Ensimmäinen koira tuli perheeseemme kún olin n.6v. Että áikaa sitä ennen en muista. Tuskin tulee olemaan aikaa jolloin koiria ei minulla olisi. Lähinnä epäilen, että ne tuosta vain lisääntyy...

No... Tylsää, siinä mielessä että silloin puuttui se joka tuli innoissaan ovelle vastaan kotia tullessa. Puuttui se alituinen vipellys ympäri kämppää. Koira ainakin vilkastutti arkea

Muistan hyvin millaista oli ennen koiria. TYLSÄÄ. En voisi kuvitellakaan nykyisin elämää ilman noita kahta. Mutta luultavasti tulossa on kunhan muutan pois täältä niin muutaman vuoden koiraton elämä, rahanpuutteen ja ajan vuoksi Mutta aina tulee olemaan koiria kun on mahdollista, elämähän ois aika tylsää ja lohdutonta ilman koiria. Niin ja pitäähän aina olla kämppis, hali- ja lenkkikaveri

Millaista elämäni oli ennen koiria ? Käytännössä koira haavemaailmassa elämistä. :--D Ensimmäinen koira meille tuli kun olin 4-vuotias, mutta tämä kyseinen yksilö jouduttiin palauttamaan kasvattajalle koska äidilleni tuli allergia. Tämän tapahtuman jälkeen menikin useampi vuosi täysin koirattomassa ympäristössä, mikä tietysti oli rankkaa minulle. Tokihan sukulaisilla oli koiria, joita sai hoitaa ja paijata, mutta omaa koiraa sain odotella seuraavat 6 vuotta.

Elämä ennen koiria? Mitä se on....? Meillä on aina ollut kotona koiria, iskä harrasti metsästystä ja suomenajokoiria on talossa ollut aina vähintään yksi, yleensä kaksi tai kolmekin. Kun muutin kotoa poikaystäväni (nykyisen mieheni) luo, olin vuoden koirattomana. Sitten otimme ekan yhteisen koiramme, joka oli bokseriuros. Kerrassaan mahtava otus <3 Kun jouduimme Rommin päästämään koirien taivaaseen, olimme puolisen vuotta ilman koiraa. Siitä ajasta muistan vain kovan kaipauksen ja sen että ei tullut läheskään joka päivä lähdettyä ulkoilemaan. Oli jotenkin outoa kävelllä ilman koiraa.... Tietysti välillä lenkitimme vanhempieni koiraa, mutta eihän se omaa koiraa korvannut. Sitten otimme ensimmäisen lapinkoiramme ja toisen ja kolmannen ja neljännenkin....Tällä hetkellä on kolme koiraa kotona ja kaksi sijotettuna! Ilman koiraa ei vain voi elää.....

Koiratonta elämää kesti melkein kaksi vuotta ennekuin tuli taas ahaa elämys että jotain puuttuu.
Edellinen mastiffi jouduttiin lopettamaan äkillisesti tapaturman takia ja silloin päätin että ei enää ikinä koiria kun cotonimme poistuu luumailleen niin saa olla viimeinen koira.
Cotoni eleli vuoden verran vielä yksikseen ja poistui vanhuuttaan jolloi alkoi koiraton kausi.
Aluksi oli outoa kun ei ollut koissua ja kotikin oli siistimpi ei ollut kuraa, kuolaa ja pakottavaa tarvetta lähteä vesisateeseen tai lumimyräkkään. Ei tarvinnut miettiä mitä ylläriä löytyy kun kotiin tulee onko oksennusta tai kurakakkaa, onko sohva vaihtanut paikkaa tai päivän lehti luettu lattialla vaiko olisiko paikat kunnossa. Voi huoletta viettää löhö sunnuntaita yökkärit päällä ja mikä tosiaan oudointa oli siistiä
Aikansa sitä kesti mutta kyllä ihminen on vaan niin outo että tarvii elämäänsä sekottajaa .
Ja niimpä taas on kaksi sekottajaa ja kotikaan ei ole enää siisti, löytyy kuolaa, kuraa ja pakkaseen ja lumi tuiskuun saa taas lähtee
Aivan hienoa olla koirallinen taas

Aina joskus aamuisin kun on pimeää ja kylmää ja väsyttää haaveilen koirattomasta elämästä... mutta se menee ohi n. 5 minuutissa! Kun joudun olemaan erossa koirastani pidempään kuin päivän, tulee ikävä. Joskus aamusta iltaankin tuntuu olevan ihan liian pitkä aika!

Meillä oli lapsuuteni kotona aina koiria, yleensä kultseja tai labbiksia. Sitten tuli se kamala aamu, jolloin minulla ei yhtäkkiä ollut yhtään karvaturria viime syksynä. Olen huomannut, että ilman koiraa olen onnettomamp,i eikä lenkille tee niin usein mieli lähteä kuin ennen. Suuri palanen puuttuu minun elämästäni. Nyt vihdoin löysin hyvän labbis kasvattajan ja jos minulla on onnea ensi kesällä minulla on uusi karvaturri elämääni parantamassa.