Minä huomasin äsken hämmästyksekseni että ei ole keskustelua kansalliskoirastamme eli Suomenpystykorvasta. Olen aika varma että täältä puskalaistenkin seasta löytyy aitoja pystykorva faneja. Itse kuulun näihin faneihin.

Meillä täällä kotona on yksi pystykorva Metsoväärtin Reetta, Reetta on varsin kissamainen, ja kettumainen. Sekä varsinainen mehtä nainen, tämä neitokainen on tällä hetkellä n.2vuotias. Reetta ei ole saanut näyttelyistä vielä muitakun sinisiä nauhoja ahtaan eturintansa vuoksi, mutta emmehän me Reettaa näyttelyitä varten ottanutkaan vaan metsästystä jotta tämä kaunis rotu saisi käyttää luontaisia vaistojaan.

Nyt estradi on teidän ja tuokaa moni puolista keskustelua pystäreistä.

Joo, eipäs täällä nyt näy ketään muuta kirjoittajaa paitsi 2 henkilöä kun tulin kurkistamaan.Meillä on 1 Suomenajokoira joka on 2v ja on vieläkin kai vähän villi.

Ja toivottavasti tännekkin tulisi iloisia ja mukavia keskusteluja ja hauskoja

Mitenköhän ajokit tähän keskusteluun liittyy?

On kyllä ihana rotu. Ainakin ulkomuodoltaan, ei taida kyllä ihan kaupunkikoiraksi sopia.
Mutta ottaisin kyllä, jollei omaisi niin vahvaa metsästysviettiä ja asuisin maalla. (tosin ottaisin melkein minkä vaan koira, kaikkihan ne on ihania )

Meillä on kaksi Ihania kyllä luonteeltaan ja oppivat helposti (mitä haluavat ) mutta jos harrastuskoiraa haluaa tokoon tai agilityyn yms, niin voi suosiolla harkita muuta rotua harvat näistä innostuu esim agilitystä..
Tulevat hyvin toimeen pihalla.. meillä kyllä saa olla sisällä niin paljon kun haluavat, kun osaavat itse pyytää ulos/sisään.. viihtyvät talvipakkasillakin ulkona, ja tykkäävät lämmitellä takan edessä
Vanhempi koira ei enää kokeissa käy, mutta metsällä isän kanssa välillä vielä. Nuoremman, omani olen itse kouluttanut, mutta isä sen kanssa metsästää..

Vaikka rotu on ihana, ja kaunis, niin seuraava koira ei kuitenkaan tule pystis olemaan, koska en jaksa metsällä käydä ja otan jonkin harrastuskoiran jonka kanssa sitten aloittaa agility ja toko yms.

ja eww:
onhan näitä kaupungissakin, mutta jos kasvattaisin niin en kerrostaloon/kaupungin hälinään myisi pentuja. mielellään koiran kanssa myös metsästettäisiin, koska siitä se nauttii suunnattomasti ja pääsee toteuttamaan itseään..
Meillä ollut yksi pentue (ei kennelnimeä vanhemmillani, ja itse vielä nuori) ja niistä yksikään ei tietääkseni lähtenyt kaupunkiin.. yksi jolla oli nikamavika hännässä lähti maalle isoon omakotitaloon kotikoiraksi, lopuista kolmesta en muista kun olin 7-vuotias silloin..

Täälläkin on kaksi suomenpystykorvaa, narttuja molemmat.
Tuohen Tira jo 11 vee, vaikka moni luulee pennuksi hassun ulkonäön ja leikkisän luonteen takia. Tiralla on varmaankin kaikki ulkonäölliset virheet, häntämutka, selän nikamissa jotain häikkää josta johtuu että likka on takakorkea, turkki ei mikään pystykorvan upean punainen ja karhea, vaan oranssikeltainen pörrö, mahdottoman pehmeäkin vielä. Alaleuka on aika onneton läppä, jos tuo puris niin ei varmaan tuntuis. Kokemusta siitä ei kyllä ole, Tira on niin pehmeäluonteinen, ettei edes minkäänlaista "pystykorvamaista" kipakkuutta ole. Rouvan ollessa nuorempi sen kanssa metsästettiin, kunnes muuttui vanhemmiten paukkuaraksi ja mieluinen harrastus jäi. Rakas perheenjäsen kaikista "vioistaan" huolimatta, tai ehkä juuri siksi kun on niin ainutlaatuinen

Nanni, Tiran & edesmenneen urospystykorvamme, Tessun, tytär on sekin jo 8, kamala miten tuo aika rientää... Nanni on terävämpi tapaus, tuntuu vaan piristyvän iän myötä. Nanni, kuten Tirakin on tätä ns. Vanhempaa mallia, elikkä neliömäinen pystykorva. Näyttelyssä käytettiin kerran, sai peräti T:n, kehuja sai vain luonne, kaunis punainen turkki ja häntä. Nannin kanssa ei ole metsästetty, yritettiin sitäkin kouluttaa mutta tuumi että metsällä on paljon kivempi kävellä vieressä ja kytätä kahvitaukoa, tai sitten kadota paikalta ja tulla kotiin. Hyvin omapäinen tapaus

Molempien kanssa on treenattu tokoa, Tiran bravuurina on seuraaminen, kontakti ei katkea Nanni taas tykkää maahan-liikkeestä, sitä tarjoaa joka tilanteessa.
"Jutteleeko" teidän pystärit? Varsinkin Tiralla ääniskaala on todella laaja, tosin Tessu "jutteli" niin paljon, että kerran Tessun tullessa sisään ja öristessä samalla, mummoni huuteli että huomenta huomenta, luullen koiran olevan isäni

Meillä kanssa nuoremmalla on LAAJA ääniskaala.. se haukkuu, ulisee, vikisee, sitten kun se haukottelee siitä kuuluu välillä semmonen yhtäjaksonen ininän ja ulinan sekotus sit se urisee ja "aivastelee" (kuuluu aivastuksen ääni, ja on jotain ihan muuta ) yms...

Tuo meijän Reetta kitisee, ja naukuu. Kyllähän nuo agista pitää, tosin kokemusta vain yhdestä pystäristä. Mutta kun saavat siinäkin tehdä sitä luontaista juttuaan, eli juosta, loikkia, juosta esteiden yli (a, puomi) ja jne. Että kun koiralla on kunnos istu käsky ja että pysyy vähän aikaan paikalla, eikä karkaa muiden koirien luo niin siitä se sit lähtee. Ja ei se nyt pystikselt vaadita et se tekee aina sen loistavasti, meilki Reetta juoksi joskus vähän ilokiemuroita. (:

Juuh.. mie oon täälläpäin käyny kattoo agikisoja, ni siellä on välillä yks pystäri ollu.. se oli ainaki iha innostunu, ja sit yks whippetin ja suomenpystykorvan risteytys.. meillä ei koirat ole koskaan innostuneet, nuorempi vielä vähemmän.. Mutta riippunee ihan yksilöstä..

Jos kaikki menee, niin kuin on suunniteltu, niin meidän lauma lisääntyy ensi keväänä pystisnartulla Mutta kun pentue on vielä suunnitteluasteella, niin ei voi sanoa, että olen pystiksen omistaja.

Meillä tuo koira tulee metsästyskäyttöön pojalleni. En usko, että sen kanssa muuta kuin metsästystä, haukkukokeita ja näyttelyitä harrastetaankaan, mutta aika näyttää.

Koiran hankinta on ollut pitkällinen prosessi, ja on edelleen. Epi-luku on yksi tekijä, mikä rajoittaa ehdokkaita aika reippaasti. Meidän tapauksessa epi-luku on aika alhainen, joten se jättää meillekin mahdollisuuden käyttää tätä narttua jalostukseenkin.

Saa nähdä, tuleeko tästä totta, vai jatketaanko vieläkin etsimistä

Toivottavasti kaikki menee hyvin Mammanpoika
Niin ainahan se on aivan yksilöllistä tuo miten tykkää agista sun muusta ihan kaikissa roduissa.

Mites teijä pystärit toimii mettässä?
Meillä tolla neidillä on joskus pikkusen laaja toi haku.. 49min poissa. Mut kyllä sillä löytyy myös niitä hyviä hakuja. Neidolla siis varmaanki johtuu toi laaja haku sen takii kun se ei yllesä tuu ennen kun se pääsee lintuu haukkuun tai jotain muuta mettän elukkaa.

Ajaako muitaki elukoita kun mettä lintuja.

^ Tessu oli mukana hirvimehällä, ajoi aika hyvin kun oli lähellä ihmisiä, mutta käänty takasin kun ihmiset jäi liian kauas. Se oli mammanpoika, aina omistajien vieressä

Meillä nuorempi omani on nyt 2,5 vuotias. Linnunhaukkukokeissa käy lähes joka vkoloppu. Yksi AVO1 ja kaksi VOI1 vuoden sisällä.. Ensi kaudelta tarvitaan enää yksi VOI1 niin asustaapi meillä nuori käyttövalio

ollaan päästy todella pitkälle tämän nuoren kanssa. ja tänään Piirinmestaruuskisoissa, ja napsahti VOI1 77 pisteellä. Lohkovalintaan pääsy todennäköistä ja siellä valitaan koirat SM-haukkuihin! Että ollaan itse sekä kasvattaja ylpeitä tuosta pienestä samainen koira myös tämän vuoden Koppelohaukkujen voittaja, VOI1 90 pisteellä. (pakko oli kehua, kun kerrankin on ihmisiä jotka noistakin asioista jotain ymmärtää )

Toimii metsässä todella hyvin.. mitä nyt välillä rankan koeviikonlopun jälkeen voi pari päivää olla vähän lähihakuinen ja väsynyt.. Tarvitsee aina muutaman päivän levon ennen kuin on terässä.. Nuorempi haukkuu vain lintuja, mutta vanhempi ajaa lähtee myös supin perään.

Ja Pinnin isä tappeli metsässä tänään supin kanssa, ja joutuu menemään eläinlääkäriin kuulemma


ja mammanpoika: Ennenkuin tuo nuorempi meille tuli, niin kyseltiin yhdestä pentueesta, niin ei otettu siitä, sillä isän suvussa korkeat epi-luvut.. Nykyisillä koirillamme tietääkseni lähes olemattomat..

Onnee hei teille Kääpiö..

Meijä Reetukka ajaa hirvet, jänöt, hiiret kaiken mahdolisen ja todennäkösesti myös supikoiran jos törmäis semmoseen.

Aika hyvin noin nuoren koiran kanssa, ONNEA!

Sehän mua noissa nykyisissä pentueissa on eniten huolestuttanut, epi-luku. Harmittaa, kun on muuten hyvä pentue, mutta epi-luku estää sitten sen mahdollisen jalostuskäytön Se epiluku kun saattaa nousta tulevaisuudessa vielä siitä, mitä se pentueen syntyessä on ollut. Eihän se muuten haittaisi, vaikka olisikin siellä lähempänä yhtä, mutta kun on tarkoitus nimenomaan jalostuskäyttöön(kin) koira hankkia, niin... pistää miettimään ja harkitsemaan tarkkaan.

Ennen maailmassa se oli "helppoo"; isännät ei paljoa kertoillu koiriensa sairauksista, jos koiraan tuli joku pahempi vika, niin se vietiin saunan taakse ja se oli siinä. Ei siitä paljon muille huudeltu. Se lienee syynä siihen, että epilepsiaa nykyisin on niinkin paljon, kuin on. No, ehkä karjalanlaikoista saadaan tervettä uutta verta rotuun

Ne koirat, mitä meillä on ollut, on olleet lintukoiria. Yksi on ollut monikäyttönen, jäniksestä hirviin ja kaikkea siltä väliltä. Orava tais olla ainoa, mitä se EI haukkunut. Monestihan kuulee vanhojen pystykorvamiesten sanovan, että jos pystis haukkuu myös hirveä, niin lintutyöskentely on pilalla. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa kaikkien kohdalla, saattaa päteä joidenkin koirien kohdalla. Onhan se varmasti siitäkin kiinni, että onko koira ensin varma linnulle, kun sen vie hirven perään, miten se sitten oppii.

Teräviä tyyppejähän nuo on, oppivat helposti muutakin, kuin "metsästystyönsä"

Mummollani on vanha suomenpystykorva (vilma nimeltään), ja todellakin 'juttelee' paljon. Pienenä väitin kaverilleni, että mummoni koira osaa puhua.
Tämä koira rakastastaa huomiota ja sitä kun sitä silitetään, ja aina kun lopettaa silittämisen alkaa hirveä äänehteleminen. Se on niin sälittävän kuulonen, että pakko taas jatkaa silittämistä. (taitaa olla vähän piloille hemmoteltu )
Vilmasta piti tulla alun perin metsästyskoira, mutta oli paukkupelkoinen, niinpä se jäi sitten mummon ja ukin lellipennuksi

Jotkut olivat puhuneet että sitä parempi on metätys koira jos epi-luku on korkeella..

http://www.youtube.com/watch?v=i2Fwq_K4nP8 löysinpäs ihanan videon youtubesta suopista, kannattaa kattoa

meillä ei vielä ole pystäriä,mutta toivon mukaan ens keväänä on koira tulee mun isälle joka nyt on eläkkeellä ja hän on aina tykännyt pystykorvista,kun olin pieni niin meillä oli aina joko ajokoira tai pystykorva ja usein molemmat, toivottavasti vaan löytyy se ihana oma pystykorva poika sitten ens keväänä nyt oon vaan googlettanu kaikenlaista pystykorviin liittyvää infoa ja alan olemaan aika hyvin jo perillä esim. rodun terveystilanteesta ja vähän jo perillä jotain suvuistakin,hyvin vähän tosin, muuten pystykorva on hyvinkin tuttu rotuna,kun meillä tosiaan on ollut,mun vanhemmilla,niin 2 pystykorvaa, joista toinen oli jori,sellanen tosi komea punainen pystykorva uros,joka oli myös 2 pentueen isänä ja sitten meillä oli narttu milla,joka tuli meille kun se oli jo 1,5v mutta se kotiutu tosi hyvin ja oli heti valmis mettäkoira vaikkei sitä ikinä olut edellisessä kodissa metsällä käytetty

Saakos udella keneltä meinaatte ottaa..?

Sarikin löytänyt tiensä puskaan

Täällä pystäri osastolla aika hiljasta. Onko miten oppivaisii teidän koirat? Meillä oppii välillä hyvin välillä ei. Riippuu ihan päivästä. Reetalla alkoi tässä vähän aikaa sitten juoksut. Tai itseasiassa torstaina. Eli meillä on täällä kaksi juoksusta narttua. Hyvin toi neiti piti jalat ristissä metätyskauen yli.

Hihii, haukottelee juuri samalla tavalla kuin meidän Pirre ;D


Niin siis meiltäkin löytyy suomenpystäri. Narttu joka keväällä täyttää 2 vuotta. Erittäin mukava ja eloisa tapaus ;D Jonkin verran käy metsällä iskän kanssa. Haukkuu lintuja ja jäniksiä ja nyt jotenkin hirveäkin. Lisätietoja jos haluaa voi tuolta minun kotisivuilta katsella.

Pirre, ihana nimi Mitäs te puskalaiset harrastatte pystäreiden kanssa? Minä harrastan ton meidän Reetan kanssa junior handleria, näyttelyitä,agilityä,kotona pienimuotosta tokoo, ollaan veetty myös jälkee,sekä käyty junnu haukuissa v.2006 jossa kokonais kilpailussa tultii 3 ja Reetta on avoimessa.

joo, minäkin tänne eksyin ja eksyin myös tänne pystykorva osioon vaikkei meillä vielä ole sitä pystäriä mutta kyllä se viel meille tuleepi

Tuleehan semmonen Alisalle Eilen nauratti hirveesti kun menin ruokkimaankoira aamulla, siinä 10maissa. Reetta nukku patjalla vieläkin ja katto mua ihan hölmistyneenä, että mitä, näin aikaseen saapi ruuan, haloo mä nukun vielä! Laitetaan tähän nyt vähän galluppia:

Kumpi on pystykorvalla kauniimpi väri?
Punainen, niinkuin meidän Reetta.

Jos joku vaikka tuttavasi haluaisi pystykorvan, tai sinä itse, ottaisitteko silti vaikka ette metsästäisikään?
No ottaisin, jos olisi joku hyvä tuttava joka haluaisi pystykorvan kanssaan kulkemaan metsälle, ja kulkisi paljon metsällä.

Kummasta rakenteesta tykkäätte, enemmän semmoisesta hentosemmasta, kuten meidän Reetta vai semmosesta jymäkästä?
Se, vähän riippuu.

Harrastaisitko muuta/harrastatko pystärin kanssa jo jotain muutakin?
Harrastan,agia,näyttelyitä, pieni muotoisesti tokoa, ja joskus jälkeä.

Minkälainen on pystärin ihanne luonne, mielestäsi?
Pystärin ihanne luonne mielestäni on: Tarmokas, omaa tahtoakin kuuluu olla, mutta ei liika. Minun mielestäni pystärin pitää tulla hyvin toimeen ihmisten kanssa, ei kuitenkaan aina joka ihmisen luo tunkeutumassa. Rauhallinen, ja varma. Metsästysvietti kova, eikä luovuta helpolla.

Kumpi on pystykorvalla kauniimpi väri?
Kumpi? Tasan yksi väri sallittu pystykorvilla: punainen. Tosin siinä on sitten eri värisävyjä. Meillä toinen on vaaleahko, toinen tummemmanpunainen

Jos joku vaikka tuttavasi haluaisi pystykorvan, tai sinä itse, ottaisitteko silti vaikka ette metsästäisikään?
EN! suora vastaus. koska kunnon metsäkoira ei metsälle lähde, tai ei ainakaan tee töitä yhtä halukkaasti, kuin oman väen kanssa. Pystykorvan halu päästä metsälle, ja minä en ottaisi, jollen metsästäisi..

Kummasta rakenteesta tykkäätte, enemmän semmoisesta hentosemmasta, kuten meidän Reetta vai semmosesta jymäkästä?
riippuu.


Harrastaisitko muuta/harrastatko pystärin kanssa jo jotain muutakin?
Näyttelyitä kyllä jonkin verran.. kotona ehkä vähän tokoa.. mutta pääasiassa metsästetään.

Minkälainen on pystärin ihanne luonne, mielestäsi?
Tarmokas, periksiantamaton, ystävällinen ihmisille, mutta ei kuitenkaan kaikkien naamaa ensimmäisenä nuolemassa.. (tosin ihania sellaisiakin yksilöitä löytyy) Omalle väelle uskollinen. Omaakin tahtoa, mutta ei liiaksi.
Vaikka meillä niitä kaksi, ei kuitenkaan sillätavalla lempirotu tuo ole..

-Kääpiö, jos koiralla on tarpeeksi metsästys halua se työskentelee metsässä melkein kenen kanssa vain tai ainakin näin voisin kuvitella

Tarkoitinkin että punaisesta vai "keltaisesta" väristä pidätte enemmän.

Minä olen menossa meidän Reetan kanssa ylihuomenna junnuihin kajaaniin, saas nähdä kuinka neiti suostuu kulkemaan.

Ja jos se on tarpeeksi uskollinen omistajilleen niin eipä työskentele.. (ainakaan yhtä halukkaasti, pyörii jaloissa yms..)

meidän iitu ei edes päästä vieraita autoon, ellei me olla siinä antamassa niille vieraille lupa, metässä se ei ylitä tietä ennen kun saa luvan (jos tulee vastaan vilkkaampi tie)
metässä kumpikaan meiän koirista ei tykkää oikein kulkea muiden kun oman väen kanssa.. no iitu ehkä vähän enemmän jo luottaa meille tuttuihin ihmisiin kun on vanha koira, mutta duracell-pinni ei.. se jää vieraiden kanssa jalkoihin pyörimään, eikä mee kauas.. eli kokeissa olisi lähihakuinen, jos vieraan kanssa menisi..

Eli oman väen kanssa suurin osa tuntemistani pystykorvista toimii parhaiten

(onhan toki niitä sellasiakin jotka menee kenen mukaan tahansa, mutta itse en ole kovinkaan montaa tavannut..)

Kuten sanoin, ei minullakaan varsinaista faktaa ole ja kuten sanottu pystykorva on yhden miehen/perheen koira.

Meillä kyllä painaa vaan hajujen perässä, ihan minne vain. Toisaalta ehkä hieman huono juttu...

meillä oli aikoinaan pystykorva milla, se oli sellanen,et jos mä en ollut kotona,niin kenelläkään,ei meijän ajokoiralla,eikä mun vanhemmilla ei kenelläkään ollut asiaa mun huoneeseen,se vahti sitä hirmu tarkkaan, sitten kun olin kotona niin silloin sai kaikki liikkua miten halus, milla oli myös hyvä mettäkoira, siltä mun isä sai ammuttua monta lintua

Kenelläkään pystykorvien tuloksia Kajaanista? laphari..? kun ainakin sie vissiin olit siellä..

32 ilmoitettua siellä ainakin oli..

Enpä kerennyt pystykorvia katselemaan, mutta minä pääsin Reetan kanssa kipuamaan peräti nuorempien kolmanneksi!

Hienoa oli päästä Reetan kanssa sinne isoon kehään juoksemaan. Reetta tosin hieman laski häntäänsä, mutta varovasti autoin Reettaa pitämään hännän ylhäällä, tai siis Reetta oli hieman epävarma ja kökötötti sitä häntäänsä. Niin painoin sen sitten varovasti oikealle paikalleen.

Löysinpä kaksi tänä talvena otettua kuvaa,saivat minun sydämmeni heltymään niin ajattelinpa laittaa teidänkin iloksi.

http://i17.photobucket.com/albums/b99/ezzu/uudetkuvat001.jpg
http://i17.photobucket.com/albums/b99/ezzu/uudetkuvat023.jpg

kivan näköinen pystykorva teillä

Hauskannäköinen ja noissa kuvissa tulee hyvin esiin sen ihana persoonallisuus.

Söpö tuo Reetta ollut ainakin pienenä.. En nyt ole nähnyt vanhempana..

Tässäpä kuva meidän "pienestä"
http://s100.photobucket.com/albums/m26/pin...rrent=pinni.jpg

Minnes pystykorvaihmiset ovat seuraavaksi suuntaamassa näyttelyihin? Me mennään pystykorvajärjestön talvipäiville ja sitten Tampere KV:hen.. Toivottavasti tuo kakara ehtii kasvattaa karvat siihen mennessä..

Kääpiö: Ihana kuva Pinnistä Nuo kuvat on otettu tänä talvena, ja ihan pariviikkoa sitten vissiin..

Ei ole varmaa tietoa, minnekkä mennään seuraavaksi...

Kaunis on koira, kieltämättä. Metsästysharrastus on olosuhteiden pakosta tauolla, joten ei ole koirallekaan käyttöä, mutta kaunis on koirasi. Käytätkö koiraa muuhun, kuin näyttelyissä esiintymiseen, tokoa, metsästystä yms?

Reettahan on nyt minulla junnukoirana, mutta tokoillaan kotona. (Lappalaisen kanssa käyn kurseilla yms.) Agilityä keväisin ja kesäisin. Sekä jälkeä ollaan otettu kerran, ja varmasti otetaan jatkossakin kunhan maat sulaa.

Jos Pinniä tarkoitit, Pinni on yhtä VOI1:stä vaille käyttövalio (tulos tarvitaan ensi kaudelta, tarvitaan nimittäin 3xVOI1 kahdelta eri kaudelta) Pinni on myös Koppelohaukkujen 2006 voittaja 90 pisteellä (muistaakseni 90..)

Tänään tuli meille kirje Kennelliitolta, että serti on meidän, mutta ne luulevat varmaan että Loukkaharjun Martta (joka sai siis sertin messarista, mut ei ois saanu ottaa sitä varstaan koska sillä oli jo muotovalioon oikeuttavat sertit) on meidän koira.. Siinä kuitenkin luki, että serti on siirretty Pinnille.. Pyydän äitiä vielä soittamaan kennelliittoon uudestaan jotta korjaavat asian, lähettävät meille vahvistuksen sertistä ja Martan oikeille omistajalle ilmoituksen sertin mitätöinnistä.
Pinni sai siis vara-sertin, mutta serti siis siirtyi nyt meille.
Eli siis yksi serti on plakkarissa meillä näyttelyistä Se tuli siis messarista tänä vuonna..

Lisäksi pienimuotoisesti treenataan kotona tokoa..

Päälajina kuitenkin on ollut aina se metsästys, sitten näyttelyissä nyt ensimmäisen sertin innoittamana tullaan käymään enemmänkin kuin ennen.. Toko on nyt vain omaksi iloksi.. Ja Pinni onkin yllättävän miellyttämisenhaluinen pystykorvaksi..

http://www.westminsterkennelclub.org/2007/...reed/index.html

Menet alas niin sieltä löytyy Finnish Spitz. Pikkusen erilainen meininki tuolla kehässä kuin meillä täällä suomessa. Ei ole rähinöintiä, kaikki koirat esiintyivät melkein moiteettomasti. Jotkut koirat kylläkin näytti tanakoille, ja kaikken eniten ihmettelin sitä että koirat aseteltiin. Ajateltiin äidin kanssa että ens vuonna lähetään sinne ja sanotaan tuomarille, (tietenkin englanniksi) Asun suomessa ja tiedän miten tämä rotu esitetään. ;D Muuten pystärit näyttivät tosi upeille taisi olla yhdellä mielestäni vähän lyhyt häntä, ja löytyihän sieltä kehästä vielä sitä pystykorvamaisuuttakin. Eli siellä sitten vähän haukuttiin

Pakko vähän nostella tätä
Kukaan kun ei täällä tunnu kirjoittelevan..

Mihis näyttelyihin on pystykorvaihmiset tulossa nyt lähiaikoina.. Me mennään Pinnin kanssa pystykorvajärjestön päänäyttelyyn (talvipäiville) Mikkeliin nyt tulevana vkoloppuna.. Siellä on 67 pystykorvaa joista 30 narttua
tampereelle myös ollaan menossa 24.-25..

Lint.koekausi jatkuu sitten syksyllä ja lähdetään KVA titteliä metsästämään

Meiltäpä lähdetään lauantaina Rautavaaralle, tosin minä en lähde mukaan. Reetan ensimmäinen näyttely vissiin vuoteen. Katotaan mitä sieltä tulee ja sitten suunitellaan jatkoa.

Meidän kultapuppelimme vetäisi Eh:n rautavaaralta, laitan arvostelun sitten tänne kun kotiin tuleevat.


Muoks.

Tässä tämä Reetan arvostelu =)

Kirkas kellanruskea. Erittäin tehokkaasti liikkuva, kaunispäinen narttu. Hyvät korvat. Rungoltaan vielä kevyehkö kuitenkin tiivis ja jäntevä. Sopivasti kulmautunut. Oikea asentoiset raajat. Turkissa hieman kuivaa karvaa, muuten hyvä. Hyvä häntä.

Kattelin huviksee pätkän tuota videota... Ei miusta kauniita. Mut se on miun mielipide. Miusta Pinni ja Meira on paljon kauniimpia. Kyllä huomas tuon jenkki meiningin. Ne oli jotenkin enemmän nallemaisia...

Olivat kyllä joo, aika nallemaisia. Kyllä se oma koira on aina kauniimpi Tai Anninhan koiria ne ovat mutta...

Nyt sitten alkoi koirien kiinnipito kausi, tai onhan se tässä jo ollut pitemmän aikaa vissii? Mites teillä koirat pimahtaa? Meillä on hirvittävän enrginen, kesällä tietysti kuumalla rauhallinen.. Mites teillä pystärit ui? Meillä on joskus käynyt uimassa, vähän miten haluaa, kyllä ainakin jalkasa kastelee.

Ai Pinni ja Meira vai? Pinni on kyllä Annin, muttei Meira. En viitti huudella kenestä on kyse, tietää ken tietää...

Aijoo, menin jo nimissä sekasin.

Meillä ei pystärit ui. Iitu kiertää veden kaukaa (paitsi mökillä käy rannasta juomassa) ja Pinni saattaa kahlailla jotain polvia myöten..
Pinnillä on kyllä ihan tarpeeks energiaa kiinnipitoaikoina, sen huomaa kun tulee kotiin, ottaa hihnan esille tai sitten sen lempileluja (vaaleanpunainen pehmoankka ja nykyään raajaton pehmopesukarhu.. ) Ja kyllä noilla taitaa olla kevättä rinnassa
nyt onneks ei oo Pinni alottanu juoksuja, toivottavasti alottaa vasta lappeenrannan näyttelyn jälkeen..