Aloitin viime keväänä koirani kanssa jäljen, en makkaratekniikalla vaan laumavietin kautta eli tein jäljen ilman nameja (vain päässä oli herkku) ja näytin koiralle koko matkan jälkeä. Muutaman kerran jälkeen koiralla oli selkeästi hajua, mitä siltä tahdottiin, sillä oli intoa ja se työskenteli tarkasti lyhyet jäljet.

Kesä pidettiin sitten taukoa ja syksyllä koulun takia aloitettiin uudestaan, makkarajäljellä. Heti ensimmäisellä treenikerralla koiraa onnistui tulemaan pellossa ollut ampiainen päin näköä sen ottaessa namia maasta... Pehmeä ja toimintakyvytön koira kun on, meni aivan lukkoon: otti namin varovasti ja haluttomasti, istui lysyssä eikä edes leikkinyt. Meni kauan ennenkuin sain koiran rentoutumaan kaukana pellosta. Tämän jälkeen jäljet eivät ole onnistuneet ollenkaan, aina sama kaava: vien koiran aloituskohtaan, se ottaa ensimmäiset namit ja nojautuu sitten taakse/istuu ja tuijottaa minua pelokkaana. Innostaminen ja kannustaminen ei auta, ei päivän nälässäpito.

Nyt olen yrittänyt ottaa jälkiä "kas, mitäs kivaa sä löysit"-tekniikalla eli vain kuljeskelen pellolla kohtaan mihin olen tehnyt jäljen ja kannustan paljon kun koira alkaa mennä jälkeä pitkin. Vaihdoin uuden käskyn ja yritän itse olla mahdollisimman neutraali. Pari ensimmäistä meni ihan loistavasti, se menetetty into löytyi, kunnes koira tajusi että tämä on sitä samaa missä tapahtui ikäviä. Olen kokeillut kaikenmoisia nameja, lihapullista makkaraan ja keitettyyn maksaan ja jäljen päässä aina ollut ruoka. Mikään ei tunnu auttavan, koira menee jäljen varovaisesti, haluttomasti ja pienimmästäkin häiriöstä (hihnasta avustaminen, jäljelle takaisin ohjaaminen, ääni tms.) nostaa nenänsä ylös ja menee lukkoon.

Pitäisikö pitää koiraa pari päivää ilman ruokaa ja suurempaa tekemistä ja viedä sitten jäljelle, jos ei kiinnosta mennä hyvin niin pois pellolta ja ei ruokaa? Kun on niin pehmeästä koirasta kyse, en usko tämän neuvon toimivan, vaikka nälkä onkin luonnollinen pakko.
Muusta nenäpuuhasta koira tykkää ihan hirmuisesti, esim. kaikenlainen haku (esine ja ihminen) ovat koirasta todella mukavaa puuhaa ja se on vapautunut niitä tehdessään. Lajin vaihto? Kouluni tuntien puolesta jäljestys vaan olisi vähän pakollinen...

Mino?

Jokatapauksessa palaisin vielä askeleen taaksepäin, makkararuutuun. Oletteko koskaan tehnyt sitä? Olitte tai ette, tallaat hyvin selkeän n. 1x1 m alueen esimerkiksi hyväpohjaiseen peltoon tai nurmikolle ja ripottelet siihen makkarapalasia. Kaikkien palasien on oltava tarkalleen tallatun alueen sisällä. Päästät koiran syömään namit ruudusta "jälki", "vapaa" tms. komennolla ja kehut paljon, kun nenä käy. Makkararuudun tarkoituksenahan on periaatteessa opettaa koiralle jäljen seuraamisen alkeita --> tallatulta alueelta tulee palkkio, sen ulkopuolelta ei. Vaikka koirasi varmasti jo tietää jäljen perusidean niin suosittelisin makkararuutua silti, sillä se on lyhyttä makkarajälkeäkin helpompi ja koiralle ehkä mukavampi tehtävä, etenkin jos se paineistuu. Makkararuutuja voi tehdä vaikka joka päivä (koiran ehdoilla tietenkin) ihan vaikka muutaman viikon ajan.

Makkararuudusta voi tietysti siirtyä suoraan lyhyeen jälkeen, mutta olen kuullut myös sellaisen variaation, että ruutua aletaan kaventamaan ja kaventamaan pikku hiljaa kunnes se alkaa olemaan normaali, lyhyt jälki. Toinen versio on taas sellainen, että ruudun kahta vierekkäistä kulmaa aletaan "häivyttämään" siten, että ruudusta alkaa tulla kolmion mallinen (edelleen hyvin tallattu ja selkeä). Laitat koiran etsimään nameja kolmion kantasivulta ja pikku hiljaa koira etenee kohti huippua, josta voi lähteä vaikka puolen metrin jälki. Näin siis koiraa voi tavallaan "huijata" jäljelle ja voidaan palkata onnistuneesta suorituksesta.

Lumellahan tuota ei oikein voi tehdä, mutta sitten kun lumet sulaa (tällä viikolla? ).

Toivottavasti tajusit epäselvästä seputuksesta jotain...

Voisi olettaa että Mino, mutta herra Kuje esitti herkkää puoltaan...

Päätin tehdä metsään jälkiä, namia vain joka kolmannella askeleella. Näitä tehtiin viikko, sitten siirryttiin pellolle. Molemmissa on toiminut todella hienosti! Edes uusi tekniikka valjaiden sijaan laittaa liina mahan alle pannan kanssa ei ole haitannut. Metsässä alkuun vein askeleelta toiselle kädellä ohjaten jotta tarkistaisi molempien jalkojen askeleet, ei paineita. Nameista ilmeisesti paineistui, sillä kun namia on noin vähän, koira menee innolla ja tarkasti.

Okei, hieno juttu . Tuli muuten makkaroista yms. mieleen, että ne ovat kesäisin aika petollisia, kun todella houkuttelevat ampiaisia, muurahaisia ja muita ötököitä. Jos on ahne koira niin frolicit ja kuivanappulat on jäljellä "turvallisempia".

Itse käytin jäljellä juuri muurahaisten takia namipurkkeja. Pieni purkki (vanha filmirullapurkki käy hyvin) ja sinne namit. Koira ilmaisi purkin menemällä maahan ja sai siten namin. Ensiksi tökin purkkeihin vähän reikiä että namien haju tuli esiin, myöhemmin koiran oppiessa laitoin vian purkin ja namit sisälle.

Tämä esti tehokkaasti muurahaiset, omakaan koirani kun ei niistä pidä vaan irvistelee kovasti jos joutuu syömään namia missä muurahaiset kiipeilevät (syö silti).

Olen kuullut että letut, esim. veri tai pinaatti, eivät houkuttelisi niin paljon ötököitä.

Juu, näin mäkin oon kuullu. Makkarat ja lihapullat on ainakin pahimpia ötökkäsyöttejä, pinaattiletut on ainakin meillä saaneet olla ihan rauhassa - samoin aussieleirillä, jossa oli PALJON ötököitä ja erityisesti muurahaisia syömässä jälkinameja

itse opetamme koirille jälkikeppien ilmaisun ensin, koirasta tehdään jälkikeppi himoinen ensin. tämän jälkeen tehdään jälki, mihin laitetaan alkuun tosi tiuhaan keppejä, kuitenkin niin että koira ei tuulen avulla löydä keppejä ilmavainulla, vaan etsimällä maasta. koira äkkiä yhdistää, että kepithän löytyvät jäljeltä, kun se niitä maasta etsii ja haeskelee, mitään käskyjä ei vielä käytetä, kaikki perustuu koiran omaan aktiivisuuteen. aina kun keppi löytyy, pääsee palkkaamaan, muuten koiran annetaan työskennellä rauhassa, ei kontaktia koiraan muulloin kuin kepilllä kehuttaessa ja palkittaessa. kun koira on palkattu kepillä, muututaan passiiviseksi, alussa se saattaa vähän ihmetellä, mutta ajan kanssa koira rupee haistelemaan ympärilleen kun ohjaaja on tylsän passiivinen, koira kyllä äkkiä hoksaa, että jälkihän jatkuu, sieltä löytyy lisää keppejä. lopussa "jackpot" palkinto, että saadaan koiralle rauha, jälkivietin alasajo.

jokainen koira osaa luonnostaan jäljestää, itse en ole törmännyt yhteenkään, joka ei olisi osannut, juuri tämän takia itse vastustan jäljen opetusta kylvämällä ruokaa jäljelle, koirahan kuitenkin joudutaan vieroittamaan siitä pois. keppien ilmaisu on valmiina heti alusta alkaen, voi keskittyä itse jäljestämiseen rauhassa.

^ Minä taas en missään nimessä laita pennulleni jäljen loppuun "jackpot"-palkintoa. Se vain kiihdyttää koiraa hosumaan jäljellä ja etenemään liian nopeasti, eikä pysty keskittymään ennen kuin pääsee loppupalkalle. Muutenkin se on sellainen häslä. Minäkään en kannata jäljen opetusta nameilla, mutta kuitenkin molemmille koirilleni olen tehnyt pentuna makkararuutua. Samoin nuoremmalla jatketaan makupaloilla jäljellä että se jaksaa keskittyä ja jäljestää rauhallisesti. Jos jollain on parempia vinkkejä niin kertokoon.

totta, kirjoitin epäselvästi, en tarkoittanut jäljen loppumisesta palkintoa, vaan koiran rauhoittumiseen, vietin alasajoon laukaisevaa palkitsemista, koirakohtaisesti sellainen millä koira rauhoittuu. itse palkkaan kepeillä ruualla, lopussa lelu, koirat tietävät heti, jälki ohi ja menevät jonnekkin muutamiksi minuutiksi rauhoittumaan. tätä pidän tärkänä rituaalina koska on tullut vastaan koiria, mitkä vaan etsivät sinnikkäästi mihin se jälki jatkuu, eivät edes reagoi vaikka heittää jälkivaljaat pois, no tämä oli ääriesimerkki.

jäljen tarkempaan ajamiseen itse käytän konstina jäljen vaikeantamista, mutta alussa annan koiran jäljestää innokkaasti ja vauhdikkaasti, vaikka vähän tarkkuuden kustannuksella, tärkeintä on, että koira aina ajaa jäljen innolla loppuun joka kerta, hukatessaan jäljen, etsii ja löytää sen joka kerta. kun koiralle on kehittynyt jäljestys himo, siirrytään vanhemmille ja vaikeammille jäljille, välillä helpompia osuuksia, sitten vaikeita osuuksia, sillein että koira joutuu jäljestämään todella tarkasti pysyäkseen jäljellä, mutta kun koiralla on jo himo ajaa jälkeä, se ei jätä sitä koskaan kesken. tietty täytyy osata lukea koiran jäljestystä, jos jälki menee liian vaikeaksi, se ei saa siitä kiinni ja häslää sen takia, mutta taas helpommalla pätkällä tätä pääsee vertailemaan. liinasta vauhdin jarrutuskin kannattaa aloittaa vasta kunnolla, innokkuus ja himon herättämis vaiheen jälkeen. samalla konstilla pystyy jalostamaan jäljestämis tarkkuutta miten tahansa alkuun opetettua jälkikoiraa...

^ Ongelma meillä onkin oikeastaan se, että toisaalta pentu on hirveän kiinnostunut jäljestä, mutta se hukkaa keskittymisensä ja saattaa ruveta vaikka kesken haistelemaan ilmaa tai lähteä pois jäljeltä. Mietin puuttuuko siltä motivaatio jäljestää, mitä en oikein usko koska sellaista koiraa ei ole vielä tullut vastaan joka ei jäljestämisestä tykkäisi. Tosin vertaan sitä lapinkoiraani joka on aina jäljestänyt hyvin intensiivisesti. Lähetän sen uudestaan jäljelle ja sama taas. Rituaalit on samat, valjaat päälle ja pentu haistelee koko matkan mun jälkiä pellolle tai metsään, mihin se jälki on sitten tehtykin. Se lähtis hirveellä ryminällä jäljelle ja välillä jopa ryömii päästäkseen jäljellä eteenpäin. Rauhoittumisharjoituksia jatketaan...Mutta jossain vaiheessa se kuitenkaan ei enää keskity ja katselee taivaalle. Yritän saada sitä namipalojen avulla työskentelemään paremmin ja pitkäjänteisesti. Metsässä ongelma on paljon pahempi, pellolla se jäljestää ihan nätisti. Nyt ollaan harjoiteltu ihan suoraa jälkeä pellolla namipalojen kanssa.

^ Hmm, viime kesänä aussieleirillä oli juuri 7 kuukauden ikäinen TODELLA vilkas jälkikoiran alku, jolla oli ihan loputtomasti energiaa ja jäljestysintoa. Sillä oli juuri samantyyppisiä ongelmia kuin sinunkin koirallasi kuulostaa olevan, joten laitanpa tähän mitä jälkikouluttajamme neuvoi tekemään.

- koira rauhoitetaan makaamaan jäljen alkuun, puhellaan sille rauhallisesti ja matalalla äänellä niin kauan kunnes se oikeasti _rauhoittuu_
- käsky jäljelle on hyvin hiljainen ja "tylsän" kuuloinen, ei mitään iloista "jälki!" kiekaisua
- koira jäljestää pannassa (helpompi hallita) ja jälkiliina pidetään aluksi niin lyhyellä, että koira ei pysty käytännössä harhautumaan montaa senttiä jäljeltä
- jäljistä tehdään todella lyhyitä, jotta koiraa jaksaa keskittyä koko jäljen ajan
- jälki tallataan todella hyvin ilman askelvälejä = esim. vasemmalla jalalla tallataan ensimmäinen askel, seuraava oiken jalan askel alkaa sentilleen siitä mihin vasemmal jalan askel loppuu
- froliceja, isoja kuivamuonanappuloita tms. ei-niin-hyvää ruokaa laitetaan jokaisen askeleen kantapään ja päkiän kohdalle
- jäljen lopussa koira taas rauhoitetaan, palkitaan namein ja kehutaan rauhallisesti

Kuulostaa melkeinpä siltä, että koiran jäljestysinto yritetään tappaa, mutta en ihmettele noita toimia yhtään sen jälkeen, kun näin kyseisen aussiepennun jäljestävän... Kauhoi jäljellä kuin kyntöhevonen, hurjan vauhdin takia itse jälki välillä hukkui ja keskittyminen herpaantui usein ja jälkeä ennen ja jäljen jälkeen riekkumista, sähläystä ja häsellystä

Niin ja lisäksi vielä se, että jälkeä kannattaa harjoitella pellolla niin kauan kunnes se oikeasti sujuu siellä.

Neomia, koirasi minun käsitykseni mukaan kuvauksesta päätellen paineistuu jostain syystä jäljellä. tarkoitan näitä taivaalle katselu kohtia yms. miten vanhoja jälkiä ajat, itse en koskaan aja alle tunnin vanhoja jälkiä, mieluiten 2-4 tuntia vanhoja, jäljen hajua ei ole ilmasta saatavissa. erilaisiin maastopohjiin ja peitteisiin ja avoimeen vaihdellen saman jäljen aikana, näin erotat vaikutuksen jäljestämiseen. miten pitkiä jäljet ovat olleet, riitävän pitkiä jäljiä, että koira kerkeää rauhoittumaan jäljelle, 100m ainakin. jos jarrutat liinasta, ei heti alusta, loppua kohti enemmän, onko vaikutusta. yksi asia minkä teen juuri päinvastoin, en kävele jäljellä koskaan suoraan, vaan juopon kävelyä, mutta tämä ei sovi epävarmalle ns, huonolle jäljestäjälle, sen jäljestys ei pääse vahvistumaan, kun se ei pysy yhtään jäljellä.

miten tiuhassa sielä jäljellä on niitä namipaloja, vai onko niitä siellä, vai miten se palkkaus tapahtuu? mitä rauhoittumisharjoituksia tarkoitat, siis tapahtuuko se jäljestyksen aikana? nämäkin voivat paineistaa koiraa.

Jäljet vanhentuvat n. 5-10 min. Jäljen pituus on ollut n. 20 askelta. Namipalat ovat pieniä palasia makkaraa (pehmeitä ja helppo syödä) ja ne laitetaan askeleen keskikohtaan. Namien päälle ei tallata eikä niitä piilotella. Askeleet ovat normaaleja, ei ns. kananjälkiä jossa kävellään askeleet perätysten. Askeleita ei myöskään vahvisteta mitenkään hankaamalla maata tms. Joka askeleella on namipala.

Jos en jarruttele, rynnitään. Jälki on tosin niin lyhyt että sillä on samanlainen vire koko ajan päällä. Jarruttamisen tarkoituksena on saada syömään se kaikki namit jäljeltä. Muuten se söisi nameista ensimmäisen, sitten viidennen jne. Lisäksi pystyn ohjaamaan sitä niin ettei se lähde pois jäljeltä. Ilman nameja jäljestys ei suju, pellolla kyllä muttei metsässä lainkaan. En halua tehdä harjoituksista liian vaikeita, koska koira ei osaa ja minä hermostun ja koira yhdistää mielentilani jäljestykseen. Jälki on suora. Jäljelle tullaan vinosti ja pentu saa itse etsiä jäljen ja lähteä jäljestämään. Kun se löytää jäljen, sanon "jälki".

Rauhoittumisharjoituksilla tarkoitan sitä, että yritän saada pennun rauhoittumaan ennen jäljestystä. Ei siis sen aikana. Se on hyperaktiivinen ja esimerkiksi tunnariharjoitukset on pakko tehdä silloin kun se on ihan poikki. Monesti päästän sen juoksentelemaan ennen jäljestystä ja silittelen ja puhun rauhoittavasti. En ole kokeillut jäljen lähtöpisteessä rauhoittelua, se saattaisi aiheuttaa "koskamennäänkoskamennään"-reaktion ja paineistuisi vaan enemmän.

Mietin itsekin tuota että jäljen hajuahan on joka puolella. Jos se lähtee siksi pois jäljeltä tai haistelee ilmaa. Toisaalta en haluaisi tehdä alkuun niin pitkiä vanhentumisiaikoja.

Tekisi hyvää päästä kokeneen kouluttajan oppiin, koulutan kuitenkin ensimmäistä jälkikoiraani ja teen helposti kaikki mahdolliset virheet. Harmi vaan että paikallisten palveluskoirakerhojen toiminta on ihan onnetonta eikä maastoharjoituksia ole laisinkaan.

^ Ei suotta kannata pelätä sitä vanhetumisaikaa, koska sillä ei juurikaan ole merkitystä etenkään kun jäljellä on nameja. Etenkin pellolla "hajuvana" tavallaan säilyy hyvin siellä ruohojen välissä

minä en ole koskaan perehtynyt näihin makupaloja jäljellä, jäljestämis opetuksiin. siinä en osaa auttaa.

jos koirasi jäljestää hyvin pellolla, jäljestä pellolla. pääasia, että jäljestäminen rupee sujumaan. koira oppii kyllä itse, miten sen täytyy työskennellä, pysyäkseen jäljellä.

(Rauhoittumisharjoituksilla tarkoitan sitä, että yritän saada pennun rauhoittumaan ennen jäljestystä. Ei siis sen aikana. Se on hyperaktiivinen ja esimerkiksi tunnariharjoitukset on pakko tehdä silloin kun se on ihan poikki. Monesti päästän sen juoksentelemaan ennen jäljestystä ja silittelen ja puhun rauhoittavasti. En ole kokeillut jäljen lähtöpisteessä rauhoittelua, se saattaisi aiheuttaa "koskamennäänkoskamennään"-reaktion ja paineistuisi vaan enemmän.)

toimit oikein, minusta, et ainakaan väärin.

jos saat koirasi ajamaan jossakin jälkeä, ilman että sillä on makupaloja tiuhassa. sillon kun se ottaa ilmasta hajua, ei maasta, jälki on liian tuore, tai sitten koira ei osaa jäljestää kuin ilmajälkeä. näin minä noin suuripiirteisesti tulkkaan jäljen ikää.

ilmasta jälkeä voimakkaasti ajava koira tekee tavallaan siksakkia jäljen päällä, harhautuen aina pari kolme metriä jäljen jommalle kummalle puolelle, varsinkin liinasta voimakkaasti jarruttaessa tämä näkyy monen koiran kohdalla selvästi. mutta jos jälkeä riittää ja koiralla riittää intoa, antaa mennä vaan, kun vauhti on hidasta kävelyä, pitäisi nenän kyllä pudota joskus maahan, tämä on kyllä todellista koheltamista siihen asti , kunnes koiran nenä tippuu maahan.

todella harmi, että et saa kokeeneen apua, harvaa asiaa pystyy oppimaan/neuvomaan ilman, että molemmat ovat paikalla.

tuli tuosta ötökköjutusta mieleen että kannattaa olla varovainen niiden muurahaisten kohdalla. Omalla kokemuksella voin sanoa että koiralla kusiaiset polttivat kurkun eikä koira sen jälkeen pystynyt kunnolla syömään ja juomaan, eikä se jälki kiinnostanut ainakaan ennenkuin koira parantui. eli kannattaa olla varovainen niiden makupaljon kanssa jos tosiaan on niitä muurahaisia hirveästi.