sitten alkaa esiintyä epäluuloisuutta, pelkoja ym. Omistajan tehtävä on silloin tukea ja auttaa pentua kohtaamaan maailmaa. Emän pitäisi hoitaa tätä tehtävää luovutukseen asti mutta aina se ei näin mene, emä on kykenemätön tai pennut on vieroitettu emästä hyvin varhain. En halua yleistää tai syyllistää ketään mutta isoissa kenneleissä pennut eivät saa samaa huomiota kuin kotikenneleissä. Ihmisen käden kosketus jää vähemmälle ja kodin "normaalit" äänet jää kokematta. Tällä tarkoitan esim. autotallin / vanhan navetan perällä kasvanutta pentuetta.
Itse lähtisin tukemaan koiran itsetuntoa pienin askelin ja rauhassa. Vieraat ihmiset voisivat kyykistyä jo eteisessä pienen makupalan kanssa ja hyvin rauhallisesti tarjota herkkua pennulle. Ei mitään hurraa huutoja jos pentu makupalan ottaa, rauhallisesti sisään asuntoon ja annetaan pennun rauhassa katsella vierasta tulijaa. Lenkillä ei saa hihnalla ja pannalla antaa koiralle vääriä signaaleja toisen koiran lähestyessä, makupala kädessä ohjataan huomio herkkuun ja maltillisesti ohitetaan vastaantulija. Hihna ei saa missään vaiheessa kiristyä tiukalle, eikä panta painaa koiraa kaulasta - vetäminen. Jos taas koira "jumittaa" eikä tahdo liikkua, ei saa jäädä siunailemaan ja patsastelemaan vaan näytetään makupalaa (myös kiva lelu käy) ja rip rap liikkeelle, kehutaan koiraa ja matka jatkuu. Syliin nostaminen lenkillä on niitä kauheimpia virheitä ja antaa koiralle taas ihan vääriä signaaleja. Monet luulevat antavan pienelle koiralle turvaa ottamalla sen syliin jos koira pelkää / ahdistuu mutta se tukeekin koiran pelkoa.
Kun tämän kirjoitin, en tarkoittanut sitä ettet olisi oikein koiraasi ohjannut ym. vaan yleiseksi tekstiksi kaikille luettavaksi.
Kun opiskelin tottelevaisuuskouluttajaski luin useita kirjoja koirien käyttäytymisestä ja siksi suosittelen marssia kirjastoon. En muista juuri nyt yhdenkään opuksen nimeä mutta on niitä useampiakin hyviä asiaan liittyviä teoksia. Ota koira kainaloon ja lukekaa yhdessä
En tiedä saitko tästä Netalle mitään vinkkejä mutta toivon teille kaikkea hyvää yhteiselonne tielle

Hei!
Ja suuret kiitokset Sinulle vastauksesta.
Kokeilin heti tuota namipala juttua, kun meille tuli vieras, ja se toimii, olen soveltanut sitä jälkeenpäinkin
ja edelleen se toimii. Netta ystävystyy kuitenkin onneksi aika heti, on muutaman luo mennyt ihan oma-
aloitteisestikin ja ilman namuja.
Tuo oli myös hyvä juttu tietää, tuo syliin otto, sillä siihen olin jo syyllistynyt. Mulla itellä vaan on vielä se
trauma jonka sain marraskuussa, kun rottweiler raateli meidän entisen chinin kuoliaaksi, että jostain taka-
raivosta tulee automaattisesti tuo suojaan otto, mutta yritän tietenkin päästä siitä ohi.
Ennen neuvojasi, olin jo lainannut ja ostanutkin kirjoja koirien käyttäytymisestä, joita oli tutkinut jo
aikaisemminkin mutta jotenkin tämmöisen tosi aran koiran kanssa tuntuu aika vaikealta, tuntuu
vaan niin ihmeelliseltä kun mullakin on tuttuja joiden koirat (erirotuiset) ovat niin sosiaalisia ja rohkeita ja
Netta raukka on niin arka.
Mitä Sinä olet mieltä, että voiko Netan kaveriksi ottaa vaikka vuoden päästä toisen koiran, vaikka
griffonin ??
Hyvää maaliskuun jatkoa kaikille koirillennekin.
tv. Netta ja Netan emäntä