Tuossahan se kysymys tulikin. Minun mielestä ei arvosteta. Jotkut tuomarit jopa hylkii mätsäreissä sekarotuisia. ( kerran niin käynyt) Minua ärsyttää se niin kamalasti että savua tulee päästä.


//.

Kerrohan mulle ensimmäiseksi, että miksi sekarotuisia pitää "tukea ja auttaa"?

Minusta on ehkä väärin vedota tuohon, että mätsäreissä, ja kuten sanoit kerran, on näin käynyt mätsäreissä että on "hyljeksitty". Yhtä hyvin voisin sanoa, että minua ja koiraani hyljeksitään, koska koirani on aina saanut sinisen eikä koskaan sijoittunut, koska on ylikasvuinen, pystykorvainen shetlanninlammaskoira. Mutta en sano näin. Otan asian niin, että aina ei voi pärjätä, ei se tarkoita, että koiraasi syrjitään! Ei.

Samaa mietin minäkin kuin Paula, mitä tarkoitat tuolla "tukea ja auttaa"? Yhtä hyvinhän kaikkia koiria jotka eivät mätsäreissä pärjää pitäisi tukea. Myönnän, takerruin tähän mätsäri asiaan liikaa..

Mutta kuitenkin.. No jossain mielessä sekarotuisia arvostetaan liian vähän. Aina näin ei kuitenkaan ole. Sekarotuisilla on omat kannattajansa, ihan niin kuin muillakin roduilla. Ja toisaalta, saahan nykyisin sekarotuisellakin kisata agilityssä, tokossa... palveluslajeista en tiedä, ei varmaankaan... Myönnän, ettei sekarotuiset voi saada valion titteleitä. Aina näin ei vain ole. Aina ei voi voittaa. Mielestäni pitäisi olla jo tyytyväisiä siihen, että niinkin hienot kuin sekarotuiset saavat kisata virallisissa agility ja toko -kisoissa! Se on aina aste parempaan... Mutta pakko myös myöntää, etten osaisi kuvitella sekarotuisia virallisissa koiranäyttelyissä...
Ja hienoahan se on, että on sellainen keksintö kuin mätsärit, jossa sekarotuiset pääsevät kisaamaan kauneudesta. Mutta aina täytyy muistaa, että aina ei voi voittaa! Ja jos joskus ei voita tai sijoitu, ei se tarkoita että jotakin rotua syrjitään! Kyseessä on vain yksi tuomari, joka saattaa katsoa, että hänen mielestään sekarotuinen ei vain tällä kertaa pärjää muille. Ei se tarkoita, että aina.

Kuten sanoin, myönnän, että usein katsotaan sekarotuisia kieroon, joka ei loppujen lopuksi ole oikein. Koiriahan nekin on siinä missä muutkin. Ne ovat vähän niinkuin ristiveriset ihmiset... Ihmisiä siinä missä muutkin. Vähän huono selitys, mutta silti...

Tuota tarkoitinkin. Se ei ole oikein. jotenkin minua vaivaa tämä asia.. Mikä niissä nyt on niin '' outoa'' ?

No olen minäkin myös huomannut vähän tätä hyljeksintää..mutta ei se sitten ole niin jäänyt vaivaamaan..en minäkään kaikista roduista pidä, joten eikö se ole niinku vähä sama asia. Mutta usein ihmiset kysyvät multa että minkä rotunen toi koira on ja sitten kun sanon että sekarotunen niin ne vähän aikaa kattoo ja sanoo sitten että se on nätti sekarotuseks eli saan sellasen käsityksen että sekarotunen on heidän mielestä ruma.. Mutta jokaisellahan on omat mielipiteensä

No monelle tulee varmaan sanasta "sekarotuinen" mieleen sellainen kunnon piski, hoitamaton kirppukasa, jonka isä on ties mikä kulkukoira ja emänkään taustasta ei ole tietoa. Siis todella epämiellyttävä ja alhainen kuva suoraan sanottuna.

Sekarotuisten pentujen teettämisessä mua eniten häiritsee se, jos ihmiset eivät välitä pentueen vanhempien terveydestä Siinä ollaan silloin luomassa uutta elämää kuitenkaan piittaamatta siitä millaista sen elämä tulee olemaan.

Ei sekarotuisissa mitään outoa ole. Kaikkea pidetään outona, aina joskus. Mutta silti pitää pitää pää pystyssä, eikä lannistua jostain huomautuksista. Kukaan ei ole täydellinen. (tähän mun piti sanoa jotain fiksua, mutta unohdin sen)



Tämä on valitettava totuus. Mutta hei! Sekarotusten kannattajien pitäis ruveta näyttämään, että ne koirat ei ole sellaisia. Yhtä hyvin voidaan pitää molosonityyppisiä koiria, joilla valitettavasti on usein miten huono maine, rähisijöinä, purijoita, ns. tappajakoirina. Suurin osa niistä on ihania, lempeitä luttusia koiria. Molossi-ihmiset tekevät kaikkensa, että saavat roduilleen takaisin hyvän ja puhtaan maineen!
Miksei sekarotus-ihmiset yrittäis vähän samaa? Yrittäis saada aikaan sekarotusille maineen, että ne on koiria siinä missä muutkin ja ne hoidetaan ja koulutetaan. Joo, aina on näitä koiria jotka tuottaa sitä negatiivista vaikutusta ihmisiin, mutta silti. Ei mikään parane täällä tappelemalla. Siitä saa vaan negatiivisemman kuvan... Ei pahalla siis... Mutta ulkopuolinen saattaisi saada negatiivista kuvaa..

Sekarotuiset ovat mielestäni ihania, mutta juuri samaa mietin kuin Paula, miksi ihmiset teettävät sekarotuisia, joilla on vanhemmat joita ei koskaan ole tutkittu, mitä ideaa siinä on?! Kyllä kyllä, rotukoirillakin tehdään näin. Se on väärin niin rotukoirilla tehtynä, kuin sekarotuisillakin!
Mutta muistakaa, ihmiset on asioista on erimieltä, ja niistä voi puhua nätisti...

Kyllä sitä usein tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät pidä sekarotuisia saman arvoisena kun rotukoiria. Asenne vaihtuu heti tiukasti, kun kerron koirani olevan sekarotuinen enkä arvaajan ehdottama rotu. Myös ottessani yhteyttä eri seuroihin sähköpostin välityksellä on vastaukset koirani roduttomuudesta ollut hyvinkin karkeita.

Itse en ota kantaa mätsäreissä tapahtuneisiin juttuihin, tai niissä tehtäviin asioihin. Jokaisella tuomarilla on oma mieltymykseni, minun ei tarvitse niihin ottaa kantaa.

Ihmiset on erilaisia. Yleisesti ottaen on kuitenkin omaa koiraani kehuttu mistä erilaisemmista aisioista, eikä koirani täytä näitä negatiivia sterotypejä mitä olette maininneet. Monen ihmisen inho koiraani roduttomuutta vastaan on joskus ollut luulo pentutehtailusta tai sekarotuisten pentujen tahallisesta teettämisestä. Asiasta asiallisesti keskusteltuamme on asenne koiraani muuttunut täysin erilaiseksi, ja koirani "arvo" on kohonnut täysin "normaalin" koiran tasolle.

Niin, sekarotuisia ei minun mielestäni pitäisi mitenkään erityisesti "tukea ja auttaa", vaan pitää niitä yhtälaisessa arvossa kun rotukoiriakin.

Komppailen Kitulia.

Henkilökohtaisesti olen hyvin, hyvin harvoin (jos ollenkaan) törmännyt suoranaiseen negatiiviseen suhtautumiseen ainakaan omaa koiraani kohtaan. Tietysti joskus voi ihmisten ilmeistä päätellä heidän suhtautumisestaan, mutta pääasiassa olen kuullut vain positiivista palautetta. Uskon, että myönteiseen suhtautumiseen vaikuttaa vahvasti se, että koirani on hoidettu ja käyttäytyy hyvin aiheuttamatta häiriöitä kanssaihmisille sekä suhtautuu esim. lapsiin hyvin. Arkielämässä koirani roduttomuudella tuskin on merkitystä. Ainoita merkitseviä asioita ovat esim. juuri tuo käytös. Naapurin tätiä varmasti kiinnostaa enemmän se, eleleekö koira turhia häiriöitä aiheuttamatta vai onko se tietyn rotuinen.

Oman koirani rodusta ihmiset ovat yleensä varsin kiinnostuineita, koska monen silmään Jessi muistuttaa erehdyttävästi jotain tiettyä rotua. Yleensä ihmisten reaktio kerrottuani Jessin sekarotuisuudesta on lähinnä yllättynyt.

Asenteet ovat varmasti aikojen saatossa muuttuneet paljon parempaan suuntaan ja nykyään seropeihin uskon suhtauduttavan aika myönteisesti. Parhainta pr-työtä seropeille yleisestikin on, että kasvatamme koiramme yhteiskuntakelpoisiksi sekä muutenkin pidämme huolta niistä. Käytöshäiriöt ovat varmasti niin roduttomien kuin rodullisten ongelma. Uskoisin, että enemmän kuin pystymme vaikuttamaan yksittäisiin koiranomistajiin, voimme vaikuttaa yleisellä tasolla ihmisten käsityksiin ja tietoihin esim. koiran astutuksesta, pentutehtaista jne. Niillä keillä on tietoa ja osaamista, tulisi jakaa sitä. Vain ottamalla avosylin vastaan kiinnostuneet pennunhankkijat (olivat he sitten ottamassa puhdasrotuista tai seropia) voimme koettaa neuvoa parhaamme mukaan ja valistaa mm. pentutehtaista ym. ongelmista. Sulkemalla ulkopuolelle, syrjimällä tai tietoa panttaamalla tuskin voitamma mitään, päinvastoin.

Pahoittelen sekavaa tekstiä, ajatus ei tänään oikein kulje.

Jessie ja Kituli puhuvat asiaa.. Ja tuli tässä mieleeni, että omalla tavallaan sekarotuisia pitäis arvostaa. Sis, moni nykyisin oma rotunsa jo, on lähtöisin sekarotuisista. Mutta kuten Kituli jo sanoi, on sekarotuisten arvostus nykyisin pitkälti jo samalla tasolla kuin muutkin rodut.
Harvemmin huomaan ainakaan itse, että sekarotuisia katsottaisiin pitkin nenän vartta, miksi katsottaisiinkaan? Usein sekarotuiset käyttäytyvät hyvin. Ihan samoissa määrin on rotukoiria jotka eivät osaa käyttyä kuin sekarotuisia jotka eivät osaa käyttäytyä.

Käyn paljon mätsäreissä 2 sekarotuiseni kanssa. Mielestäni arvostelu riippuu täysin tuomarin mieltymyksistä. Itse en pidä siitä, että sekarotuisilla on oma ryhmänsä. Kerran, kun ei ollut sekarotuisia erikseen, tuli 5-rotuisestani (isot koirat) BIS-2. Se oli elämys, olihan paikalla mm. irlanninsussikoira, dogo argentino jne.

Mulle ei olla koskaan sanottu mitään siitä kun olen kertonut koiran olevan sekarotuinen. Yleensä mulle on tultu että joko "mitä rotuja tässä on?" tai että "onko se bordercollie?". Eikä katsota pitkään eikä mitään kun vastaan että kyseessä on "vain" sekarotunen.

Meillä on mätsäreissä ollut paras sijotus ilman x-rotuisten luokkaa sinisissä kuudenparhaan joukkoon, ja en usko että kovin usein tuomarit kattoo että jaaha, sekarotunen toi on sininen ja ei sijotu. Meillä on ainakin mun mielestä ollu aika pitkälti siitä että miten se koira kehässä käyttäytyy, eikä niin että miltä se näyttää tai minkä rotunen se on. (vaikka kerran kun Ansa oli kehässä todella huono (ts veti kehästä pois jne. kaverilleni päin), tuomari kehui että onpa söpö ja tultiin neljänsiksi (sekarotuisten luokassa)

Yleensä meillä kehutaan että onpa nätti koira jne. Mun mielestä ei ole väärin teettää x-rotuisia pentuja TUTKITUILLA (ja tietenkin terveeksi todetuilla) vanhemmilla, ja jos mielessä ei todellakaan ole pentutehtailu. Ja tietenkin vanhemmilla on hyvä luonne jne. Olis mun mielestä kyllä aika ankeeta, jos sekarotuiset periaatteessa kuolisi "sukupuuttoon".



Tämä kohta jossa olen aivan samaa mieltä, ja meille on myös tapahtunut näin.

// Musta olis tosin hienoa, jos sekarotusetkin vois päästä SM'mään edustamaan, vaikka onhan se tyytyminen jo siihen että saa kisata edes agissa ja tokossa. (vaikka mun mielestä olis tosi törkeetä jos ei sais ) Minä en oikeen ymmärrä miksei noihin pääse sekarotuset edustamaan.

Mä en ole niinkään kohdannut sekarotusten syrjintää. Naapurin seropinkin kanssa kun ollaan oltu kevelyllä useat ihmiset kääntyivät katsomaan ja hymyilivät koiralle. Osa jäi jopa juttelemaan ja kysyi rotua. Sekarotuiseksi kun sanoin rodun alkoi kehut kuinka kaunis ja nuorekas koira on iänkin kuultuaan.

Mätseissä taas voi olla niitä jotka sitten vain "ovat" parempia, kuin se oma seropi. Eikä aina voi voittaa.

Affe on oikeassa siinä, ettei aina voi voittaa vaikka tuntuukin mukavalta kun oma koira pärjää. 5-rotuiseni, josta aikaisemmin kirjoitin BIS II:na, on ollut myös BIS III ja BIS V ja 4-rotuiseni, joka ei osaa käyttäytyä, on ollut BIS VI, kun taas ainoa rotukoirani on ollut sinisten 2. Se sekarotuisesta ja rotukoirasta. Kuitenkin syy, miksi käymme mätsäreissä, on yhdessä olo ihmisten ja koirien kesken. Siellä tapaa erilaisia ihmisiä, erilaisia koiria ja antaa erikoisesti koirille hyvää oppia käyttäytymisessä erilaisissa tilanteissa.

Nyt kyllä ei tarkoteta sitä että kuinka pärjää mätsärissä.. Ei se tarkoita syrjimistä jos joku mätsärissä ei tykkää juuri sun koirasta.. Mutta nyt on aihe siitä ihan "oikeasta" syrjimisestä.. Tyhmää ajatella että esim. jos mä en pärjää mätsissä niin se on syrjimistä.. Eli ihan oikeasta "syrjimisestä" siis on kysymys.. Heti jos sanoo että tuntuu kun syrjittäis niin kaikki saa sellasen käsityksen että ton mielestä se on syrjintää kun se ei pärjää mätsissä..

Joo kukaan ei varmaan tajua mitään, vaikeaa selittää..

jep. Tässä ei ollut mätsäriestä kysymys , Affe.

ei meijän sekarotusta oo ikinä mitenkää hyljeksitty

No ei meijänkään varsinaisesti.

No mä nyt vaan otin ton mätsinkin tässä puheeksi. Ja sanoin oman näkemylseni myös mätseistä.


Missä tilanteissa ja miten te sitten olette kokeneet seropien syrjintää? Miten syrjintä on tullut esiin? Onko siis sekarotusianne vaan katsottu kieroon kun se nyt sattuu olemaan seropi?

Edit:// Aloitusviestistä lainattuna "Jotkut tuomarit jopa hylkii mätsäreissä sekarotuisia." Eikös tuossa juuri tuosta mätsistä puhuta??

Mulla on ollut sekarotuinen nyt semmoiset kahdeksan vuotta, enkä ole törmännyt oikeastaan minkäänlaiseen syrjintään (muutamia mätsärikokemuksia lukuunottamatta, jolloin kyseessä ei ole ollut oma koirani enkä myöskään tarkoita nyt sitä että koiraa ei olisi sijoitettu). Me ollaan esim. päästy tottiskursseille ja muille, vaikka koira onkin sekarotuinen ja harvemmin ollaan kuultu mitään pahoja/loukkaavia kommenttejakaan (tosin johtuu varmaan siitä, että Roni valkoinen karvapallo, jolla on ruskeat nappisimmut = söpöliini ). Kaikki ihmiset eivät pidä sekarotuisista, mutta ymmärrän sen, enhän itsekään välttämättä pidä kaikista koiraroduista ja mulla on niistä samanlailla (vääriä?!?) ennakkoluuloja kuin joillain ihmisillä on sekarotuisista. Mutta uskoakseni en ole ikinä sortunut, ja toivottavasti en ikinä sorrukaan, arvioimaan/arvostelemaan koiraan vain sen perusteella minkärotuinen se on. Kaikki koirat ovat mielestäni yhtä ihania ja arvokkaita olivatpa ne sitten rotukoiria tai sekarotuisia.

Niin ja jos sen vielä lisäisi, että en todellakaan ymmärrä/hyväksy tahallista sekarotuisten pentujen teetämistä. Nythän on muotia varsinkin teettää pentuja kahdella muotirodulla (esim. oma rotuni aussie yhdistettynä bortsuun). Kätevää, ei tarvii päättää kumpi rotu olisi parempi kun voi saada molemmat samassa pakkauksessa.. Vai.. (Me tarvittais tänne semmoinen hymiö, miltä nousee savua päästä.. )

Aivan samaa mieltä. Minäkään en hyväksy tahallaan sekarotusten teettämistä!
Aivan älytöntä meininkiä, ie mahu mun ymmärrykseen... Ei siinä pahaa että tulee sekarotusia (jotka toivottavasti saavat hyvät kodit) vaan se että koirat voivat lonkiltaan yms olla vaikka kuinka sairaita, ja näiden jälkeläisten pitis sit kestää niitä lonkka yms kipuja.
Eipä tosin kaikkia rotukoiriakaan kuvata ja tutkita, mutta suosittelisin tutkituttamista kikille joita aijotaan käyttää jalostukseen, rotuun katsomatta!

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tällaista erottelua, vaikkei minulla itselläni edes sekarotuista ole. Tarkoitan, että koira on koira, oli se sitten pystykorva-labbis mikseri, tai naapurin pörrökasa Bichon frisé.

Samat tarpeet ja vinkeet ovat molemmilla.

Loput onkin sitten ihmisten itsensä asettamia hienouksia, sekä sääntöjä.

"Ku meidän fifi on ihan oikee toyvillakoira ja makso ainaki tonnin"

"Meidän Jeppe on naapurin Jorman pystykorvan karkumatkan tulos"

Tämä nyt ketään tai mitään väheksymättä.

Mutta omalta osaltani voin sanoa, että ensiksi katson koiran luonnetta, rotu yms. ovat täysin toissijaisia asioita siinä, miellyttääkö koira minua vai ei.

Minun täytyy kyllä sanoa, että enpä ole suuremmalti huomannut sekarotuistani "syrjittävän". Voihan se tietenkin olla, että täällä "Pohojosessa" on sitten jotenkin rennompi meininki. Mutta joka tapauksessa on paljon varmasti myös koiran omistajan asenteesta kiinni, kuinka ihmisiltä ottaa kommentit vastaan.

Ja sitten tuohon mätsäriasiaan. Monissa mätsäreissähän on nykyään monirotuiset muiden rotujen kanssa samoissa luokissa, jolloin koirat jaotellaan iän ja koon perusteella. Yleensä melko pieni osa kilpailijoista on sekarotuisia, ja suuresta osallistujamäärästä vain harva sijoittuu. Esim. jos vaikka samassa mätsärissä on parisenkymmentä shelttiä ja yksikään niistä ei sillä kertaa menesty, ei kyse välttämättä kuitenkaan ole ko. rodun hyljeksimisestä.
Mutta olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että näyttelypuuha on arvostelulaji. Päätös voittajasta on aina tuomarin oma. Joten ei todellakaan voi sanoa, etteivätkö tuomarin omat mieltymykset vaikuttaisi lopputulokseen edes hiukan. Match Show on kuitenkin vielä erityisen vapaamuotoinen tapahtuma ja vaikea tehtävä varmasti myös tuomarille.

Itse olen muutaman kerran käynyt koirineni näyttelyissä. Loppujen lopuksihan näyttelyiden on kuitenkin tarkoitus palvella koirarotujen jalostusta, ja mätsärit ovat vain oiva tilaisuus harjoitella virallisiä kehäkoitoksia varten. Olenpa siis ainakin suuremmilta osin jättänyt seropini kanssa mätsärikehät koluamatta ja näyttelyglamouriin ei shelttinikään ole suuremmalti päässyt kiintymään.

Minun seropista ainakin kyllä tykätään enimmäkseen, se on niin söpö kaikkien mielestä! Isänkin suosikkikoira on tuo minun koira, vaikka sillä on omia puhdasrotuisia jotain 10... Se tosin harmittaa, ettei Roope tuu ikinä agivalioksi, kun on X. Eipä se sinällään haittaa, ei me varmaan ikinä tarvittavia tuloksiakaan saada siihen AVA:n arvoon... Nuista mätsäreistä vielä, meillä se on menny lähes aina niin, että ensin saadaan parempi nauha, ja sitten ei sijoituta. Paitsi jos on seropit erikseen. Eka mätsärissä, missä käytiin, oli äxät erikseen, ja voitettiin koko mätsäri Sittemmin ei olla BIS-kehässä pärjätty, tosin äxät on olleet vaan 2 kertaa erillisinä arvosteltavina. Itse tykkään paljon enemmän siitä käytännöstä, että seropit arvostellaan omina itseinään, ei siellä "puhtaiden" seassa... Niin on ees mahiksia saada jotain "menestystä"... Sinällään ihan samahan se on, ainahan se oma koira on omasta mielestä paras! Mutta minä ainakin arvostan ihan yhtä paljon seropeja kuin rotukoiriakin.

Tässä minun mielipiteeni.

Sekarotuisia yleensä kuvataan rakeiksi jotka ovat epäsiistejä, huonosti oppivia, luonnevikaisia ja kaikkea muuta negatiivista.
Katsotaanpa karvojen alle jossa sykkii lempeä sydän joka on uskollisuutta ja rakkautta täynnä.

Kaikki koirat ovat samanarvoisia eivätkä ne omaa rotuaan ymmärrä. Niille ei ole väliä onko koira puhasrotuinen vai seropi, ne leikkivät mielellään kenen kanssa tahansa. Tämä on vain ihmisten tyhmyyttä. Miksi seropi ei voi olla saman arvoinen kuin puhdas?

Miksi näin on? Kuka on laittanut alulle tämän seropi vihan? Puhdasrotuisten kannattajat...

Monesti jopa lukee mielipide palstoilta että sekarotuisia ei saisi tehdä koska ne eivät mene kaupaksi ja täyttävät pian löytöeläin kodit. Uskonpa vaan että niistäkin löytyy yhtä paljon kumpaakin, fifti fifti.

Esimerkiksi ulkomailla. Siellä on paljon juoksijakoiria kodittomina koska eivät pärjää kilpailuissa. HUOM! Puhdasrotuisia. Samoin metsästyskoiria. Olkoon sitten puhdas tai ei jos se on huono koira se hirtetään tai jätetään maleksimaan.

Jotkut jopa tekevät seropeja tarkoituksella. Tässä esimerkki. Lenkillä tuli sileäkarvainennoutaja ja sen omistaja vastaan. Jäimme juttelemaan ja hän kertoi että teettävät koiralle labradorinnoutajan kanssa pentuja, tarkoituksella. Syitä tähän ovat ne että kummatkin koirat ovat kauniita, hyväluonteisia ja terveitä. Miksi siis laittaa hyviä geenejä hukkaan. Olkoon sitten vaikka seropeja.

Seropit menevät myös helpommin kaupaksi koska ovat halpoja. Tämäkin on oikeastaan väärin. Koiran rakkautta ei voi ostaa. Omalla koiralla on seitsemän sisarusta eli yhteensä kahdeksan. Seropit olivat kahdessa päivässä menneet. Meillä oli hyvä tuuri kun erästä ei tultu hakemaan.

Luonnevikaisuus laitetaan yleensä koiran syyksi. "Tapetaan kun on tommonen..." Se on yksin omistajan syytä. Jos ei osaa kouluttaa koiraa ei siltä voi muuta odottaa kuin että se hankkii huomiota sillä.

^ Mitenkän itse seropiasiaa kommentoimatta... Oikeasti luonnevikainen koira ei ole omistajan vika, sillä vika on oikeasti koiran päässä. Käytösongelmat ovat eri asia kuin luonnevika. Suurin osa ongelmista on sellaisia, jotka omistaja itse aiheuttaa, mutta on olemassa myös oikeasti luonnevikaisia koiria, niin seropeissa kuin rotukoirissakin.

No syrjintää olen kerran kuullut rotua/nimiä mainitsematta. siinä oli jo todellinen syytös rodun pilaamisesta. Tietty jos otat sekarotuisen niin on siinä hyvät puoletkin...esim. yhdistät 2 rotua ja niiden hyvät puolet kohtaavat. Mutta huonosti mietitty astutus voi mennä pieleen.
Sori vähän pompppasin.

Niin no tokihan se on joskus myös koiran päässä se vika mutta jos koiran ottaa siihen sitoudutaan. Kouluttamiseen pitää vaan käyttää enemmän aikaa ja viedä se vaikka ongelmakoira koulutukseen. Mutta se on kyllä ihan totta että yhtälailla puhasrotuiset voivat olla hiukan pipi päitä kuin seropitkin.

Siinä mielessä syrjitään ettei mixikoirasta voi tulla TVA/AVA/KVA, noissa kisoissa on kuitenkin kyse siitä kuka/mikä on tottelevaisin/nopein tai mitä nyt onkaan, eli kuka on yksinkertaisesti paras. Ehkä vielä on ennakkoluuloja sen verran x-koiria kohtaan ettei tohdita antaa niille oikeuksia titteleihin, vai onko jollain pelko perssiissä että joku kaunis päivä joku seropi tulee ja hakkaa kaikki perinteiset pk-rodut jäljellä/haussa/ipossa tai jossain

Itselläni löytyy kotoa sekä sekarotuinen että pitkänpitkän tittelilitanian omistava multichampion. Monesti ihmiset pitävät enemmän seropin ulkonäöstä kuin tuon champpioonin
Näyttelyihmiset eivät voi ymmärtää miksi ihmeessä otin piskin,eihän sillä tee mitään... Tuo piskikoira on aivan yhtä rakas kuin tähtikoirakin, eikä titteleillä tai sukupuulla ole mitään merkitystä jokapäiväisessä elämässä. Piskikoiran kanssa on harrastettu vähän sitä sun tätä mutta ei koskaan tosimielessä, kilpailumielessä siis, ja pyöritty mätseissä,kuten champpioonin kanssakin.

Tosin minäkin boikotoin mätsejä joissa ei ole piskeille omaa luokkaa

Sitä en tiedä miksi ei seropeilla ole oikeuksia pk-kokeisiin (ei ole tosin kaikilla rotukoirillakaan), mutta en mä usko että sitä pelättäisiin että seropit olisivat parempia kuin perinteiset pk-rodut.

Tittelit edellyttävät näyttelytulosta, joten jos seropeille haluttaisiin antaa oikeudet titteleihin, niin niille pitäisi antaa oikeus osallistua myös näyttelyihin.