Tässä kun itse mietin vaihto-oppilaaksi lähtöä ensi vuonna olisi hauska tietää muiden kokemuksia vuodesta..

Mitä ikinä keksittekään kertoa ja minä kysäsen lisää heti kun päähän pulkahtaa lisää kysyttävää..

olin viime vuoden pennsylvaniassa, ja vuos oli muuten lähes täydellinen, mut siinä loppuvaiheilla onnistuin suututtamaan perheen isän ja nuorisovaihtoasiamiehen.. lähettivät mut sitten kotiin vähän etuajassa..

vaikka mulla se päättyki vähän noin ikävästi, kokemusta en silti antais pois mistään hinnasta. lähtisin ihan millon vaan takas, kerran sielä sen jälkeen jo kävinki kavereita kattomassa.

Kukaan muu ei ole ollut vaihto-oppilaana?

Itse en ole ollut, enkä ole aikeissakaan. Lukion jälkeen suuntaan kyllä varmasti joksikin aikaa jotain tekemään ulkomaille, mutta päätöstä en ole vielä lyönyt lukkoon...

Mutta, tälläkin hetkellä 2 kaveriani on vaihto-oppilaana. Toinen Uudessa-Seelannissa ja toinen USAssa. Kummastakin olen kuullut jonkun verran, ihan hyvin on kai sujunut ja melkein alkaa kaduttaa kun ei itse lähtenyt. Ihan mielettömästihän silloin saa uusia kokemuksia, kielitaitoa, ystävyyssuhteita yms.
Meidän koulussa on myös tänäkin vuonna (niinkuin edellisenäkin, sitä pidemälle en tiedä) muutamia vaihtareita. Nyt taitavat kaikki olla Saksasta, joten vähän vähemmälle jäänyt tuo puhuminen kuitenkin... En kyllä itse ymmärrä miksi tulla Suomeen, mitä kokemisen arvoista täällä on?

Sitä varmaan kannattaa vähän miettiä ja tutkiskella, että minkä järjestön kautta vaihtoon lähtee. Toisella kaverillani oli vähän alkuvaikeuksia (perheen löytämisessä ym.), joita ei ehkä itselle aina toivoisi. Toisaalta, eiköhän vuoden onnistuminen ole pitkälti itsestään kiinni.

Minä olen ollut USAssa alabamassa vaihdossa ja sitä vuotta en ikinä vaihtaisi pois. Se on ajankohtana paras mahdollinen lähteä vuodeksi pois, sillä silloin ei ole mitään velvoitteita koulun yms. suhteen. Mistään ei jää paitsi eikä takaisin Suomeen kouluun palaaminen ole hankalaa. Itselläni oli erittäin hyvä perhe ja ennakkoluulottomasti kannattaa mennä ihan minne vain. Itse olen aina asunut Helsingissä ja vaihtari vuonna asuin alabaman sydämessä pienessä kylässä, joka oli täysin maaseudulla, aivan ihanaa vaihtelua!!! Perheessä oli pieni farmi, jossa hevosia, lehmiä, lampaita ymsyms. Vuoden aikana sain todella paljon uusia ystäviä ja ennen kaikkea kasvoin ja itsenäistyin huomattavasti! Suosittelen lämpimästi vahtariksi lähtöä, se oli tähän astisen elämäni ikimuistoisin vuosi!

Jos ette mene lukiossa vaihtoon (kallista ja opinnot siirtyy vuodella eteenpäin), niin nykyään yliopistoista ja ammattikorkeakouluista on tosi hyvät mahikset päästä vaihtoon. Niihin saa apurahojakin ym. ja on tosi yleistä lähteä vaihtoon, pituus riippuu...

mä oon miettiny just tota

Mulla taas on aika hiekko tuo kielitaito niin olisi kiva saada vähän tukea kirjoituksiin.

Olen kyllä miettinyt sitä yliopisto juttua , mutta se on vielä niin kaukana kuusessa

En oo ollut, mutta kaverini on tällä hetkellä Brasiliassa vaihdossa, ja hänen luonaan oli viime vuoden brasilialainen vaihto-oppilas.

Alku on kuulemma todella vaikeaa, voi mennä kolmekin kuukautta ennen kuin siihen uuteen kulttuuriin pääsee sisälle.

Tämä brasilialainen, joka oli täällä, sanoi että alkuongelmien jälkeen oli aivan ihanaa, ja olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa Suomeen .

kyllä se on kallista lähteä lukion jälkeenkin vaihtoon! Se on kyllä varmaa, että ne kokemukset ja kielitaito ei ole rahassa mitattavissa. Itse olen jo päättänyt, että opiskellessanikin haluan käydä vaihdossa ehkä parikin kertaa. Jos vain kantti kestää niin jo lukiossa kannattaa lähteä vaihtariksi. Helppoa se ei ole ja sen vuoksi erittäin monet palaavatkin takaisin kotiin ennen aikaisesti.

mutta eikös kuitenkin näitä apurahoja tule vähän eri malliin (kuten Sharon87 kirjoitti)? Itsellä kävi kyllä mielessä lähteä täksi vuodeksi, mutta aattelin sitten että turhaan lykkään kirjoituksia vuodella, kun kyllä ne asiat muutenkin voi unohtaa

Itse en ole vaihdossa ollut eikä vaihtoon lähtö kuulu suunnitelmiini, mutta meillä on ollut kotona muutamia vaihto-oppilaita, seuraava muuttaa luoksemme marraskuussa.

Mitä näihin vaihto-oppilaisiin on tullut, niin toki alku voi hieman tökkiä, mutta kaikki meillä olleet ovat varsin hyvin löytäneet yhteisen sävelen suomen ja Suomen kanssa.

Mikäli vaihtoon lähtee, kannattaa kiinnittää huomiota järjestöön, jonka kautta lähtee. Lionsclub ja Rotaryt lähettävät nuoria maailmalle stipendien turvin ja näin itse oppilaalle koituu huomattavasti vähemmän kustannuksia, mutta toisaalta pääsee tekemisiin monien muidenkin vaihto-oppilaiden kanssa, eripuolilta maailmaa.

Nostetaampa tätäki aihetta. :---)

Mä olen alkanut miettimään vuotta ulkomailla. Tosin kaikki käytännön jutut tuntuu olevan mahdollisimman hankalat, mutta mieli tekisi silti, niin eihän sille mitään voi.

Lattarit kiinnostaisi kovasti, ja selaillessa maita on myös vielä eksoottisempi tapaus Malesia noussut yhdeksi vaihtoehdoksi. Jos vaihtariksi lähden, niin haluaisin kerralla kauemmaksi, lukion jälkeen on haaveena lähteä interreilaamaan Eurooppaa ja matkustella muutenkin ja nauttia elämästä ennen opiskelujen aloittamista ainakin yhden välivuoden verran. Niin Eurooppaa ehtisi kiertää sittenkin.

Mutkistavia tekijöitä on muutama. En pysty enkä halua lähteä ennenkuin lukion toisen vuoden jälkeen (ja se on nykyään yleinen vaihtoehto). Mutta noihin maihin, mihin haluaisin, pääsee vain talvilähdöllä. Tässä vaiheessa kirjoitukset sekottaa kuviot. En voisi kirjottaa jotain syksyllä ja lähteä sitten vuodeksi vaihtoon ja tulla takaisin ja kirjoittaa keväällä loput, enkä edes pystyisi. Vaihtoehto olisi että suunnittelis käyvänsä lukion neljässä vuodessa, niin kirjotukset ei sitten edes olisi vielä silloin. Mutta kun lisäät neljään vuoteen yhden vaihtovuoden, niin 5 vuotta lukiota tuntuu vähän ajanhaaskaukselta... Toisesta vaihtoehdosta en oo niinkään varma et voiko sen edes toteuttaa (en oo vielä lukiossa niin en oikein oo varma näistä jutuista =), mutta jotenki et jättäis sen kolmannen vuoden syksyn välistä ja tulis keväällä takasin ja alottais sitten kirjottamaan.

Nauttikaa itsestänne nauramalla, jos mä olen ihan ulalla edellisessä kappaleessa. Mun käsityksiä lukion käymisestä saa korjata. :----) C:

Lukion jälkeenkin olis tietenkin mahdollista lähteä vaikka au pairiksi, joka ois niin paljon halvempaakin, mut siitä olen saanut vähän ikävän käsityksen, kun äiti on pelotellut mua, sen entisen työkaverin lapsi oli ollu, ja sillä oli kuulemma teetetty kaikki mahdolliset työt, sen oli pitäny järjestää jotku valmistumisjuhlat itse jne. Mulla olis enemmänki mielessä se vapaa-aika ja nauttiminen ulkomaalla olemisessa.

//muok, jäi kesken.

Nyt on sitten tämä minunkin vuosi toteutumassa, lento 17.päivä ensikuuta lähtee Englantiin ja ensimmäiset 2½ viikkoa kierrellään ja kaarrellaan -villis-:ksen kanssa ( siis anniinan )

Mutta tuota sinun ylläolevaa kommentia kyllä kompaan.. Minulla on ollut kavereita TODELLA paljon au pairina ja perheet ovat olleet kyllä kivoja! Itsekkin olen menossa kaverini entiseen perheeseen au pairiksi.. Ja ainakin mitä olen kavereilta kuullut ja saanut selville niin viikonloput ovat olleen suurimmassa osassa melkein aina vapaat ja illat.. sittausta ollut muutamana iltana kuukaudessa.. Tietenkin jos ottaa perheen ihan ummikkona jostain mol:ista tai muualta netistä niin mistään ei voi olla varma MUTTA jos kätevä au pair- vuosi kiinnostaa suosittelen ottamaan kyllä yhteyttä entisiin ja nykyisini au paireihin ja pyytää heiltä apua.. ehkä joku perhe kaipaisi uutta au pairia kun edellinen on lähdössä?! siinä saisi tietoa perheestä alussa toiselta nuorelta joten meno uuteen perheeseen ei ehkä olisi niin kauheaa..

Mutta muuten au pair on kyllä oikein oiva keksintö parantaa kielitaitoa ( tienata rahaa _ joka kyllä luultavasti kuluu heti samantien.. ) ja saada kokemuksia lisää.. ja onhan näissä EU:n maissa se ilmainen kielikoulu au paireille ja sen sellaisille..

Ja itse olen siis menossa lukion ensimmäisen luokan jälkeen jonka koen parhaimmaksi vaihtoehdoksi ( niinkun ovat kaverinikin kokeneet.. ). Kirjoitukset ovat vielä edessä ja tuo käytännön kielitaito kerkeää vaikuttaa muutenkin kursseihin ja toisen vuoden jälkeen voi olla aika rankkaa palata suoraan ulkomailta kirjoituksiin ( luultavasti kaikki unohtuneena!! ) Että siinä mielessä itse ehdottaisin kyllä, ensimmäisen vuoden jälkeistä lukuvuotta..

Vitsi, onnea! Lähdetkö jonkun järjestön kautta?

Niin, olisi se varmaan paljon helpompaa lähteä ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta mua arveluttaa, että oonko vielä valmis siinä vaiheessa, ja tänne jäisi niin paljon _keskeneräistä_. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa miettiä. Ainakin yksi kieli olis kyllä hallussa ja tuoreessa muistissa vaihtovuoden jälkeen.

Sä sait tuon au pairiksi lähtemisen kuulostamaan paljon houkuttavammalta. Helpommallahan mä pääsisin, jos lähtisin lukion jälkeen au pairiksi, jos se kerta ei olekaan niin kamalaa. 8D Ajatus välivuodesta kesken lukemis- ja pänttäämishelvetin kyllä houkuttelis, mutta ehkä joskus pitäisi ajatella viisaasti ja lykätä reissua, jos en heti ekan vuoden jälkeen pysty lähteä.

Suunnitelmissa olis ottaa meille kotiin myös vaihto-oppilas, ei olla ilmottauduttu mihinkään, mutta ainakin äitiä ajatus kiinnostaa kovasti... Ei vielä tälle syksylle, mutta vaikka 2008, katsoo miten asiat kehittyy.

Mä haluaisin kovasti lähtee au pairiks jossain vaiheessa. Tietysti vaihtarivuosikin ois kiva, mutta ei lukion aikana, sen jälkeen ehkä sitten. Mun äiti on ollut au pairina, ja siskokin ehkä lähössä kirjotusten jälkeen, ja hyviä kokemuksia oon kuullut muutenkin. Vaihtarivuodessa ois vaan se huono juttu että Vallua en vois oikein mitenkään jättää vuodeks tänne eikä sitä nyt mukaankaan vois ottaa.

Olin vaihtarina Missourissa lukuvonna 2000-01. Asuin pienessä 3000 asukkaan kyläpahasessa ja ainoat ongelmat johtuivat isäntäperheestä... Kyllä vaihtarivuonna vaan kasvaa ihan hurjasti ihmisenä kun joutuu kestämään vaikka mitä. Voin kyllä suositella vaihtariutta!! Saakohan täällä mainita toisen foorumin? No, vaihtareilla on olemassa foorumi osoitteessa http://www.takeforum.com/vaihtarit - siellä on tosi paljon entisiä, nykyisiä ja tulevia vaihtareita ja juttua riittää vaikka mistä vaihtariuteen liittyvästä jutusta.

Marih: kiva että suakin alkoi kiinnostaa, itse olen haaveillut vuodesta ulkomailla lukion aikana niin kauan kun muistan. Nyt pitäisi lähtä ja hieman kyllä jännittää, onneksi siellä on kuitenkin kolme kaveria myös joten koti-ikävä siinä laantuu ja saahan sieltä aina uusia ystäviä!

Itse kyllä suosittelen au pair vaihtoehtoa kaikille jotka eivät ole valmiita maksamaan kallista hintaa vaihtari vuodesta tai muuten vain ovat kiinnostuneita enemmän aupair-vuodesta! luultavasti sekin on kokemuksia täynnä ja mieleenpainuva.. Ja ajankohtahan on jokaisella se mikä tuntuu parhaimmalta mutta itseä ainakin kauhistuttaisi ajatus kyllä sen lukemisen keskellä lähteä ulkomaille. Suosittelen kuitenkin kysymään muilta ihmisiltä jotka ovat olleet 2-vuoden jälkeen ulkomailla kokemuksia !

Itseäni ei koskaan lukion aikana kiinnostanut kovinkaan lähteä vaihtoon, jostain syystä, ehkä mulla on vääränlaisia ennakkokäsityksiä . Mutta koko ajan olen miettinyt, että kun joskus sinne korkeakoulu asteelle pääsen, niin sieltä sitten . Nyt on välivuosi edessä, ja pitäisi ahkerasti miettiä mitä tässä haluaa opiskella, ja haluaako tehdä tutkinnon Suomessa ja käydä vaihdossa vai hakisiko suorittamaan koko tutkintoa ulkomaille (esim. Hollannista löytyy muutama kiinnostava koulu). Toisaalta, koulut joita olen katsellut tarjoavat hyviä vaihtomahdollisuuksia ja paljon maita mistä valita. Tässäpä on nyt miettimistä .

Mua kiinnostais hirveästi vaihtariksi lähtö! Austraaliaan vuodeksi kiitos.

Oon au pairina tällähetkellä, vasta vähän yli kuukausi takana. Englannissa, täällä pohjoisessa, Manchesterin lähellä asustelen. Voin kyllä suositella lämpimästi kaikille, oon tähänmennessä kasvanu niiin paljo ihmisenä, oppinu ja nähny elämästä PALJON uutta.
Perheen kans tosiaan kannattaa olla tarkkana. Ite otin "riskin" ja suoraan mol.fi:stä perheen löysin. Onnea oli mukana ja perhe on ku mulle tehty. Kaikki työt ja lisäpalkat ja edut yms kannattaa kirjata ihan paperille ylös. Me tehtiin niin, ihan vaan ettei epäselvyyksiä tuu kummaltakaan puolelta. Kaikki on sujunut (ainakin tähänmennessä) hyvin, tosin molempiin suuntiin joustaa aika hyvin. Alussa helpotti todella paljon et näiden aiempi au pair oli täällä mun kans yhtäaikaa viikon. Pystyttiin vaihtaan ajatuksia ja näyttään asioita ihan kädestä pitäen. Elän täällä perheenjäsenenä, en minään työntekijänä. Halutessani saan viikonloppuisin osallistua perheen tekemisiin (esim. retket luonnossa, nähtävyydet lähistöllä, elokuvat, museot yms.) ja toisaalta taas ei oleteta et oon tulossa mukaan. Mulla on kaikki illat ja viikonloput vapaita, yleensä tosin iltaisin lähden mukaan elokuviin tai ravintolaan. Perhe maksaa mulle myös kielikurssin (joka muuten täälläpäin ei oo ilmanen eun kansalaisille), eilen kävin ekan kerran siellä ja tykkäsin kyllä. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi kaks tyttöä (4v ja 9v) jotka molemmat on syksyllä koulussa. Päivät siis vapaata ja iltaisin lasten kanssa touhuamista. Ruuanlaitto tai siivous ei kuulu mun hommiin, eli aika helpolla pääsen. Tällä hetkellä siis tuntuu et parempaa valintaa en ois voinu tehdä kun lähteä au pairiksi, yhtään ei kaduta! Tarkoituksena olla ainakin jouluun, joulun jälkeen jatko vielä epäselvää, täällä voisin olla vuoden. Koulusta on vapaata vuosi, sinne en voi mennä joulun jälkeen eli jotain olis keksittävä sitte toiseksi puoleksi vuodeksi
Ainoa asia mikä välillä ärsyttää, onse että kaikilla perheillä on tietenkin omat kasvatustyylit ja ne voi välillä mennä vähän ristiin oman käsityksen kans... Mut niihinhän au pairin ei pitäis puuttua. Tuosta rahasta, tienaaminen au pairina on aika haastavaa, palkat ei kuitenkaan niin suuria oo. Shoppailuun ja liikkumiseen mulla kyllä lähinnä rahat menee

Kauan mietin Espanjan ja Englannin välillä. Siis että kumpaan maahan lähden. Kummankaan maan kieli ei mulla oo kovin vahva, mut ajattelin et englanti ois "tärkeempi" osata. Kyllähän sitä vielä espanjaanki ehtii

Mitähän vielä.. ihan unessa kirjotan voi olla vähän sekavaa tekstiä.

itte haluaisin lähteä lukion jälkeen au pairiksi.
tuttujen likka on au pairina australiassa.

vaihto-oppilaana olkin kiinnostais mutta meen varmaankin au pairiksi.

Minua kiinnostaa eniten tässä se, että mihin koiranne jäävät jos lähdette vaihtoon?

Minulla on juuri tuo ongelma, omatunto kolkuttaa jos hankin toistakin koiraa tässä ja sitten lähtisin vaihto-oppilaaksi tai ulkomaille muuen ilman koiriani. Eihän se käy lainkaan semmonen. :< Miten te ootte tän järkeillyt?

Itse olin lukion toisella vuodella vaihdossa. Kokemus oli mahtava enkä vaihtaisi pois, mutta ehdottomasti jos pitäisi ihmisille suositella niin lähtekää vasta lukion jälkeen. Lukiosta kun on vaihdossa, huomasin että meno on aika vangittua ja minua vahditaan koko ajan. Myöhemmässä vaiheessa vaihdossa olleet ovat voineet mennä ja tulla paljon vapaammin ja kokeakkin eri asioita. Minä jos olisin tiennyt tämän niin olisin kyllä odottanut mieluummin sitten korkeakoulusta lähtöä jolloin olisi varmasti vuosikin ollut rikkaampi ja mahdollisuus pidempiin jaksoihin ja moniin muihinkin kokemuksiin kuin mitä lukioelämällä on tarjottavana. Silloin on mahdollisuus jo päättää itsekin siitä elämän kulusta siellä, itse olen suunnitellut mahdollisuutena jatkoa ulkomaareissuilleni lukion jälkeen ja ottaisin koirat varmasti mukaan.

Vaihtovuoden vuoksi lukio on minulla myös yhä kesken, vaihdankin tästä nyt iltalinjalle (aikuislukioon), koska pakko on päästä jo muuttamaan omaan luukkuun ja teen sitten opiskelua iltaisin ja töitä päivisin. Minulla oli hankala päästä lukioelämään takaisin kiinni vaihtovuoden jälkeen jolloin kaikki oli niin muakavaa, uutta ja kiinnostavaa eikä minun oikeastaan tarvinnut hirveästi opiskella koulussa siellä. Täällä olin sitten ihan uunona että mitä kummaa, matematiikka ja ruotsin kieli, mitä ne on?

Mulla koira jäi isälle. Ihan hyvin loppujen lopuks meni, vaikka järkyttävä ikävä olikin. Olin siis 6kk Englannissa. Oon nyt miettiny jälkeenpäin et miten kestin niin kauan erossa. Olin sillä asenteella et koira pärjää kyllä isän kanssa ja otan ite kaikki irti siitä ajasta minkä ulkomailla vietän, koiran kans ehin kyllä touhuta vielä paljon. Jos isä ei olis suostunut koiraa hoitamaan, olis varmasti mulla jäänyt tuo reissu tekemättä. Minnekkään vieraaseen hoitopaikkaan en olisi koiraa halunnut viedä.


edit. kirjotusvirheet

Mun tekis hirveesti mieli lähtä vaihtoon ,mutta mulla on suomessa tällä hetkellä niin paljon asioita kesken... Erityisesti tuo koiran jättö Suomeen on iso ongelma...

Mä oon lähdössä elokuussa vuodeksi Québeciin, Kanadaan AFS:n kautta ja siellä tulen siis puhumaan ranskaa. =) Lukion ykkönen on nyt takana ja jatkan sitten siitä mihin jäin kun tulen takaisin. Ei kyllä ainakaan vielä jännitä hirveesti, vaikken tiedä edes paikkakuntaa mihin olen menossa kun perhettä ei vielä ole. Meen sinne sillä asenteella että olipa kuinka hirveää tai kuinka ihanaa tahansa, niin lopputulos on sama: kasvan ihmisenä ja itsenäistyn. Itseasiassa vielä enemmän jos ensimmäinen vaihtoehto toteutuu. Koti-ikävä varmasti tulee, mutta ei siihen kukaan oo tähänkään mennessä kuollut.

Isäntäperheessä asumisessa on hyvät ja huonot puolet. Meno on rajoitetumpaa ja vieraiden ihmisten kanssa voi aika ajoin olla tosi ahdistavaa asua, mutta siinä pääsee kuitenkin lähemmäs sitä maan kulttuuria ja perhe-elämää. Yliopistovaihtarit hengaa ehkä eniten keskenään, lukiovaihtarit tutustuu pakostakin paikallisiin koska samassa kaupungissa/koulussa ei välttämättä ole muita vaihtareita.

Koira jää vuodeksi vanhempien hoteisiin, onneksi ei ole niin vaativa, että tarvis hirveesti aktivointia, niin vanhemmatkin selviää ihan hyvin. Toista koiraa en ole hankkimassa ennen kuin sitten kun elämäntilanne tasaantuu vaikka tietty kovasti haluaisinkin. Palo kiertelemään maailmaa on vaan niin suuri, että tuntuu typerältä ehdoin tahdoin hankkia toinen koira, joka heittopussina joutuisi ties minne sillä aikaa kun emäntä matkustaa. Nykyinen koira todennäköisesti muuttaa minun kanssani pois kotoa, mutta vanhemmat ottaa sen varmasti mielelllään hoitoon myös pidemmiksi ajoiksi.