Me ollaan tässä yhdessä nyhjätty nyt hieman yli kolme vuotta, mistä saman katon alla ollaan asuttu kaksi vuotta, omat tilit on ja pysyy ainakin toistaiseksi.
Homma on vakiintunut siihen, että sähkö, vesi yms laskut maksetaan puoliksi ja kauppareissuilla maksetaan vuorotellen. On tämä toiminut ainakin toistaiseksi, vaikka välillä närästää repiä rahoja laskuihin miun pienestä palkasta kun ukko tienaa hyvin paljon enemmän.. Mutta eipähän tartte kenenkään tulla sanomaan, että mies elättäis meikäläistä

sipa: Muistan aina ex:n vanhemmat, äidin palkka meni suoraan miehen tilille ja rouva joutui kerjäämällä pyytämään itselleen käyttörahaa, palkasta minkä oli itse ansainnut. Hämmästelin tuota pitkään ja mietin, miten joku on voinut asian päästää tuolle tolalle.

Omat tilit silti yhdessä hoidetaan kulut.

Parisuhteet on ihania. Mä olen kuulemma 550 euroa velkaa nyt parisuhteista. Oikea hinta vastais kuulemma tonnia, mutta se 550 on kohtuullistettu. V***u siihen hintaanhan menis melki mun viikon käteinen.
Aika kova hinta "ei mistään"...

Lupasin maksaa huhtikuussa.

Cee

ps. Onks Henrietta vieläki täällä. Sille asialle pitää tehdä jotain ja äkkiä.

Eihän se olekkaan Mutta meillä se on toiminut näin, ei tarvitse siirrellä tililtä toiselle ( Laiskojako ... ? ), eikä mun ole koskaan tarvinnut "ruinata", vaan käytän ihan kuin omaa tiliäni ... Tietenkään tämä ei käy kaikille, eikä tarvitsekkaan, jokainenhan pyörittää omaa talouttaan niin kuin haluaa ... tiedän myös pareja jotka tekevät päinvastoin kuin me, heillä on jopa omat ruuat yms. , toki se on mennyt hiukka yli hilseen, mutta jokainen tavallaan ... ... ei ole vain yhtä oikeaa tapaa ...

Toi 550 € nyt on vähintäänkin kohtuullinen, mitä tähän nykytasoon tulee.. Kunpa olisikin selvinnyt aina tuolla

Toi oli kyllä ennen kuulematonta.. Mitäs järkeä tuossa on, paljon kalliimmaksihan se tulee jos on omat eväät.. Mutta kuten sanoit jokainen taaplaa tyylillään.. Tai mihin on itse tottunut.. Eihän me ihmiset onneksi samaan muottiin mahduta..

No juu meillä nyt on molemmilla sekä kortit, että nettitunnukset tuonne meidän yhteiselle tilille, joten kumpikin voi käyttää kuten omaansa, mutta eipä sitten tarvitse miettiä, että miten menee puoliksi, kun käytännössä maksetaan sieltä missä on. Ennen erillisiltä ja nyt samalta!
En minäkään tuota minään onnellisuuden mittarina pidä ja meillä nyt sattuu tämä toimimaan ja siis sopii meille - ei välttämättä kaikille muille!

Tuosta rahan siirtelystä tililtä toiselle voidaan muuten tehdä verotuksellinen pohdinta, mikä tuli tuossa tällä viikolla esille keskustelussa tuon ukkoseni kanssa. Yksityinen ihminenhän saa lahjoittaa kenelle tahansa 3000 EUR joka 3. vuosi - siis kenelle tahtoo. Tässä suhteessa jopa aviopuolisot katsotaan erilliasiksi henkilöiksi ja näin ollen siirrot esin vaimon tililtä miehen tilille eivät saisi ylittää tuota 3000 EUR kolmessa vuodessa ilman, että siitä menis periaatteessa lahjavero! Tuskin noita kukaan tulee urkkimaan, mutta eipä toisaalta tule ihan heti mieleen. Isäntä nyt oli vaan sattunu kattelemaan noita verotuskiemuroita, kun on muissa asioissa ajankohtaista pikkuisen tarkastella miten ne menee!

Mä olen kans kuullu yhdestä pariskunnasta (isovanhempien tuttavat) joka istui kahvipöydässä ja pöydällä oli pullaa, ne vaan sattuivat olemaan emännän ostamia joten ennenkuin mies saattoi nauttia särvintä kahvinsa kanssa noista pullista väännettiin kauppaa. Hintaa en tiedä, mutta ostamaan se miesparka pullansa joutui - vaimoltaan!

Ai viikon käteinen? Mulle tommonen summa on kyllä kuukauden käyttöraha Aina ei jää edes tota käteen vuokranmaksun ja laskujen jälkeen...

On se vaan niin ihanaa olla opiskelija!

Tässä mun parisuhteessani toimii toi rahapuoli kyllä hyvin. Asutaanhan me eri osotteissa ja muuta, mutta että ei me nipoteta mistään ruokakuluista tms. Maksetaan vuorotellen ja ostetaan molemmat toistemme kämpille ruokaa yms aina kun tarve on. Minä en ole ihminen joka alkaa kuitteja säilömään ja senttejä laskemaan. Pääasia että molemmat on tyytyväisiä tähän tilanteeseen.

Niin ja mun ex on alkanu muistutella mua siitä, että mun pitäs sille maksaa paritonnia... Ite se otti opintolainaa, enkä minä. Kyllä mä toisaalta ymmärrän, kun sillä rahalla sitten elettiin jonkun aikaa, mutta se taitaa unohtaa sen, että pitkän aikaa myös oli niin, että minä kävin töissä ja tienasin+maksoin laskuja ja hän eleli opintotuella...

Raha-asiat on kyllä ihan peestä. Olis paljon helpompaa ilman

Kyllähän tosiaan tuo yhteinen tili pariskunnalla edellyttää melko "sopusointuista" suhdetta. Itse en kuuna päivänä suostuisi kerjäämään rahaa omaan käyttöön. Meillä tuo homma tosiaan toimii, koska molemmat kykenevät antamaan yhteisten harrastusten lisäksi tilaa toisen omille harrastuksille. Esim. Pelle ei ole koskaan nurissut mun näyttelyrahamenoista, jos nyt vitsin vääntöä ei lasketa .... Ollaan kuitenkin molemmat "fiksuja" rahankäyttäjiä...
Ja ei se suhdetta mitenkään "vääräksii" mun mielestä tee vaik ne rahat erillään on Meillä vaan toimii näin.

Cee... Etkös sä ollu se joka sanoi ettei anneta henkilökohtaisten mieltymysten vaikuttaa siihen kuka Puskassa on?

Tommonen "yhteinen tili" ja että toinen käyttää sitä ja "antaa" toiselle rahaa sieltä, ei mun mielestä ole yhteinen...

Siinä on jo menny vähän toisen aliarvioimiseks toi homma... Ettei toinen muka osaa käyttää rahaa. Jokainen osaa, omalla tavallaan. Ja jos toinen haluaa omat rahansa heittää vaikka roskakoriin, niin se ilo hänelle suotakoon.

Näin mä uskosin.

Ei tule enää ikinä yhteistä tiliä, eikä yhteistä budjettia. Siinä vaiheessa kun halutaan ryhtyä toiselle petolliseksi ja hankalaksi, tuokin voi olla yksi keino. Kun kerran on saanut kintuilleen kunnolla ihan taloudellisestikin, mä olen ainakin oppinut turvaamaan omaa selustaani viimeiseen saakka. Mietin jo nykyään kaikki siltä kannalta, ettei ainakaan koskaan tule käymään niin että jäisi vain tuulen huuhtomat pe***eet Mun mielestä talouden- ja laskujen ym. hoito voi sujua ongelmitta ja yhteisymmärryksessä, ihan omalla painollaan tasapuolisesti, vaikka on omat tilitkin. Näin ainakin meillä nyt

Meillä on sovittu että minä hoidan tuon asuntolainan, ym. kulut, kun olen talon kerran ostanutkin. Isäntä maksaa sähkölaskut ja kotivakuutus maksetaan vuorotellen. Henkilökohtaiset laskut kumpikin maksaa tietysti itse. Kaupassa maksaa se jolla on rahaa.
Ollaan kyllä ajateltu tuon yhteisen tilin avaamista mutta vain sitä varten että vois ruveta säästämään jonkin sorttiseen matkaan.

Vihdoin koittaa odotettu aika, työssäoppiminen loppuu. Sitten näkeekin erästä taas enemmän

Ensiviikolla yhteen muutto. vihdoin. on sitä odotettukkin, siis tuota kämpän rempan valmistumista, sillä välin on kumpikin asunut vanhempiensa luona.
Oili saa taas hepulin joutuessaan takaisin kerrostaloon

SanniM: olen katellinen minulla vielä tuskaa ja taivalta 4kk, johon sisältyy "vain" autokoulu loppuun, ammattikoulun päättötyö, koulutehtävät, koirakoulutukset, muut projektit, työssäoppiminen 2kk ja valmistuminen. Että sitä odotellessa.. kesäkuussa päästäis miehekkeen luo asumaan maalle

^ Ja mä olen taas kateellinen sulle. Sä sentään jo tiedät, koska pääset toteuttamaan tuota haavettasi, mulla se on vasta haaveena ja kiiltona silmissä.. vielä enemmän maalle muutto

Mulle riittäis semmonen pikku rivarikin tässä vaiheessa elämää. Isompi kun luhtitalon kämppä tällähetkellä toki. Ois vaikka kaks kerrosta tai jotain...

Ehkä sitä sitten seuraavaksi asumukseksi.

Samis. Tahtoo sen oman talon maalta isolla tontilla. Kyllähän tämä rivarikin suht tilava on ja rivariksi iso piha ja rauhallisella paikalla. Mutta silti. Oma rauha jne. Ehkä parin vuoden sisään.

Mä myönnän kans, et on tässä rivitalossa mukava asia, leppoisaa, ihan ku oma talo (verrattuna entiseen kerrostaloon), kaikin puolin ihan ok. Mutta nyt kun on mahis maalle.. niin kyllä lähden tämä on onneksi vain ensiaskelia, katsotaan sitten jos hyvin menee joskus vuosien päästä ns. paremman talonrakennusprojektejä, jos sattuu lauma tästä jonakin päivänä vielä neli- tai jaksijalkaisilla kasvamaan.

Ähäkutti!
Mullapa on talo maalla , tosin tontti ei oo mikään valtavan iso, tie ja naapuri on turhan lähellä. Mutta tähän täytyy vielä jonkin aikaa tyytyä. Suunnitelmissa kyllä on tehä uusi, oma asumus miehen kotitilalle. Siellä on sitten lääniä koirilla juosta eikä oo naapureita liian liki (lähin naapuri 6km päässä).

Täältä löytyy myös yksi kateellinen lisäää.. Mä HALUUN omakotitalon maalta.. Mutta täytyy tyytyä tähän luhtitaloon.. Kyllähän me tässsä viihdytään ja kohta on se remppakin käsillä, että kaikki tulee uutta.. Mutta olishan se ihan toinen juttu asua omassa mökissä, ilman seinänaapureita..

Joskus kun oppis ymmärtämään miesten logiikkaa niin ois hyvä

Mulla palo eilen päreet kahden miehen kanssa totaalisesti ja heitin vieraan ulos.. Syy:

Olen ollut 8:n päivän työputkessa, perjantaina iltavuorossa ja lauantaina aamussa. Kotiuduin la siinä ennen klo 15.00.. Todella väsyneenä kun olin hoivaosastolla ja se on välillä todella väsyttävää..

No, eipä mitään hätää.. Ukko aloitti tissuttelun jotain klo 18 aikaan ja samaan syssyyn tuli saman kylän äijä pullon kanssa ja ihan tuiskeessa valmiiks meille.. Alkuun juttelu oli ihan rauhallista ja normaaliäänistäkin.. Siin sit puoli kahdeksan äänitaso nousi kun humalatasokin.. Mä en jaksanu kuunnella, ja yritin ottaa torkut.. P..t siitä mitään tullu kun 2 isoäänistä "huutaa" toisilleen samaan aikaan.. Klo 20.00 mä käskin sen vieraan äijän häipyä ja heti.. Tää katto mua hitaasti ja sanoi että mitä mesoot? Minä sanoin naama melkein sen juopon naamassa kiinni, jotta lähetkö suosiolla vai avitanko?? Sanoin myös etten kaipaa juoppoja tänne pitkän ja raskaan työjakson jälkeen huutamaan..

Ette usko että se äijä häipy äkkiä.. Tajus sentään pyytää anteeksi.. Pidin puhuttelun myös omalle ukolle ja hänkin pyysi nöyränä anteeksi. Sanoi ettei tajunnu mun olevan NIIN VÄSYNY.. Eipä tietenkään

Ilman miehiä elämä ois todella helpompaa.. tuumailin jälleen itsekseni kun yritin sitten saunan jälkeen saada unen päästä kiinni..

Pakko palata tähän vielä, kun löysin tän kuvankin...

Eli talo on ja melkein maalla, vaikka kaupunkiin on vain 3,5km. Tonttiakin riittää n.3 ha. Tuota torppaa kai kuitenkin voisi jossain vaiheessa laajentaa, kun neliöitä on vain n.60. Onneksi on tuota varastotilaa sitten suulissa ja tuossa vanhassa saunarakennuksessa!

ps. kuvauskohdasta seläntakana jatkuu vielä n. 40m tota nurtsia, sen takana vielä vähän peltoa ja sitten metsää. Ihanat lenkkimaastot siis metsässä ja Olli saa kirmata vapaana!

Oi että ihanan näköinen talo! Joku tollanen (vähän isompana) ois mahtava!

Onpas kiva talo ja piha!! Näin viherpeukalona houkuttais heti olla tohon suunnittelemassa puutarhaa kaikkine herkkuineen-- kääk.

Meikäläinen taas sitten ei ole puutarhan laitto-ihmisiä ensinkään. Eikä kyllä kannatakaan. Kyllä nuo bullit pitää siitä huolen, että turha mitään kukkapenkkejä istutella...

Ihana pihapiiri LaRa & Olli, olen niin kateellinen noille vanhoille pihoille, kun meillä on vain tyhjää täysi
Ehkä se siitä 10 vuoden päästä ....

Minäkin olen rajoittanut kukkapenkkijen laittoa, syynä kolme sälliä & kolme koiraa ... ei jaksa koko ajan huutaa "kurkkusuorana"

Välillä joutuu noille kaksilahkeisille vääntämään rautalangasta hyvin yksinkertaisia ja selkeitä asioita, mutta niinhän se on ettei niiden kanssa voi elää, muttei ilmankaan

Ihanan näköinen pihapiiri!
Tommonen on haaveissa itselläkin hamassa tulevaisuudessa.

Meilläkään ei pahemmin ole nyttemmin kukkapenkkejä laiteltu. Tuli mieleen, kun tuo dobberi tuli pentuna taloon ja olin jus laitellu pienelle takapihallemme ihanan ja ihka ensimmäisen oman kukkapenkkini.. Penkki sai varsin nopeasti kyytiä Aina kun selkänsä käänsi niin pentu oli päällään penkissä ja mulisti sen ihan ylösalaisin Sillon ei pahemmin naurattanu, mutta nyt jo huvittaa

Meillä ostellaan vaan kylpytakkeja eri osotteisiin

Eikö kannatais vaikka yhdistää kamat ennenkun kaikkea perushyödykkeitä on kahdessa eri paikassa...

No ei vaan, ihmettelen vaan välillä että mikä logiikka on joka päivä pakata kassi, lähteä johonkin missä tuntee olevansa kuin kotonaan, mutta silti ei ole.. Ja sitten seuraavana päivänä taas ollaan toisessa "kotona" ja katotaan ruokakaappiin että taas pitää käydä kaupassa kun joku on loppu ja toinen toteaa "no mun luona tota olis ollu"..

Kaikki ajallaan, uskoisin kuitenkin.

Mistä te löydätte tollasia torppia? Aivan ihan Lara&Ollin tupa.. Juuri tuollasta olen etsinyt kohta vuoden, tai lähes ainakin, mutta ei... olen kolunnut kaikki ladot 100 km:n alueelta, muttei mikään ole kolahtanut.

Siinäpäs se ..Sun olis pitänyt etsiä taloa eikä latoa..

Lara & Olli Aivan ihana paikka, kyllä mäkin viihtyisin tuolla oikein hyvin..

No juu onhan toi aika ihana, mutta kyllä noissa vanhoissa torpissa on aina oma vaivansa. Piharakennukset varsinkin tuppaa hajoamaan käsiin. Tuo on ainakin toistaiseksi anopin omistuksessa, eli perintöä perintöä. Torppa on rakennettu 1920. Laajennettu ilmeisesti ensin 30-luvulla ja taas 40-luvulla, tulos n.60 neliötä. Revitty keittiön lattiaa lukuun ottamatta kaikki auki 80- ja 90-luvun vaihteessa ja mm. vaihdettu alimmat hirret ulkoseinistä. Nyt olis kova hinku saada isompi, muuta kun pihapiiristä tykätään molemmat hirmuisesti, niin näillä näkymin olis edessä tuon laajennus muutaman vuoden sisällä. Tuosta kuvassa vasemmasta kyljestä läpi ja L:n malliseksi peltoon päin. Omistusjuttuja pitää tässä vähän funtsia ensin ja tehdä kunnon suunnitelmat.

Erikoisuutena tuossa on se, että päätykolmioita (nuo tummat osat siis) lukuunottamatta verhousmateriaalina on muovitettu profiilipelti. Per**nan helppohoitoinen ja vielä ihan hyvän näköinenkin! kauempaa ei edes huomaa eroa pystylautaverhoukseen. Moni joka on pihalla käynyt, on vielä läheltäkin ihmetellyt, että "ihan tosi vai?"

Mulle kelpais ensalkuun rivari... mutta taitaa jäädä haaveeksi
Kuitenkin yhteistä kämppää olisi tarkoitus ruveta tässä kevään/kesän aikana katselemaan.

^ Hienoo Lydia! Teillä homma niinsanotusti etenee!

Taisin pudota väliin kun eilen heitin iltasella etä "eikö olis käytännöllisempää kun asuttais samassa osotteessa" kun tuli puheeksi jääkaapin antimet, joista puolet aina pilaantuu kun ei ehdi syömään kun on puolet ajasta toisen luona.. Siihen jätkä sitten vain totesi että "sopiiko jos tuon huomenna kamat pakulla niin pistetään mun kämppä vuokralle" Emmä nyt ihan sitä tarkottanu!

No joo, heittohan toi vaan oli. Ei mitenkään vakavasti otettavissa tai siis vakavasti tarkoitettu. Paitsi ehkä vähäsen, tai en tiedä.

^ Mulle kävi joskus aikoinaan, tollasten heittojen jälkeen, niin että mies yksi kaunis päivä oli oven takana telkan ja komeron kanssa. Odotahan vaan...

Eihän siinä mitään sinänsä. Kunhan ei mun luokse muuta. Jos yhteen päädytään, hommataan kyllä uus asumus! Ei tonne läävään mahdu!

Kunpa vielä saataisiin asiat sille mallille, että voitaisiin sitä yhteistä kämppää alkaa etsiä.

Kylläpäs aika rientää... juuri tuli 5kk täyteen seurustelua
Muutto taitaa nyt kyllä jäädä elokuuhun, mutta eiköhän sen aikaa tässä pärjätä.

Niinhän se rientää, juu - läheltä liippaa jo vuoden rajapyykki....siis jos niinkuin virallisesti väittäisi seurustelevansa....
Pitäisköhän tästäkin sitten vääntää jonkunlainen kriisintynkä...
Ja muuttaa sinne turkkulaiseen kommuuniin...

Tiz,
parisuhdesana-allergikko

parisude-pulina palstalla kun ollaan niin jollen väärin laskenut oliskohan meillä ollu just 2 v hääpäivä?

näin rengastettuna mun pitää sanoa että se parisuhde on parempi. toisaalta villeinä sinkku aikoinani olin vakaasti sitä mieltä että pari suhdetta on parempi kuin mikään tai mitään muuta!! molemmissa hyvät ja huonot puolet.
toisaalta enpä olis ittestänikään ikinä, en ikinä uskonu että menen naimisiin!! en osannu kuvitella itteeni rilla-unelmaan ja kirkkoon tai pokkaamassa maistraatissa.. no siellä maistraatissa tuli käytyä. en kadu mutta olen joskus ihmetelly sen hetkistä mielenhäiriötä... olen aina ollut sitä mieltä että rengasmerkeillä ja paperilla ei ole minulle henk.kohtaisesti suurempaa merkitystä. no koskaan ei saa sanoa ei koskaan!! taas se tuli todistettua!! ottakaa opiksenne, minä en oppinut juuri mitään muuta kuin sen että nimeni on rouva Ukko-Kulta!

Yritetään vaikka oon aina ollu siinä niin hemmetin huono!
Vaikka tokko tässä tarvii kovin varuillaan olla kun itsellä taitaa olla vahvempana puolena toi ihmisten kadottaminen... vieläköhän se belffi kaipaa apua vai jokohan se sai sen kierrätyksen hyvin käyntiin?!

Meillä tuli tätä yhteistä elämää, kuluvan (tai kuluneen, ihan miten vaan) kuun 10 päivä, 3v täyteen.
Siitä 2v ja 8kk asuttu saman katon alla.

Täytyy kyl sanoo, et taas tänä aamuna kattelin sitä kundia ja aattelin että "mistä toi tohon on ilmestyny - voi veljet mikä vonkale onkaan mun verkkoon eksynyt".

Ei vois paremmin mennä. Ihan uskomatonta. Ens kuussa tulee vuos siitä kun me ekan kerran tavattiin. Aika menee niin pirun nopeesti! Enkä mä ole edes YHTÄÄN kyllästynyt mun seuralaiseen, päinvastoin

^Niin että hän on kyllästyny suhun? Vai että oot vaan innoissaan hänestä? Onko kyllästyneen vastakohta innostunut?

^Kieliopillisesti se olisi kyllästymätön... mikä viittaa kyltymättömään, mutta mikäs sen vastakohta sitten on?

^ ^^ Saivartelijat

Tarkotin päinvastasella ehkä enemmän tota kyltymätöntä Ikinä ei saa tarpeeks ja aina vaan tuntuu paremmalta ja paremmalta olla yheskoos.

Aivan upee fiilis yksinkertasuudessaan!

Tuota ajan kulumista minäkin viimeksi eilen ihmettelin...
Tuntuu ihan älyttömän hullulta, että ollaan tuon yhden sotasankarin kanssa seurusteltu reilut 8 kuukautta ,kun tuntuu että vastahan sitä tutustuttiin .

Toki aika kuluu aika paljon nopeampaa, kun toinen on tammikuusta asti ollut niin sanotusti armeijan harmaissa...Mutta silti!

Omaa kämppääkin jo kovaa vauhtia sisustetaan. Saa nähdä onko liian aikaista tuolle touhulle... Pidetään kumpikin peukkuja pystyssä ettei olisi

Arvaapa vaan, kun tuota filistä on kestänyt neljä ja puol vuotta - joka päivä vaan perempaa ja parempaa! On tuo Ukko-kulta vaan niin ihana!