Elikkäs, juteltiin tänään kaverini kanssa harrastuksista. Hän harrastaa hiihtoa, minä siis agilitya (jos kukaan ei vielä tiennyt:D). Hän sitten siihen, että jos hää voittaisi Hopea Somman (alle 16.v korkeimman tason kilpailu) ei kukaan siitä kiinnostuisi. Mä sitten vaan jotain siihen selittelin, että sellasta se on, myös agilityssä. No eipä siinä vielä mitään, mutta hänpä vastasi siihen, että no agility nyt ei oo mitenkään kovin tasokasta. Arvatkaapas kellä kiehahti! Ai että ei agility oo tasokasta?

Minä siihen sitten fiksuna flikkana että jaa ei oo vai. Tulipa pieni kina siinä ja rupesin itekin miettimään, että harvat näköjään arvostaa oikeesti agilitya... Vaikka tosiasiassa agility on esim. hiihtoa paaaljon vaikeampi ja mielestäni tasokkaampi laji. Hiihdossa voi päästä täysin tietämätönkin huipulle kolmessa vuodessa noin suunnilleen, teoriassa, agilityssä se olisi lähes täysin mahdotonta. Koira pääsee kisaamaankaan vasta 1,5-vuotiaana ja jos ohjaaja on sitä ennen ollut täysin kokematon ja koirista tietämätön, ei todellakaan (tai no luultavasti) voi olla huipulla toisessa puolessatoista vuodessa! Ja koiran hankkimiseenkin menee useimmiten aikaa...

Sanoin vielä, että hiihdossa senkun reenaa kuntoaan niin on juu aika helppoa, tosin ylikunnon pelko on mutta muuten. Siihen hän sanoi, että joo kyllähän sitä agissakin voi reeanata vaikka kuinka paljon kerralla jos on joku aktiivinen koira! Voi että, ei tosiaankaan voi, siinä ei tuu muuta kun takapakkia. Kaikki täytyy tehdä suht pitkällä aikavälillä agissa!

Miten, onko teillä paljon kavereita ym. tunnetteko ihmisiä joiden mielestä agility "on vaan juoksentelua"? Kertokaa muutenkin mielipiteenne asiasta.

Oli nyt vaan pakko vähän purkaa tunteita, vähän meinaan kihahti mulla. Juu, hän harrastaa hiihtoa ja on Hopea Sommassa (miettikää, Hopea Sompa ei edes SM) joku 70. ja on muka paljon korkeammalla kuin suunnilleen kukaan agilityssä (ehkä Jarin tupla MM vie juuri ja juuri voiton hänen mielestään, mutta Suomalaisen Jarejahan täällä ei ole kuin yksi:D).

Kommentteja!

Itse harrastan hiihtoa ja Hopea Sompaan on tarkoitus tasoa mennä katteleen
Mutta minustakin tämä asia on näin niinkuin Jettis sanoi. Eli agility on paaaljon vaativampi laji ja koirissa taso on korkealla (todella) ja ohjaajienkin taso on korkealla.
Tosin ei Hopea sommassakaan pärjää jos ei ole jonkun näköistä tekniikkaa takana..
En nyt tiedä onko nämä kaksi lajia mitkään parhaat verrattavat, mutta mielestäni asia on näin että agility on vaativampi kuin hiihto, arvokisoja katellen.

Itse olen törmännyt myös jonkin verran siihen että koirattomien keskuudessa ei sen pahemmin agilityä kuin muitakaan lajeja juuri arvosteta. Jotkut tuntuvat jopa halveksivilta, vaikkeivat tiedä edes mitään. Se ärsyttää! Oikeasti agility on todella vaativa ja tasokas laji jota voisi pitää ihan hyvin kilpaurheilulajina. Ero on vain siinä ettei tämä ole mitään välineurheilua kuitenkaan, kun kyseessä on elävä eläin jonka kanssa harrastetaan, toisin kuin vaikka joku hiihto.
Ratsastus on melkein saman laista kuin agility. Onko se sitten "saman arvoista"?
Asia on vain se, ettei ihmisillä (koirattomilla) ole tietoa lajista. Onhan ratsastus toki enemmän esillä kuin koiralajit. Näin minä ajattelen.

Niin ja voi kuinka tuttu onkaan lausahdus: "Eihän sitä agilityä voi sanoa liikunnaksi kun siinähän se koira vain juoksee ja hyppii niitä esteitä ".

kyllähän on minoa koiraihmisiäkin, joilla ei ole tietoakaan agilitystä.

tiedän itsekkin erään koiraihmisen, joka ei tiedä agilitysta mitään ja silti selittää kuinka helppoa se on ja siinä ei ole mitään vaikeaa eli; sen kun opetat koiralle kuinka hyppiä esteitä, niin se on siinä
ei. se ei todellakaan ole näin. onnesta en ko. ihmistä joudu katselmaan kauheasti. hermothan siinä menisi..

Ihan mielenkiintoinen aihe. Tällaiseen suhtautumiseen on varmasti jokainen agilityharrastaja törmännyt jossain vaiheessa. Ihan ensimmäiseksi täytyy kyllä sanoa, että tällä Keminmaassa on suhtauduttu todella hyvin agilityyn nimenomaan urheilumielessä ja harrastusmahdollisuudet ovat hyvät. Mitään yleiskielteistä asennetta en siis ainakaan täällä ilmene.

Yksittäisten ihmisten suunnaltahan näitä vääriä käsityksiä saa sitten toisinaan kuulla, ja kyse onkin usein lähinnä tietämättömyydestä lajia kohtaan. "Sehän on sitä koirankusetusta", ovat jotkut tosinaan tuumailleet. Lähes aina agilityn kritisoijat ovat olleet jonkin toisen lajin "tosiharrastajia", joiden on jotenkin vakuuteltava oman lajinsa paremmuutta ja vaativuutta. Olen kuullut joskus erään toisen lajin (lajin, jonka urheilustatusta myös joskus ihmetellään) harrastajan ja agilitaajan ajautuneen pieneen kinaan juuri tästä samaisesta aiheesta. Ja juuri tällaista lajien paremmusjärjestykseen laittamista pitäisi mielestäni välttää, jotta ei syntyisi puolin ja toisin ikävää kärhämää ja kilpailutilannetta eri urheilulajien välille. Pidetään siis huoli tästä, eikä haukuta muita lajeja omaa puolustaessamme.


Ja sitten vielä lopuksi sananen agilityn vaativuudesta. Mielestäni korkealla tasolla agility on vaativan urheilulajin veroista. Oman kunnon ja taidon lisäksi myös koiran on oltava huippukunnossa. Panostusta ohjaajalta tarvitaan siis myös koirasta huolehtimiseen. Kisoja on paljon ja vieläpä eri puolilla Suomea, joten treenaaminen ei lopu vain pariin vuodessa käytävään mittelöön. Nuoret voivat taitojensa mukaan edetä jo hyvin nuorena vaikkapa karsintatasolle asti. Kisoissa kaikenikäiset kilpailevat keskenään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että agilityyn uppoavat kyllä niin arki-illat kuin viikonloputkin. Tällaista määrää tuskin lajiin panostaisin, ellei taso todella olisi kova ja harjoittelu tarpeellista. Itse myös otan lajin suhteellisen tosissani. Ja kun katsotaan sitä agilityn kirkkainta kärkeä vaikkapa karsintojen perusteella, niin tiedän läheltä seuranneena, että sinne pääseminen on vaatinut todella paljon työtä.

Ai harrastat kilpahiihtoa? Mäkin ennen, mutta lopetin (agilityn takia) just ennen kuin oisin HS:n päässy...

Täytyy vielä mainita tähän, että tämä henkilö, jonka kanssa keskustelin on ollut pariin otteeseen seuraamassa kisoja ja harkkoja, joten sinänsä kyllä tietää agilitystä aika paljon (mitä multa on kuullu...) mutta kai se sitten näyttää niin helpolta jos sen osaa!

Hyviä kannanottoja muuten ja kiva huomata ettei ole ainoa, jota asia on vaivannut! Ja tuosta "lajiin uhrautumisesta", täytyy sanoa, että kyllä se mullakin on aika harvassa ne illat / vkonloput kun ei ole agilityä ja jos niin on, niin sitten yleensä on kummiskin jotain muuta koiratouhua. Ja työtä thedään tietty ihan koko ajan, kun suhdetta parannetaan!

Sepä se. Agilitysta on vähän samanlaisia harhakuvia kuin ratsastuksestakin. Mitä kauemmin harrastaa, sitä vaativammaksi laji käy fyysisesti. Nyt kun treenaan kahden koiran kanssa kaksi kertaa viikossa niin kyllä sen lihaksissakin huomaa.

Valitettavan monta kertaa kyllä törmää ihmisiin, joilla ei ole lajista hajuakaan mutta kuitenkin sitä osataan heti arvostella!!

Monta kertaa olen myös kuullut sanottavan että" sehän on ihan naurettava laji!! siinähän vain juostaa epämääräisesti sinne tänne ja huudetaan koiralle." Niillä ihmisillä ei ole HAJUAKAAN siitä miten vaativa laji agility on!!

Jos haluaa päästä huipulle on siihen nähtävä kauhean paljon työtä ja harjoittelua. Se vie oman aikansa ja on mielestäni loppujen lopuksi erittäin palkitsevaa kun koira menee radan läpi ilman suurempia virheitä.

Eihän kaikki tietenkään kaikesta voi tykätä jaa saahan sitä mielipiteensä aina ilmaista, mutta meilestäni sen jälkeen voi tulla arvostelemaan kun on ensin tutustunut lajiin läpi kotaisin.

Lykkää se sun koiras tälle kaverlle ohjattavaksi joskus niin saa kokeilla miten "helppoa" se on.

Pitäs varmaan! ei vaan, siin on kyl semmonen ongelma (oon nääs joskus harkinnut tätä ihan tosisani) että Jetti ei oikeen suostu vieraiden kans meneen ja jos sen saa lähteen radalle niin menee äkkiä yhen esteen, tai kaks, ja jos toinen ei oo perässä niin tulee mun luo.

Hyvä aihe.

Itse olen kuullut monenkinlaisia kommentteja agilitystä, mutta suurin osa on sitä luokkaa, että "eihän agility ole urhelua". Ai ei vai? Minun mielestäni on järjetöntä, että agilityä ei lasketa urheiluksi, kun taas esim formulakisat ovat (mukamas) urheilua. Agility on paljon urheilullisempaa kuin esim. autourheilu. Kuljettaja vaan istuu ja ohjaa autoa, melko kaukana urheilusta mielestäni. Siinä ei taida kiihtyä muu kuin, auto, ehkä satunnaisesti kuskikin..

Tottakai ei-koiraihmisten (ja myös joidenkin koiraihmisten) tietämättömyyden agilityyn ymmärtää, sillä siitä harvemmin on tuloksia lehtien urheilusivuilla tms. Voi jos olisikin jännä kuitenkin, että esim esteratsastuksellakin on enemmän kuuluvuutta kuin agilityllä. Sitä näytetään telkkarissakin ja kaikkea. Hevosurheilu ja koiraurheilu on periaatteessa samassa sarjassa, molemmissa harrastetaan/urheillaan eläimen kanssa usein ihan kilpatasolla asti.

usein myös kuulee kommentteja, että ei se voi olla urheilua, kun ethän sä siinä mitään juokse vaan koira. Niinpä

No mun mielestä agilityn urheiilullisuus riippuu pitkälti siitä, millainen koira sulla on. Jos sulla on koira joka ei muuta kun lönkyttele radalla, niin en sanoisi agia urheiluksi. nopeammalla ja keskinopeallakin agility sitten onkin urheilua, poikkeuksena nämä jotka ohjaavat koiriaan keskeltä kenttää (mikä sekin vaatii taitoa, mutta urheiluksi en sanoisi).

Samoilla linjoilla. Koirasta riippuen. Mutta, agility on musta siinä haastavampi laji kuin hiihto, koska agissa joutuu sitä koiraa ohjaamaan ja keholla myös viestimään koiralle että missä mennään ja minne seuraavaksi. Toisin kuin hiihdossa vain sitä omaa suoritusta.
Mutta suurin piirtein pidän kumpaakin yhtä urheilullisena. Agilityssä on radat lyhyempiä, mutta nopeampi tempoisia ( jos noin voi sanoa?)kuin hiihto. Mutta hiihdossa sitten on pitemmät matkat.

OT:nä, mutta yllätyin iloisesti viime kesänä kun luin mummolassa Pietarsaaren Sanomia ja siellä oli urheilusivuilla oma palsta koiraurheilutuloksille
Muistaakseni ainakin kyseisessä lehdessä oli tuloksia niin agilitystä kuin PK-kisoistakin.

Jeap,mullakin kaverit/tutut pitävät agilityä rentona ja letkeenä koiran kanssa hölkyttelynä jossa koira pomppii esteitä...Yritä siinä sitten selittää että juuh se vaatii kyllä kovaa kuntoa js tekniikkaa,ja ON OIKEASTI URHEILULAJI.

Ja sittem vielä monet(ei niin hyvät)koulukaverini sanovat että agility on eläinrääkkäystä ja että koira menee sitä vain namien toivossa!?Tarvii kyllä sanoa että kerran kemian tunnilla kun agility ja näyttelyt tulivat puheeksi ja olin ns.yksin kaikkia vastaan,kun muut olivat vannoutuneesti edellämainuttua mieltä niin kyllä kiehahti.Lopulta he kuitenkin myöntyivät siihen että agilitystä koira voi pitää kun"siinä nyt juostaan ja silleen",mutta näyttelyt ovatkin sitten jo ihan toinen juttu...

Monet kysyvät aivan järkyttyneinä jos agility tulee puheeksi, että ovatko koirat ihan oikeasti radalla vapaana Jep, ei siellä radalla todellakaan juosta flexi kädessä

Kai tiesitte, että agility on myös eläinrääkkäystä
Syy se, että koira joutuu raatamaan yhden pienen makupalan eteen niin paljon. Näin minulle todettiin

^^Juuh saman sain minä kuulla...

Totta. Ratsastus on hyvin verrattavissa agilityyn. Hyvä kilpakaveri (eläin) voi paikata huonoa ohjaajaa, mutta molempien panos tarvitaan.

Ei voi kieltää, etteikö ihminen joutuisi fyysisesti kovemmille vaikka hiihdossa, mutta kyllä ratsastuksessa ja agilityssa huipulla tarvitaan urheilumieltä ja kuntoa. Kuntoa ja tekniikkaa tarvitaan kaikissa em. lajeissa, agi/rats. painottuu ehkä lopulta tekniikan puolelle, kun taas hiidossa voi kilpailija ratkaista kisan edukseen loistavalla kunnolla (huolimatta keskinkertaisesta tekniikasta).

Monet eläin-urheilulajit ovat erilaisia kuin "ihmisurheilu" monelta kantilta ja komppailen muita, että turha niitä on oikeastaan lähteä vertailemaan.

Mutta jos joku sanoo, että agility ei ole urheilua, voi siihen ainakin tokaista että jos shakki ja biljardikin on, niin mitä tämä sitten on?

Minä en oo tämmöstä koskaan kuullut, ja ihmettelen suuresti miten joku voi edes mainita sanan eläinrääkkäys agilityn yhteydessä. Se nyt on kaukana siitä.
Useimmiten koirat sitäpaitsi rakastavat lajia yli kaiken, ja vaikka ovatkin tyytyväisiä saadessaan palkkion, laji ei ole pelkkää makupalojen perään kuolaamista.

Hyvä aihe on tosiaan. Nyt alkaa vasta itsekin miettimään tosissaan, että onko kuullut joskus jonkun sanovan jotain negatiivista agilitysta.
Ei kuitenkaan tule mieleen, johtunee suurimmalta osaltaan siitäkin, kun en ole tätä ko. lajia kauaa koirani kanssa harrastanutkaan, mutta olen aika varma, että varmasti tullaan kuulemaan sekä positiivista, että negatiivista tulevaisuudessa.

öhm...Jaa...No, sehän tietty riippuu hieman koirasta. Jos koira itse tykkää siitä, niin eihän silloin voi rääkätä eläintä. Ainakin niin MINÄ olen käsittänyt...

Niinpä! Jos agility menee siihen, että esim. ylipainoista vanhaa koiraa pakotetaan menemään esteiden yli, vaikka siitä näkee, ettei sitä huvita pätkän vertaa, se on asia erikseen.
Onneksi tuommoisia tapauksia näkee erittäin harvoin.

harvoin kyllä näkee koiria, jotka ei agista nauti

Mutta kyllä niitäkin on, tuttuni snaku ei todellakaan pidä esteitten hyppimisestä, mutta tokossa se syttyy.

On toki, mutta harvemmassa on ne yksilöt

"Eiks se oo sellanen laji jossa koirat vaan juoksee ja hyppii ja omistajat vaan on....."
Niin hän se menee kulee...

Ja hah.
Agility on todella tekniikkaa vaativa laji, no tosin onhan hiihtokin, mutta kuitenkin.

Agilityn huipulle on hankala päästä, kun sinulla on yksi koira, koiralla oma mieli ja n. 8 vuotta aikaa harrastaa aktiivisesti.

mm. hiihdossa huipulle on helpompi päästä, aikaa sinulla voi olla 20 vuotta ja enemmänkin, saat mennä kauppaan ostamaan uudet sukset jotka ovat uutta mallia ja sukset eivät ole koskaan millään mielellä menossa.
Rasittaa tosiaan tuollaiset kommentit ihmisten suusta.
Mutta niin se on, turha puhua, ennen kuin tietää asiasta.

Hehee, mulla oli tässä eilen juuri päinvastainen tapaus

Olen siis juuri aloittanut uudessa koulussa ja saanut ihan uusia kavereita. Äikän tunnilla saatiin sitten pitää esitelmä mistä aiheesta vaan ja tietysti käytin tilanteen hyväksi puhumalla agilitystä. Korostin kovasti, että agility on urheilua ja sitä rataa.

Tosiaan kun näiden kavereiden kanssa sitten puhuttiin jotain lenkkeilystä yms. ja mä sanoin sitten, että koiran kanssa ainakin tulee lenkkeiltyä kun on pakko ja niin edespäin.. Niin siihen kaveri tokaisi, että niin täytyyhän sun ylläpitää omaakin kuntoa agilityn takia. Oli menny esitelmän sanoma perille Menin vähän hämilleen, koska enhän mä (ainakaan vielä) kovin paljoa tuohon omaan kuntoon kiinnitä huomiota, kun ollaan nuoremman koiran kanssa vasta treenaamista aloittelemassa Vanhemman koiran kanssa ei taas agilityä voinut urheiluksi kutsua, vaikka ihan kisattiinkin, oli vaan vähän hitaampi tempo siellä radalla..

Käväisepä useammin katsomassa etenkin ykkösissä koiria. Ehkä sitä itse on vaan kriittinen vauhdille, mutta kyllä koirasta näkee että jos se hidastelee sen takia ettei pidä lajista. Min kokemuksen mukaan näitä on paljon. Ja tähänhän siis vaikuttaa ohjaaja 98%, mutta on niitä koiriakin, jotka eivät vaan pidä hyppelystä.

Lähiaikoina aihe on taas ollut esillä, muilla foorumeilla. Nyt on jo ihan julkisestikin (Jarin vuoden urheilija 5.-sijan takia) ollut kauheasti keskustelua, jossa kaljamahaiset penkkiurheilijat huutavat agilitya koirankusetukseksi...

Joo ei toi oo ollut mitään kovin kivaa luettavaa ja muutenkin jutut on mennyt kauheeksi pilkun viilaamiseksi ja toisten mollamiseksi.

Mutta nämä agilityn haukkujat taitavat olla itse niin tietämättömiä koko lajista etteivät osaa muuta kuin haukkua. Jos asiasta ei tiedä mitään niin kannattaisi olla hiljaa

Juu meijänkin luokkalaiset oli ennen "miten sä jaksat kiinnostua tollasesta p*skasta" yms. mutta kun kerran meni vähän ylin niin ei olla sen jälkeen mitään mainittu

Mie en itseasiassa oo oikein kuullu kenenkään puhuvan mitään pahaa agista. Kaverin kans just puhuttiin tässä liikunnasta ja tää kaveri sitten sano että:"No sulla on varmasti kova kunto kerta harrastat agilitya!" Oon tutuille niin paljon selittäny kaikkea treeneistä, että ne kyllä käsittää agilityn urheiluna. Kyllästymiseen asti kaverit saa kuunnella otteita meän treeneistä. : D Mutta kylläpä ne ainakin tajuaa jotakin. <;

Mä en oikein jaksa välittää siitä jos joku pitää agilitya turhana lajina. Itse ajattelen melko samansuuntaisesti jääkiekosta ja jalkapallosta, joten mielestäni muillakin on oikeus ajatela juuri niin kuin haluaa.

Monet sanovat kuinka helpolta agi näyttää, "siinä vain juoksee radalla ja ohjaa koiraa. Siinä kaikki. Virheethän näyttävät aivan typeriltä ja miten noin helpolla radalla niitä edes tulee?"... Todellisuus onkin toista...

Usein ihmiset eivät tiedä agilitystä kovinkaan paljon, koska se on niin vähän esillä.
Ihmisille joutuu ensin selittämään mistä on kyse, sitten reaktio on suunnilleen tämmöinen:"Eli se koira hyppii jotai esteitä namin perässä...?"

Tässä vähän aikaa sitten ajauduin juuri keskustelemaan agilitystä. Minulta kysyttiin, että nauttivatko koirat oikeasti siitä, vai juoksevatko ne vain esteitä sen namin perässä... Siinä sitten selittelin. Ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että agilityssä käytetään koko ajan makupaloja ja runsaasti. Harvoin käsitetään, minkälaista yhteistyötä se vaatii sekä koiralta että ohjaajalta.

Eikä sitä sitten oikein mielletä urheiluksi, saati sitten vakavasti otettavaksi harrastukseksi. Eiköhän tähänkin ole syynä tiedon puute. Tietenkään kaikkien ei tarvitse siitä tykätä, (crim osui asian ytimeen) mutta ei sitä tarvitse ruveta yleisesti haukkumaan jos ei asiasta mitään tiedä. Kaikilla on omat kiinnostuksensa, ja jos niitä kunnioittaa, ei voi mennä paljon pieleen .

Muutenkin, jos sanoo harrastavansa koiria, on vastaus yleensä "jaa, ai siis millälailla"
jos kertoo agilitysta tai näyttelyistä tms. on vastaus yleensä " joo no aikamoista pelleilyähän toi on " tai vastaavaa.
IKINÄ ei tule tällaista vastausta, jos sanoo harrastavansa futista tai korista jne.

Ja miusta ainakin tuntuu että kun kysytään, että mitä urheilua harrastaa ja vastaa agilitya niin yleensä siinä on sellanen vastaus, että ei se mitää urheilua oo.. Koira urheiluu ja oikeesti siinä tulee hiki, jos on vähänkään nopea koira
Ei taida kovin arvostettu laji agility olla sohvaperunoiden kansassa. Näkeehän sitä enemmän televisiosta vaikka mitä, mutta muta...

Mun mielestä lajia, jossa ollaan tekemisissä eläimen kanssa, ei voi edes verrata lajiin, jossa ihminen kilpailee yksin. Ja tottakai laji, jota harrastetaan eläimen kanssa on paljon vaativampaa (ja mun mielestä hienompaa) kuin esim. hiihto. On aina paljon vakuuttavampaa ja mielenkiintoisempaa seurata yhteistyötä eläimen ja ihmisen välillä, kuin esim. kuinka hiihdetään kovaa melkein äärirajoilla asti. Ei sillä, ettenkö arvostaisi "yksilö" lajeja, mutta arvostan kumminkin enemmän juuri mm. ratsastusta, agia jne jne.

Oi että ärsytti kun oli ruotsin tunti. Puhuttiin siitä että jos ihminen menee lenkille koiran kanssa niin meneekö ihminen yksin vai jonkun kanssa. No tietenkin jonkun kanssa! Vaan olipa muut toista mieltä: Eräs todella fiksu poika meidän luokalta huusi: Mutta eihän se koira niinkun oo ees kaveri! Tai että ei sitä koiraa voi verrata kaveriin! (en muista täysin) Olisin voinut mennä vähän saarnaamaan että koira voi olla ihmisen paras ystävä! Koirathan pelastaa ihmisiä ja auttaa sokeita ja poliiseja! Ja silti useimmat ei kunnioita koiria ns. persoonina.

Kun agilitya ei pidetä oikeana urheilulajina, ei siihen myöskään liity urheilun säännöt.

Yläasteella ja lukiossa ollessani oli miltei mahdotonta saada yksi päivä vapaaksi kisojen takia, jos kyseessä oli koiraharrastus. Mutta jos hiihtäjä tai yleisurheilja kysyi peräti viikkoa lomaa treenileirin takia, opettajat suostuivat siltä istumalta ja toivottelivat vielä onnea matkaan.

Hiukkasen aina harmitti kuunnella, kun itse joutui tappelemaan itselleen vapaapäivän kun toiset saivat sen tuosta vain.

Oi kun tuli viime kisoissa hyvä fiilis! Istuin meän suorituksen jälkeen radan laidalle katselemaan muiden suorituksia. Samaisella penkillä istui vanhempi nainen sekä nuorempi tyttö ja he katselivat minua ja Sofia epäilyttävästi, kun istuimme siinä. Jonkin aikaa meni, kunnes tämä nainen kysäisi häkeltyneenä, että kuinka paljon hikeä ja verta pitää vuodattaa, jotta koiran saa tekemään tuon kaiken. Mulle tuli niin hyvä olo, että oisin voinu melkein alkaa itkemään! Selitin tälle parivaljakolle sitten kaiken mahdollisen mitä mieleen pälkähti ja vierustoverini hämmästelivät ja kauhistelivat sitä työnmäärää mikä agilityn eteen pitää tehdä - eritoten sitä, että ei se koira ole niin vaikea koulutettava, vaan se ihminen. Näyttäähän ne kaikki valssit sun muut helpoilta sieltä ratanauhan takaa katsottuna!

Suurin osa ihmisistä tuntuu muuten kuvittelevan, että se on se koira siinä joka vaan juoksee. o.o Tosin siltähän tuo Amerikkalainen agility alkaa jo vaikuttaa..

Media suhtautui muuten aika kivasti agilityn MM-kisoihin. Tunnustan että toivoin ihan oikeasti, että kun kisat on Suomessa niin että jossain edes kerrottaisiin jotain tuloksia tai edes suomalaisten tuloksia mutta ei. Helsingin Sanomissa tällainen juttu ja tv:stä tuli suunnilleen vastaavanlainen "koirien kilpailusta" kertova uutinen loppukevennyksenä .

Suomessa hevosurheilulla on asema urheilulajina, mutta agilityllä ei. Mietin aina kun urheilu-uutisissa on esteratsastusta, ravia tai kouluratsastusta, että mikä tekee agilitystä niin erilaista, ettei siitä voida kertoa?

No joo, ehkei sillä ole niin väliä, onneksi koirajuttuja voi lukea koiralehdistä ja nettisivuilta. Mutta ainakin minusta olisi mukava nähdä agilityä muualtakin ja etenkin eri sävyyn esitettynä. Eikä ehkä tarvitsisi aina anteeksipyytävästi selitellä olleensa viikonlopun agilitykisoissa ja saada sääliviä ja kummeksuvia ilmeitä. Se, mitä agilitystä on suomalaisessa mediassa esillä, on lähinnä hömppäviihdettä: kaiken maailman Hurttaa ja Staraa ja loppukevennysuutisia. Tulee ihmisille vähän vääränlainen kuva agilitystä, parempi olisi kokonaan ilman.

Asianmukainen uutisointi saattaisi tuoda lisää kiinnostuneita harrastajiakin (vaikka niistähän ei onneksi taida tällä hetkellä olla puutetta )
Aiheesta agi.fi.ssä: http://www.agi.fi/foorumi/index.php?topic=...picseen#msg7273

Täytyy tähän sanoa, että Hesarissa julkaistu artikkeli on täysin ala-arvoinen ja melkeinpä halventava agilityä kohtaan. Artikkelista saa ihan väärän kuvan! "
Hieman ennen suoritusta koira otetaan kopista käytävälle jaloittelemaan. Myös koirien kilpailuttajat tarvitsevat oman valmistautumishetkensä. Osa lämmittelee lihaksiaan hyppelemällä." Just joo, agilitystä annetaan ihan höpöhöpöurheilun kuvaus.

"Kilpailun jälkeen koirat ovat rauhallisia ja omistajat kiihtyneitä." Olikohan kirjoittaja paikan päällä ollenkaan?! Suututtaa tälläinen, kun ei voi mitenkään todenmukaisesti kirjoittaa. En sitten tiedä luuliko kirjoittaja olleensa hauska, minuun ei iske todellakaan.

^Niinpä. "Koirien juoksuttajat".

Mä laitoin Hesarille ihan oikeesti palautetta tosta jutusta, että paitsi ettei kisoja huomioitu asianmukaisesti, niin tuo artikkeli oli kyllä täysin ala-arvoinen.

Ei sitten tarvitse ihmetellä mikseivät ihmiset ymmärrä lajia.

Hyvä kun laitoit palautetta! Vastattiinko sieltä? Mun piti laittaa myös, mutta en ole ehtinyt. Ei ihme että agilityä pidetään vain helppona hyppelynä, kun joku täysin ammattitaidoton kirjoittaa noin tökerön jutun. Ja vielä Hesarissa, jota olen pitänyt (ainakin tähän asti) laadukkaana sanomalehtenä. Jos kirjoittaja ei lajista tietäisikään mitään niin voihan asiat silti sanoa positiivisemmin.

Ei ole vielä tullut . (Tosin kävin miettimään, että laitoinkohan edes sähköpostiosoitetta siihen yhteen kohtaan, taisi olla vapaaehtoinen...?) Mutta ainakin saivat tietää, mitä mieltä jutusta ollaan.

Ilta Sanomillakin oli asiallisempi juttu, siinä sentään mainittiin, että suoritus vaatii ohjaajalta paljon, myös fyysistä kuntoa. Luin jutun mummin luona lehdestä, joten ei ole linkittää kun nettisivuilta en löytänyt.

Kuten sanottu, koiraharrastus aliarvostettua. (ainakin suuren osan mielestä)
Ei tarvitse kuin lukea koulussa koirien käyttäytymisestä kertovaa kirjaa nii heti ollaan parjaamassa!