Veimme eilen Dalin - mukavan, oikeastaan täydellisen päivän jälkeen nukutettavaksi ja voi kuulkaa jokainen teistä taatusti toivoisi koiransa menevän niin arvokkasti luotanne.
Esilääkityksen myötä tuo urhea pieni suuri koira uneliaana, väsyksissäkin piti päänsä koko ajan ylhäällä, puolusti meitä viimehetkeen ja jätti meidät todellakin käsin kosketeltavan täynnä rakkautta meitä kohtaan. Yksikään koirani aiemmin ei ole niin sitkeästi taistellut unta vastaan ja niin rauhallisesti hengittänyt viimeistä huokaustaan.
Murtunein sydämin olemme minä, Mika ja Kima suuren surun saattamana lähettäneet Dalin matkaan mukanaan kaikki rakkaimmat asiansa mitä se elämässään aina piti mukanaan, se lohduttaa onneksi vähän. Tosin olo on nyt niin yksinäinen. Ne pienet jalat jotka aina kotona tipsuttivat, puuttuvat ja sängyssäkin on liikaa tyhjää tilaa. Silti sydän on täynnä muistoja ja mieli onnellinen kaikesta siitä ilosta mitä Dali elämäämme toi. Kiitänkin lämpimin sydämin myös teitä kaikkia, niistä hyvistä muistoista joita Dalin kanssa saimme teidänkin kanssanne.
ps. Dali sai eilen elämänsä parhaat pulujahdit, ihmeen kaupalla variksia ja puluja riitti mielinmäärin, suorastaan puisto oli täynnä
Tein Dalille muistosivut, tosin ne varmasti täyttyvät ja muokkaantuvat pikkuhiljaa enemmän
www.pikkumies.com
Mika myös välittää suruviestinsä teille kiitoksen kera oheisilla sivuilla.
Kaikki jotka meidät ja Dalin muistavat, voitte toki jättää myös vieraskirjaamme tervehdyksenne. Mikakin varmasti mieluusti niitä lukee kun ei puskassa koskaan käy. Tällä erää talossa ei nyt sitten ole terrieriä enää.
Jos joku toyn omistaja haluaa, saa mieluusti meiltä Dalin villapaitoja yms. koska meillä vain muistuttavat pienestä rakkkaasta menneestä, eivätkä jätti pikkuveljelle millään mahdu.
