Kuinka helposti/nopeasti koiranne oppi keinun? Miten te sen sille opetitte??

Meilläpä on nyt 3v. partis narttu, ja se pelkää ihan jumalattomasti sitä keinun ääntä, vaikka kouluttajakin yritti laskea sitä keinulaudan ''kevyempää''(eli sitä mihyin koira on menossa) puolta ihan hitaasti maahan. Miten sen saisi helposti tottumaan siihen?? Ja sitten vielä että pitääkö se opettaa sille ihan pala palalta.??

Siinä teille pohdittavaa..

Meillä on vähän sama ongelma. Ekalla kerralla kun kokeillaan keinua (pitää vielä avustaa) niin menee hyvin mutta sitten kun yrittä toista kertaa niin ei halua mennä keinulle ollenkan koska pelkää sitä. :/

Jooh...

kannattaa totuttaa koira aluksi pelkästään siihen keinun ääneen. kova äkillinen rämähdys voi pelästyttää koiran jolloin se ei enää haluaisi estettä suorittaa. kävelkää vaikka keinun läheisyydessä (ei ihan vieressä kuitenkaan) ja joku rämäyttää samalla keinun alas. Rämähdyksen tullessa palkkaa koira ja kehu kauheasti. Minun järkeni mukaan tällä tavoin koira yhdistää rämähdyksen namiin ja kehuihin, siis hyviin asioihin.

itse en ole tätä kokeillut, mutta järkeilisin että se voisi jopa toimia

Kitin kanssa olen saanut tehdä hurjasti töitä keinun eteen.

Ongelmana oli äänen lisäksi myös liike - Kiti pelkäsi älyttömästi jos alusta hiemankin liikkui alla. Toisekseen se ei sietänyt hihnaa tai pantaa päässään keinua harjoitellessa, se oli silloin aivan selvä pakote.

Kyselin sitten asiaa Lemmikkipalsoilta ja sainkin kun sainkin hyviä neuvoja. Kiti siis opettiin sietämään samaan aikaan sekä ääntä, että sitä liikettä.

Ekat harjoitukset olivat juuri Oncen mainitsemaa ääniharjoittelua. Ystäväni antoivat keinun pamahdella, ja minä palkkasin kun koira ei näyttänyt kiinnittävän huomiota keinun ääneen. Pikkuhiljaa lähemmäksi ja lähemmäksi keinua, kunnes olimme aivan keinun vieressä.

Seuraava vaihe oli äänen ja liikkeen yhteis harjoittelu. Keinun pää laskettiin sieltä, missä se tömähtää maahan. Kaksi kaveria piti puomia hiukan maasta irti, ja minä nostin koiran keinulle ja namin avulla kuljetin kontaktille. Kontaktilla kaverit tömäyttivät keinun alas, koira sai palkan pysyessään paikallaan. Pikkuhiljaa alkoi oppimaan että ei pääse loikkimaan kontaktilta peloissaan alas, eikä se liikkuminen ole paljoa ja äänikään ole oikeasti kamala. Ja kontaktilta sai hurjasti kehuja ja namia, ja kun ei oltu keinulla kukaan ei huomioinut koiraa.

Pikkuhiljaa vaan tömähdys kohtaa suuremmaksi, ja lopulta keinu oli niin korkealla että mentiinkin vain siisti itse kävellen keinulle, ja humps, ei ollutkaan kauheaa.

Vieläkään ei ole keinu mitään lempi esteitä, mutta ainakaan koiralla ei ole pelkoa sitä kohtaan eikä sitä tarvi maannitella sille.

Meillä oli myös keinun kanssa ongelmia, ongelma ei ollut niinkään varmaan siinä äänessä, vaan suoritus tavassa.. Eli siis koirani meni keinulle suorin jaloin, ja keinun tullessa alas, jalkoihin koski ja säikähti. Me harjoittelimme ohjaajamme kanssa sitä että koira oppi joustamaan jaloilla kun tulee keinulle, niin että tömähdys ei enää koskisi jalkoihin.

Aloitimme harjoittelun niin, että vein koirani hitusen yli keinun puolivälin, kuitenkin niin että keinu pysyy vielä paikallaan, Minä pidin namikättäni keinussa kiinni, niin että kun koira söi nameja kädestäni, se joutui pakolla hieman kyyristymään, eli koukistamaan jalkojaan jotta ylettää. Samaan aikaan ohjaaja tekee keinulla "heijausliikettä", eli siis "ylös alas". Sitä jatkettiin, myöhemmin siirryttiin sitten niin että keinu laskettiin kokonaan alas, ja liike oli isompaa. Aina palkkaa, kun muistaa koukistaa jalkoja.. Koirani oppi siis yhdistämään jalkojen joustamisen, keinuun nykyään keinu sujuu todella hyvin!

Toivottavasti selityksistäni sai edes joku selvää..

Minä en kyllä rämäyttelis sitä keinua, jos se kerta sitä pelkää
Mut kaikilla on omat tapansa.

Meijän koiralla ei ollut mitään ongelmia. Menee tosi hyvin jo
Mut mä varmaan opettaisin sen silleen, että laitettais namia siihen keinulle, niin että se pääsee puolväliin. Ssitten pidetään sitä namia siinä sen edessä ja kehutaan paaaaljon. Sitte joku toinen laskee sitä ihan hitaasti. Sitten lopuksi, kun se tulee siltä alas, kannattaa pysäyttää se kontaktialueella, ettei se sitten enää rupea siinä oikomaan, eli hyppäämään sen yli. Opetin itse kaikkiin kontaktiesteille sen, että se menee loppuun asti Ainakin melkein. Sitten kun se on maassa taas, niin kehu ihan hirveesti ja heitä vaikka pallo. Lopeta aina onnistuneeseen kertaan!

Itselläkin partis ja keinu työn alla. Hyviä vinkkejä tuli ja varmasti ovat toimivia. Ääneen totuttelu on jees, jos koira ei ole paukkuarka/ääniherkkä kuten monet partikset ovat. Tällä hetkellä treenaan agilitya nuorimman koirani kanssa, se varmaankin tottuisi ääneen jos sitä totuttais (vasta aloitellaan keinua, laitan tämän harkintaan). Mutta esim. vanhin partikseni pelkää pauketta todella paljon ja jos se kerrankin pääsisi säikähtämään keinun ääntä, ei se siihen ihan noin vaan enää tottuis :/ Eli pohjatyötä äänelle pitäisi tehdä todella paljon, jos alkaisi tähän tyyliin paukutteleen.
Mutta sitten taas jos opettais äänen sen liikkeen mukana, eli koira itse aiheuttaisi tömähdyksen, mikä olisi alkuun ihan pieni (ohjaaja avustaisi keinun laskussa), voisi koira tottua siihen paremmin. Mutta, esim. meidän tapauksessa vanhin partikseni on tömäyttänyt keinun niin (monen ohjaajan auttaessa) että säikähti sitä eikä enää sen jälkeen ole mennyt keinua kunnolla koska pelkää sitä niin paljon.
Tuosta tapahtumasta on parisen vuotta aikaa eikä olla sen jälkeen keinua kokeiltu. Keväällä olisi tarkoitus aloittaa tämän vanhimman kanssa agility ihan alusta.

Elikkä, mä tekisin varmaan niin että huolehtisin siitä että koira varmasti pysyy keinun päällä (ettei pääsis hyppään/putoamaan) ja joku toinen laskisi keinun varovasti maahan. Samalla kehuis kun koira pysyy paikoillaan. Tekis tätä niin kauan että koira alkais pikku hiljaa tajuamaan että ääni ei tapa. Jos se siitä pääse kerran hyppään pois, niin se yrittää sitä joka kerta ja panikoi jo senkin takia. Sitten taas esmes mun partikset alkaa ennakoimaan jos itse olen kauhean varovainen, pitää olla itse kauhean reipas ja sellanen "nou hätä" fiilis, mennä reippaasti keinulle eikä pyydellä ja namilla houkutella. Jos mä lähden mateleen koiran edellä ja lässytän ja namilla houkuttelen, niin meidän koirat ei varmasti liiku metriäkään eteenpäin. Jos otan kunnon vauhdin ja vaan meen, niin koirakin tulee rohkeesti mukana.

Mutta nuo on vain omia kokemuksia. Ja itsekin oon agilityssa ihan aloittelija, mutta kolmen partiksen omistajana tiedän kuinka kova pala pauke on partiksen mielenterveydelle

Miten opetat sitten sietämään ääntä, jos et sitä rämäyttele?

Huomautan että meillä on keinu työtä tehty hitaasti ja rauhassa, koiraa koskaan pelästymättä. Koira on alusta alkean saanut vain positiivista kuvaa keinusta.

Oon tässä järkeilly, että jos sitä sitten lisäis sitä keinun rämähdys voimakkuusta..? Eli niinku pikkuhiljaa siitä tulis kovempi ja kovempi??

..kunhan koira ei sitä säikähdä. Muuten tulee takapakkia jos koira skitsoaa sen takia.

Keinu on tietysti aina vähän ongelmallinen mutta kyllä koira siihenkin oppii kun vain jaksaa yrittää ja opettaa.
kannattaa varmaan aloittaa silleen vaiheittain, että ensin pitää keinusta aina kädellä kiinni ettei se heti alussa rämähdä kauhean kovaa. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa antaa sen keinun jo laskeutua itsestään koiran painon avulla
Ja makupaloja kannattaa varata runsaasti!!

Tämä pisti kyllä pahasti silmään. Kuinka vanha koirasi on?? Älä nyt ihmeessä mene liian aikaisin aloittamaan agilityä koirasi kanssa! Anna sen ensin olla rauhassa pentu, että luusto ehtii kehittyä

No en ainakaan heti kun se vielä pelkää. Aluks vaikka silleen että se vaan näkee kun se menee alas, kuuluu pikkanen tömähdys. Ja siit sitte kovempaa ja kovempaa
Hei muuten, meillä ainakin putkessa autto semmonen, et toinen koira meni sen eka, sitte tää seuras perässä. En tiiä kyl et sopiiks semmonen keinuun, mut kandee ainaski koklata

Ja jos aijot kisaamaan, muista että koiran pitää olla vähintään 18 kk.

ON ollut aina Pipsan lempieste, eikä ole tullut koskaan ongelmia.

Ja koiralla täytyy myös olla mikrosiru.

Meillä keinu myös tuottaa ongelmia, itseasiassa kaikista esteistä eniten. Koira kuitenkin menee mielissään siihen, mutta ei voi sietää sitä ääntä. Niinpä laskenkin itse keinun hitaasti alas, kun koira tulee kontaktipisteelle, ja palkkaan.
Täytyy ensi kerralla noudattaa noita Kitulin ohjeita, vaikuttivat erittäin toimivilta.

TAI tatuointi.

on siis pakko olla Mikrosiru tai Tatuointi.

Koirani on tällä hetkellä 11 kk vanha. Eli ihan jo tarpeeksi vanha aloittaakseen agilityn alkeiskurssin..

Ööh.. Mullakin ongelmia keinun kanssa, nimittäin vauhti. Reetta juoksee siitä kun hullu... Eikä se ole hyvä asia?

Meillä keinu lähti ihan mainiosti menemään aluksi. Muutamissa harkoissa se meni aivan loistavasti, mutta yhtäkkiä Sofi vaan alkoi kammoamaan tuota hirviömäistä estettä. Se hyppäs keinun päälle sivusta ja loikkas alas keskikohdassa. Piti siis aloittaa alusta. Ihan alusta lähtien ohjaajat ovat paukutelleet keinua kesken reenien, jotta kaikki kurssilaiset tottuis siihen ääneen. Sitten lähettiin siitä varovasti etenemään. Herkuin houkuteltiin vuffe esteelle ja nameja pärstään vaan koko esteen ajan. Sitten lasken toisen pään hiljaa alas (=vaimennan äänen). Ja joka kerta aina vaan vähemmän vaimennusta. Noin se ainakin meillä alkoi toimimaan.

Meillä Ritan kanssa keinu sujui aluksi ihan ok, mutta kun koira laskettiin ensimmäisiä kertoja ilman hihnaa keinulle, se juoksi suoraan läpi (lentokeinu) ja säikähti. Yritettiin sitten pikku hiljaa houkuttelemalla edetä, oli todella hidasta. Ääntä Rita ei ole pelännyt missään vaiheessa.

Isäni rakensikin sitten ystävällisesti mökillemme keinun jota treenasimme naksuttimen kanssa päivän, jonka jälkeen koira jo käveli keinun läpi palkkaamatta välissä. Aloitin siitä että koira lähestyy keinua, sitten astuu keinulle jne. Askel kerrallaan, palkaten joka askeleesta. Menin aina koko keinun kerralla, mutta hitaasti, aluksi hidastin myös laskeutumista ja laskeutumisen aikana pidin namia koiran nenän edessä, jota se sai samalla syödä, jottei se olisi hypännyt. Koira oppi tällä tavoin nopeasti (ei haittaa vaikka ei olisi omaa keinua, voi käydä kentällä treenailemassa itsekseen) ja varmasti. Nyt keinu on todella nopea (hyvä että koira (pieni maxi) kisoissa pysähtyy ollenkaan laskeutumisen aikana) Rita on kerran juossut lentokeinuna läpikin kun unohdin hidastaa, koira ei enää siitä säikähtänyt vaan meni yhtä kovalla innollaa uudestaa.

Itse opetin Vilmalle keinun hihnassa ja pysäytin sen aina hieman puolivälin jälkeen odottamaan keikkausta. Aika nopeasti päästin sen kuitenkin jo vapaaksi, mutta pysähtymisen vaadin siltä silti. Nykyään annan Vilman edetä kontaktille asti ennen odota-käskyä.

Meille keinun opettaminen on ollut helppoa. PItämilläni alkeiskursseilla on kuitenkin aina ollut vähintään 1-4 koiraa jotka eivät keinulle suostu menemään siten millään. Aina nekin on saatu menemään - usein se on niin että kun koiran kerran saa menemään suurin kehuin keinun yli, se on toisella kerralla jo huimasti rohkeampi. Tärkeintä on kuitenkin se, että omistaja tuntee koiransa eikä koiralle tule paniikkia missään vaiheessa. Alkeiskurssilla tosin harva tuntee koiraansa kovin hyvin.

Tässä mun mielestä pari tärkeetä pointsia keinun opettamisessa:

- aluksi keinu namitetaan koko matkalta (koira etenee nameja syömällä usein sopivaa vauhtia eikä myöskään yritä hypätä pois)
- koira on aluksi hihnassa, jotta sen vauhtia voidaan jarruttaa
- apuohjaaja laskee keinun varovasti, ettei se rämähdä (rämähdykseen aletaan tottumaan varovasti, seurataan miten koira ragoi)
- koira kannattaa opetta juoksemaan kontaktille saakka ja pysähtymään keinun päässä --> kontaktivirheiden välttäminen

Kannattaa varoa viimeisen asti lentokeinuja, koska koira saattaa herkästi pelästyä niistä ja toiseksi se ei ole kaikkein turvallisin tapa suorittaa keinu...

Manu (borter) oppi keinun nopeasti, mutta kun vauhtia tuli lisää niin pysähtyminen jäi. Muiden kontaktien ohella keinu tuli opetettua uudestaan, mutta vasta jälkeen päin tajusin tehneeni virheen tuossa uudestaan opetusvaiheessa - opetin koiran pysähtymään heti, kun keinu alkaa laskeutua = koira ei ole vielä kontaktilla. Ensinnäkin se pystyi siitä vielä tekemään kontaktivirheen. Toiseksi kun se opetettiin ottamaan pysähtymisen jälkeen kontakti samalla tyylillä kuin puomilla ja A:lla (on-off) niin siinä menee aikaa.

Gitan kanssa teen varmuudeksi kummatkin eli opetan sen juoksemaan kontaktille asti (ja pysähtymään) + ottamaan kontaktin on-off tyyliin. Vasta nyt ollaan alettu tuota treenaamaan. Rämähdystä se ei pelkää olleskaan, mutta yritti ensin hypätä keinulta pois varastamaan namin namilätkältä.. Tuo ongelma ratkesi hyvin sillä, että jatkoin keinun namittamista ja koira tajusi hyötyvänsä enemmän keinun suorittamisesta, kun namilätkälle syöksymisestä ilman lupaa.

Tämä pointti on erityisen hyvä kiihkeiden koirien kanssa. Itselläni ei Reetan kanssa ollut koskaan erityistä opettelutekniikkaa keinulla (eikä muillakaan kontaktiesteillä), senkun juostiin läpi vaan. Tämä aiheutti muutaman vuoden harrastamisen jälkeen ongelmia, kun Reetta päätti että turha tässä on hidastella, joustaan vaan kuin hyppyristä, tulee parempi vauhtikin! Kyllä nousi sydän kurkkuun, kun se ensimmäisen kerran vetäisi täysillä yli. Kesti jonkin aikaa, että sain sen opetettua pysähtymään keinulla, ja lopultakin sain karjaista todella kovaa ja tiukasti "Seis!!!" Olipahan nopeat keinut, kun koira pysähtyi aivan päädyssä täydestä vauhdista, mutta joka kerta sain pelätä huutavani liian myöhään niin, että tuo hullu katkaisisi niskansa leikkiessään liito-oravaa.

Pipri-pentu tulee luultavasti olemaan kiihkeä potenssiin kymmenen, sen verran hurja se on jo nyt. Täytyy lukaista kaikki vinkit huolella läpi ennen kuin päästän sitä lähellekään keinua.

OT: Mitä tarkottaa on/off tyyli???

Koiralla on etujalat maassa ja takajalat kontaktilla (2on-2off).

Tässä esimerkiksi Irene Vinhan ottama kuva, jossa koira ottaa kontaktin on-off -tyylillä:

http://www.keskiespoo.net/~irvinha/HauOpen...ntitled-209.htm

Meillä on lähinnä sellanen ongelma ettei koira osaa pysähtyä oikeassa kohdassa, vaan juoksee suoraan keinun päähän. No, onneksi koira onkin niin kevyt ettei keinu ihan täysillä rämähdä alas, mutta silti toisinaan pelästyy keinun nopeaa vauhtia. No, pian päästään taas treeniryhmään sitä lisää harjottelemaan.

^Eikös tuo nyt ole aivan ihanteellinen keinun suoritustapa? Mie ainakin opetan omiani toimimaan juuri noin, täysillä aivan loppuun asti ja siitä on-off.

Aa! Kiitos selvityksestä

Meillä keinu meni todella helposti. Koulutusohjaaja kylläkin laski sen keinun alas. Muutakman kerran mentiin hihnassa ja nyt koira jo menee vapaana. Koira opetettiin istumaan kontakti alueelle, mikä on hyvä koska tuo muuten lähtis menemään ite eteen päin. Sitten aletaan sitä pikkuhiljaa karistaa. Meillä ei tulisi onnistumaan se että koira pysähtyisi seisomaan. Kurssilla oli eräs koira jolla keinu ei oiken sujunu. Tämän kanssa alettiin sitten harjotella puomin pikän osan kanssa maassa.
Meillä siis opeteltiin miltein samallalailla kun <iida>;n ohjeidien kanssa tosin meillä ei namitettu keinua..

Meilläkin keinu opittiin todella helposti. Koulutusohjaaja piti keinun päätä alhaalla, ettei se pääsisi keikkaamaan kun talutin Kiian siihen keskivaiheille. Sitten se laskettiin hitaasti alas. Näin muutaman kerran molemmilta puolilta koiraa ohjaten. Sitten totutettiin koira myös siihen kolaukseen mikä tulee, kun keinun laskee alas. Eli vein Kiian ihan keinun päähän ja sitä pompotettiin samalla kun syötin Kiialle namuja.

Tärkeää olisi saada koira ihan keinun päähän asti eikä hidastelemaan matkalle. Sitä me Sanin kanssa treenaillaan, ihan sinne keinun päätyyn tulemista, vaikkei se varmaan ole ratkaisevaa

opetin keinun koiralleni, kun se oli noin 16kk vanha. meillä ei ollut mitään ongelmia, ennemmin oltiin opetettu sille puomi,ja kun se siihen niin tykästyi, aina piti painaa puomi ylös täysiä. alastulokontakteissa oli kyllä vähän ongelmaa,kun alastulo tuuppas olemaan nopeampi kuin ylöstulo... mut opettamisella sekin onnistui. koira muutenkin niin rohkea, ettei pelännyt keinun ääntä kunhan vain piti namia kuonon edessä ja palkkasi. ja viime talvi tuli koko ajan harjoiteltua keinua, kun meidän harjoittelupaikka talvisin on niin pieni ja matala ettei sinne saa puomia eikä A:ta, niin keinua tuli harjoiteltua ja nykyään se on yksi lempiesteistä, puomin ja A:an lisäksi.

nuorempi koira taas oli vähän arempi, piti enemmän suostutela ja houkutella namilla. mutta kun on kova ruokahalu, niin namin perässä menee minne vain,vaikka keinu ei olekaan mikään lempieste..

Meillä keinu opetettiin niin että laskin sen alas. Opetin koiran hakemaan namia alastulokontaktilta, mutta pidin keinua ylhäällä kunnes koira namilla ja sit laskin hiljaa alas. Ja ekalla kerralla ilman apua pidin huolen että keinu oli sellaisessa paikassa että ei päässyt kolahtamaan eikä hypähtämään eli pohja oli tasainen. Ja kauheasti palkkaa keinulla Nyt nami on maassa ihan sen paikan vieressä johon keinu laskeutuu, eli koira saa namin sieltä.
Ollaan oltu kisoissa joissa keinu on ollut kauhean kevyt tai jyrkkä. Onneksi eka koira ei ole välittänyt kauheasti mutta uudella en vielä kisaisi jos keinu on huono. JOS kisapaikalla huomaa että keinu näyttää liian jyrkältä voi pyytää järjestäjiä mittamaan kulman. Ja jos se ON liian jyrkkä sääntöjen puitteissa keinu joko poistetaan radalta tai sit esim. kaivetaan maahan s.e. nousukulma on oikea. Meillä kävi kerran niin että valitettiin porukalla ja keinu kaivettiin maahan. En ota riskiä että koira saisi trauman keinulta yhden kisan takia.

Kyllähän siihen aikaa meni, ja välillä tuli takapakkia, eikä koira meinannut suostua keinulle enää ollenkaan. Pitkään tehtiin kuitenkin niin, että joku laski sen sieltä toisesta päästä hitaasti alas ettei kuulunu kovaa tömähdystä. Koira oppi jossain vaiheessa aina pysähtyä siinä keskivälin jälkeen, ja laskee etupäänsä alaspäin, ihan ku menis maahan, ja sit jatkaa matkaansa. Kai toi jotenki autto sitä silloi alotusvaiheessa, nykyää se ei enää tee sitä paljoo, mut hidastaa kuitenki siihen vähän. Ikinä ei ainakaan ole lentokeinuja tullu, eli ihan hyvä ehkä näin.