Eli täällä keskustelua koirien liikajalostuksesta.
Mitä rotua on mielestänne liikajalostettu? Voisiko jotain rotua jalostaa lisää? Kuinka liikajalostus näkyy koirissa, keskustelua aiheesta.

Mielestäni etenkin sakemannien selät ovat menossa hirmu huonoon suuntaan, etenkin amerikoissa selkälinja laskee kokoajan alemmas (tiedän, se johtuu myös näyttelyasennosta), joka on minusta aika rehellisesti sanoen rumaa. Suomalaiset sakemannit ovat vielä ihan hyvillä malleilla, ja käyttölinjaiset ovat jotakin kaunista.

siinä minun lyhyt mielipiteeni asiasta. Sitten keskustelua muittenkun kuin sakemannien liikajalostuksesta

//jos keskustelu jo jostakin löytyy, syyttäkää typeryyttäni kun en osaa käyttä hakua.

No esim. colliet, eikös niiltä vaadita nykyään luonnetesti (korjatkaa jo olen väärässä)? Eikö se jo kerro, että jalostus on mennyt vika suuntaan?? Alkuperäisillä afgaaneilla ei ollut läheskään noin paljoa turkkia, mitä on nykyään, sanotaan että ehkä 5% suomalaisista afgaaneista pärjäisi aavikolla alkuperäisessä tehtävässään
Ja ne sakemannit.. Mie ottasin ihan varmasti käyttölinjasen jos sakun ottasin!
Onhan noita---

Mielestäni ainakin jonkinmoista liikajalostusta on noutajissa, varsinkin kultaisissa ja labradorinnoutajissa. Nykyiset kultsut ja labradorit ovat alkuperäisistä aika kaukana, niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin. Kultaiset ovat nykyään hirveän massiivisia tankkereita, ja niiden käyttöominaisuudet ovat mitättömät. Jos käyttölinjainen kultainen ja näyttölinjainen kultainen laitettaisiin metsälle, käyttölinjainen tietenkin voittaisi leikiten. Näyttölinjaisten käyttöominaisuudet ovat nykyäänkin erittäin huonot. Labradoreissakin näkyy välillä niin kamalia näyttölinjaisia, oikeita ihrakasoja. Pahan tilanteeksi tekee sen, että vain näitä tankkereita palkitaan. Käyttölinjainen vähän solakampi kultainen voi olla ihan rotumääritelmän mukainen, mutta saada silti näyttelyistä vain H:ta tai EH:ta. Tuomarit eivät useinkaan palkitse käyttölinjaisia koiria, koska näyttölinjaiset ovat "näyttävämpiä." Huomaahan sen siitäkin, että näyttölinjaisilla on enemmän lonkkavaivoja ym. rakennesairauksia. Näyttölinjaisten luonteet ovat myös muuttuneet, nykyään nuo koirat ovat vähemmän miellyttämisenhaluisia ja kovempia. Niille on tietysti kova kysyntä kotikoirina..

Periaatteessa kaikki rodut, jotka ovat jakautuneet käyttö- ja näyttölinjaisiin, ovat liikaajalostettuja.

monissa amerikan mallisissa mäykyissä. Suomalaiset ovat mukavan terveellä pohjalla

Pakko kommentoida, kun Lazer sattui nuo colliet mainitsemaan. Erityisesti pitkäkarvaisissa colliessa on tullut paljon vastaan erittäin arkoja yksilöjä. Varsinkin kun mielessä tulee ikuisesti kaikumaan näyttelyssä collieomistajan suusta kuultu lausahdus: "täytyy menää tonne kehään harjoittelemaan, ettei tää pelkää noita viivoja". Viivoja! Hei oikeeesti, tähänkö koiranjalostus on mennyt? Koirat pelkäävät maahan maalattuja viivoja?! (kyseessä siis juoksuradan viivat).
Samantapaisia yksilöitä on tullut hirvittävän paljon mun kohdalla vastaan. Toki voi olla, että rotu on aivan tervepäinen ja minä nyt olen sitten vain sattumalta tavannut sitten ne kaikki hermoranketeeltaan "vialliset" yksilöt...
Mutta kaiketi se vain on niin, että pehkoturkkia voidaan aivan vapaasti jalostaa luonteen kustannuksella?

Ja sitten on ylipäätänsä olemassa näitä näyttelybroilereita, joita taitaa nykyään löytyä lähes joka rodusta (ainakin isommissa koirissa). Koirat ovat jo 9kk ikäisenä täysin kehittyineitä massaltaan yms. Mun mielestä on jotenkin järkyttävää, että joskus näkee jo pentuluokassa ihan täysikasvuisen näköisiä koiria.
Eräs amerikkalainen koiranomistaja kommentoi erästä keskustelua, joka ei mitenkään liity tähän aiheeseen. Pisti vain mulla välittömästi silmään hänen kirjoittamansa sivukommentti, jossa hän kertoi, että hänen näyttelykoiransa on eläkeellä jo kolmivuotiaana. Niinköhän on, että koiralla alkaa olla liikaa massaa tuon iän jälkeen sitten jo.. oli mun mielestä varsin järkyttävä kommentti.

Liikajalostusta esiintyy mielestäni melkein jokaisessa rodussa. Täällä mainitut colliet ja sakemannit ovat vain yksiä esimerkkejä monien rotujen joukossa.

Suurimpana ongelmana näen tässä asiassa näyttelyt. Niitä arvostetaan jopa yli terveyden. D-lonkkainen koira jolla on MVA-arvo on täydellinen jalostuskoira monessa rodussa. sen sijaan A-lonkkainen EH:n koira on sitten ihan vaan "keskitasoa" ja sen jalostuskäytölle pitää olla huimat perustelut. Näin siis kärjistetysti..

Uusimmassa blegilehdessä oli ehdotuksena, että näyttelyissä SERT/ROP/VSP-koirat joutuisivat tulostensa jälkeen pienimuotoiseen luonnetestiin ja jos koira ei sitä läpäisisi, ei myöskään saavutusta irtoaisi. Mielestäni tämä olisisi hieno juttu, sillä se karsisi sitä näyttelytähtien käyttämistä jalostukseen vain sen ulkonäön vuoksi. Tietenkin toteutus olisi hankalaa, mutta uskoisin että ihan hyödyllinen juttu.

Samaten uusia näyttelytuomareita tulisi neuvoa miten niitä koiria oikein arvostellaan. Eräässäkin näyttelyssä olin kavereideni kanssa rotikkakehää katsomassa ja silmiin sattui koira joka ei päästänyt tuomaria lähelleen vaan yritti purra. Aikansa katseltuaan tuomari luovutti ja lykkäsi esittäjälle punaisen nauhan käteen. Punaisen! Tuollaisen koiran olisi pitänyt saada hylätty. Samoin erään kerran belgikehässä oli meneillään junioriluokka, jossa koira pelkäsi aivan hysteerisenä tuomaria. Koiralla oli pakki päällä ja häntä koipien välissä. Tuomari ai kyllä katsottua hampaat esittäjän pitäessä koiraa paikoillaan. Koira sai EH:n.

Luonnetta ja terveyttä voidaan lisätä vai nvaatimuksia lisäämällä. Niin kauan kun jollain rodulla vain saa D-lonkkaisiakin (joisakin roduissa jopa huonompilonkkaisia) pennuttaa, sitä myös tehdään ja hyvällä omallatunnolla.

En toki väitä että kaikki muuttuminen olisi pahasta. Kyllähän jokaisen koirarodun ulkonäkö nyt jonkin verran muuttuu vuosien kuluessa. Mutta muutos huonompaan ei voi olla hyvä asia.

Luin jenkkien rotumääritelmää, ja huomasin että, on nekin vähän lähtenyt turkkinsa kanssa pois määritelmästä.
Rotu määritelmässä lukee "Jenkin turkin tulee olla runsas, mutta se ei saa haitata sen käyttöä kohtalaisen runsasturkkisena lintukoirana* (ei ihan sana tarkasti sama)
Hmm.. meneppäs nykyaikaisen jenkin kanssa metsään, kohta on mukana kaikki risut ja männynkävyt
Noh en nyt ehdi kirjoittaa enempää, mutta kommentoin pian taas..

Tosi monissa roduissa näkyy nykyään turkin määrän kasvu.
Esim. shetlanninlammaskoirilla on havaittavissa näyttelyissä, kuinka aina vain
karvaisemmat yksilöt voittavat.

Kaikissa roduissa on alkanut vaikuttaa siltä, että näyttelyissä pärjäävät monesti show -koirat eli yksilöt joilla on äärimmilleen viedyt rakenteiden ominaisuudet, turkit ja väritkin tuntuvat olevan joskus jo yliluonnottomia(valkoinen oikein hohtaa!!)

On sairasta, että koira ei saa enää näyttää koiralta.

Liikajalostusta on tosiaan monessa rodussa, mutta mielestäni pahimpia ovat nämä "ylilyönnit" kuten mopsien ja muiden lyttynaamat ja sakemannien selät ja takajalat, jotka aiheuttavat jo terveydellisiä ongelmia. Enkä nyt kovasti kannata maltankoiria yms. Ihme kun pystyvät kävelemään kompastumatta turkkiinsa.

Tietysti ulkonäkö on yksi osa rotutyyppiä, en sitä kiellä. Jos ulkonäköä ei ottetaisi minkään rodun jalostuksessa ollenkaan huomioon seuraavan sataan vuoteen niin tulos saattaisi olla melkoisen mielenkiintoinen. Todennäköisesti monet rodut eivät olisi tunnistettavissa. Luonne ja terveys eivät missään nimessä saisi mennä ulkonäön edelle, etenkin jos niiden kustannuksella yritetään saada valkoisempaa ja pidempää turkkia tai entistä lyhyempää kuonoa.

Nykypäivän collieiden luonteet ovat jotain ihan kamalaa... niin nahka kun pehkokin! Ja EUW:ssakin vastaan käveli pk collie, jonka kaulus karvat LAAHASIVAT maassa... siis kamalan näköinen! (ei ollut suomalainen koira tai ainakaan narun toisessa päässä oleva ihminen ei suomea puhunut).

Ei liity ylijalostukseen, mutta omassa rodussani on jostain kumman syystä unohdettu miten hännän kuuluu olla ihan kun kasvattajat olisivat unohtaneet mikä on ihanne sheltin ihanne häntä...

Jenkkisaksanpaimenkoiria en ole nyt vähään aikaan seurannut, mutta onneksi suomalaiset saksanpaimenkoirat eivät ole niin pitkälle menneet ja tuskin onneksi menevätkään!

Yhä useammilla mopseilla, pekeillä ja muilla "lyttynaamoilla" on todellakin melkoiset hengitysongelmat... kauhea rohina kuuluu ja hengen saaminen tuntuu olevan kovin vaivanloista..

joku mainitsi broilerikasvatuksesta muutaman sana... ääk... pelkkä se sana saa jo .... miksi ihmeessä koiran täytyy olla valmis pentuna?
Ihan sama kun joiltain (ihmis-)lapsilta vaaditaan kovin nopeasti aikuistumista (henkisesti) ja niin miksi koiranpennulta pitää vaatia nopeaa aikuistumista fyysisesti...

tossa tollaisia pikaisia otteita, mitä nyt tässä mieleen tuli

Freda:n kirjoitus oli varsin mielenkiintoinen, näin noutajista tietämättömälle

Sen verran pitää vähän tuota "omaa rotua" ja sen ilmeisesti melko huonoa mainetta puolustaa, että nykyään varsinkin moni nuori kasvattaja on yhä useammin kiinnostunut nimenomaan siitä, että heidän kasvattamansa koirat ovat ennen kaikkea terveitä ja hyväpäisiä. Mielestäni tuo valtavan turkin jalostus on nykyään jo harvinaisempaa (:
Mitä tulee vielä collikoitten luonnetestiin tai pk-koulutustunnukseen, että ne voivat saavuttaa muotovalion arvon, se on ollut kyllä voimassa melko pitkään, ja eikös kaikilla käyttökoiraroduilla ole sama juttu (eli suoritettuna pitää olla joko luonnetesti tai rodunomainen koe että voi saada muotovalion arvon).

Totta tosin on, että joitain rotuja todellakin liikajalostetaan, ja mielestäni se näkyy juuri mm. liian voimakkaina kulmauksina, niin leveinä hartioina ja suurina päinä, etteivät nartut enää pysty synnyttämään pentujaan itse normaalisti, niin litteinä kuonoina, että koirilla on hengitysvaikeuksia, niin suurina, pyöreinä silminä, että ne saattavat koiran innostunessa tai riehuessa liikaa pullahtaa ulos koiran päästä jne.

Liikajalostus siis tarkoittaa mielestäni terminä äärimmäisyyksiin menemistä. Jotain koirassa olevaa ominaisuutta siis korostetaan liikaa. Kokonaan eri asia on mielestäni se, kun puhutaan jonkun toisen ominaisuuden unohtamista vahvistettaessa tai kiinnitettäessä liikaa huomiota toiseen. Periaatteessahan tosin myös liikajalostuksessa on kyse juuri tästä, mutta usein se asia, mikä unohdetaan, on koiran terveys. Jopa luonnetta saatetaan jalostaa terveyden ja ulkonäön kustannuksella niin, että vaikka vähän huonompilonkkainen/silmäinen/kyynäräinen eikä välttämättä edes niin kuvankaunis koira pääsee jatkamaan sukua, koska sillä on niin "hyvä luonne, ja se toimii".

Itse en vähättele mitään näistä ominaisuuksista, vaan pidän kaikkia tärkeinä oikeanlaisen rotutyypin säilymisen ja hienojen koirien syntymisen kannalta. Mitään ominaisuutta ei kuitenkaan saisi nostaa ylivertaisesti toisen ylle (vaikka useinmiten liikajalostusasioissa onkin kyse ulkonäön korostamisesta), sillä juuri niin unohdetaan helposti kokonaisuus, ja katsotaan vain niitä tiettyjä ominaisuuksia.

Meni ehkä hieman OT:ksi, anteeksi : P

Joskaan luonnetesti ei vaadi tise omistajalta mitään muuta kuin sen, että se koira sinne kerran (tai kaksi) ja siinä se. Lisäksi luonnetesti on vain yhden päivän ja kahden tuomarin mielipide.

Pk-lajeissa (toki muissakin lajeissa) näkyy se millainen koira on pidemmällä aikavälillä. Jos koira toistuvasti saa tietynlaisia tuloksia, niin niistä voi päätellä jotain (enkä siis tarkotia esim. agilityn hylkyjä, jotka voi saada monestakin asiasta). Esimerkiksi jos koira toistuvasti on tokossa/pk-tottiksessa haluton, voidaan miettiä onko syy ohjaajassa vai onko koira oikeasti sellainen haluton (näitäkin koiria on tullut nähtyä).

En tietenkään halua väheksyä luonnetestiäkään, sillä kyllähän se joitakin ominaisuuksia mittaa hyvin. Joku kokenut konkari kuitenkin sanoi joskus, että suomalainen luonnetesti on vielä lapsenkengissä ja sisältää joitakin puutteita. Hänen mukaansa yksi syy oli juuri tuo yhden päivän ja kahden tuomarin ongelma ja lisäksi hän oli kehitellyt liudan muitakin kyseenalaistuksia.. Täytyy lähteä etsimään sitä sivustoa mistä sen luin...

Mennen siis vielä enemmän OT:ksi.

Nyt kun on aikaa niin täytyy mainita yksi liika jalostukseen liittyvä hulluus...
nimittäin chihuahua rodussahan on "kaikki värit" sallittuja..
niin jotkut kasvattajat oikeesti jalostaa vaan niitä värejä...
koiran terveydellä, luonteella ja muulla ulkonäöllä ei ole mitään väliä, kun koira on vaikka sininen tai blue merle tai vaikka mikä
sitten kun käytetään näitä "uusi värejä" toisiinsa niin ei edes siinä tilanteessa katsota niiden koirien muuta jalostusarvoa, kun tuijotetaan vain niitä värejä..
ja tulos on sitten liian kevyitä, liian pieniä, heikkoja, mahdollisesti sairaita ja cihuilla muutenkin synnytykset ei koon takia ole mitään helppoja niin kuvitelkaa sitten kun halutaan tätä "ihanaa" väriä ja käytetään näitä heikkoja, pieniä, liian siroja cihunarttuja...
ja kun nämä värit ovat tälläisiä erikoisia ja kaikki meistä on varmana huomanneet, että cihut on aika muotirotu nykyään, kun pitää olla tälläinen "taskuunmahtuva pikkuprinsessa kuten hiltoneilla ja muilla" niin ne menee kaupaksi ja sitten nämä kasvattajat jotka oikein "ilkeimmästä" päästä niin laittavat hintaa vielä lisää ehdolla "kun se on tosi harvinaisen värinen".
<i>Meni vähän ohi aiheen ja en edes yhtään liiotellut, valitettavasti!</i>

Liikajalostus on mielestäni aina sitä, kun jotain yksittäistä ominaisuutta (väriä, kokoa, mittasuhteita ym.ym.), ulkoista piirrettä tms. aletaan ihannoida sen kustannuksella että rodun alkuperäinen käyttötarkoitus unohtuu. Näitä ylilyöntejä on monissa roduissa.

Ei mitenkään pahalla collieita kohtaan, mutta niiden turkit menevät tosi usein yliampuviksi. Onko kaunista kun koiran turkki on niin muhkea että se tuottaa koiralle ongelmia?
Saksanpaimenkoirilla suurin ongelma mielestäni on lonkat. Ja tietysti se selkä. Miksi pitää suosia tietynsuuria kulmauksia, jos kerta sen mukana lonkat menevät D:hen?
Liiallisuuksiin mennään myös, kun aletaan suosia liian pieniä ja suuria koiria.
Monilla koirilla on luonne tosi huonona nykyään. On varautuneita, arkoja ja jopa pelokkaita yksilöitä -> niistä tulee helposti pelkopurioita -> leimataan agressiviseksi. Ja mistä on kiinni? Siitä että koira piti jalostaa ulkonäön mukaan.
Niinkuin monet ovat sanoneetkin, käyttölinja ja näyttölinja eroavat liikaa ominaisuuksiltaan toisistaan. Näyttölinjaisilla ei ole lainkaan käyttöominaisuuksia, luonne on kuin erirotuisella ja vaikkapa näyttölinjaisen noutajan vieminen taippariin on melkeinpä kauhistuttavan hankalaa. Toisaalta jotkut käyttölinjat eivät näytä lainkaan samalta kuin ko rodun näyttölinja. Mieluummin tietysti niin että koira on terve ja rodun yhdennäköisyys on vaikka sitten pienempi.

Mielestäni kk.kettuterrieri on hyvä esimerkki "tervetyyppisestä" koirasta, niiden muotovaliot pystyvät useinkin olemaan käyttövalioita, ja käyttösukuisista koirista löytyy muotovalioita. Eli kahta eri linjaa ei ole niin selvästi.
Kutakuinkin nämä minunkin kommenttini on jo sanottu moneen kertaan, mutta eipä voinut olla kirjoittamattakaan!

Mulla on kyllä sellanen käsitys, että nahkojen luonteet ja terveys eivät ole kärsineet läheskään niin paljon kuin pehkojen. Tiedän todella paljon hyvä luonteisia ja reippaita nahkoja ja niitä näkee suht paljon pk-puolellakin (pehkoja ei).

Loppuviimein tilanne lienee kuitenkin sama niin pehkoilla kuin nahkoillakin. Tuntuu kuitenkin, että collie hankitaan nykyään lähinnä koti/näyttelykoiraksi eikä tavallinen pk-harrastaja edes pidä collieta vaihtoehtona. Näin ollen, kun harrastajat eivät ole rodusta kiinnostuneita, ei liene toivoa rodun tilanteen kohoamisesta. Ja täten collien maine harrastuskoirana huonontuu entisestään. Ja näin käy monelle muullekin rodulle...

Täytyy kyllä tunnustaa, että collien maine on yksi syy, miksi en sellaista edes uskaltanut lähteä hankkimaan. Enkä uskalla vieläkään, vaikka rotu onkin kiinnostava.

tokihan pitää näitä tekstejä kirjoittaessaan muistaa että jokainen koira on yksilö, eikö vain, eli kaikki koirat eivät varmasti mene tuohon samaan "huonoluonteisten" lokeroon (näin collieista siis yleistettiin). Meillä juuri tänään tokotreeneissä kouluttaja kehui Doraa kun on niin reipas, avoin ja ystävällinen koira. Tokihan Dra on pehmeä, sen myönnän, mutta sen luonne on silti aivan upea. Meillä Samu taas on mielestäni aika kova luonteeltaan, mutta sitten taas se ei hae sitä ihmisten "hiplausta" ja muita vaan tykkää mieluummin esimerkiksi leikkiä ihmisten kanssa kun olla hiplattavana. Samu taas suhtautuu kovalla jätkä-asenteella muihin koiriin, häntä pystyssä ja hieman epäluuloisesti, toisin kuin Dora joka viipottaa jokaisen olennon luo korvat luimussa ja häntä viuhkana pyörien kuin sanoen että leikitään!

mutta joo. hyppäsin aiheesta. tämäkin on vielä ot:tä, mutta minulle on tullut, varsinkin collieissa sellaisia jalostustapauksia vastaan joissa käytetään jalostukseen D-lonkkaisia koiria, tai koiria joilla on coloboma, eli vakava silmäsairaus. Tätä en voi käsittää, enkä varmasti tule asiaa koskaan hyväksymään..

mä en myös ymmärrä tuota että c ja d lonkkasilla koirilla teetetään pentuja ja varsinkin jos molemmat vanhemmat on noinkin huono lonkkasia! jos mä olisin kasvattaja niin pitäisin ittelläni rajana tuon b:n.

Lisäksi monet kasvattajat vaikuttavat tekevän usein sen virheen, että katsovat vain pentueen vanhempia, ehkä isovanhempia, mutta harvoin enää isoisovahempia ja niiden sukulaisia; jotkut ominaisuudet, kuten juuri huonot lonkat/kyynärät/polvet/silmät jne. voivat hyvinkin skipata sukupolvia, mutta ovat silti suvussa, ja voivat sitä kautta periytyä tuleville sukupolville.

Pitäisi siis aina yhdistelmää suunnitellessa muistaa tutkia vanhempien ja niiden sisarusten lisäksi vielä pari kolmekin polvea taaksepäin, ja miettiä, että mitä ominaisuuksia sieltä voisikaan putkahtaa. Tätä samaa taktiikkaahan käytetään, kun koitetaan etsiä niitä yhteisiä hyviä puolia yhdistelmistä.

melkoinen colliekeskustelu tästä onkin kehkeytynyt No mikäs siinä..Mitä tulee pehkon ja nahkan eroihin, niin kyllä kokemus on osoittanut, että keskimäärin nahka on kovempi, toimintakykyisempi ja taistelutahtoisempi. Näyttelyssä harvemmin näkee hiipiviä nahkoja kuin pehkoja ja uskokaa tai älkää myös harrastajat ovat kiinnostuneita nahkasta. Tokihan työsarkaa riittää, mutta suunta on oikea. Tai no, kellä on kellä ei, ja kyllähän colliepiireistä edelleenkin riittää niitä, joiden mukaan collien ei kuulu olla kohtuullisen kova, temperamenttinen saatika hiukkaakaan terävä

Mitä tulee pk-tuloksiin, niin niistäkin tulee ymmärtää jotain, ennen kuin ollaan tyytyväisiä ja kaupataan jalostukseen hyvää harrastuskoiraa.Kyllähän se HK1 tai 2 näyttää hyvältä, mutta jos koiralla on sitä ennen kymmenen koetta ilman tulosta, niin se on jo sitten ohjaajan sinnikkyyttä se koulari..

Koiran jalostus, rodusta riippumatta, vaatii suurta kriittisyyttä jalostusmateriaalia kohtaan.. Tässä suhteessa käyttölinjaisten koirien kasvattajat ( lähinnä siis käyttömalit/sakut ) ovat askeleen edellä: koirien on oltava terveitä ja lisäksi niiden käyttöominaisuuksien on oltava mahdollisimman hyvät. Eräskin sakukasvattaja tuotti kaikkiaan viisi koiraa ulkomailta: ja hyllytti jalostuksesta jokaikisen niistä. Osassa oli terveydellistä vikaa, mutta osalla ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi hyvät käyttöominaisuudet. Vaatii kasvattajaltakin "luonnetta" tehdä näin.
Kriittisyyteen toki kuuluu myös se, ettei selitellä koirien huonoja ominaisuuksia. Collie-ihmiset ovat tässä hyviä, mutta kyllä meni aamukahvit väärään kurkkuun kun viime syksynä lueskelin belgipalstalla pitkävilla-belggarin omistajien selityksiä sille miksi koirat eivät taistelleet rätistä..

<Iida>:

Öh... en muista törmänneeni nahkaan joka olisi arka...
Mietittiin äidin kanssa muutama vuosi sitten josko otettaisiin meille nahka, jonka kanssa voisi harrastaa ja käydä näyttelyissä. Kysyttiin ihmiseltä, joka tietää rodusta merkittävän paljon ja tämä sanoi, että nyky nahkacolliet ovat niin kovapäisiä, että vaativat paljon enemmän kuin esim. pehkocolliet... Kuten Oona edellisessä viestissä luonnehti nahkacollieta!
Eli ovat menneet vastakkaisiin suuntiin (jos se nyt vähän kertoisi)..
Sitä tarkoitin sillä, että molempien collieiden luonteet ovat muuttuneet paljon, mutta en tarkoittanut, että samaan suuntaan

Minen ottais kumpaakaan collieta niiden nykypäiväisten luonteiden takia
rotu olisi vaan muuten niin kiinnostava...

Mun mielestä pahinta on ehkä kun aletaan jalostamaan jotain yksittäistä asiaa rodussa... niin ulkonäön, luonteen kun terveydenkin puolelta.

Korostan nyt vielä, jottei kukaan ymmärrä väärin, ettei nahka tod. ole mikään oikotie onneen. Rotu ei ole kuitenkaan kärsinyt samanlaisesta inflaatiosta kuin pehko aikoinaan: se ei ole koskaan ollut yhtä suosittu ( onneksi ), joten jalostus ei ole koskaan riistäytynyt käsistä, kuten pehkoilla. Nahkassa on siten säilynyt keskimäärin enemmän hyvät palvelus- ja paimenkoiralle kuuluvat ominaisuudet.
Mutta, mikään itsestään selvyys se ei kuitenkaan ole. Toivon todella, ettei nahkaa nyt sorruta "markkinoimaan" siinä mielessä, että se olisi ilman muuta loistava harrastuskoira tai että kaikki koirat olisivat todella kovakalloisia

Ja siis vain reippaus, aovimuus ja ystävällisyys tekevät koirasta luonteeltaan hyvän? Itse luen mukaan myös toimintakyvyn, hermorakenteen yms. Tämä ei siis mitenkään liity juuri Doraan, mutta tulipahan vain mieleen..

Olen Oonan kanssa pitkälti samaa mieltä, myös tuosta pitkäkarva belgien rättitaistelun (tai taistelemattomuuden) selityksistä. Tokikaan ei sovi yleistää, mutta jos koira ei taistele, niin se ei taistele, eikä silloin paljon selittelyn varaa ole.

Toki selittelyissään melkeinpä jokaisen rodun harrastajat ovat mestareita. Oman rodun virheitä halutaan peitellä. Vaatii rohkeutta myöntää oman rotunsa ongelmia, eniten ehkä sen oman koiransa. Joka rodussa on kuitenkin ongelmansa, joillakin se on terveys, joillakin luonne, toisilla se on molemmat. Yhdelläkään rodulla ulkonäkö ei ole kovin suuri ongelma, mutta sitä kyllä jaksetaan jalostaa..

Sitä en kiellä että eikö nykypäivänä löydy liian runsasturkkisia jenkkejäkin, mutta kyllähän se turkin laatukin vaikuttaa jonkun verran. Jos sulla on jenkki jonka turkki on aivan pumpulimaista mutta sitä on todella vähän, kerää se varmasti lähes yhtäpaljon roskia kuin erittäin runsasturkkinen jenkki jonka turkki on todella hyvälaatuista

En tiedä oikein lasketaanko se liikkajalostukseksi, kun monia rotuja seurakoiramaistetaan, ja samalla unohdetaan aika usein juuri rodun aikaisempi käyttötarkoitus. Ehkä rotu ei myy ihan samalla tavalla jos, se ei ole niin seurakoiramainen, kuin se toinen rotu.
Tässä voimme pitää hyvänä esimerkkinä juuri kaikille tuttuja paimenkoiria (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta!). Aika moni rotu jota aikaisemmin on paimennukseen käytetty, niin enään käytetään. Ja tällöin se alkuperäinen ominaisuus surkastuu, kun koira ei sitä joka päiväisesti pääse käyttämään. Ja tällöin syntyy näitä väärin ymmärrettyjä koiria, jotka usein, harmillista, saavat piikin peppuunsa.

Mutta tosiaan, näyttelyitä on ruvettu pitämään liian sellaisina, että tällä on viiden maan muonovalion arvo, niin tää on hyvä isä sun pennuille. Ei näin. Mietin tässä vain, että juuri näillä käyttöroduilla, kun on kuitenkin nämä ettei silmätarkastus saa olla astutushetkellä näin ja näin vanha (onkohan yleisin 24kk?), niin samalla menttaliteetillähän saataisiin, esim. juuri luonnetesti. Luonnetesti täytyy olla hyväksytty (esim. vaikka näin ja näin paljon pisteitä), eikä se saisi olla esim. tuota alle 24kk vanha. Näin ei tulisi tätä, että se olisi vain yksi päivä ja kaks tuomaria. Siinä olisi monta tuomari, ja monta erinlaista päivää.

Joku mainitsi nämä raskasturkkisemmat sheltit. Kyllä, henkilö on oikeassa, että nämä jylläävät yllättävän usein kehissä ja samalla niitä käytetään yhä useamman ja useamman pentueen isänä, näin pyörii suvuissa vain samat naamat, eikä niin palojn uutta verta tule kun kaikii tahtovat käyttää juuri tätä yhtä koiraa. Onni on kuitenkin juuri shelteillä, että ulkomailta tuodaan aika paljon jalostuslainaan koiria, jotka ovat hetken Suomessa tuomassa uutta verta Suomen sheltti kantaan.
Mutta siihen turkkisuuteen, ettei tää mee ihan ot:ks. Niin, sheltit on aika pitkälti jakautuneet ns. amerikkalais- ja englantilais(euroopplais-)tyyleihin. Tämä näkyy siis juuri turkeissa, jenkkityyppisillä on aika pitkälti raskaampi, tai sanoisinko enemmänkin muhkeampi turkki, ja enkkutyylisillä vähän laimeampi. Kuitenkaan mitään selviä luonne eroavaisuuksia en ole huomannut.

Mutta taas noihin collieihin. Niin juu, aika pitkälti moni kasvattaja katsoo liikaa niitä näyttelytuloksia. Menisikö ne sitten yhtäkkiä paniikkiin, jos joku piilottaisi niiltä ne näyttelytittelit, joita ne tuijottaa. Mistä ne silloin tietäisi että mikä koira on ollut se voitokkain.
Tässä näyttelytitteleihin tuojottamiseen, sen verran, että ei aina pidä luottaa siihen, että kun toisella vanhemmalla ainakin on jokin titteli, tai useampi (hyvänä esimerkkinä pidetään vaikka omaa koiraani Nallea) ja sillä teetetään pennut. Ei siinä aina käy niin että se tytär tai poika on yhtä voitokas, eikä se ehkä ole edes näyttelyihin soveltuva. Esim. juuri Nalle, Nallella on todella tunnettu (?) isä shelttipiireissä, joka on myös ollut voitokas, niin Nallesta tuli reippaasti ylikasvuinen.

Joku mainitsi jo myös sen ettei aina muisteta katsoa niitä isovanhempia, tai isoisovanhempia (jne.). Totta. Aika usein unohdetaan katsoa niitä. Tosin voisihan se koiranostamista harkitsevakin jo vähän tutkia sukua, ennen kuin lupautuu ostamaan sen koiran. Jos kasvattaja on niin tyhmä ettei tutki, niin miksi ei koiran omistaja sitten voisi tutkia....

meni vähän ot:ks tää kaikki, sori

Luonnetestiin ei voi määrittää pistevaatimuksia. Joitain suuntaa antavaa ehkä, mutta kun osasuorituksilla on eri kertoimet niin tietty minimipistemäärä olisi melko hankala asettaa.

Myöskään en kannata luonnetesti nuusimista tietyin välein, sillä eihän sen koiran luonne siitä muutu. Arvostelu voi ehkä eri päivinä ja eri tuomareilla heilahdella jonkin verran, mutta ei luonnetesti kutienkaan mikään koe ole josta voidana mennä uudestaan ja uudestaan hakemaan parempi pisteitä.

Eli käyttötulos tähän rinnalle pakolliseksi niin menee jo paremmin. Kyllähän jokainen omistaja nyt koiransa luonnetestiin voi viedä kun ei sinne tarvitse kouluttaa eikä se kestä kuin sen päivän. Mutta käyttötulos sentään kertoo jo jotain sitä kasvattajastakin, että kiinnostaako sitä rodun käyttöpuoli vai sanooko se vain niin. Ja jos koira tosiaan saa JK1-koularin 20 kokeen jälkeen, niin onko se tuuria, taitoa vai mitä?

Rodun seurakoiramaisamisesta olen samaa mieltä. Joskus belgipalstalla oli keskustelu tästä ja siellä joku sanoi, että ennen blegikin oli koira, jota ei oikeasti joka tyyppi voinutkaan ottaa. Nykyäänhän belgi on aika lailla helpompi ja yhä useampi ottaa sen jopa seurakoiraksi.

En tiedä puhummeko nyt samasta asiasta, mutta aussieilla on ainakin määritelty luonnetestin hyväksymiseksi pisteraja 75, muutoin testi hylätään. Lisäksi laukauspelottomuuden täytyy olla plussan puolella, samoin hermorakenne ja lisäksi joku muu mitä en muista. Mielestäni systeemi on ihan ok, ainakin parempi kuin se, ettei valioitumiseen tarvitsisi mitään muuta kuin sertit.

Mitä tulee luonnetestin uusimiseen vuoden välein.. Eihän siinä ole mitään järkeä. Niin kuin crim kirjoitti, ei koiran perusluonne siitä mihinkään muutu.

no en nyt ehkä tarkoittanut Doran luonnetta rotuihanteelliseksi ja muuten hyväksi, vaan tarkoitin lähinnä että Dora on omasta mielestäni täydellinen juuri tuollaisena enkä vaihtaisi siitä hippustakaan pois, se on niin kuuliainen jaja.. en enään itsekään tiedä mitä selitän

Joo, siis hermorakenne, laukauspelottomuus, terävyys sekä luoksepäästävyys olisi oltava plussalla ja tuo 75 pistettä pitäisi haalia kokoon. Nämä ovat kuitenkin ihan pelkkää sanahelinää, ellei testiä itse näe.LT:n haastavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä se koirasta jotain kertoo, jos se ei kahtakymmentä minuuttia selviä tolpillaan lt:ssä..

Lt:ssä on sekin paha puoli, että monesti sitä tunnutaan pidettävän vain välttämättömänä pahana, ilman että ollaan edes oikeasti kiinnostuneita luonteesta. Monilla colliekasvattajilla tuntuu lisäksi olevan edelleen se mielikuva, että läpäisty luonnetesti=hyvä luonne, ilman että ollenkaan tarkastellaan että mitä se koira siellä testissä touhuaa tai on touhuamatta..

Toi 75 on kai kaikilla roduilla hyväksytyn luonnetestin raja? Mutta siis, en tarkoittanut tätä, vaan sitä että jos jollekin rodulle laitettiais joku oma vaatimuksensa (tyyliin nykyisten ihannepisteiden vaatimat pisteet). Niin että se ei onnistuisi.

^ Eikös Hursti sanonu kesällä leirillä että luonnetesti on hyväksytty/hylätty vain niillä roduilla, joilla se vaaditaan valioitumiseen? Vai muistanko ihan omiani . Mulle jäi tollanen mielikuva kun se tervun omistaja kysyi, että miksei sen koiran luonnetestipöytäkirjaan merkattu hyväksytty/hylätty ja Hursti vastasi, että se pätee vain niihin rotuihin, jotka vaativat testin valioitumiseen.

Juu nin taisi ollakin.

oon huomannut ainakin mopseissa liikajalostusta: niiden kuonot( tai mitä niistä on jäljellä) on aivan hirveän säälittävän näköisiä. ja koiraparoille tulee hengitysvaikeuksia vain ihmisten mieltymysten takia.

Lisäänpä tänne vähän laumanvartijarodun eli sarplaninacin omistajan näkökulmaa. Sarppia ei vielä ole pilattu liikajalostamisella, onneksi. Niitä ei tosin Suomessa ole paljon, mutta muualla euroopassa on melkoiset määrät.

MVA:n arvoon täytyy olla hyväksytty luonnetestitulos tai PK-koe tulos. ELI kuinka saat tämän rodun edustajan läpi PK-kokeesta?? Eipä juuri mitenkään, tällöin jää oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi LT. Ja luonnetestihän ei ole laumanvartijarotuja varten vaan näitä, niinkuin itse sanon, "keppikoiria" varten tehty.

Suomessa melkein poikkeuksetta sarpit ovat läpäisseet LT:n verrattuna vaikka kaukkareihin, joilla jalostuksen myötä luonne on mennyt alamäkeä pahasti ja luonnetestejä ei paljon läpäistä.

Olen käynyt seuraamassa paljon luonnetestejä ja huomannut esim., että dobbereissa, sakemanneissa ym. on paljon yksilöitä, jotka saattavat ihan yksinään hillua jonkun patukan tai rievun kanssa jopa puoli tuntia!! (siis ei testin aikana) Itse pidän tällaista koiraa hivenen nuppivikaisena....

Näyttely- ja käyttökoirien suuriin ulkomuodollisiin eroihin on mielestäni hyvin suurena osasyyllisenä tuomarit. Heidän tulisi enemmän tutkia niitä rotumääritelmiä ja miettiä kunkin rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta.

Kun tulee seurattua kaikenmaailman koirajuttuja, niin olen kiinnittänyt huomiota
näyttelykoirakilpailun johdossa oleviin rotuihin. Siellä kyllä väistämättä, kun katsoo voitokkaan sakemannikasvattajan koirien kuvia, niin mitä töitä ja kuinka kauan niillä takaosilla ne koirat voivat tehdä??

Pienten rotujen edustajissa olen huomannut enenevässä määrin aggressiivisuutta, lienenköhän väärässä..


Kasvattajien tulisi todella jalostustyössään tutkia käyttämiensä koirien suvut monta sukupolvea taaksepäin (terveys - silmät, polvet, lonkat, luonne ja tietysti koiran kokonaisuus) ja miettiä mitä on käsissä eteenpäin katsottuna vaikka viiden vuoden kuluttua

En ole nyt aivan varma onko täällä joku jo kerinnyt mainita shar peit? Yleensä shar peit vedetään tosi nopeasti mukaan foorumeilla kun puhutaan liikajalostuksesta, enkä lainkaan ihmettele.. Terveyden kustannuksella lisää ryppyjä, hyvä ihmiset.

Onhan se totta että luonnetesti kertoo vain sen hetken tuloksen, mutta mielestäni ihan kelpo apuväline koiran jalostuksessa. Normaali "hyväluonteinen" koira saa luonnetestistä hyväksytyn tuloksen. Tietysti siinä on erilaisia osa-alueita, eikä voi tuijottaa pistemäärää, mutta luonnetestissä mitataan sellaisia ominaisuuksia joita koira ei tarvitse tullakseen käyttövalioksi vaikkapa jäljeltä. Huonohermoisen koiran saa ohjaaja pidettyä kasassa kisapaikalla jos koira ei kokonaan karkaa käsistä. Mutta huonot hermot valitettavan helposti (ja todistetusti) siirtyy niille lapsille. Ei tietenkään 100 prosenttisesti, mutta on suuri riski käyttää jalostukseen temperamenttista ja terävää koiraa jonka hermot luistaa kuin ooppeli jäällä.
Sinänsä vastaus onkin siinä ettei testi vaadi OHJAAJALTA mitään. Tuomari (ainakin ne jotka olen tavannut ovat oikein asiansa osaavia) voi arvostella KOIRAA, eikä asioita joita sille on opetettu. Koira joutuu testissä tilanteisiin joita mamma ei selvitä sille valmiiksi. Kyllä koiran voi opettaa seuraamaan, mutta voiko sen opettaa kasaamaan itsensä tuetta?



Tästä pääsenkin jatkamaan mihin ylemmässä lopetin. Huonon koiran voi hyvä ohjaaja saada keskinkertaista kisakoiraa paremmaksi. Vaikka koira ei olisikaan viettivahva, mutta tekniikka pelaa niin kyllä se pärjää.
Taas sitten hyvän koiran jossa virtaa ja tarmoa riittää, voi huono ohjaaja saada epävarmaksi kisakoiraksi. Ohjaaja ei saa koiraa oikeaan muottiin, ja tulokset ovat huonoja. Joten KISAtulokset eivät mielestäni kerro kauheasti itse koirasta, vaan pikemminkin kouluttajasta.

Jos koiralla on todella huonot hermot, sitä ei kyllä pidä käsissä kukaan.

Mitenköhän tätä nyt on tulkittava? Että koira ei siis tarvitse hyvää hermorakennetta tullakseen vaikkapa käyttövalioksi? Vai onko pointti siinä, että lt olisi luotettava mittari hermorakenteen arvioimiseksi?´

Ensinnäkin haluan nähdä sen kouluttajan, joka huonohermoisesta koirasta rakentaa lähellekään käyttövaliota. Kun siis vielä hyvä käyttökoira kysyy muitakin ominaisuuksia kuin hermot. Mitä vietikkkäämpi koira, sen paremmat hermot sillä täytyy olla, jotta se olisi hyvä käyttökoira. Mitä sitten tarkoittaa hyvät hermot? Ei todellakaan ainakaan sitä, että koira vaan seistä möllöttää remmin päässä eikä reagoi mitenkään mihinkään ärsykkeeseen ( ei positiivisesti eikä edes negatiivisesti ). Hyvä hermoinen koira kykenee kanavoimaan toimintansa juuri halutuun tapahtumaan häiriöistä huolimatta ( olosuheet, kuormitus jne. ) Se ei myöskään hössötä ja sähellä turhan takia.

Itse näen nykyisessä lt:ssä kaksi isointa ongelmaa: arvosteluskaalan suurpiirteisyys ja kokeiden järjestelyiden valtava vaihtelevuus. Hermorakenteen arvioinnissa lähes joka ikinen sessa saa sen +1 ja käytös eri koirilla eri testeissä on ollut ihan laidasta laitaan. Red Tiger mainitsi ongelmaksi sen, että huonihermoisia ja teräviä koira käytetään jalostukseen.Minä väitän, että nimenomaan luonnetestin kritiikitön arvostus on saanut tämän kehityksen aikaan. Ollan tytyväisiä niihin +1 hermoihin ( jne muut ominaisuudet päälle ) ja todetaan että tässä on nyt hyväluontoinen koira.

Vanha virsi, että hyvä ohjaaja saa heikkohermoisesta lapasestakin käyttövalion pitää paikkansa vain osittain. Herää vain kysymys, että miksi juuri ne parhaimmat kouluttajat eivät löydä hyviä koiria "tosta noin vaan". Eikö se nyt ole heille aivan sama, kun ihan mistä tahansa mopeasta rakentavat hyvä koiran? vai olisiko juju sittenkin siinä, että hyvä kouluttaja on hyvä lukemaan koiran ominaisuuksia ja ymmärtää mitä koiralta vaatii? Juuri siihen kouluttamisen avulla saatu tieto koiran luonteesta pyrkii. Ihmisiä on ympärillä, jotka näkevät koiran ominaisuudet treenauksen myötä. Tämä vaatii taitoa ja viitseliäisyyttä toki, mutta miksi ottaa palveluskoirarotuista koiraa, jos ei ole valmis perehtymään koiran ominaisuuksiin? joku sanoi mainiosti eräällä toisella palstalla, että luonnetesti on kuin abtronic-vatsalihaslaite: sen kun makaat sohvalla ja kaikki tapahtuu ilman että itse tarvitsee nähdä lainkaan vaivaa. Samahan se on lt:ssäkin, senkus pitää omistaja narusta kiinni.

Red tiger mainitsi myös, että lt:ssä koira on tilanteissa, joita sille ei ole oeptettu. Eli meinaatko, että pk-kokeissa koirat vain toimivat ulkoa opitun kaavan mukaan, jotka taitava ohjaaja on ohjelmoinut koiran pään sisälle Tässä päästäänkin nyt siihen taitava ohjaaja/huono koira-asetelmaan. Joo, en lainkaan kiellä sitä etteikö näitä työvoitto-käyttövalioita ( ym. menestyneitä ) ole. Mutta nythän puhutaankin jalostamisesta, eikö totta? Millekään rodulle ei mahdollsimman monen kva:n tuottaminen ole itseisarvo. Ei sillä kva-tittelillä ole suoranaista tekemistä jalostuksen kanssa. Jos koira on saatu työllä ja tuskalla, akrobaatti-temppuja tekemällä kva:ksi on se, kuten sanottu, ohjaajan selkänahasta revitty. Kasvattajien tulee nähdä ne ominaisuudet niiden tulosten takaa. Yleensä niitä on, koska eivät lahjakkaat kouluttajat, vielä vähemmän kuin huonommat, jaksa hakata päätä seinään heikkolahjaisen koiran kanssa.

Se, että koira on harrastuskoira, ei tee siitä automaattisesti hyvää jalostuskoiraa. mitä vaativammasta koemuodosta puhutaan, sitä korkeammalle nousevat jalostuskoirien vaatimukset ja sitä hankalampi puutteita on koulutuksella peitellä. Eikä se jalostusta ajatellen ole tarkoituksen mukaistakaan, tärkeintähän on niiden ominaisuuksien löytyminen.

LT on ihan mielenkiitnoinen kaksikymmentä minuuttinen koiran elämässä ja yhtenä apuvälineenä luonteen jalostusta pähkäillessä ihan jees ( kunhan tarkastellaan sitä käyttäytymistä, testin toteuttamista, arvostelua jne. kriittisesti ), mutta on naiivia ajatella, että tesitssä koiran synnynnäiset ominaisuudet olisivat puhtaimmillaan. LT:ssä on aivan liian monta muuttujaa sotkemassa pakkaa.

En kyllä tarkoittanut ihan tätä. Ehkä ilmaisin itseäni hieman huonosti..? Siis jos koiralla onkin ongelmia hermoissa (enkä tarkoita nyt koiraa joka jonkun liikkuvan asian vetää itsensä niin kierroksille ettei sitä pitele edes betoniseinä) se kuitenkin yleensä on koulutettavissa.

Kun koiran kanssa mennään kilpailemaan, asiat on opetettu koiralle, ja se tekee kuin sitä käsketään (tai siis näinhän se kuuluisi olla, mutta koirat ei ole koneita). Luonnetestissä ohjaaja ei auta koiraa selviytymään sille annetusta tehtävästä millään tavalla (aluksi), vaan nimenomaan tarkkaillaan koiran reaktioita. Toki luonnetestissä on ongelmansa, kuten kaikessa muussakin. Mutta kuten sanoin, lt on mielestäni hyvä apuväline jalostuksessa, ei jalostuskoiran mittari.
Tietenkään en tarkoita sitä että mistä tahansa koirasta tulee käyttövalio jos on hyvä ohjaaja. Pointtini oli siinä, että hyvä kouluttaja saa vähemmän vietikkäästä koirasta kelvollisen kisakoiran itselleen.


Niin, oma autoni on kylläkin Golf, joten olen kai jäävi puhumaan opelista, mutta tarkoitin siis että hermojakin on monenlaisia. Ei ne välttämättä huonoimmasta päästä ole vaikkeivät olisi kunnossa.

onko kukaan lueskellut lehteä nimeltä koirat?
(no se on kyllä aika uusi lehti..)
se on kyllä meikäläisen mielestä yllättävän hyvä lehti.. ainakin asiaa siellä minun mielestäni puhutaan ja nyt uusimmassa numerosa oli juuri sellainen noin parin sivun pitunen juttu mis oli muutamasta eri rodusta juttua ja mopsien hengitys vaikeuksista kerrottiin seuraavanlaisesti:

hengitysvaikeuksia?
Vaikka mopsin kuono on lyhyt, harvasa ovat ne yksilöt, joilla voisi sanoa olevan hengitysongelmia. Tulee kuitenkin muistaa, ettei mopsi saa olla lihava. Lihava ihminenkin ähkyy ponnistellessaan

eli tällaista mopsien hengitysvaikeuksista..

otsikkona noilla jutuilla oli Rotumyyttejä
ja muut rodut joista siellä kerrottiin, niin oli:
saksanpaimenkoira
chow chow
Bichon Frisé
amerikanpitbullterrieri
bordercollie
(se mopsi)
shetlanninlammaskoira
suomenpystykorva
ja
tanskandoggi

Minusta esimerkiksi Shar Peitä tai chihuahuaa on jalostettu liikaa. Eihän bulldogeillakaan ole enää hyvä olla kun turpa niin lytyssä että hengitystietulehdukset on arkipäivää? Taidan vähän yleistää kun en em. rotua omista, mutta sopivasti jalostetut koirat ovat muun muassa siperianhuskyt ja muut "perus"koirat joilla ei ole turhia kosmeettisia ominaisuuksia jalostamalla lisätty.

Saksanpaimenkoirat ovat liikajalostettuja siinä mielessä, että niiden lantio "on oltava" niin matalalla. Niin kuin takajalat eivät olisi tarpeeksi pitkät tai jotakin...

Mielestäni koirien liikajalostus pelkästään ulkomuodon vuoksi on väärin... Antaa koirien olla mitä ovat, ja jalostakaa niitä terveydellisten syiden takia.

Mutta melko tietämätön puhuu, korjatkaa minua jos olen väärässä

EDIT: Kirjoitusvirheet pois