En ole kasvattaja, mutta kiinnostaisi tietää, mitä te ihmiset vaaditte jalostuksene käyttämiltänne koirilta?

Välillä tuntuu, että tehdään ihan järjettömiäkin yhdistelmiä (vanhemmilla C/D-lonkat, ei tuloksia mistään lajista) ja kai niissäkin kasvattajalla ainakin joku ajatus on? Eihän koiraa tietenkään titteleillä jalosteta, mutta meikäläisellä ainakin herää epäilys, jos koiraa ei ole käytetty missään kokeessa/nayttelyssä ennen pennutusta, etenkin jos terveys on tuonlaatuinen.

Mikä saa teidän käyttämään jotain tiettyä koiraa? Onko asioita joista olette valmiita tinkimään tai asioita joista ette tingi missään nimessä? Mikä on teidän rajanne esimerkiksi terveyden suhteen.

Tuntuu, etä näistä eivät kasvattajat kovin helposti puhu, eikä nytkään ole tarkoitus kaivella syitä jonkun tietyn pentueen teettämiseen, vaan siis noin yleisesti.

Meille terveys-luonne-ulkomuoto on sellainen yhteinen paketti.

Tutkitutan omien narttujeni silmät, polvet ja lonkat. Pyrin käyttämään niille uroksia joilta on nuo myös tutkittu. Joskus voin joustaa, esim. jos kyseessä on vanha uros ja sitä ei haluta rauhoittaa.
Voin käyttää C-lonkkaista jalostukseen jos ulkomuoto ja luonne miellyttää minua. Voin käyttää 1-polvista koiraa jalostukseen jos siinä koirassa todella on jotain mitä tarvitsen omaan kasvatustyöhöni.
Minusta tibbellä pitää olla "munaa" sen verran, että se ei laske häntää kehässä. Tibbe ei saa olla arka missään nimessä.
Minulla on joitain ulkomuodollisia juttuja joita haen koirasta. Koiran ei tarvitse olla tyyliin valio tai sillai, kunhan siltä löytyy niitä tiettyjä juttuja joita tiibetinterrierillä kuuluu olla. Kaikilla tibbeillä ei edes löydy näitä tibbejen tunnusmerkkejä!!

Eli joistain asioista voin tehdä kompromisseja.

No eiköhän niitä asioita tule aika paljon mutta itse voisin kuvitella että seuraavista asioista en lähde tinkimään:
-Silmäkuvaus, pitää ola terveet silmät
-Luonne, ei arkuutta/aggressiivisuutta/pelkopurija
-Rakenneviat
Kyseessä siis afgaani. Koskaan en tule käyttämään koiraa jolla ei ole terveet silmät, joka on yhtään aggressiivinen ihmisiä tai koiria kohtaan tai pelkopurija tai muuten erittäin arka tai omaa selkeästi nähtävissä olevan rakenne vian joka vaikuttaa jollain tavoin koiran elämään.

Kyllähän niitä muitakin ominaisuuksia on mutta näistä ei tingitä

Noita silmiä tosiaan en laittanut... meidän rotu on pevisassa juuri silmien takia, niin ne tarkastetaan kuitenkin automaattisesti. Mutta, ennen pevisaa tosiaan meilläkin kyllä tarkastettiin aina koirien silmät, enkä käyttänyt tarkastamattomia koiria jalostukseen.

Itsellä tärkeitä ulkomuoto, terveys, luonne ja mahdolliset aikaisemmat jälkeläiset.

Lonkissa voisin käyttää C-lonkkaista terveen kanssa, jos siinä C-lonkkaisessa on todella sitä jotain mitän haluan, ja sisarilla on terveitä lonkkia.
Silmät terveet, ja sisarusten myös.
Luonteesta haluan tietynlaista kovuutta, ei liian kovaa, mutta ei mitään pehmeitä allensa laskijoita. Vetohalukkuus on suuri +! Ehdottomasti ihmis- ja lapsirakas pitää olla.

Myöskään en käytä koiraa joka ei pysty lisääntymään luonnollisin menetelmin. Tai jos mahdollinen aikaisempi synnytys on ollut koiralle hankalaa tai koira ei ole ollut jutun juonessa yhtään mukana.

Jos koira jättää huonoa jälkeä jälkeensä niin en sitä uudelleen käytä. Jokainen koira on niin hyvä jalostuskoira kuin sen jälkeläiset antaa näyttää.

Oma rotu (phalene) ei kuulu pevisaan, mutta suositellaan että jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan polvet ja kuvataan silmät (voimassa kerrallaan 2 vuotta meillä).

Oma koira on tutkittu, enkä käyttäisi jalostukseen tutkimatonta koiraa. Polvet korkeintaan 1+1 ja silmät oltava terveet.

Kauhulla luin jotakin dobberin pentuilmoitusta... Vanhempien lonkat olivat muistaakseni luokkaa C, toisella taisi olla B:täkin. Luulisi että ko. rodussa olisi mahdollisuus valita terveempi lonkkaisiakin jalostukseen

Näitä näkee valitettavan usein, tosin jos noissa on yhdistettynä hyvä luonne (muukin kuin että tää on tosi kiva) ja käyttötuloksia niin ei sitten mitään, mutta ikävän usein noissa tapauksissa koirilla on vain korkeintaan näyttelytulos, mikä taas kertoo vain pienen osan kun kyseessä on palveluskoira.

Mun mielestä on aika hälyyttävää, että tällaisia pentueita on. Välillä tuntuu ettei kasvattajilla ole kriteereitä alkuunkaan.

Mun kriteerit jalostuskoiralle koostuvat koiran kokonaisuudesta sekä hyvin pitkälle sisarusten sekä suvun terveystuloksista. Minulle ei riitä, että pelkästään se jalostukseen aikomani koira on tutkittu vaan myös sen sisarukset on tutkittu mahdollisimman kattavasti. (Ja nartulle tehdään se seuraava pentue vasta kun ensimmäiset on tutkittu mahdollisimman kattavasti) Tuloksista riippuen sille valitaan sitten se paras vaihtoehto terveyden kannalta. Lonkkien kanssa on helpompaa, mutta kaihin kanssa vaikeampaa. Eli suvut tutkitaan tipitarkkaan ja on koiria joita en sukutauluun halua joten vaihtoehdot ovat välillä tosi vähissä. Luonteet ovat pääosin rodulla kunnossa, vetohaluilla ei ole niin suurta merkitystä valinnoissa, sillä on vaikea erottaa millä koiralla se on oman innokkaan luonteen ansiota ja mikä ympäristötekijöiden (omistaja) vaikutusta.

Eli terveys on se tärkein kriteeri, rakenne myös hyvin tärkeä sillä huonorakenteinen koira ei myöskään ole paras harrastuskoira (agility, veto).

C-lonkkaista voisin käyttää mikäli tuo C on tullut lievästi matalasta lonkkamaljasta, en muuten. Ja ehdottomasti koiralla täytyy olla myös jotain erityisen hyvää tai harvinaista kuten esim. sen suku. HC-koiran terveitä sisaruksia en käyttäisi. Yhdellä kasvatilla on MRD (koko pentue tutkittu, muut terveitä) ja kun ja jos sen terveellä siskolla joskus pennut tehdään, ne luovutetaan silmäpeilattuina (RD näkyy jo pennulla).

Joka rodussa ei ole mahdollista jättää C-lonkkaisia käyttämättä, minusta meillä vielä on.

Niin juu, ja koiran on kyettävä itse lisääntymään ja synnyttämään

Usa:sa oli opaskoiria tarkistettu luovutusikäisinä ja silmät oli terveet pennuilla kun taas samaiset pennut n. 1v.ikäisinä tarkistettu ja todettu RD silmissä.
Tästä kuulin silmälekurilta.
Oliko sitten pelkkää sattumaa vai mitä, mene ja tiedä.

No USAssa nyt tehdään vähän mitä sattuu ja tulokset on myös vähän miten ovat, riippuu siellä monesti siitä kenen koira ja mitkä suhteet on keneenkin
Siellä on ihan silmäsairas koirakin saatu papereihin terveeksi, oikeilla suhteilla ja tämän kuulin suoraan koiran omistajalta (joka vastusti tällaista menettelyä, mutta kasvattajan painostuksesta oli sitten näin kuitenkin toimittu)

Minä en itse jenkkien tuloksiin kovasti lähtisi luottamaan

Luonne, terveys, käyttöominaisuus ja ulkomuoto - siinä on neljä tekijää joiden tulee olla kunnossa.
Luonne on erittäin tärkeä. Tasapainoinen, avoin, energinen.. Luonteen tulee olla sellainen, että koira soveltuu rodunomaiseen käyttöön. Koiran tulee olla avoin ihmisille rotumääritelmän mukaan..

Omalla rodulla PEVISA vaatii lonkkakuvauksen ja silmien osalta HC on jalostuksesta poissulkeva.
Itsellä on tiukemmat vaatimukset; Lonkat A tai B, kyynärpäät 0/0. Luustonmuutoksista en lähde tinkimään missään nimessä, koska kyseessä on käyttökoirarotu. Silmien suhteen vaadin, että koiralla pitää olla terveet silmät. Eli ei mitään muutoksia, vaikka niitä ei muuten rodulla katsotakaan jalostuksesta karsivaksi.. HC-koiran terveitä sisaruksia tai vanhempia voin käytää, koska se on ollut specialistien ohje, mutta en käytä koiraa, jos sen vanhemmalta löytyy HC myöhemmässä vaiheessa (sitä esiintyy rodussamme).
Pidän tärkeänä, että koiran sisaruksista olisi myös mahdollisimman kattavat tutkimustulokset, ja jälkeläisistä jos niitä jo on olemassa..

Haluan, että jalostuskoirani on osoittaneet kykenevänsä rodunomaiseen käyttöön. Omille koirilleni pyrin aina saamaan käyttötuloksen kokeesta. Toiselta osapuolelta toivon samaa, mutta ihan aina se ei ole mahdollista.. Yleensä pyrin valitsemaan parin siten, että se olisi osoittanut vaikka harrastekäytössä kykynsä reen edessä.
Arvostan sitä, jos koira työskentelee pidemmillä matkoilla, ei vain lyhyitä pyrähdyksiä, koska se mittaa samalla myös oikeanlaista periksiantamatonta luonnetta.

Ulkomuodollisesti koiran tulee olla terverakenteinen, raaja-asennot ovat tärkeät. Kintereet eivät saa olla koskaan heikot, tassujen tulee olla hyvät. Koiran ei tarvitse olla valio, tittelit eivät periydy ja osin se on omistajastakin kiinni kuinka on halua viedä koiraa näyttelyyn, mutta koirassa ei saa olla mitään varsinaista virhettä. Ja emän ja isän tulee täydentää toistensa pieniä heikkouksia.

Monta on seikkaa joihin pitää kiinnittää huomiota.. joten aina ei ole helppoa ja kivaa.. Olen jättänyt jalostuksesta pois omaehtoisesti koiria, joiden en ole katsonut täyttävän omia kriteereitäni. Esim. terve uros, valio jolla ryhmäsijoituksiakin, käyttökoetulokset ja erittäin hyvä rekikoira, mutta se ei vain ole meidän mielestämme jalostuskoira.. Sen suku ei ole mitään harvinaista, ja isältä löytyi vanhana kaihi..
Ja juuri vasta sijoitusnartultamme löytyi ylimääräisiä silmänripsiä, joten se jätetään pois jalostuksesta automaattisesti. On jo siirretty oman perheen nimiin.. Ikävä tapaus kun kyseessä oli varsin lupaava pentu, mutta joskus pitää karsia..
Muutenkin, en ymmärrä ihmisiä joilla jalostusperuste on se, että koira on "niin ihana" tai "se on niin upea, monen maan valio" (jolla sitten on lonkkavika tai huonot kyynärpäät..)

Terveys, luonne, sukutaulu on minulle ehdottomasti tärkeimmät. Näiden kolmen jälkeen tulee vasta näyttelymenestys. Tottakai rotumääritelmän kuitenkin täyttävä.

Ehdottomasti terve, silmä- ja polvitarkastettu, luonne pitää olla ok. Tämän jälkeen näyttelyistä vaadittavat ykköstulokset, jotka tavallaan ovat "vakuutuksena" rodunomaisuudesta.

Sukutaulut pitää olla suurennuslasilla tarkastetut!!! Uroksissa en suosi niitä, joita yleensä kaikki muut haluaa/käyttää. Enkä missään tapauksessa ikinä käytä matadoriuroksia!!! Hiukka tuntemattomampi uros voi olla hyvinkin hyvä jalostukseen. Tosi on, että näyttelyissä saadut palkinnot ja tittelit eivät periydy....

Ihana keskustelu. Mä kopioin nyt suoraan blogistani ajatukseni tänne.

AJATUKSIANI KOIRAN KASVATTAMISESTA JA JALOSTAMISESTA

Aluksi on hyvä tarkentaa se asia, että minulla ei ole ollut ainuttakaan pentuetta enkä ole käynyt kasvattajakurssia tätä kirjoittaessani. Alla oleva teksti tulee elämään sen mukana kun tietoa ja ymmärrystä tulee lisää. En siis väitä tietäväni koirien jalosuksesta mitään. Tulevaisuudessa saatan tehdä joitakin pentueita koirillani, jos eteeni tulee koiria ja ihmisiä, jotka täyttävät alla olevat vaatimukset. Tarkoitukseni on siis pyrkiä vain ja ainoastaan täydellisyyteen. En väitä ettei keskitasoisia ja sen allekin jääviä pentuja syntyisi. Olen varma siitä, mutta tarkoitukseni on olla avoin ja rehellinen niin pentua harkitseville, pentua ostaville ihmisille sekä muille kasvattajille ja rodusta kiinnostuneille ihmisille. Valehtelu ja salailu, ei ole kenkään etu.

Kaikkien kasvattajien kotisivuilla lukee aina, että kasvattaja pyrkii kasvattamaan terveitä, hyväluonteisia ja kauniita koiria. Mutta mikä on todellisuus? Kun tutkii tarkemmin kasvattajien sivuja ja jalostustietojärjestelmää, huomaa että kasvattajat eivät edes viitsi tutkituttaa koiriansa tai käyttävät jalostukseen C -lonkkaisia koiria ja väittävät hyvällä omallatunnollansa kasvattavansa terveitä koiria.

Terveys on minun kasvatusperiaatteissani se ykkönen. Koira on terve vain ja ainoastaan silloin kun se on tutkittu ja todettu terveeksi. Omasta mielestäni vain lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0 ovat terveitä. En tule ikinä käyttämään jalostukseen koiria, joita ei ole tutkittu terveiksi enkä ikinä tule käyttämään jalostuksessa esim. B/B lonkkaista koiraa vaikka PEVISSA tähän luvan antaisikin. Myös silmät, selkä jne. tulee tutkia, jos rodussa esiintyy mitään ongelmia kyseisillä alueilla. Myös muut rotukohtaiset perinnölliset sairaudet tulee tutkia ja sairaita koiria en tule käyttämään jalostuksessa. Sairauden kantajista ei voi koskaan olla varma, mutta pyrin tutkimaan jalostukseen käytettävien koirien sukua mahdollisimman paljon. Pennunostajille tulen myös kertomaan avoimesti kaikista rodulla esiintyvistä sairauksista. Olen päättänyt myös, että kaikki kasvattini tullaan tutkimaan perusteellisesti. Luultavasti tulen veloittamaan pennunostajilta hieman enemmän jolloin itse ilmoitan kaikki kasvattini kuvattavaksi ja mahdollisesti osallistun kasvattieni kuvauttamiseen myös rahallisesti. Pennuille tehdään, myös kaikki mahdolliset testit ennen luovutusta. Kaikkien kasvattieni tulokset tullaan myös julkaisemaan netissä ja tulen ne kertomaan rehellisesti kaikille, jotka niitä haluavat kuulla. Jos kasvatillani ilmenee jokin sairaus, joka vaikuttaa suuresti koiran jokapäiväiseen elämään tulen tietysti korvaamaan rahallisesti jonkin summan, riippuen tapauksessa.

Toinen tärkeänä pitämäni asia on sukusiitosprosentti. Oma tarkoitukseni on pyrkiä mahdollisimman lähellä 0.00 % sukusiitosprosenttia. Varsinkin harvinaisilla roduilla, joiden geenipohja on pieni, niin on todella tärkeää kartuttaa geenipohjaa. Roduilla joissa koiria on paljon, on mielestäni jossain tapauksissa ihan viisasta käyttää linjasiitosta, edellyttäen tietysti hyvää linjaa. Linjasiitokseenkin on tarpeellista tuoda välillä uutta verta muualta. Sisäsiitokseen en näe oikein mitään syytä. Sisäsiitoksen seurauksena on vain sukulaisuuden kapeneminen, geenien häviäminen ja jälkeläisistä tulee alttiimpia vioille ja sairauksille. Sisäsiittoisuudella tarkoitetaan perinnöllisyystieteessä lisääntymistä, jossa pariutuvat yksilöt ovat enemmän sukua keskenään kuin populaatiosta sattumanvaraisesti valitut yksilöt keskimäärin. Toisin sanoen lisääntyvät yksilöt ovat (läheistä) sukua toisilleen.
Sitten voidaankin siirtyä puhumaan luonteesta. Suhteellisen moni kasvattaja pitää kaikkein tärkeimpänä seikkana jalostuksessa luonnetta. Tämä on mukava listata ykköseksi, sillä suurin osa koirista on hyväluonteisia ainakin kotioloissa ja jos ongelmia myöhemmällä iällä ilmenee niin ne voi kuitata omistajan osaamattomuudella. Mutta millainen koira todella on hyvä luonteinen ja periytyykö luonne? Onko koira, joka aristaa näyttelyn suurta koiramäärää huonoluonteinen vaikka se kotioloissa käyttäytyisi perheen parissa kiltisti? Minkä verran luonnetestit kertovat koiran luonteesta? Olen kyllä sitä mieltä, että selvästi arkoja, puhumattakaan vihaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Asian ei kuitenkaan pitäisi jäädä tähän. Koiranpennun sosiaalistaminen ja totuttaminen uusiin ihmisiin, eläimiin ja paikkoihin on todella tärkeää ja se pitää aloittaa jo kasvattajan luona. On tärkeää huolehtia, että pentu saa tarpeeksi unta ja sitä ei rasiteta liikaa, mutta oikeanlaisia virikkeitä ja tapahtumia on hyvä tuoda jokaisen pennun elämään. Tämä on asia, johon minä aion kiinnittää kasvatustyöni kohdalla paljon huomiota. Pentuja kuskataan mahdollisimman paljon esim. bussissa ja kaupungilla, riippuen jokaisen pennun luonteesta. Pelkkiä autoajeluita eläinlääkäriin ei lueta sosiaalistamiseksi. Vieraita ihmisiä ja terveitä eläimiä saa tulla katsomaan pentuja sitten kun pentujen silmät alkavat aueta ja ne alkavat tarkkailla ympäristöään myös näköaisteilla. Kaikkia pentuja käsitellään paljon ja mm. kynsienleikkaus ym. hoitotoimet ovat kaikille pennuille jo tuttuja. Pennuille olisi myös tarkoitus luoda sellainen elinympäristö, jossa niiden tasapaino ja lihakset kehittyisivät tasaisesti. Kannustan myös pennunostajia harrastamaan koiransa kanssa jatkossa monipuolisesti ja autan tietysti tarvittaessa koiran koulutuksessa, jos se vaan on mahdollista ja omistaja sitä toivoo.

Käyttökoirarotujen kohdalla pidän tärkeänä, että jalostukseen käytettävillä koirilla on koulutustunnuksia ja kisakokemusta, mieluiten useammasta lajista.

Ulkomuoto on sitten se asia, josta voi tinkiä, jos jostain on pakko tinkiä. Itse pyrin siihen, että jalostukseen käytettävillä koirilla olisi molemmilla sertejä ainakin kaksi kappaletta. Mieluiten tietysti molemmat tai edes toinen koirista olisi muotovalio. Toivon, että kasvattini tulevat vierailemaan näyttelyissä edes muutamia kertoja. Pyrin kasvattamaan koiria, joiden ulkomuoto vastaa rotumääritelmää ja jotka jokainen rodunharrastaja tuntee kyseisen rodunedustajiksi. Jatkuvaa näyttelyissä ravaamista en tietysti velvoita. Ulkomuodossa pidän tärkeimpänä kokonaisuutta eli koiran mittasuhteet ja kulmaukset ovat kunnossa, jotka mahdollistavat terveen liikkumisen.

Entä pennun omistaja? Kenellekään ei varmaan tässä vaiheessa ole enää yllätys, että minä en myy koiraa automaattisesti jokaiselle joka soittaa minulle ja haluaa pennun. Tällaisia kasvattajia on mielestäni turhan paljon. Itse tulen olemaan kaikkiin kasvatteihini jatkossa tiiviisti yhteydessä, joten kasvattajan ja pennun ostajan on tultava toimeen keskenään. Valitsen pennuille mahdollisimman hyvät ja harrastavat kodit. Tarkoitukseni on parantaa kasvattamani rodun kantaa ja tuottaa maailmaan koiria, joista on mahdollisimman paljon iloa omistajilleen ja mahdollisimman vähän vaivaa. Koiria, joista omistajat saavat olla ylpeitä. Toivoisin myös, että pennun omistajat olisivat samoilla linjoilla minun kanssa koiran jalostuksesta, jos haluavat käyttää koiraa jalostukseen. Tulen pitämään yhteyttä myös niihin koiriin joiden kanssa ei kisata, joka viikonloppu näyttelyssä eli kaikki kasvattini tulevat olemaan minulle yhtä tärkeitä ja tulen kohtelemaan omistajia tasapuolisesti. Tulen tekemään kasvattien omistajille tasaisin väliajoin terveyskyselyitä, joiden tulokset julkaisen avoimesti kotisivuilla. Uusille rodun harrastajille maksan rotuyhdistyksen jäsenyyden vuodeksi.

Kaikki kasvattini on tunnusmerkittyjä ja rekisteröityjä joko FIN tai EJ-rekisteriin. Kaikilla pennuilla on kirjallinen eläinlääkärin todistus sekä kirjalliset hoito-ohjeet. Tai lähinnä tiedot siitä miten minä olen koiraa luovutusikään asti hoitanut. Itse en myy koiria sellaisille ihmisille, jotka tarvitsevat hoito-oppaan. Jokaisen pennunostajan tulee paneutua haluamaansa rotuun niin paljon, että tietää miten sen turkkia hoidetaan jne. Totta kai neuvon ostajia, jos jotain ilmenee pennun muutettua uuteen kotiin ja vastailen kysymyksiin, mutta koiran perushoito pitää kyllä olla hanskassa jo silloin kun pentua tullaan hakemaan.

Tässä on tullut paljon niitä asioita, mitä minäkin vaadin, en niitä ala nyt toistelemaan.
Tärkeänä pidän sitä, että kasvattaja miettii ennen yhdistelmän tekoa, että: "Ottaisinko itse tästä yhdistelmästä pennun?" Jos vastaus on ei, ei pentuja missään nimessä pitäisi teettää!

Tähän pakko kommentoida sen verran, että ainakin collieilla - joista ainakin nahkamalli on ilmeisesti sinunkin rotusi - jalostukseen käytettävien koirien määrä laskisi huikeasti jos jalostukseen käytettäisiin pelkkiä A-lonkkaisia koiria. Sama koskee silmiä; jos pelkästään CEA-vapaat koirat saisivat jatkaa sukua, pehkojen puolella jalostus alkaisi olla melko lailla loppusuoralla, koska ainakin Suomessa on oman käsitykseni mukaan aivan äärimmäisen vähän (jos enää lainkaan) pk. collieita, jotka eivät olisi vähintään CEA:n kantajia, jos eivät itse sairasta. Jos siis kaikki B-lonkkaiset ja crd -koirat otettaisiin jalostuksesta kylmän viileästi pois, niin siinähän se geenipooli vasta kapenisi. Colobomakoiraa en kyllä käyttäisi itsekään, C-lonkkaistakin vain äärimmäisen harkitusti, ja mielelläni en ollenkaan, jos minusta ei todella tunnu, että tällä koiralla olisi rodulle jotain annettavaa. C-lonkkaisella koirallahan voi olla takanaan aivan lonkkaterve suku, ja vaikka koira olisi kuvattu C-lonkkaiseksi, voivat sen lonkat silti olla täysin oireettomat. Sen sijaan joissain tapauksissa jopa B-lonkat voivat oireilla. On hyvä miettiä, että käyttäisikö mieluiten tervesukuista, oireetonta C-lonkkaista, kuin tervesukuista, mutta oireilevaa B-lonkkaista. Kumpikin voi olla joko oikea tai väärä vaihtoehto.

Sama koskee CEA;ta, jossa crd:n ei ole todettu vaikuttavan millään tavalla koiran näkökykyyn. Crd -koirahan ei periaatteessa ole aivan terve, mutta sen voisi luokitella terveeksi, koska crd on todettu oireettomaksi. Se on vain ikään kuin muutos koiran silmässä. Voihan olla, että tähänkin tietoon tulee vielä joskus muutos suuntaan tai toiseen, mutta toistaiseksi on jatkettava näillä eväillä.

Mitä terveyteen tulee, niin itse laitan suuren painoarvon myös terveystutkimusten lisäksi sille, onko koira esimerkiksi herkkämahainen, allerginen tai sairauksille tavallista alttiimpi tms. Siis asioille, jotka itse huomaan koirasta joka päiväisessä elämässä, mutta joidenka takia ei kuitenkaan tarvitse juosta alvariinsa eläinlääkärissä.

Luonteessa haluaisin omassa rodussani korostaa erityisesti sitä, että varsinkin arat koirat jäisivät jalostuksesta pois. Collieissa ei juuri aggressiivisuutta esiinny, joten minusta olisi valtavan tärkeää kiinnittää huomiota jalostuskoiria valitessa siihen, ovatko koirat arkoja, hermorakenteeltaan huonoja tms. Olen elänyt aran koiran kanssa, ja vaikka rakastan koiraani koko sydämestäni tiedän, etten koskaan enää halua koiraa, jonka kanssa joudun koko ajan olemaan kirjaimellisesti varpaillani.

Älä käsitä väärin, arvostan valtavasti sitä, että varsinkin nuorilla tai tulevilla kasvattajilla tuntuu olevan useaa edeltäjäänsä enemmän vastuuntuntoa, ja on hyvä, että lähtökohta on siinä, että tavoitteena on kaikin puolin "täydellinen" koira.
Tämähän on usein se kokonaisuus, mistä jokainen sitten päättää sen kohdan, josta voidaan tarvittaessa tinkiä. Olen kuitenkin valtavan kiitollinen, ettei omassa rodussani ole esimerkiksi perinnöllistä läppävikaa, epilepsiaa tai muuta todella vakavaa sairautta, jonka kanssa saisi olla koko ajan varuillaan. Hatun nosto heille, jotka jonkun tällaisen rodun omistavat, ja ovat onnistuneet kasvattamaan terveitä koiria.

Itsekin pidän melko hyvänä mittarina tuota, että yhdistelmää suunnitellessaan kysyy itseltään, ottaisiko tästä yhdistelmästä koiran. Jos vastaus on kielteinen, kannattaa tosiaan ehkä jättää moinen yhdistelmä tekemättä

Itsekään en ole kasvattaja, mutta tarkoitus on kennelnimi kuitenkin anoa joskus ja sitä rataa. Saa nyt nähdä osuuko mun kohdalle ikinä jalostuskelpoista koiraa, toiveet ovat korkealla tämän uusimman tulokkaan suhteen. Ongelmana itselläni näen sen, että olen ehkä turhankin kriittinen ja vaadin jalostuskoiralta paljon. Tokihan se on hyväkin asia, mutta täydellistä koiraa on mahdoton saada. Aina siinä itsessä tai sen suvussa on jotian, jota ei ehkä toivoisi siinä olevan.

Mutta, jos nyt listaisin tähän jotakin. Ensinnäki nterveyden puolesta A- ja B-lonkkaiset tulevat olemaan ehdoton raja. Belgeissä ei sen huonopilonkkaisia saakaan käyttää, joten sekin rajoittaa. Kyynärien osalta toivon täysin tervettä 0/0, mutta 1-kyynäräistä olen valmis käyttämään mikäli koira itse tuntuu olevan luonteeltaan erinomainen, tai esimerkiksi sen suku on jotenkin poikkeuksellisen hieno. Terveyteen lasken myös allergiat, ihottumat, toistuvat korvatulehdukset yms. Itse en esimerkiksi käyttäisi tietoisesti jalostukseen vehnäallergista koiraa tai koiraa jonka vatsa kestä vain yhtä tiettyä nappulamerkkiä. Sanomattakin on selvää, että epilsepsin koen hyvin vakavana ongelmana rodussani, jossa ei yhtään puhdasta linjaa taida sen suhteen löytyäkään enää.

Luonteen puolesta pyrin olemaan tarkka, kyse on kuitenkin palveluskoirarodusta. Omalta jalostuskoiraltani vaadin vähintäänkin luonnetestin suoritetuksi ja mieluiten myös tuloksi pk-kokeista. Tietysti jos kyseessä on kovin nuori koira, niin tällöin tuloksia ei välttämättä ole ehtinyt tulemaan, mutta itse en mielelläni käyttäisi alle 3-4-vuotiasta narttua jalostukseen. Koiran tulee olla paitsi toimiva käyttökoira, sen pään tulee kestää myös ajoittainen joutenolo. Koira joka hyppii seinille oltuaan pari päivää ilman treenejä, ei toivottavasti ole kenenkään tavoite. Koira voi joutua lepoon esimerkiksi sairauden vuoksi.

Ulkonäkö on asia josta voin mielihyvin tinkiä. Hieno olisi jos vanhemmilla olisi ERI näyttelyistä, mutta jos koira on luonteeltaan ja terveydeltään hyvä, niin itseäni ei haittaa jos koiran paras arsosana on esimerkiksi T. Periaatteena voisin kylläkin pitää, että koiran tulee pystyä valioitumaan käyttökokeista, eli se H pitäisi löytyä.

Jemis: Hyvä perustelu, mutta kysymys kuuluikin mitä minä vaadin tulevilta jalostuskoirilta. Jos kaikki alkaisivat käyttää jalostuksessa A/A loinkkaisia koiria niin kyllä jalostus pohja kapenisi, mutta kun tosiasia on se että täysin terveitä koiria jalostukseen käyttää ehkä 0,1% kasvattajista. Joten se että yksi kasvattaja Suomessa näin tekisi ei todellakaan vie geenipohjaa yhtään huonompaan suuntaan. Itse tekisin pentuja maksimissaan 2 vuoden välein koska aikaisemmin ei saa jäkeläisnäyttöä, joten pentueita tuskin montaa tuli olemaan.

^Mutta entäpä sitten, jos kaikki kasvattajat alkaisivatkin ajatella samoin? Varsin epätodennäköistä tietysti, mutta minun mielestäni on hieman naiivia perustella omaa kantaansa sillä, että minä voin tehdä näin, koska muut eivät kuitenkaan tee.

Minulla jalostuskelpoisuuden ensisijainen kriteeri on ehdottomasti terveys -sekä fyysinen että henkinen. Syykin on ihan yksinkertainen, sillä olkoon koira hankittu aikeena tehdä sitä huippukisakoira tai ihan "vain" lemmikki, ei kukaan tee yhtikäs mitään rikkinäisellä koiralla. Seuraavana tulevat sitten käyttöominaisuudet ja ulkonäkö.

Jalostuksessa pitää tosiaan pystyä huomioimaan monta asiaa. Eikä sitä täydellistä koiraa, jossa kaikki olisi juuri kohdallaan, kyllä valitettavasti löydy mistään, joten jostakin on sitten vain tingittävä. Karua, muttei mahda mitään.

Cerasi, samaa mieltä olen; ei voi ajatella, että minä voin ajatella näin, koska kukaan muu ei ajattele. Mitä jos kaikki muut tosiaan siihen ryhtyisivät?

Halusin omalla kirjoituksellani lähinnä varmistaa, että olethan, Musca, ottanut tämänkin asian huomioon kun olet näitä asioita mietiskellyt. Ihannetilannehan olisi, että kaikki koirat olisivat täysin terveitä, luonteiltaan erinomaisia niin kotikoiriksi kuin mihin tahansa harrastuskäyttöön ja kuvankauniita, mutta kuten Cerasi jo sanoikin, ei tällaista koiraa ole ja voin melko suurella todennäköisyydellä sanoa, ettei tulekaan.

Pidän valtavasti oman nuorimmaiseni kasvattajan periaatteessa jalostaa mahdollisimman tasaisia koiria, kaikilta osin. Tämä kasvattaja vaikuttanee hyväksyneen seikan, ettei pysty kasvattamaan miltään osin virheetöntä koiraa, mutta pyrkiikin (oman käsitykseni mukaan) siihen, että koirissa olisi riittävästi luonnetta sekä kotikoiriksi että mahdolliseen harrastamiseen, tarpeeksi ulkonäköä niin, että ovat rakenteeltaan terveitä, ja selvästi colliennäköisiä, lyhyesti voisi sanoa, että kaikilla on mahdollisuudet näyttelyissä vähintään siihen H:n, jopa EH:n, ja onpa hänen kasvateistaan osa saanut sertinkin.
Koirat ovat myös terveitä, ja jos eivät ole, niin tietenkään hän ei käytä niitä jalostukseen. Muutamia sairastapauksia on tullut, mutta kyllä se on reilun kymmenen pentueen jälkeen jo odotettavissakin, oli kyseessä sitten rotu mikä tahansa.

Älkää käsittäkö väärin, ei tämä kasvattaja tee mitään laiminlyöntejä suunnitelmia tehdessään, mutta hän ei koita kasvattaa mitään ylikoiria, vaan hyviä koiria, ennen kaikkea hyviä collieita.

Haluan vielä lisätä, että mielestäni rodussa kuin rodussa koirien jalostus ennen kaikkea harrastustoimintaa silmällä pitäen on samalla sekä naurettavaa, että hieman pelottavaa. Nämä samat ihmiset osoittelevat sitten syyttävällä sormella pelkillä näyttelytuloksilla jalostavia kasvattajia, vaikka tekevät itse ihan samaa, toisella alueella vain.

Mun mielestä jokaisella kasvattajalla saa olla ihan niin tiukat kriteerit kuin itse haluaa asettaa. JOs ei näihin kriteereihin sopivia koiria löydy, niin sitten on joko vähän annettava periksi tai olla kasvattamatta.


Samaa mieltä, tosin itse pidän luonnetta ja käyttöominaisuuksia ikään kuin samana asiana. Hyvä harrastuskoira tulee toimeen myös kotikoirana.

JEP! Tämä on perusasia pentuja teettäessä... Koskaan, ikinä ei tule teettä pentuja joista ei itse ole valmis ottamaan pentua.

Mun mielestä kasvattaja ei saa ajatella teettävänsä "peruspentuja" vaan aina pitää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen, kuitenkin täytyy sisäistää se, että mikään koira ei voi olla täydellinen! Tähän liittyen Juha Kares on kirjoittanut hyvän artikkelin SuKoKa lehdessä... Kasvattajan tulee antaa kaikkensa, eikä suunnitella ja tehdä mitään hutiloiden. Kasvattajan täytyy olla rehellinen itselleen, ja lienee ei parahiksi, jos olisi rahellinen myös "kolleegoille", mutta jotta voi olla rehellinen muille niin täytyy olla ensin rehellinen itselleen.

Mitä vaadin. jalostuskoiralta... joka on rodultaan sheltti:

Kuten kaikki (jopa nekin jotka eivät edes yritä toteuttaa site) sanovat ulkomuoto, terveys, luonne sekä suku. Mielestäni on tyhmää tuijotella vain yhtä - kahta osaa noista, vaan kaikkia, sekä joillain roduilla käyttöominaisuudet!

* Suku on tutkittu suurennuslasilla ja siellä ei saa olla mitään suuria perinnöllisiä sairauksia ja kokonaisuudessaan suvun täytyy olla todella hyvä. Suvun suhteen usein napsahtaakin johonkin, koska rakastan tutkia sukuja ja tuntuu, että aina sieltä löytyy joku PRA-kantaja tai muu peikko. Suvun täytyy olla mielenkiintoinen (sen kyllä sitten itse tietää, kun sen "huipulta" tuntuvan suivun löytää). Itse kannatan tarkoin harkittua linjasiitosta, mutta liian läheinen sukusiitos ei ole hyvästä. kuten ei aina ulkosiitoskaan (sellainen sillisalaatti sukutaulu ei ole mun mieleen pätkääkään). Kultainen keskitie on tässäkin asiassa pidettävä mielessä. Mieleenpainuvimmat sukutaulut ovat olleet ne sukutaulut, joiden aikaan saamiseksi on käytetty huolellista linjasiitosta.
* LUONNE on ykkönen! Huono luonteista shelttiä en edes harkitse. Jokaisen pitäsi muistaa se, että kauniilla, terveellä koiralla ei tee yhtään mitään jos sillä on pääkopassa vikaa. Pennun tulisi aina myydä kotikoiriksi, vaikka sen kanssa harrastettaisiin ja sitä käytettäisiin jalostukseen niin perusoletus on se, että koira on perhekoira. Itse en henkilökohtaisesti myy yhtäkään pentua "harrastuskoiraksi" tai "näyttelykoiraksi", saatika "jalostuskoiraksi". Ihan jo senkin takia, että kukaan kasvattaja (vaikka olisi kuinka "jumala") niin ei voi luvata, että 7 viikoisesta pennusta tulee "harrastuskoira" tai "näyttelykoira", saatika "jalostuskoira". Itse en edes myy pentua ihmiselle, joka on suunnitellut 7 viikoisen pennun elämän valmiiksi... en halua tuottaa pettymystä, saatika, että koira joutuisi tuottamaan pettymyksen, kun ei olekkaan muotovalio tai agilityvalio, saatika niiden valioiden vanhempi. Hyvän luonteen takaamiseksi pennuille ei riitä hyvä luonteinen suku, vaan hyvät kasvuolosuhteet ja hyvä perhe jatkaa elämää.
* Vähintään kahden vuoden sisällä tutkitut silmät (se onkin nyt vaadittu rekisteröinnin ehdoksi). Voin antaa CEA:n eriasteet anteeksi (koska ne eivät vaikuta ikinä koiran elämään ja ne eivät voi muuttua pahemmiksi. Kuitenkin järkipäässä; ei ole kaunista katsottavaa, jos koiralla on 5. polveen saakka joka polvessa vähintään yksi CEA koira näin liioitellusti), mutta koiraa, jonka silmästä löytyy ablaatio, saatika tietty PRA en käytä jalostukseen. Sheltillä, jolla on coloboma silmässä täytyisi olla todella (siis todella!) paljon muuta annettavaa, jotta käyttäisin sitä jalostukseen. Silmät pitäisi myös olla tutkittu pentunakin, koska jonkun asteiset silmösairaudet peittyvät pennun kasvaessa, tuontikoiralla voin antaa tämän anteeksi niukin naukin.
* Rakenne pitää olla kunnossa. Pahat rakenteelliset virheet vaikuttavat jo terveyteenkin. Rakenteelliset virheet on kaikkein vaikeimpia korjata linjoistaan enää myöhemmin pois... esim. on paljon helpompi korjata linjoistaan pois pystyt korvat kuin suora etuosa. Koiran rakenne on määritelty sen käyttöominaisuuksien mukaan ja siksi vaikka paimenkoira, jonka rakenne ei ole kunnossa ei pysty tekemään työtään yhtä hyvin kuin koira, jonka rakenne on kunnossa. Jos jalostukseen käyttämälläni koiralla on joku rakenteellinen pikkuvika (jonka jostains yystä suostun antamaan anteeksti), haluan ettei vasta puolella ole samaa vikaa tai vasta puolen aikaisemmilla jälkeläisillä ole ollut samaa virhettä.
* Vähintään EH näyttelystä. Eikä vain sen takia, että saan halvemmat rekisteröinti maksut vaan ihan jo senkin takia, että koiranäytteöyt ovat mun pääharrastuslaji. Katson myös aika tarkkaan keneltä tuomarilta se näyttelytulos on tippunut... Jos sen on joku "pinkkituomari" antanut niin en anna sille paljon mitään arvoa.

Molempien vanhempien tulee täydentää toisiiaan ja niillä ei saa olla samoja virheitä (jos nartulla kevyet korvat niin uroksella täytyy olla hyvät korvat) ja tässä täytyy möys muistaa se mitä kasvattajakurssilla painotettiin eli koiran jälkeläiset aikaisemmista yhdistelmistä... esim. urosta jolla itsellään on hyvä etuosa, mutta joka on järjestäen jättänyt narttujen kanssa huonoja etuosia, en yhdistäisi narttuun, jolla on huono etuosa.
Sanomatakin selvää, ettei terveys ole vain tutkimustulokset (kuten valitettavan useat ajattelevat) vaan siihen kuuluu kaikki mikä estää koiraa elämästä normaalia elämää... oli kysessä sitten allergiat, pahat pihtikintut tai pelkopureminen...
Kaikki ne liittyvät mun mielestä terveyteen...

Kaikki meiltä lähtevät pennut silmäpeilataan pentuina ja samalla eläinlääkäri tarkastaa pennut. Pennut rekisteröidään ja sirutetaan. Pennuilla etsitään hyvät kodit, jotka on tavattu ja joihin on tutustuttu. Pennun ostavat saavat kaiken tiedon ja taidon mitä vaan tarvitsevat, kera hoito-oppaan. Meiltä pennun ostaessa "ostaa myös kasvattajan mukana" eli meiltä ei "vaan" osteta pentua, vaan halutaan pitää yhteyttä, kuulla kuulumisia ja pitää yhteyttä ihan koko koiran elämän ajan.
Kauppasopimukseen laitetaan myös, ettei pentua saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle tai myydä eteenpäin. Kasvattajalla on aina etuosto-oikeus. Juridisesti se ei tietty auta, koska ostaja on pennun ostanut omakseen ja saa tehdä sillä mitä vaan, mutta aina pennun ostajat ovat syyn ymmärtäneet, koska tähän vaiheeseen pennun henkintaa ei edes olla päästy sellaisten ihmisten kanssa, joiden kansasa yhteistyö ei sujuisi. Tuo etuosto-oikeus siksi, että halutaan pysyä aina mukana miss se pentu on, eikä niin, että se laitetaan kiertoon.

Siinä nyt jotain mikä painaa vaakakupissa jalostusvalintoja tehdessä, sekä vähän ylimääräistäkin (noita kasvattajanperjaatteita yms.)...

Mukava huomata, että ihmisillä on ihan selkeät perjaatteet ja päätylset minkä antavat anteeksti ja mitä, ei vaikka ne sitten kuinka olisivat mun mielestä "liian löysät" tai "liian tiukat", sillä tärkeintä on, että ne kriteerit jalostuskoiralle löytyy! Eikä niin, että "no ihan sama, me halutaan vaan ne pennut".

Edit:// ainiin tärkeä unohtui.... Mun mielestä ei voi asettaa rajoja "näillä kriteereillä kasvatan koiria", vaan "näillä kriteereillä kasvatan tätä rotuani".... Jos alkaisin kasvattamaan joskus katalonianapaimenkoiria niin kriiterini sen rodun kasvattamisessa olisiovat IHAN toiset kuin sheltin kanssa! Mm. katalalta vaatisin ehdottomasti lonkkatulokset ja voi olla (entiedä koska en ole edes miettinyt kataloiden kasvattamista) luonnetestin!

Pips_an kanssa samaa mieltä!

Ja jos tulee maailmanloppu niin me kaikki kuollaan. Miksi mun pitäis ajatella, jotain asiaa jota ei tule itse tapahtumaan. Jos mä teen muutaman pentueen, johon käytän vaan parhaita koiria joita saan käsiini niin se ei vie vie ainoankaan rodun geenipojaa suuntaan eikä toiseen. Kukaan ei ala muuttamaan pevissa sääntöjä tai rotumääritelmiä mun esimerkkini mukaan. Se ei tule vaikuttamaan kenenkään muun kuin pennunostajien elämään. Joten mulla on kai oikeus käyttää jalostukseen parhaita mahdollisia koiria. Miksi ihmeessä mä käyttäisin keskinkertaista koiraa jalostukseen, jos parempaakin on saatavilla? Kyllä jos enemmän kasvattaisin niin voisin tuoda uutta geenipohjaa ulkomailta, jolloin geenipohjan arvo voisi mennä lievien terveydellistenseikkojen ohi, mutta kyseisessä koirassa pitäisi sitten todella olla jotain muuta erikoista ja koiran tulisi olla sellainen että haluaisin jatkaa sillä linjaani.

Ja elämän tarkoitus on 42.

Tottakai jokainen hyvä kasvattaja pyrkii kasvatustyössään käyttämään parhaita mahdollisia koiria, siksi sitä voidaankin kutsua jalostukseksi. Kasvatus ei ole enää jalostusta siinä vaiheessa, jos pentuja teetetään jokaisella vastaantulevalla koiralla tai sillä perusteella, että "meidän tessu haluaa saada vauvoja". Luonnollisestikin jokaisella kasvattajalla on myös oikeus käyttää parhaita mahdollisia koiria, ei kenellekään voida mennä sanomaan, että sinä olet niin huono, ettet saa teettää pentuja kuin keskinkertaisilla koirilla, vaikka tarjolla olisi huippuyksilöitäkin.

Miten sinä voit sanoa ennakolta, ettei jotakin tule tapahtumaan? Tai tietysti niin voi sanoa, jos oletuksena on, että kaikki on ennalta määrättyä. Siinä tapauksessa lieneekin sitten aiheellista pohtia, miten on vapaan tahdon laita. Jollei vapaata tahtoakaan ole, meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa mihinkään ja tämä keskustelukin on jo ennalta määritetty.

Minun ei siis ollut niinkään tarkoitus puuttua sinun jalostuskriteereihisi, vaan tuohon näkemykseen "minä voin tehdä näin, koska muut eivät kuitenkaan tee". Maailma ei vain yksinkertaisesti toimi, jos ihmiset ajattelevat näin. On totta, että nykyinen varsin individualistinen kulttuurimme tuntuu paikoin nimenomaan kannustavan ihmisiä ajattelemaan vain itseään (onhan tässä ajattelutavassa toki puolensakin, ainakin tiettyyn rajaan asti), mutta mitä tapahtuu kun kaikki ihmiset elävät "mulla on oikeus tehdä näin" -periaatteen mukaan. Kukaan ei ajattele muita eikä yhteistä hyvää.

Sorry, että menen nyt ohi aiheen, mutta halusin kuitenkin selventää, mitä yritin tarkoittaa edellisellä kommentillani.

Ps. Ethän ota tätä kovin henkilökohtaisesti, tarkoitukseni ei ole missään nimessä loukata sinua! Ja olen todella pahoillani, jos kuitenkin niin tein.

Tosta nyt voi vääntää vaikka siihen maailmanloppuun asti, joten antaa olla. Lopetan kyllä kasvattamisen heti, jos se uhkaa jotain rotua sukupuutolla tai mikä nyt teidän pointti ikinä olikin.

Olin tässä hiljan kuuntelemassa Hannes Lohen luentoa koiran geneettisestä perustasta. Hänen mukaansa kaikki rodut ovat sukusiitoksen tuotoksia. Ja geenipohjaa kavennetaan koko ajan. Mitä tiukemmat kriteerit jalostuskoirilla on sitä pienemmäksi käy geenipohja. Pelkästään se että kaksi koiraa ovat ulkoisesti samanlaisia tarkoittaa sitä että niillä on samanlaiset geenit riippumatta siitä ovatko ne sukutaulun mukaan sukulaisia tai ei. Pitäisi valita mahdollisimman erilaisia koiria sekä ulkomuodon että immunologian mukaan. Jos kummallakin paritettavalla koiralla on sama immuunivaste ei tuleva jälkeläinen ole yhtään sen vastustukykyisempi eri sairauksille kuin sen vanhemmat. Mutta jos luonto saisi valita se vaitsisi koirat joilla on täysin erilaiset vasta-aineet jolloin tuleva jälkeläinen olisi vastustuskykyisempi kuin vanhempansa. Eli jos rodun sisällä on mahdollista valita niin ei kannata etsiä oman nartun kopioita kun etsii urosta. Sukusiitos pienentää pentuekokoa ja heikentää rodun elinvoimaisuutta. Siitä todisteena monen rodun pienenevät pentueet. Sekarotuisilla taas on usein iso pentueet mutta niillähän ei sukusiitosta esiinny.
Esimerkkinä yhden ominaisuuden jalostamisesta: Venäjällä olivat kasvattaneet sinikettuja. Ainoa parituskriteeri oli lauhkea luonne. Eli YKSI ominaisuus. 40 vuotta myöhemmin heillä oli luppakorvaisia koiramaisia kettuja.... Että noin käy jos katsotaan vaan sitä yhtä asiaa. Eli esim. lonkkia/luonnetta.... Ja muistelen lukeneeni jostain että ulkomuodon ja luonteen välillä on negatiivinen kerroin, eli ulkomuotoa jalostetaan mutta luonne kärsii (tai käyttöominaisuudet). Olen tavannut muutamia aivan upeita kultaisia noutajia jotka ulkomuodoltaan ovat mahtavia, mutta käyttöpuolella niistä ei ole mihinkään ja ovat niin arkoja että kusevat alleen jos jotain sattuu. Ja tämän pitäisi olla noutava lintukoira ? Näiden koirien kohdalla ulkomuoto on siis ajanut käyttöominaisuuksien edelle.

Mä en itse aisassa ollenkaan tajua, mikä ongelma Muscan kasvatustavassa muka olisi. Jos hän käyttää jalostukseen parhaimpia käsiinsä saamiaan koiria, niin hyvä niin. Lyhytkarvaiset colleit eivät tästä tule kärsimään, sillä rodussa on muitakin kasvattajia, joiden kriteeritä eivät ole niin tiukat. Itsellänikin tulee olemaan aika tiukat kriteerit kasvattamiselle, mutta en usko että se syöksee tuhoon belggareita ja jos näin alkaa käymään, niin sittenpä voin lopettaa aksvattamisen. Tosin jos rotu alkaa siitä syystä vajota suohon, että sen luonteesta ja terveydestä aletaan huolehtia, niin eiköhän sen rodun aika ole sitten ohi. Tai ylipäänsä rodun tilanne tosi huono.

Suuremmaksi ongelmaksi koen sen, että yhä usempi kasvattaja tuntuu kasvattavan vain ja ainaostaan kasvattamisen ilosta, koirilla on tuloksia korkeintaan näyttelyistä, luonnetestiin "ei ehditä" (= ei haluta viedä), rodunoamisista koetuloksista puhumattakaan. Tämä on mielestäni ongelma, josta on haittaa myös rodulle.

Pitäisikö siis sanoa, ettei Musca saisi alkaa kasvattamaan mahdollisimman täydellisiä koiria luonteen ja teveyden ja ulkonäönkin puolesta, vain siksi, ettei kukan muukaan niin tee (tosin toivon että joku muukin kasvattaa näillä perustein..)? Vai mikä tämän pontti nyt oli, sillä tämän kuvan sain mm. Cerasin kirjoituksista.


Minusta on varsin naiivia perustella omaa kantaansa silä, että minä voin tehdä näin kun kaikki muutkin tekevät.

Itse uskon ja toivon, että useampikin (tuleva) kasvattaja kuin Musca luo itselleen jalostuskriteerit nimenomaan omien periaatteidensa mukaisesti, ei van siltä pohjalta että valtaosa rodun kasvattajista tekee näin.

Vähän sekavia ajatuksia, mutta kelvatkoon nyt.

^ Kiva huomata, että täällä on muitakin samoilla linjoilla olevia. Noita ihmisiä jotka kasvattaa koiria vaan sen takia, kun se koira nyt sattuu siinä olemaan, on aivan liikaa. Mä ainakin tajusin sun pointin aivan selkeesti.

Luitko aivan varmasti tuon edellisen viestini? Kuten jo siinä kirjoitin, tarkoitukseni ei siis ollut niinkään puuttua kenenkään jalostuskriteereihin, minun puolestani jokaisella saa olla niin tiukat kriiteerit kuin ikinä tahtoo. Pointti oli (kuten edelleen kirjoitin jo aiemmin) nimenomaan vain puuttua minun mielestäni kovin kapea-alaiseen näkemykseen oman toiminnan merkityksestä muulle yhteisölle. Itse asiallahan ei siis sinänsä suoraisesti ole edes yhteyttä juuri koirien kasvatukseen, vaan ajattelin asiaa yleisellä tasolla.


Niin on minunkin mielestäni Ylipäätänsä minun mielestäni asiat ovat aika heikosti, jos ihmiset perustelevat minkä tahansa tekemisensä tai tekemättömyytensä sillä, mitä muut tekevät. Sellaisen perusteluun on toki helppo turvautua, kun ei itse jaksa/viitsi käyttää aivojaan pohtiakseen oman toiminnan järkevyyttä. (Ja sellaisen perusteluun me kaikki ihmiset turvaudumme jatkuvasti arkielämässämme... )

Ja anteeksi taas kerran, että menen virallisen aiheen ohi. Minun on vain pakko puolustaa ja selittää näkemyksiäni ja mielipiteitäni.

Tietenkin lähtökohtana pitäisi aina olla mahdollisimman rodunomaiset, terveet, hyväluonteiset ja kaiken päälle vielä kauniit koirat, ja on hyvä, että tämä on kasvattajan lähtökohta. Kuitenkin minusta ei pidä samaan aikaan sanoa, että "itse tekisin näin" ja "voin tehdä, koska muut eivät tee" kun moittii nimenomaan juuri sitä, että miksi muut eivät tee näin. Yleensä minusta moitteen tarkoituksena on huomauttaa toista siitä, mitä tämä teki väärin, ja saada tämä toinen henkilö sitten korjaamaan asian. Tässä tapauksessa siis myös käyttämään jalostukseen vain niitä täysin puhtailla papereilla varustettuja yksilöitä, niin silmien, lonkkien, kyynärien, polvien, epilepsian jne. tiimoilta.

Eikö tämä sitten kaventaisi geenipoolia?

Musca, kukaan ei moiti sinua, enkä usko, että on myöskään sitä vastaan, että haluat kasvattaa terveitä ja kauniita, hyväluontoisia koiria, kai ymmärrät sen. En voi puhua Cerasin puolesta, mutta ainakin omalla kohdallani ainoa tarkoitus oli huomauttaa, että olethan ottanut huomioon myös tämän puolen asiasta. Ei ole syytä loukkaantua, keskusteluahan tämä vain on. Toki jos todella teet esimerkiksi vain sen yhden pentueen nartulla, niin totta kai sinun kannattaa valita se täydellinen uros, jolla on niin sanotusti terveen paperit, mutta itse en ainakaan kannata uusintayhdistelmiä kuin melko raskain perustein (tämä on jo toinen juttu), ja jos teettäisit esimerkiksi sen neljä pentuetta, joutuisit vaihtamaan urosta joka kerta. Ensimmäisen nartun kanssa tämä voisi mahdollisesti nahka rotuna vielä onnistuakin, mutta jos ryhtyisit toden teolla kasvattamaan, uskallan epäillä, että jossain vaiheessa jostain pitäisi pystyä tinkimään. En tiedä, en ole itse kasvattanut ensimmäistäkään pentuetta, mutta voisin luulla.

Voi kun kasvatustyö olisikin niin helppoa, että ottaa kaksi kaikin puolin todella hyvän tuntuista koiraa, laittaa ne yhteen ja sitten saisi vain pentueellisen hyviä pentuja, mutta itsestäni on alkanut tuntua, että vaikka tekisin kuinka tarkkaa taustatyötä, niin koskaan ei voi olla kuitenkaan aivan varma. Vaikka minulla onkin kennelnimi, olen alkanut suhtautua tulevaan kasvattajanuraani päivä päivältä epäilevämmin. Ainakin se vaatii minun kohdallani vielä monta vuotta opiskelua, ja katselua, tutkimista ja tekemistä. Toiset ovat luonnostaan hyviä siinä mihin ryhtyvät, minä kuulun niihin, jotka eivät ole.

Mä taas olen sitä mieltä, että "kukaan ei ole sepää syntyessään". Tosin jollain voi olla paremmat opettajat, mutta ... mutta en nyt silläkään perustelisi sitä.
Mä olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen joutuu opiskelemaan paljon ollakseen "hyvä" ja siltikin on enemmän kuin paljon opittavaa! Moni tuttu, jotka ovat kasvattaneet koiria jo kolmekymmentä vuottakin sanovat, että joka päivä oppii jotain uutta!
Itse olen ehkä onnekas siitä, että mun ns. "oppiäiteinä" on sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet monia kymmeniä vuosia koirapuolella ja tietävät todella mitä tekevät, mutta siltikään en koe itseäni yhtään paremmaksi, kuin kukaan muukaan yhtä kauan koiria harrastanut.

--

Sillä kuinka tiukat tai löysät perjaatteet ja kriteerit on, ei ole mun mielestä niin suurta merkitystä, kunhan ne perjaatteet ja kriteerit on ja löytyy, eikä pentuja teetetä "muuten vaan"!
Sen enempää tuohon teidän keskusteluunne osallistumatta sanon noin

Vaikka en kasvattaja vielä olekaan, toivon että minusta tulee sellaisen nuorimman koirani myötä.

Itse vaadin jalostukoiralta terveyttä, hyvää luonnetta sekä kaunista ulkonäköä, mielestäni kaikki on mahdollista saada samassa paketissa. Aivan kuten muutamat muutkin täällä, olen valmis tinkimään A/B:n lonkista ja 0-polvista/kyynäröistä, jos koirassa ovat muut asiat kohdallaan ja koiran persoona sekä luonne miellyttävät minua itseäni. Mikään muotovalio koiran ei tarvitse olla ollakseen hyvä jalostuskoira. Jonkun tuomarin mielestä H:n arvoinen koira saattaa miellyttää minun silmääni, kun taas sertin napannut koira ei mielestäni vastaa lainkaan rotunsa ihannetta tai edes rotumääritelmää.

Ennen jalostuskoiran valitsemista haluan nähdä terveystuloksien ja näyttelyarvostelujen lisäksi koiran toimimassa. Näyttelyssä, kaupungilla, muissa koiraharrastuksissa - ja mielellään vielä useana eri päivänä. Koirillakin on huonoja päiviä, jolloin ne saattavat käyttäytyä täysin eri tavalla kuin normaalisti. Rodunomaisiin kokeisiin osallistuminen on aina vain plussaa, esim. noutajan tulee osata noutaa tai sillä tulee olla edes taipumus siihen.

Jos aion ruveta kasvattamaan koiria, haluan kasvattaa sellaisia koiria jotka kelpaisivat minulle itsellenikin - sitten siinä tietenkin käy niin, etten tahdo luopua yhdestäkään

Jemmis: En mä oo missään kirjoittanutkaan, että kannattaisin uusintayhdistelmiä. Itse en niitä varmaan koskaan tekis ellei narttu sitten ois saanut vaan paria pentua ja niistä pennuista tulisi ihan huippuja ja kyseisillä vanhemmilla ei olisi muita jälkeläisiä ja kyseiset koirat ois sitten tosi hyviä.
Enkä ole myös väittänyt sen olevan helppoa ja ettei noita "huonoja" valintoja tulisi tehtyä. koitan vaan painottaa sitä, että ihmiset todella tutkisi niitä jalostukseen käytettäviä koiria ja koittavat tehdä parhaansa. Kukin tavallaan. En vaan toivoisi niitä pentueita, joissa kasvattaja "ottaa kaksi koiraa, laittaa ne yhteen ja sitten saisi vain pentueellisen pentuja" välittämättä mistään mitään.

Itse olen aloittamassa kasvatus työtä tässä jossain vaiheessa, ja mielestäni on monta asiaa mitkä vaikuttavat koirani käyttämiseen jalostuksessa.

Tärkeänä asiana jalostuskoiraa mietittäessä tulee ensimmäisenä mieleen sukutaulu ja terveys.
Itse pyrin etsimään sitä tervetta linjaa..Mm.tiibetinspanieleissa on hirveästi nykyään näkyvissä ongelmana se että ulkomailta (mm.australiasta) tuodaan koiria,joiden taustoista ei ole mitään tietoa, mutta koiria kuitenkin käytetään mielin määrin jalostukseen,kun näyttelyissä on mennyt hyvin..
Tämä ongelma ilmenee myös moness muussa rodussa,valitettavasti ja yleistyy koko ajan.
Itse etsin sitä vanhempaa sukua,joka olisi terve ja sieltä löytyisi sitä alkuperäistä ja tervettä.

Seuraavaksi katselen sitten rakennetta ja rodunomaisuutta. Haluan kasvattaa rodunomaisia koiria, jotka muistuttavat ulkonäöltään sitä mitä niiden kuuluisi olla,ei ole rakenne ongelmia, ja koirat ovat luonteeltaan sitä mitä niiltä haetaan. Haluan myös että rotua pystyttäisiin käyttämään alkuperäiseen tarkoitukseen,eli että afgaanilla olisi saalistus viettiä. Borzoissa on mm.tullut nykyään esille agressiivisuutta,jonka takia mm. kisoissa koirat syöksyvät toistensa kimppuun,vaikka rodun kuuluu saalistaa laumassa. Ja tämä on ei toivottu piirre rodussa. Ja rakennevikoja löytyy lähestulkoon joka rodussa. Lonkat ovat tietenkin asia mihin pitäisi kiinnittää huomiota,mutta ihmiset unohtavat helposti siinä lonkka-hössötyksessä mm.polvet.

Ja tietenkin pitää ajatella koirien sopivuutta toisilleen sekä sitä että olisinko itse valmis pitämään pentua ks.pentueesta. Tarkoituksenani on yrittää pyrkiä kasvattamaan se täydellinen pentu,vaikkei tämä ole mahdollista. Mutta jonkin moinen päämäärä kuitenkin minulla on.
Monella kasvattajalla on nykyään syntynyt vain ns.paskaa. On tullut monesti sellainen tunne,ettei yhdistelmää ole mietitty ollenkaan.
Vahinko pentueet ovat tietenkin eri asia,mutta ei kellekkään voi niitä koko aika syntyä. Ja kunnon kasvattajan tietenkin olisi siihen pyrittävä ettei sellaista tapahdu

Tässä oli muutama pää-asia,mitkä vaikuttavat tulevaan kasvatus työhön, mutta tämän lisäksi myös periaatteet. Tarkoitukseni ei ole saada mahdollisimman monta pentuetta vuodessa,jotka keräävät näyttelyissä yms.kaikki tittelit ja voitot kotiin.

Varmaankin ne terveystulokset, sukutaulut yms. on usealle (jokseenkin kaikille)
kasvattajille kaiken A ja O! Niistä siis sen enempää kirjoittamaan,
mutta mitä itse henk.kohtaisesti noiden peruspilareiden jälkeen
katsoisin on, että tietäisi vastapuolen koirasta myöskin jotain kun vain
esim. nähnyt valokuvan taikka tulokset.
Eihän sikaa pidä säkissä ostaa, onhan se sanontakin
Plussaahan sitten on ne kaikenlaiset tulokset vanhemmilla