Koiralla voi aloittaa agilityyn harjoittamisen? Ettei lonkat mee pilalle. Meillä on 8kk samojedi. Saako se jo hypätä niin korkeita kun se pääsee? Eli 40-60cm

Voittehan te aloittaa putkella, kepeillä, pöydällä (joka kyllä vaatii hyppäämisen).. Ago oli hieman vajaa vuoden kun päästiin kurssille..

En missään nimessä opettaisi koiralle keppejä ensimmäisten joukossa! Se on koiralle raskas este fyysisesti (ja ohjaajalle ehkä henkisesti..). Jos koiran luut eivät ole kehittyneet vielä kunnolla, niin suosittelen keppien jättämistä viimeiseksi. Näin ainakin meillä.

Mä ehkä ison koiran kanssa haluaisin odottaa kunnon treenaamiseen sitä vuoden ikää. Eläinlääkäri osaa aika hyvin sanoa, missä vaiheessa koiran kehitys on ja milloin treenaminen kannattaa aloittaa.

Pohjatyötä voi tehä sitten paljon ennen kuin edes kentälle menee.

Meillä neitokainen 4kk ja harjoitellaan jo ahkerasti, putkee, pujotteluu (kujalla), rengasta ja puomilla käytiin eilen ekaa kertaa. A:alle ja hypyille vasta ens kevään.

Ja Muoksin. Et myös mini pöydällä käytii eilen.

Mä en kerta kaikkiaan käsitä miksi alle puolivuotiasta viedään harjoittelemaan esteitä... Pohjatyötä voi ja kannattaakin tehdä (jalkojen välistä pujottelua, kontaktialustan koskeminen, lakana-tuoli tunnelin läpijuoksua ym.), mutta kyllä se koira kerkeää ne esteet myöhemminkin opetella. Itse siis aloittaisin oikeilla esteillä vasta lähempänä vuoden ikää, isokokoisten koirien kanssa mahdollisesti myöhempään.

Me ainakin Pepin kanssa alotettiin vuoden ikäisenä...En tienny että kannattikohan sillon mennä aikasemmin..Mutta kuitenkin mustakaan ei kannata alottaa kepeillä! Putki voisi olla sopiva kyl.

Noh, kai sitä voi kujalla harjoitella?Silloha koira juoksee vaa läpi. Ja kerra ollaa käyty harjoitteleen oikeilla esteillä siis kokeiltii sillo putkee, ja puomii.. Koton ollaa harjoteltu pujotteluu ja putkee ja rengasta joka on maassa.

Jos se harjottelu on täysin leikin varjolla tapahtuvaa, kannatan. Mutta tosissaan ei alle kymmenkuisella kannata harjoitella. Silleen vaan, että se pentu syttyy niihin esteisiin ja saa mielikuvan mitä agility on ja kaikki on siitä kivaa.

Oman koirani kanssa aloittelemme nyt agilitya, ja ikää sillä on kohta vuosi. Harrastus on sen verran rankka, eli kyllä minäkin suosittelen, että koira olisi lähemmäs vuoden ikäinen aloitettaessa.

Niinpä..
Voihan kepit opettaa juurikin kujalla (niinkuin lappari^^), erilaisista kulmista jne.. Ei sitä varmaan tarttee heti kunnon kepeillä alottaa..

Ja paljon helpompi muutenkin opettaa tuolla kujalla. Niin leikin varjollahan me opetellaan ja Impistä on hauskaa!

Voi opettaa kujilla juu mutta minä en sitä virhettä enää tee koirani näkee kujan ja tavalliset suorat kepit kahtena täysin eri esteenä. kuja mennään vaikka kuinka kapeana vauhdilla mutta suorissa vauhti tipahtaa pois. Olisi pitänyt alusta asti opettaa suorilla. Tosin tämä on varmasti koirakohtaista, mutta näin meillä.

^Mie luotan kujaan kuin kallioon. Toinen opetettu suorilla ja sen kepit on oikeasti surkeat. Toinen kujilla, ja se osaa.

Nassikan kanssa samaa mieltä. Itse tosin opetin vinokepeillä, mutta se nyt on vian yksi kujan muoto. Vilma pujottelee todella nätisti, katsokaa vaikka

Varmaa, suorilla kepeillä opetettua pujottelijaa en ole koskaan nähnyt.

Minä olen ja erinomaisesti meneekin. Varma ja hyvin nopea pujottelija ja sisälle mistä kulmasta vaan, ainakin melkein. Minä taas uskon että on koirakohtaista onnistuuko kujalla vai ei.

On kyllä ehkä vähän ajattelemattomasti sanottu, ettet ole koskaan nähnyt varmaa suorillakepeillä opetettua. Ilmeisesti kuitenkin kisaat? Ja jos kisoissa olet kertaakaan käynyt, ihan varmasti olet nähnyt suorilla kepeillä opetetun varman ja nopean pujottelijan.

Jetti, joka on opetettu perinteisesti. Katso vaikka itse tuosta... Ota huomioon, että kyseessä on viralliset kisat, joissa haluan koirani menevän mahdollisimman nopeasti ja siksi en sitä lähetä kymmenen metrin päästä, vaikka se sieltä hakisikin ne.

Mie en oikein edes tajua kujan ideaa (saa kyllä perustella miksi se on niin paljon parempi kuin taviskepit ). Ihan loistavasti tuo elukka on suorillakin pujottelun oppinut. Meidän seurassa ei kujakeppejä edes ole ja vallan nopeita ja varmoja kepittäjiä kyllä löytyy.

^ Koirasta tulee itsenäisempi pujottelija. Mikä parasta ohjaaja ei tätä reeniä voi oikeastaan pilata. Aikaa vievä, mutta hemmetin loistava tapa opettaa koira heti irti kädestä.

Kulmat ja tekniikka pujotella on helppo opettaa.

En väitä, että kuja on ainoa vaihtoehto, olen nähnyt paljon loistavia kädellä opetettuja. Itselleni kuja sopii vain paljon paremmin.

Noo, voisiko sitten joku kertoa että miten sen koiran saa sitte opetettuu pois siitä kädestä jos opettaa suorilla? Vähän meni ot:iksi mut antaa mennä.

Loppujen lopuksi pennulle voi kyllä mielestäni opettaa kepit ensimmäisten esteiden joukossa. MAALAISJÄRKI vain on se kovin peräänkuulutettu sana tässäkin. Turhaan pieneltä pennulta vaaditaan keppien tiukkaa ja nopeaa pujottelua, mielestäni keppien pohjatyö pentuna sen sijaan on tärkeää ja esteenä kepit on joillekin vaikea, joten on hyvä, että sen opettelu aloitetaan jo pienenä.

Eikä niitä keppejä tarvitse vetää läpi kaikkea kahtatoista. Kuusi on pennulle jo paljon ja yleensä keppirivin saakin sopivasti puolivälistä poikki. Lisäksi on hyvä valita joustavat ja kevyet kepit. Treenata kannattaa myös paljon sisääntuloa, joka vaatii monilla työtä.

Itse kannatan tuota "vanhanmallin" kädellävientiä. Omat koirani ovat kepeille erinomaisiksi sillä oppineet ja varsinkin Nella on malliesimerkki nopean toiminnan kepityksestä. Tärkeintä on kuitenkin löytää itselleen ja koiralle sopiva tapa - minulle ei vinokujat tai naruviritelmät yksinkertaisesti sopineet.



Koira saa varmuutta, kun tietää, miten kepit suoritetaan. Pikku hiljaa vain kättä häivytellään kevyesti pois, sillä ei ole mikään kiire. Eikä sitä kättä kannata siellä väleissä matomaisesti kauaakaan kierrättää, ihan vain kevyitä ohjausliikkeitä ja vaikka kahden käden tyylillä, mutta ei jokaisen kepin millilleen kiertämistä yhdellä kädellä. Työlästä, hidasta ja koiralle jossain määrin hankalaa.

Pakko kommentoida vielä tuohon kujakeppijuttuun.
Meillä Vilma 5 v. on opetettu perinteisillä suorilla kepeillä. Mitenkään supervarmaksi tai nopeaksi en tuota kutsuisi, mutta sen tekee jo varmaan perusluonne... Ihan tyytyväinen olen kuitenkin tämän hetken kepitykseen, enkä aio mitään uusintakoulutusta rueta pitämään.

Nyt 1,5 v. Nasta taas on opetettu (tai siis opetus kesken) kujakepeillä. Se ei mitenkään ollut alkuperäinen tarkoitukseni, enkä itse olisi moista varmaan tajunnut kokeillakaan. Viime kevättalvella kävimme kuitenkin joitakin kertoja ohjatusti treenaamassa ja Nasta jumittui lähes aina totaalisesti paikalleen mentyään ekasta keppivälistä sisään. Muuten niin lupaavan, vähintään 200 prosenttisesti agilityyn motivoituneen koiran ymmärrys loppui kepeille. Meille suositeltiin kujaa, jolla nyt moni muukin seuran nuorista toivoista treenaa.
Keppitreeni edistyy sekalaista tahtia. Kuitenkin nyt jo huomaa, että suorituksesta on tulossa huomattavasti itsenäisempi heti alkuunsa. Nasta on yleisesti radalla jo lähes nopeampi kuin Vilma, kunhan saisi sen vielä suorittamaan esteitäkin ja etenemään radalla. Olisi todella sääli, jos olisin onnistunut pilaaman koiran innostuksen keppien "vääränlaisella" treenamisella.

Voin siis suositella kujakeppejä ihan kelle vain. Kuitenkaan tuota en ihan allekirjoittaisi, ettei muilla metodeilla saisi aikaan varmaa pujottelijaa. Kyllä niitä näkee ihan jokaisessa kisassa. Meillä nyt sattuu olemaan kaksi tällaista, erilaista tapausta, mutta yksilöitähän kaikki koirat ovat.

Näin kursseja käymättömänä omatoimitreenaajana (aloittelemassa vasta) kyselisin nyt ihan rautalangasta väännettynä ja mieluusti hieman myös kuvitettuna neuvoja tuosta kuja-/vinokeppi jutusta. Miten se siis edistyy?

Lähtötilanne lienee se etää kahdet kepit on rinnakkain ja koira juoksee suoraan niiden välitse. Vähitellen ilmeisesti lähennetään, jotta koira joutuu mahdollisesti viimein mutkittelemaan. Ja päämääränä siis suorat kepit. Miten toi vinokeppi juttu sitten toimii? Onko se vain nimitys sille vaiheelle kun kujan kaksi keppirivistöä on niin lähellä toisiaan, että tosiaan on pakko vähitellen pujotella vai miten?

Neuvojanne kaipailee nurmikentän parturoinut, innostunut, esteiden rakennusta suunnitteleva agility alokas. Omasta takaa kun on kenttä ja kohta esteet, niin en ajatellut mennä heti ainakaan kurssille vaan totutella noihin esteisiin ihan omassa rauhassa ja koira innostuksen ehdoilla. Siis neuvot ovat kovasti tervetulleita!

^Mene alkeiskurssille! Sieltä saat parhaimmat neuvot. Yksin reenaamisella, varsinkin aloitteleva, saa nopeasti aikaan virheitä, joita on vaikea saada pois. Alkeiskurssi on hyvä juttu

No, noniinno... Kun ideana on siis tuossa omassa pellossa ihan vain omaksi iloksi vähän kokeilla, niin olis kovin kiva jos joku teistä voisi edes selostaa tuon kuja-/vinokeppi-idean.

Kyllähän noita agissakin menestyneitä westieitä on - ihan kolmosiin asti yltäneitä, mutta meillä ei ollut kyllä kisat mielessä. Kunhan olis jotain mitä yhdessä harrastaa - muutakin kuin sohvaperunailua!

Viimeeksi eilen meidän seuran kisoissa oli westie.. ei muuta kun harjottelemaan vaan!

Tosiaan kannattaa mennä alkeiskurssille, vaikka sitten harrastaisittekin ihan omaksi iloksi Eihän sitä koskaan tiedä koska kisainnostus iskee ja sitten harmittaa jos on tehnyt pahoja virheitä joskus alussa.

En ynt sanoisi että se oli ajattelemasti sanottua, en nimittäin ole oikeastikaan nähnyt suorilla opetettua, varmaa koiraa. Ok, kisoissa ehkä, mutta niistä en voi olla varma opetustyylistä joten se siitä. En toki kiistä etteikö varmoja vinokepeillä opetettuja koiria voisi olla, omalle kohdalleni ei vian ole sellasita tullut.

Enkä nyt tiedä onko se vinoilla opettaminen niin aikaavievää kun joku täällä sitä sanoi. Meillä meni muistaakseni 2kk ja koira oli varma. Ikää sillä oli tuolloin noin 6kk, joten mitään tehotreenejä emme edes pitäneet.

Ja ensimmäiselle agilitykoiralleni Miskalle opetin myös vinokepeillä ja jo silloin huomasin ko. tavan parhaimmaksi (tai ainakin itselleni parhaimmaksi).

Ja itse olen sitä mieltä, että mitä järkeä on koirasta opettaa supervarma pujottelija, jos ei kisoissa sitten kuitenkaan koiran taitoja käytä? Ainakin Jettiksen viestistä näin ymmärsin..

Tässä Vilman pujonäytös. Koira on siis opetettu täysin vinokepeillä.

Kerran tässä on nyt poikettu näinkin aiheesta niin laitanpa minäkin kysymykseni tänne. Siis noista vinokepeistä, miten niillä periaatteessa opetetaan koira, ja minkälaiset nämä vinokepit sitten on? En päälläni jotenkin osaa kuvitella keppien ulkonäköä, joten kuva olisi tietysti must, mutta hyvä selityskin auttaisi eteenpäin. Yksi agiohjaajista kehui vinoilla opettamista ja tietenkin mielenkiinto heräsi

^Tuotahan minäkin yritin kysyä, mutta eivät tahdo vastata, vaan patistavat alkeiskurssille. On vissiin niinkuin valtionsalaisuus joka paljastetaan vasta kurssilla, jos ko. seuralla on kyseinen pujottelunopetusmetodi käytössä...

Juu sitähän se onkin valtionsalaisuus. Nostan hattua sille joka osaa selittää esteen suoritustekniikan netissä.

Kujakepeissä väliä pienennetään pikkuhiljaa, vinokepeissä keppejä nostetaan pikkuhiljaa.

JennaS kysy siltä ohjaajaltasi, saat varmasti ohjeet, jotka on myös helppo ymmärtää.

Kaipa se täälläkin pätee, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... En minä tästä mitään sotaa halua, mutta on se kumma jos sitä ei paremmin voi selittää kuin että keppejä nostetaan pikkuhiljaa. Eli minne niitä nostellaan ja mikä on sitten se lähtötilanne?

Lähtötilanne riippii ihan koirasta, mutta siis.

Eli ensin sulla on joku määrä niitä keppejä (mulla oli alussa 8-12). Laitoin ne maahan pystyyn samoin kuin tavalliset, mutta sitten väänsinkin niitä vinoon, siten, että ensimmäinen keppi osoitti vasemmalle ja toinen oikealle ja kolmas taas vasemmalle jne..

Sitten vein koiraa keppien lomitse ja palkitsin oikeasta "pujottelusta". Kun koira osasi itsenäisesti mennä tämän, niin nostin keppejä tas hieman enemmän pystyyn. Nostaminen tehdään koiran mukaan ja jossain vaiheessa kun niitä koiran tason mukaan nostelee, niin ne ovatkin jo täysin pystyssä.

Yllä vino- ja kujakepit. Eli vinoissa kepit ovat samassa linjassa, mutta vaan vinoittain. Kujassa kepit ovat kahdessa linjassa. Vinoissa tota vinoisuutta pienennetään kun halutaan edetä ja kujassa kujaa pienennetään. Vinokepeissä koira siis pujottelee alusta alkaen, kujassa se ensin vain juoksee suoraan.

Anteeksi kuvien huonolaatu... Alotuskaan ei ole ihan oikein tossa kujassa, mutta kai idea kävi selväksi?

Kiitoksia, nyt minäkin tajusin tuon vinokeppien idean..

Agolle iskenyt taas A:n alastulo kammo.. Jää ylös eikä meinaa tulla millään alas..

ajatusvirhe

Suurkiitokset Crimille ja Jettikselle!
Kyllä mä vaan oikein arvasin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei sillä, etteikö Crimin selitys olis ollu oikein avartava, mutta varsinkin tuo Jettiksen piirros selvitti asiaa hurjasti! Ei muuta kuin kokeilemaan siis, kumpi toimii meillä paremmin!

Nassikka: Kysyisin juu, mutta harjoittelen koirani kanssa ryhmässä, jossa ei ole ennalta määrättyä ohjaajaa vaan joka viikko voi olla eri kouluttaja. Ja tämä vinokeppiläinen oli meillä sen yhden ainoan kerran pari viikkoa sitten. Muut eivät ole osanneet neuvoa (tosin eilen en edes muistanut kysyä)

Suuret kiitokset myös minulta crimille sekä Jettikselle! Nyt itsekin tajusin

Olkaatten hyvät, toivottavasti auttoivat!