Meiltä löytyy kaksi suomenpystykorvaa, vaikka asumme ihan kaupungissa (ei siis keskustassa, mutta kuitenkin taajamassa). Hyvin on pärjätty täällä, vaikka kyllähän naapureita joskus saattaa haitata noiden räksytys. Eivät kuitenkaan mitenkään mielettömästi hauku ja vain päiväsaikaan. Kymmenen metrin päässä on onneksi isompi metsikkö, jossa pystärit lenkitetään hihnassa.
Toinen on 8,5v uros, Väinö. Väpä tosin ei ole aivan puhdasrotuinen pystäri (suvussa jossain tyyliin yhdeksännessä polvessa collieta), eikä sillä ole papereita. Kuitenkin ihan pystärin näköinen, tosin hieman ylikorkea. Luonteeltaan nopea oppimaan ja ollaan käyty tän kanssa agilitytreeneissä! Väinö oikeasti rakastaa hyppäämistä, muttei nivelvaivojen vuoksi enää sitä voi harrastaa.

Ja Väpä rähjäs niin paljon uroksille, että agility jäi - harmittavaa, koska kapasiteettiä löytyi. Kyllä ihmisiä nauratti treeneissä kun este oli 10cm korkea ja meidän koira hyppäsi kuin se olisi ollut metrin..
Nuorempi on 2,5v narttu Veera. Se on ihan paperikoira ja tarkoitus olisi ensi keväänä teetättää pentuja! Kokeissa ei olla vielä käyty, mutta kunhan Veera hieman aikuistuu luonteeltaan niin sitten olisi tarkoitus mennä. Mätsäreissä ollaan käyty, mutta Veera pelkää tuomaria kuollakseen niin eihän siitä mitään tullut.