On hyvin paljon tietoa kataloista ja kun kotonakin yksi sellainen löytyy.
Katala on aika harvionainen ja uusi rotu niin siitä ei tosiaankaan ole paljoa tietoa vielä missään ja kun kasvattajiakin on ihan muutamisen kappeletta, täällä Suomessa.
laitan tähän kirjoittamani tekstin katalasta (joka on sivuillani), koska siitä käy aika hyvin selville historia, luonne, harrastus mahdollisuudet ja ulkonäkö seikat

LAINAUS
Katalonianpaimenkoira on nimensä mukaisesti syntynyt Espanjan Kataloniassa. Tarkemmin vielä Pyreneitten vuoristossa, josta se on levinnyt kaikkialle Kataloniaan. Sen tehtävä oli pitää lauma kasassa ja noudattaa paimenten käskyjä. Se on siis tyypillinen paimenkoira, luottaa laumaansa, mutta tuntemattomia kohtaan se on varautunut. Työnsä vuoksi katala on myös hyvin itsenäinen, viisas ja aina valmis. Kuitenkin saadessaan tehdä jotain mielekästä sen ei tarvitse itsenäisesti kehitellä tekemistä. Paimenkoiran täytyy olla rauhallinen ja vahva, jotta se pystyy pitämään laumansa kasassa. Katalat saattoivat pitää, jopa lauman kasassa ilman paimenta. Katala on tarkka ja valpas ja negatiivisena puolena se muistaa negatiiviset asiat hyvin pitkään, jopa koko elinikänsä. Katalan sanoin voisi sanoa "kerran paha, aina paha". Se voi tuottaa ongelmia koulutuksen kanssa, jos aloitteleva kouluttaja tekee virheen. Katala on kuitenkin hyvin miellyttämisenhaluinen ja oikein motivoituna siitä voi saada hienon harrastuskoiran. Katala on hyvä seura- ja perhekoira, se rakastaa perhettään ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Johtuen uskollisuudesta ja luottavaisuudesta laumaansa kohtaa, katala on hyvä vahtikoira. Se vahtii tarkasti ulkopuolisten liikkeitä omalla reviirillään. Katala hakee nopeasti oman paikkansa laumassa ja osaa heti kunnioittaa lauman vanhempia koiria. Katala ei näe tarvetta olla korkeammassa asemassa laumassa, mitä se on. Katalasta puhutaan usein, että se on älykäs, eloisa, ilmeikäs ja aktiivinen koira. Rakenteeltaan katala on hyvin voimakas, vahva ja sään kestävä, mikä näkyy myös ulkonäössä. Katala on syntynyt Pyreneitten vuoristossa, erityksissä, jossa se erottui pyreneittenpaimenkoirasta. Katala on kuitenkin hyvin paljon lähisukulaisensa näköinen ja ulkonäössä on myös, jonkun verran molempien rotujen "esi-isää" bergamascoa. Ensimmäiset katalat tulivat Suomeen vasta 1990-luvun vaihteessa.
Katala eli espanjalainen paimenkoira on hyvin maalaismaisen näköinen, ei turhan hieno ja turkkia ei suositellakaan pestävän usein eikä turkin hoitoon tarvita mitään harjaa kummempia varusteita edes. Karva on pitkää, karkeaa ja ehdottomasti suoraa. Katala ei saa olla yksivärinen ja jos katsoo koiraa läheltä niin huomaakin, että turkissa on paljon eri värejä ja sävyjä. Kooltaan katala on keskikokoinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Koko vaihtelee huimasti, nartuilla jopa 45-52 cm. ja uroksilla 47-55 cm. Pieniä, mutta tärkeitä piirteitä ovat hyvä pigmentti ja kaksoiskannukset. Katala liikkuu paimenkoiralle tyypillisesti, joustavasti ravaten ja harvoin laukkaa. Katala on alkukantainen rotu ja siitä johtaen perus terve ja pitkäikäinen koira ja ainut huolestuttava sairaus on lonkkanivel dyslpasia eli lonkkavika. Mikä tarkoittaa, että reisiluun yläpää ja lonkkamaljakko eivät ole täysin yhteensopivat. Toivottavaa olisikin kuvata jalostukseen käytettävien yksilöiden lonkat. Katalasta todellakin käytetään usein nimitystä alkukantainen paimenkoira, joka tarkoittaa, että rotu en elänyt pitkään työkoirana alkuperäisolosuhteissaan ja vasta lähi vuosina tullut "sivilisaatioon". sillä on voimakkaat vaistot ja vietit tallella ja laumavietti on todella voimakas ja se ei näe tarvetta hakea korkeampaa paikkaa laumasta mitä sillä on. sekä henkiinjäämisvietti on todella voimakas eli katalan kanssa tulee rankentaa hyvä luottamusperusta. Muisti on hyvä ja kuten mainitsin se muistaa pitkään (jopa elinikänsä) kaikki negatiiviset asiat). Kuitenkaan katalalla ei ole huono hermorakenne, eikä se ole arka. Katala on hyvä harrastuskoira ja sopii melkeinpä lajiin kuin lajiin mm. näyttelyihin, agilityyn, tokoon, jälkeen, hakuun ja pelastuskoiraksi.
lähteet:
katalonianpaimenkoiran pentuopas, rotumääritelmä ja Suomen katalonianpaimenkoirat yhdistyksen kotisivut sekä kasvattajien kertoma
Tosta käy mun mielestä hyvin selville kaikki tärkeät asiat rodusta ja turkki on todellakin kelppo hoitoinen, vaikka onkin suhteellinsen pitkä, ja turkille ei tarvitse tehdä mitään muuta kun pitää huolta, että se ei pääse takkuuntumaan.
Pestään todella harvoin samppoolla ja silloinkaan ei saisi käyttää mitään hoitoaineita yms. ja pesu todellakin vasta sitten kun turkki on likaisen tuntunen ja kädet jää "mustiksi" turkkiin koskettua. Muuten vesipesu sillon kun on tullut kuraa yms.
Oma "paksu-bertta" nimeltä Karo on vasta 8 viikon ikäinen, mutta olen ollut muutamaan otteeseen katalakasvattajalla kenneltyttönä hoitamassa koiria sekä esitellyt näyttelyissä, että rotu on tullut hyvin tutuksi ja sitten kun Karon kasvattaja ja erityisesti Karon emän omistaja (jonka luona pennut syntyivät) on kertonut rodusta niin paljon ja olen ollut hänen luonaan palujon hoitamassa pentuja niiden syntymästä asti.