Sinkut pulina löytyy, mutta missä ovat kaikki parisuhdelaiset

Tulee vuosia suhteessa 14.10 ja pitäis keksiä jotain kivaa, ehdotuksia?

Osta sille jokin pieni lahja juhlapäivän kunniaksi, ja osoita sillai raukkautesi!
Esim Pleikkari2, pari uusinta peliä siihen, kunnollinen tauluteevee 4.1 äänentoistolla ja kori olutta.

Itse arvostaisin kovasti moista vuosipäivämuistamista!

Cee

Eihän tätä keskustelua saatu vielä edes käyntiin ja nut jo CeXisti iskee!

Onhan toi sinkkujen ketjukin aika parisuhdepainotteista. Jos ei juuri joku suhde ala tai pääty niin sitten siitä ainakin haaveillaan. Tosin mahtuuhan joukkoon varmasti niitä "periaatesinkkujakin" jotka eivät niin haikaile tähän vakiintuneeseen tilanteeseen - tai ainakin niin väittävät!

KristaI, teillähän osuukin kivasti toi eka vuosipäivä viikonlopulle ja vielä lauantaille. Ei tartte noissa suunnitelmissa ottaa huomioon, et seuraavana päivänä töihin. Meillä meni toi jotenkin niin, et ostettiin kumpikin toiselle jotain pientä, mutta kestävää, ts. koru. Sit kun tuo ukko on tuollainen kulinaristin unelmamies, niin laitettiin kotona oikein hienoa ruokaa ja nautittiin kynttilänvalossa. Taustalla soi jotain kaunista tunnelmanluojamusiikkia. Silloin oli kyllä herkkujälkkärit ja kuoharipullokin korkattiin. Harmittaa oikein kun ei muista kaikkia yksityiskohtia, mutta tunnelman kylläkin. Meillähän toi oli silleen hassu, kun ekana vuosipäivänä oli oltu jo karvan vaille 5kk naimisissakin, eli ei ollu silleen eka yhteinen meidän juhla.

Niin sit jos toi kotona kokkailu tuntuu turhan arkiselta, niin menkää syömään johonkin hienoon ravintolaan. Kannattaa satsata, on se niin hienoa sitten muistella jälkeenpäin. Viettäkää koko päivä yhdessä ja omistautukaa vielä arkea enemmän toisillenne. Eläkää toi päivä alusta loppuun yhdessä, jos vaan mahdollista ja nauttikaa vaan toistenne seurasta. Ei mitään Mun ja Sun juttuja vaan kaikki silleen Me- ja Meidän-periaatteella! Onnittelut!

Meillä on aina ihan selviö mitä tehdään kun liittyy meidän tapaamiseen mut yks mikä on mun mielestä aina aika virkistävää on mennä vaikka ihan omassa kaupungissa hotelliin yöksi. Siinä on sellasta hauskaa luksusta kun on aamupalat valmiina ja vieraat lakanat jne.

Teidän täytyy tehdä tietty jotain TEIJÄN juttua, josta molemmat NAUTITTE YHDESSÄ! Meillä takana 10v. ja risat eikä olla kumpikaan ikinä mitenkään muisteltu meitin "merkkipäivää" Me nautimme toisistamme pitkin vuotta ja teemme viikkoittain yhdessä asioita joista molemmat nautimme yhdessä... Ehkpä juuri sen vuoksi meillä on jo niin monta yhteistä hyvää vuotta takana, eikä sitä edes tämä taloprojekti horjuuttanut, päinvastoin. Tosin tähän onneen vaikuttaa myös suuresta "vapaus mennä". Me ei olla mitään vain kahdestaan nyhjöttäjiä! Esim. mies ei tykkää lainkaan käydä baareissa, mutta minä vuorostani nautin discoissa tanssimisesta ("lavatansseihin" ei ikinä), ja minä myös menen ja se on ok! Ja kulta toimii kuskin roolissa Luottamus on kaiken A jaO, muuten suhde ei jaksa elää rentona ja hyvänä

Olen sitä mieltä, että jos tekemälle koittaa tehdä itselleen esim. nautinnollisen viikonlopun jossain hotellissa tahi vastaavassa, saattaa tulla pettymyksiä jos on kovat odotukset nautinnosta... Meille nautintoa tuottavat yhteiset rauhalliset illat kotona saunan jälkeen takkatulen ääressä, mökillä rannan laiturilla istuessa tai metsässä samoillessa. Joistakin tämä saattaa kuulostaa äääääärimmäisen tylsältä, mutta nämä on juuri niitä asioita joista me molemmat nautimme En tosin väitä etteikö meilläkin olisi ollut mukavaa hotellikeikoilla... Mutta järkkäämällä järkätyt eivät toimi!

Nyt olen myös erittäin onnellinen siitä, että olen saanut mieheni nauttimaan enemmän koirien kanssa touhuamisesta. Agility on vienyt mennessään hänenkin sydämensä Ensi alkuun oli vaikeata saada häntä kokeilemaan sitä Leevin kanssa, mutta nyt radalla viiletetään jo Lotankin kanssa. Ajoittain niinkin kovaa, että mies makaa pitkin pituuttaan hietikossa naama ruvella... Silti sieltä nousee ylös naurava ja iloinen mies

Samma här.. Ei sitä erikseen ole koskaan tarvinnut viettää, kun sitä voi viettää joka päivä.. Mekin nautitaan samoista asioista ja harrastetaan samoja juttuja, ja välillä järjesteään pikku pippaloita ystävien kanssa..

omien ja sukulaista merkkipäivien juhlinta on aivan tarpeex. Ne suorat pienet muistamiset ovat parasta.....
Jep ja ne yhdessä tekemiset...meikän ei tosiaankaan tarvi lähteä näyttelyihin yksin
Pidetään me joskus sohvaa paikoillaan

me taas tavattiin ekan kerran linnanmäellä niin ollaan joka vuosi käyty siellä. Toisaalta toi hotelli yöpyminen on toiminu koska meil on se remonttikämppä sotku ja on niin mukavaa päästä super erilaiseen ympäristöön. Tuosta järkkäämisestä olen kyllä samaa mieltä, että jos odottaa ja suunnittelee liikaa niin yleensä pettyy ja taas silloin kun vähiten osaa odottaa joku pienikin teko voi olla ihan ylenpalttinen-

JUURI NÄIN

Esim olin eilen ihan varma että illasta tulee kaamea- Mika palaa työmatkalta, laskee kaikki kamat pitkin kämppää, on väsymyksestä kireä ja vajoaa sohvalle, juo pullon viskiä ja sammuu, mutta ei näin käynytkään.. ja kai se että olin varautunut niin muuhun kuin miten ilta meni niin tänään tuntuu ihan sille että olipa mukava ilta, vaikka itseasiassa mitään ihmeellistä ei tapahtunut no joo meillä toi on siis vähän niin että stressiä ja työtä liikaa kummallakin ja yhteinen aika on kortilla ja sille kasaantuu helposti paineita
mutta niin se vaan on että välillä pikkuasiat ilahduttavat enemmän kuin suuret teot-
Itse muistan ikuisesti pari hassua juttua:
Eräs eksäni kuului niihin henkilöihin jolla raha ei koskaan ollut mikään juttu, niinp äsain aina ihan turhan kalliita lahjoja ja tuliaisia mistä ei itseasiassa tullut edes enää hyvä mieli koska sitä vain tottui siihen että toinen aina ostelee kaikkea, ihan vaan tavakseen, eikä niinkään ajatuksella. Niinpä vuotta myöhemmin olin asunut jonkin aikaa osittain samankaton alla opiskelija pojan kanssa ja voin sanoa etten koskaan unohda sitä kun eräänä aamuna heräsin postilaatikon kolahdukseen, silloinen opiskelijaeksäni oli ollut viikon toisessa kaupungissa ja tullut aamulla bussiasemalta ja kotini kautta laittamaan ruusun postilaatikosta- vitsi että se oli silloin iso juttu- ensinnäkin siksi että hän ei halunnut herättää minua, mutta muistaa silti- ja vielä ruusulla (olin silloin kukkakaupassa harjoittelijana floristiksi kun aioin niin tuo ele oli super kaunis monell tapaa)
niin se vaan on ne pikkujutut on niitä mistä tulee onnelliseksi-

Nykyinen rakkaani on onnistunut monesti yllättämään pienellä suloisella asialla minut perinpohjin. Esim kun hän oli vielä opettajan tehtävissä sain aina silloin tällöin jonkun askartelutunnilla tehdyn ihanan hassun kortin jossa saattoi olla glitteriä, hileitä, aaltopahvia ja ties mitä mutta tärkeintä oli että sain sen kuin jotakin todella suurta- ne olivat kertakaikkisen sulostuttavia juttuja-

Enitenhän loppujen lopuksi suhteessa saa siitä että itse antaa toiselle- on se sitte rakkautta, hyvän ruoan hetkiä, pienen lahjan, omaa aikaansa kiireen keskellä tai vilpittömän kiinnostuksensa toisen asioille.
Toivottavasti teillä on mukava vuosipäivä

Noelin Mikalle nimpparionnea!
Kun nyt satuin huomaamaan!



Tuo on kyllä niin totta!

Täältä tuli kyllä hyviä ideoita oikeen idea nystyrät rupes käymään. Meillä on vielä sinäänsä erikoinen tilanne, että vaikka usein nähdään ja aina jos tulee tilaisuus "asun siellä" mutta nyt tänä vuonna joudun aika tiiviisti olee erossa 370km päässä, kunnes valmistun 2007 toukokuussa ja saan sitten viimeset kamat viedä miehen puolelle niin on hauska keksiä jotain ihanaa kun tulee vuosia, mutta kuitenkin pelkästään ikävä tekee sellaisen tunnelman, että voi vitsi kun on ihanan nähdä.

Noel: tuo on kyllä totta, olen itse sellainen, että perustan paljon enemmän pienistä eleistä, pikkuasioista, kun siitä, että kokoajan osteltaisiin jotain kallista.

Mitä mieltä muut on, saatteko pikkuhellyyksiä yms. asioita vai osteleeks ukot kokoajan jotain?

Tuohan todella edistää hyvin parisuhdetta

juh- meillekin tuli aikoinaan tekken ja pleikkari ja päädyimme pelaamaan kahdestaan josta seurasi se että näin viulistina oli nopeammat sormet ja niillä tuossa pelissä pärjäsi paremmin -- joten annoin pikkusen välillä tasoitusta ja sen kun mies huomas niin --- ei ollakaan sitte enää vastakkain pelattu tekkeniä.

Tuo miesten kanssa pelaaminen (siis kilpailuhenkisten pelien pelaaminen miehen kanssa - tää huomautus ihan kaksimielisyyksien välttämiseksi) onkin sellainen taitolaji! Vähän niinkuin muksujen kanssa. Kiinnostus loppuu jos ei voita välillä. No miesten kanssa se vaan menee niin, että jos meet voittamaan, tee se hyvin harvoin ja silloinkin niukasti. Miehille kun tuo voittaminen on jokseenkin tärkeämpää kuin naisille - ainakin yleensä ja koskien erityisesti tällaisia "miehisiä lajeja"!

Huomasin muuten just, että oon saanu jossain välissä pari SERTiä ja CACIBin

^niin ja tassujakin tule lisää
jep mut sen ilmeisesti huomas kun nappuloiden hakkaamisen ääni harveni siit tuli silloin kyl oikeesti hirvee faitti

Aika moni tämän palstan sinkuista taitaa olla"uusio sinkkuja" ,eli parisuhdeonni on koettu kaikilla mausteilla ja siitä vapaaehtoisesti luovuttu.

Meillä kans vuosipäivä (kolmas sellainen) tulossa muutaman viikon kuluttua. Nyt näyttäisi olevan pullat hyvin uunissa, ensi kuun alussa muutetaan yhteiseen asuntoon.

Onneksi olkoon Tepa - kuulostaa varsin ihanalle- kaikkea hyvää ja rapsuja Tinkalle!

Tepa, olettepa kauan malttaneet asua erillänne Onnittelut!

Kiitos kiitos Noel ja MinnaR

Täällä semmonen tilanne että ukko temppuilee vähän väliä (en sano että minussa ei olisi vikaa... ) Mutta kieltämättä kyllä alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan nuo äijän temppuilut...aina aika ajoin...
Kuten esim. tällä hetkellä, mutta nyt voin sentään "vedota" humalatilaan...vaikkei se sinänsä mikään selitys olekaan..

Viikonloppu oli kertakaikkian mahtava Yleensä olen kuin tikittävä aikapommi kun poika on isällään, mutta nyt meni hyvin. Kaikilla oli kivaa

Lauantaina olin tosin suurimman osan päivästä kaverin kanssa shoppailemassa, mutta sunnuntaina oltiinkin koko päivä porukalla. Käytiin tallilla heppoja katselemassa, poika pääsi ajamaan ponilla ja ratsastamaan ISOLLA hevosella kuten oli muistanut äidilleen hehkuttaa kun Mika vei kotiinsa. Äitee ei kuulemma ollut tykännyt hyvää (voivoi, minkäs teet ). Mikakin ratsasti siellä Terveellistä ulkoilua ja yhdessäoloa.

Sehän on selvä, ettei toisen vanhemman luona voi eikä saa olla kivaa, eikä varsinkaan silloin kun isillä tai äidillä on uusi siippa. Tuollaisiin harhakäsityksiin onneksi tulee yleensä ajan kuluessa muutosta
Joskus peli menee melkoiseksi kilpavarusteluksi ja ohjelman järjestämiseksi kun aletaan kilpailla lapsen viihtymisestä toisen ja toisen vanhemman luona. Tuttuja juttuja...

Ja eikun hankalammaksi vain menee kun on mun lapset, sun lapset ja sitten vielä hyvässä lykyssä yhteiset lapset... kyllä sen kokonaisuuden hallitsemiseen tarvitaan varsin aikuismaista ja kypsää suhtautumista, avointa mieltä ja huumoriakin. Ja silti tuntuu että välillä meinaa mennä järki

Voimia teille jotka omien ja toisen ja yhteisten lasten kanssa joudutten enemmän tai vähemmän usein kinkkisiin tilanteisiin.

Itellä kun ei ole tuosta kokemusta, niin voin vain tsemppailla teitä parhaalla mahdollisella tavalla. Niin meillä kun ei noita omia lapsia ole, kummankin sisarukset ovat nuorempia ja myöskin vailla muita kuin karvaisia lapsia ja kaiken kukkuraksi kummankin vanhemmatkin on pysyneet sovussa tähän päivään asti kumminkin. Joitakin tapauksia sivusta seuranneena voin kuitenkin kuvitella, ettei se aina ole helppoa uusioperheen elämä sen enempää aikuisten kuin lastenkaan osalta...

Nostellaanpas tätä, kun kerran ei tonne erääseen ketjuun enää saa kirjoitella

Parisuhde on ollut kohta 30 v sama. Siinähän se menee

Meitin risteily oli yliveto

Jo tossa vähän puhuttiin että kesällä tehtäis yhteinen reissu johonkin päin maailmaa. Tosi hienoa

On se muuten jännä tommosella risteilyllä, että vaikka avoimesti on jonkun tyypin kanssa niin jotkut kundit ei tajua että on "varattu" Tulee iskemään tai yrittää lähennellä Törkeetä mun mielestä.

Oli kyllä taas ihanaa aamulla herätä oman rakkaan kainalosta Siihen voisi vaikka tottuakin. Ihanaa, kun on viikonloppu taas edessä, joten saa olla jälleen hyvässä seurassa. Saisi koulu jo alkaa, niin arkenakin nähtäisiin enemmän.

On se jännää, etten vielä puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan, että tämmöiseen tilanteeseen päätyisin, mutta enpä valita. Näköjään odotus palkitaan aikanaan

33 vuotta täällä eikä syytä ole ollut vaihtaa..

Kylläpä aika kuluu nopeasti... Nyt tuli 2kk seurustelua täyteen
Kuitenkin lyhyt aikahan se on, eikä me olla vielä edes puolta vuotta tunnettu.

Ryhdytäänkö kilpasille. Uskallanko edes sanoa, mutta yli 40 vuotta on jo ollut sama parisuhde. Ei pahemmin valittamista kun sain tuon Talvitien lopulta kuriin noiden koirien suhteen. Muuten mennytkin ihan hyvin. Ja nyt siis myös koirien suhteen. Talvitiella jo toinen OMA koira.

Toiska No en viitsi kun kerran pistit jo paremmaksi.. Ja ukkoskin oot paremmin kouluttanut.. Mun ukolla ei ole ollut yhtään omaa koiraa, kaikki on olleet mun..(ukon ostamia kylläkin, vaikka mun nimissä)

Bono nyt ostettiin puoliksi. Nyt se tosin jo omii Bonon itsellensä, ja yrittää aivopestä sitä joka päivä.. hokee sille "iskän poikaa" alvariinsa..

Saa nähdä päästäänkö samaan kuin toiska & Sipa ... siinä onkin yritystä ...
Miehellä ei ole vielä omaa koiraa, toki ominut on yhden, meidän "rinsessa" on kuulema hänen

Tästä sain naurut Voin kuvitella niin hyvin tilanteen!




Mä en o edes päässy vielä naimaseen saatika että asuisin ton jolpin kanssa yhdessä mutta se on jo ominu mun mirrit Ensin se on viemässä Omppua mukanaan kun se on paras kissa ikinä. Ja sitten kun Umberto sekoili vuoden vaihteessa herran kämpillä, herra haluaakin vilkkaan pojan poikamiesboksiinsa seuraksi

Niin että näin meillä. En kyllä mirreistäni luovu! Yhdessä voisin niitä hoidella kyllä

Josta tulikin mieleeni, että on kyllä jännä juttu kun ihmisille erilaiset kokemukset on niin erilaisia. Esim Murun pari kaveria oli naimisissa, molemmilla lapsia ja talo ja kaikkee ja sit emäntä kenkäs pihalle. Varmasti karmiva kokemus. Molemmat on nyt muuttamassa uusien tyttöjen tykö ja leikkivät kotia. Toi mun kloppini ei ole häitä viettänyt kertaakaan, eikä edes asunut kenenkään kanssa varsinaisesti kaksin mutta kodin leikkimisestä ei ole puhettakaan... Toisaalta, noi jotka on sen yhteisen kodin kokenut, kaipaavat sitä ja tää joka on aina ollut omillaan, pitää siitä kiinni. Ei siinä mitään valittamista sinänsä, käytännön järjestelyitä tehdessä joskus miettii vaan että "miksei me asuta yhdessä kun kuitenkin luuhataan toistemme luona päivittäin.."

Mutta emmä mene asioiden edelle. Mä tykkään siitä pojasta juuri näin. Ei siihen mitkään sinetit ja muutokset vaikuta. Se vaan on mun juttuni.

Voi kun tuohon yltäis itsekin joskus!
Ei siis ongelmaa siinä, etteikö tämä parisuhde tarkemmin ottaen avioliitto sinne asti kestäisi, mutta kun saisimme kumpainenkin elää siihen päivään asti! Isännällä tuolloin jo vajaata vuotta vaille 70v plakkarissa, joten tiukkaa voi tehdä! joulukuun alussa tuli 4v täyteen ja heinäkuussa sitten 4v hääpäivä!

Mulla ei ole kyllä ollut koirien suhteen tarvetta kouluttaa, mullahan niitä ei ole ollut ennen tätä meidän ensimmäistä, mutta isännällä kotonaan kylläkin - ei kuitenkaa ihan omia. Olli on meillä yhteishuoltajuudella, ts. molempien nimissä. Tuota en kyllä ymmärrä oman kokemukseni perusteelle, että miten parisuhteessa elävät ihmiset ostavat puoliksi!? Meillä kyllä kaikki rahat - oli se sitten tuloa tai menoa ovat yhteisiä. Vuoden alusta jopa pankkitili on ollut yhteinen!

Mitenkä muilla noin yleensä? Tarkoitan tietty suht vakiintuneessa suhteessa eleleviä immeisiä! Eihän sitä nyt parin kuukauden kokemuksella vielä yhdistellä tilejä, mutta siis pidemmällä tähtäimellä!

Näi meilläkin, me lähestymme 40-vuotis hääpäivänä jo 75- vuotis päiväämme ... saa sit nähdä olemme tääällä vielä ...

Minäkään en ole ikinä ymmärtänyt että yhdessä elävillä on eri pankkitilit, me liitimme tilimme yhteen ennen kuin pappi sanoi aamen, oli vain niin luonnollista & helpompaa ... eikä meistä kumpikaan ollut varmoja suhteen pituudesta, liekkö hiukan hulluutta luonteessa

Mun päähän kans ei mene se, että talous voi olla erillään. Joku toinen taas ei voi kuvitella, että ne olisi samassa Noh, meillä joka tapauksessa on pelittänyt tämä yhteisrahatalous jo kymmenisen vuotta, eikä muutoin osattaisi olla. Ps. Rahankäytöstä ei ole ikinä ollut riitaa, ja ei kyllä muustakaan

Niin no meillä kyllä yhteistalous on toiminut jo reilut 4v, eli siitä asti kun yhteen muutettiin ovat rahat menneet yhteen pottiin ja siitä sitten käytetty. Jotenkin van kun isäntä oli josilloin elänyt omaa taloutta n.10v niin se pankkitilien yhdistäminen on vähän jäänyt. Mä sitten mahdollisista tuloistani siirtelin vähän väliä hänen tililleen, kun hän on hoitanut alusta asti kaikki laskunmaksut ym. Nyt sitten ihan oikeesti!

se on jännä noin yleensäkin. viime vappuna meinasin polttaa päreeni yhteen typykkään ihan täysin kun oltiin viihteellä, varmasti huomas että tuo mieheke minun seurassani oli kun pusuteltiin ja nyhvättiin mutta silti oli ihan pakko tulla pyllyä keikuttaan ja keimaileen siihen viereen

(en mä enempää viitti avautua )

Mä olen vähitellen oppinut ottamaan noi kunnianosoituksena, eikä tuo ukkokaan pahakseen paa jos vähän flirttaan muile, mut jos homma näyttää menevän "vähän liian pitkälle" niin sit on kiva käpertyä oman kullan luokse pusuttlmaan ja näyttää pitkää nenää. Tähän asti noista on kuitenkin tullut pelkästään hyvä fiilis ja vastapuolikin on vaikuttanut siltä, että ihan pelkkä flirtti riittää!

Mulla omakohtaset kokemukset tohon ^ liittyen oli sellasia, että esim ulkomaalaisen taustan omaavat miekkoset ihan käsikähmällä sorkkii takapuolta vaikka kävelen tyyliin käsikädessä tuon miehekkeen kanssa Mun mielestä tommonen ei o kivaa...

Ei mua sinänsä niinkään se haittaa, että tytöt kyylää Murun perään kun sen perään kyylää sen lisäksi pojatkin Jollain tapaa teen kuitenkin asian aina selväksi, että "hei, tää on vähänniinkun mun, muista se!"

No meille vaan tulee palkat omille tileille, ja ukko aina tahtoo maksaa noi koirat ja MEHÄN EI OLLA naimisissa.. Eri sukunimet ja kaikki..

Sain Bonon kohdalla sen verran periksi että maksoin ensin koko koiran itse ja ukko antoi sitten mulle puolet siitä takas kun sillä ei ole pankkikorttia millä maksaa.. Ja kaiken muun me hoidetaan kimpassa..

Meillä pyörähti vuoden alussa käyntiin 10v yhteiseloa ja siitä yhteisessä pesässä 9v, kummallakin on edelleen omat tilit ja varmasti tulee aina olemaankin.
Homma toimii meillä näin hyvin!
Tänään käytiin avaamassa pojallekin oma tili muttei tullu mieleenkään, että omamme yhdistettäis

^ Olipa ilo lukea, kun mä jo mietin että oonko mä ihan kummallinen, kun haluaisin oman tilini pitää omanani Kaks kertaa mut on jätetty puille paljaille ja kolmatta kertaa en päästä tapahtumaan.

Meillä on myös kummallakin omat tilit, ja niin tulee pysymäänkin.

muoks. ei osaa kirjoittaa

Meillä tänä vuonna ns juhlavuosi, kesällä tulee kymmenen vuotta siitä ku eka kerran tavattiin. Kahdeksan vuotta ollaan asuttu yhdessä. Ja omat tilit on ja pysyy, vaikka kaikki yhteistä onkin.

Meillä on kans omat tilit, vaikka kaikki raha onki yhteistä. Se maksaa kenellä sattuu milloinki olemaan rahaa. Minä hoidan kaikki koirahommat yleensä, näyttelyt, eläinlääkärit ja muut.

Yhdessä ollaan oltu 5 ja 1/2 vuotta. Maistraatissa ollaan ajateltu jossain vaiheessa pyörähtää, ihan käytännön syistä. Avopuoliso kun jää aikalailla oman onnensa nojaan, jos toiselle jotain sattuu.

Meillä molemmilla on omat rahat, ainoastaan määrätyt asumiseen liittyviä kuluja varten molemmat siirtävät x euroa yhteiselle tilille. Alusta alkaen on sovittu se mitä kumpikin maksaa ja miten ne suunnilleen menee puoliksi. Mulle on ollut aina tärkeätä se, että pystyn itse elättämään itseni ja en edes haluaisi tilannetta missä toinen maksaisi enemmän tai toinen ei osallistuisi yhteisiin kustannuksiin.

Just näin.. Ja ei koskaan ole edes tullut mieleen että pitäis siirtää ukon tilille omat rahat.. Mun mielestä se ei ole mikään onnellisuuden mittari että rahat menee samalle tilille.. Pääasiahan on että molemmat osallistuvat kustannuksiin ja yhteistä talouttahan tässä pyöritetään, on ne sitten samalla tai eri tilillä ne rahat..