Minulle on tulossa kuukauden päästä pentu, ja meinaan alkaa heti harjoittelemaan tokojuttuja leikin varjolla ja tietysti pennun ehdoilla. Olen kiinnostunut myös naksutinkoulutuksesta. Miten te olette tehneet omien pentujen kanssa? Oletteko alkaneet reenailemaan leikin yms. yhteydessä jo heti "vaippaikäisen" kanssa?

Entäs mitä mieltä olette seurojen järjestämistä tokokoulutuksista pennuille? Mie en aijo mennä oman pentuni kanssa sinne heti 4 kk ikäisenä, koska mun mielestä puoli tuntia on aivan liian pitkä aika pennulle. Mun tärkein tavoite tokossa on kuitenkin se, että meillä molemmilla on hauskaa, ja minulla on vielä viidenkin vuoden päästä tokosta nauttiva koira.

Mitä tarkoitat leikin varjolla opettamisella?

Minusta ei ole eroa miten koulutetaan pentua tai aikuista koiraa, lukuunottamatta pennun heikompaa keskittymiskykyä. Samalla tavalla siinä lähdetään tekemään haluttuja suorituksia, eikä kokeilemaan leikin varjolla että no jos se nyt sinne päin. Sillä kaiken koulutuksen pitää minusta olla yhtä hauskaa ja kannustavaa, niin aikuiselle kuin pennullekin. Sehän on turhaa tehdä tokojuttuja, siis istumista yms. pentuaikana ns. turhan takia, jos meinaa niistä pohjaa hiotuille kisaliikkeille.
Kasvattaa voi leikin varjolla, eli esim. leikissä molemmat opettelee lukemaan toisiaan (myöhemmin helpompaa palkitseminen yms.), opettelee yhteisiä sääntöjä jne. Mutta kouluttaa ei minusta voi leikin varjolla.

Itse olen antanut kahden nykyisen koirani "elää pellossa" 4-6kk ikään saakka, noina ensimmäisinä kuukausina olen vain vahvistanut suhdetta ja tehnyt yhdessä puuhaamisesta ja itsestäni koiralle maailman mukavimman asian leikkimällä, touhuamalla, metsässä kulkemalla yms. Siis kasvattanut, en kouluttanut. Ja arjen asioita, kuten luoksetuloa, ei-sanaa, luvan pyytämistä yms. ollaan tehty tietenkin, nämä asiat ovatkin olleet kunnossa tuohon ikään mennessä. Olen kokenut että kun molemmilla on jo hieman tuntumaa toisiinsa, ollaan selvillä toisen eleistä yms. ja arki sujuu, on helppo aloittaa koulutus rauhassa rakennetulta pohjalta. Toisaalta olen heittänyt hukkaan pennun vahvimman oppimisiän. En ole huomannut vaikeutta opettaa/kouluttaa asioita myöhemminkään, mutta seuraavan koiran kanssa tulen aloittamaan koulutuksen aiemmin.

Yleiset pentukoulut, riippuu toki miten järjestetyt, ovat mielestäni ehkä kamalimpia asioita mitä pennulle voi tehdä. Mennään vieraalle kentälle missä on kamalasti kaikkea uutta ja jännittävää ja yritetään siellä aloittaa opettamista, suurissa häiriöissä. Useimmissa koulutuksissa seisoskellaan 90% ajasta ja se 10% tehdään, siis kouluttajan kanssa. Itse olen mennyt pennun kanssa leikkimään noihin koulutuksiin, jotta se voisi toimia kanssani häiriöissäkin. Kouluttanut en ole ennen kuin pennulla asiat ovat kotona jo melko pitkällä. Ja kun ei tehdä mitään, pois kentältä, pentu autoon tms. jotta kenttään yhdistyy mielikuva että siellä tehdään yhdessä ja on kivaa.

Minulla on kummalliset ja jyrkät mielipiteet, mutta jokanen uskoo mitä tykkää.

Onnea pennun kanssa, ilmeisesti kyseessä on sheltikkäinen, vai

Meillä on ehkä erilaiset käsitykset leikin varjolla kouluttamisesta. Tarkoitan tuolla sitä, että esim. kesken leikin käsketään koira maahan, odotetaan hetki ja jatketaan leikkiä. Koira oppii maahan menoa ja paikallaan pysymistä. Arjen asioiden opettelu menee toki ensimmäiselle sijalle tärkeysjärjestyksessä, mutta siinä sivussa voi mielestäni tehdä jo pentutokoa (=tokon alkeita). Jos pentu on kovin aktiivinen ja vilkas, niin en näe siinä mitään syytä että miksi ei... En ehkä ensimmäisessä viestissä sanonut mielipidettäni selkeästi, mutta minullekin on tärkeää luoda hyvä suhde pentuuni. Mun mielestä hyvä suhde rakentuu yhteisistä puuhista, juuri noista mitä sanoit, ja myös tokoilusta.

Juu, shelttinen on minullekin tulossa

Toki voi tokoa tehdä, siinähän sitä tulee yhdessä toimittua ja pentu oppii parhaiten. En vaan ymmärrä miksi tehdä pennulle hommista vaikeita hämmentämällä sitä, en usko että pentu oppii tuolla tavalla ainakaan niitä liikkeitä kunnolla, luulisi hämmentyvän kun leikki keskeytyy ja vaaditaan jotain mitä ei ole rauhassa teknisesti opetettu. Haluaisitko selittää minulle miten tekisit tuon, siis ethän voi vaan käskeä pentua maahan kesken leikin? Mielenkiinnosta, sillä en ole koskaan tehnyt enkä ole kuullut kenenkään tehneen tällä tavalla leikin varjolla, joten kiinnostaa.

En taas pysty olemaan kirjoittamatta - vaikka yritin

Itse kyllä ymmärrän täysin tuon leikin varjolla opettamisen. Niin olen tehnyt oman dallupoikani kanssa ja nyt mittelityttömme kanssa myöskin jo ihan pikkupennusta asti. Hyvin sujuu. Ei siinä mitenkään vaadita asioita joita pentu ei osaa - ei siis hämmennetä mitenkään..

Operanttikoulutus, jossa toimintaa ei ohjata millään lailla sopii varsin hyvin pennuille. Eli kun pentu esim. automaattisesti istahtaa niin samalla sanotaan istu ja annetaan palkka. Eli kun pentu itse tarjoaa tiettyä toimintaa sitä voidaan kehua ja palkata jolloin alkaa automaattisesti yhdistämään teon käskysanaan. Meidän mitteli esim. automaattisesti lenkillä ottaa kontaktia ja tulee sivulle kävelemään. Tässä kohdin sanon "seuraa" ja palkkaan. Ovat oppineet varsin nopeasti että yhdessä on kivaa ja oikein odottavat näitä pieniä hetkiä jolloin touhutaan yhdessä. Välillä palkkaan leikkimällä välillä makupalalla. Tärkeää tässä on se ettei millään tavalla kuriteta tai käytetä EI-sanaa.. Vaan jätetään väärä toiminta huomioimatta.. Tämä on hyvää alustusta tulevaan, pentu oppii oppimaan. Ja huomaa miten kivaa yhdessä tekeminen on.

Suhteen rakentaminen ja molemminpuolinen luottamus ovat ihan perusasioita, jolle kaikki myöhempi tekeminen pohjautuu.

Ja vielä: Pentuhan oppii jatkuvasti - kokoajan ! Myös niitä epätoivottoja asioita, se kannattaa muistaa..

Tämä on kouluttamista, näin toimitaan myös aikuisen koiran kanssa. Tuo on tosiaan positiivisen vahvistamisen avulla kouluttamista (todella hyvä tapa kouluttaa!), mutta sitä ei pidä mielestäni sotkea leikin varjolla kouluttaminen-termiin. Tai no, kaikki olisi ja periaatteessa onkin sitten leikin varjolla opettamista!

Minä tosiaan miellänkin kaiken kouluttamisen koiran kanssa leikkimiseen..

Itse kun ei ole suuria tavoitetta vaan puuhatakseni jotain kivaa yhdessä ihanien kavereidemme kanssa..Siinä samalla opitaan kuin itsestään. Ja varsinkin pienen pennun kanssa tulee olla kärsivällinen ja rauhallinen jottei pilata koiran intoa jo heti aluksi vaan huomaa että kaikki yhdessätekeminen on tosi KIVAA, jolloin jo oikein odottaa näitä hetkiä. Varsinkin aluksi nämä ovatkin hyvin, hyvin lyhyitä.

Tehokouluttajat on sitten erikseen

Aloitimme viralliset kisat dallupojan kanssa tänä kesänä..päättyen kahteen peräkkäiseen alo 1. tulokseen, joten kyllä se näinkin toimii. Eikä matsoileva dallu-uroksemme ole ollut ihan kaikista helpoin aloitella koiran koulutuksen harjoitteleminen. Päästiin bh-koekkin läpi äijän ollessa 2 v. 4 kk !! Että kyllähän tämäkin näyttää toimivan..

Nyt aloiteleen mitteli-tytön kanssa. Joka onkin sitten taas ihan päinvastainen tapaus. Mutta juuri siksi tämä puuha onkin niin mielenkiintoista ja haastavaa.. Kaikki koirat ovat omanlaisiaan.

Ei muuta kuin tsemppiä tulevaan kaikille koiran kanssa puuhaileville

Niinhän se onkin että kouluttamisen pitää olla koiralle leikkiä, myös tavoitteellisen kouluttamisen.

Minua vaan häiritsee leikin varjolla - termi, ihmiset kun käyttävät sitä niin eri tavoin. Jokainen tavallaan ja miten itselle parhaiten sopii, mutta on hauska keskustella eri näkemyksistä.

Yritin etsiä termiä "Leikin varjolla kouluttaminen" mutta ei siihen tosiaan mitään yhtä ja oikeaa löytynyt.. Tuo sana "leikki" tekee siitä jo heti positiivisen ja leikki sopii kaikille koirille varsin hyvin. Ja varsinkin pikkupennulle jonka kanssa tuleekin leikkiä paljon..

Miten itse sitten ymmärrät tämän termin ?

Ei minulla muuta (Lotta knows) mutta todellakin ihmiset unohtavat harmittavan usein tämän leikkimisellä käytettävän treenauksen, kun panokset kovenet ja koira kasvaa. Luullaan että koulutuksen ei tarvitse olla enää sitä leikkiä ja hauskuutta, vain koira oppii pelkän kehun + namin kautta. Siinä vaiheessa unohdetaan se ehdottomasti tärkein kouluttamisen olomuoto, hauskanpito (en väitä että kouluttaminen olisi tuolla tavalla ei -hauskaa, mutta...) ja se yhdessätekeminen ja kokeileminen, mikä perustuu yhteiseen leikkiin.

Mitäköhän tää yritti sanoa...

Myös houkuttelua käytän ehkä vielä enemmän.. Eli makupalalla houkutellen ohjaan sivulle, maahan tai istumaan.. Pentu tekee aika luonnostaan liikkeet ja saa sitten vielä palkan päälle. Tässä ei mitenkään vaadita eikä pakoteta. Riippuu myös ihan pennun omasta aktiivisuudesta miten hommat sujuu.. Tehdään siis pennun ehdoilla ja siksi minusta tämä käy myös täysin leikistä koko touhu. Eli on pennusta KIVAA ja tahtoo lisää... Mutta tehdään vain pienen aikaa jotta seuraava kerta on taas yhtä mieluinen.

No täytyy tunnustaa, että kävin eilen taas yhdellä koiraluennolla juuri koirien eri koulutusmenetelmistä

Tietysti iän mukana vaatimustasokin nousee - palkkausta vähennetään ym. Mutta koskaan ei pidä leikkiä unohtaa. Ei minkään ikäisen koiran kanssa

Olen just samaa mieltä kuin Miiamaskis! Eli aijon menetellä samalla tavalla oman pentuni kanssa - yhdessä tekemisen pitää olla aina kivaa.

Nyt kyllä menee metsään.
Tietääkö Miiamakis mistä puhuu?
Sheippaus ei ole houkuttelua, vaan halutun toiminnon/liikkeen vahvistamista pikkuhiljaa. Näin päästään vähitellen toivottuun tulokseen. Liike pilkotaan pieniin palasiin, vahvistetaan jokaista palasta kerrallaan ja pian saavutetaan toivottu tulos. Houkutella ei.

Taitaa olla Miiamakisilla nyt termit hieman sekaisin. Sheippaus ja houkuttelut ovat kaksi eria asiaa.

Kopiot sanojen selityksistä Piritta Pärssisen sivuilta linkki:

Muotoilla, sheipata: Vahvistetaan käyttäytymisen likiarvoja ja vähitellen kohotetaan vaatimustasoa kunnes lopullinen käyttäytyminen on saavutettu.
Houkuttelu: Käytetään positiivista vahvistetta/houkutinta käyttäytymisen aikaansaamiseksi.

Minusta leikin varjolla ei voi kouluttaa, mutta kasvattaa kylläkin. Leikin varjolla, eli leikin minun käsitykseni mukaan leikin seassa, mitään vaatimatta, mitään haluamatta, voidaan pennulle selventää yhteisiä sääntöjä yms. kuten esimmäisessä viestissäni kerroin. Tuo Miiamakisin esittämä esimerkki on minulle ihan normaalia kouluttamista, mitä tekisin aikuisenkin koiran kanssa ja siinähän vaaditaan asioita: ei pentu ilmaiseksi saa lelua, vaan sillä on kriteerinä mennä maahan tms.

Kertoisitteko, miten sitten koulutatte aikuisena uusia asioita tai vanhoja asioita?

Tämä tyttö on samaa mieltä Vinkeen kanssa.

No juu - termit saattaa olla sekaisin mutta pääsia ettei niiden käyttö

Eli molemmat ovat positiivisia koiran kannalta..mutta tuota houkuttelua tarkoitan juuri pikkupennun kanssa harjoitelellessani.. myöhemmin sitten sheippausta peliin..

Mutta jokainen kouluttaa koiransa juuri niin miten parhaalta tuntuu. Itsehän se parhaiten oman koiransa tuntee ja itsensä (ehkä).. tyylejä on monia ja jokainen ottaa niistä itselleen parhaiten sopivan.. Ja sikseen niistä on ihan turha väitellä ! En minä ainakaan. Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi katsoo ja se sallittakoon kaikille..

Sikseen termit saavat olla termejä... pääasia että positiivisesti touhutaan koiriemme kanssa

Mutta siksipä täällä keskustellaan eikä väitellä, hakeakseen uusia ideoita ja näkökantoja.

Toivoisin että vastaisit kysymykseeni, miten sitten koulutatte aikuisena uusia asioita tai vanhoja asioita?

Meillä on kohta 4 vuotias dallupoika - aikuiseksi kai jo luokiteltava. Miellyttämishalua ei löydy pätkääkään. Nyt olen yrittänyt treenailla edelleen pitämällä leikin mukana mutta palkkaa tulee enää satunnaisesti. Välillä se ISO palkka tekemisen lopuksi. Välillä tietyn sarjan jälkeen ja toisinaan jos yritän opettaa jotain hankalaksi tullutta liikettä niin palkaan taas kuin pentuna eli koko ajan. Teen liikkeestä mahdollisimman helpon. Eli mahdollisimman vaihtelevaa treenailua..

Minulla ei ole kokemusta pk-roduista, joten siksikin koulutus voi olla vähän erilaista kuin näillä palveluskoira roduilla. Minulla ei ole tavoitteita enkä halua treenailusta tulevankaan liian vakavaa siksi pidättäydyn jatkossakin muissa roduissa.. Vaikke sillä sinällään väliä ole minkä rotuinen koira on.. Enempi sillä tuntuu olevan väliä niille muille ihmisille.

Olen treenaillut kuitenkin käyttökoirien kanssa, ei meitä ole siellä aina tosissaan otettu. "Et sitten helpompaa rotua ole keksinyt ym. " Mutta ihan hyvin ollaan pärjätty muiden joukossa. Ja onnistuneiden suoritusten myötä ollaan kyllä saatu lopulta ihan positiivista palautetta.

Ei se rodusta tosiaan ole kiinni - enempi siitä kouluttajasta kuitenkin lopulta..

Tämä dallu on tosiaan vasta ensimmäinen harjoittelu versioni koiran koulutuksesta. Sen myötä kiinnostuin uudestaan myös kaikkeen koulutukseen, koiran käyttäytymiseen ym. asioihin..

Olen tässä tosiaan huomannut että tyylejä, koiria, kouluttajia on jokaiseen lähtöön. Itselle tärkeintä olisi pitää tämä kivana touhuna, ilman liian suuria paineita jostain tietyistä saavutuksista..

En halua itseni löytyvän niiden joukosta jotka kilpailevat siitä miten nopeasti saavat koirastaan esim. tokovalion ym... Siinä voi jäädä samalla itse koira jalkoihin.. Mutta jokainen tekee miten parhaaksi katsoo..

Mun borderterrieripentu(nyt 5kk) kulki heti alusta alkaen mukanani lähes joka paikassa. Sille tulivat tutuiksi 8-viikkoisesta lähtien agilitykentät ja Stockan Hullut Päivät. Eri tokoliikkeiden ym. opettamista pentuna tärkeämpänä pidän itse sitä, että pentu sosialistetaan kunnolla ja se tottuu uusiin paikkoihin. Tämä on erittäin tärkeää myös jos aijotaan joskus lähteä kisaamaan, jotta koira osaisi rauhoittua ja rentoutua näyttelypaikoilla, uusilla toko- ja agilitykentillä.

Heti kun rokotukset sallivat(eli 16-viikkoisena), osallistuimme pentuni kanssa 5-kertaa kestävälle pentukurssille. Oikeastaan kaikki asiat, joita kurssilla käsiteltiin, olin opettanut pennulleni jo ennen kurssia. Kurssilla sitten harjoittelimme sitä keskittymistä niiden muiden koirien ollessa lähellä. Tunnit kestivät 45min ja koko tuon ajan leikimme tai temppuilimme pentuni kanssa. Itseasiassa ilmoittauduin tuolle (kalliille..) kurssille sen takia, että halusin saada opetettua pennulleni, että "Jes, mä olen tosi kiva juttu ja mun kanssa on tosi kiva tehdä asioita yhdessä, vaikka iki ihania koiria ja ihmisiä olisi ympärillä". Kurssilla emme varsinaisesti oppineet mitään, mutta saimme paljon ns. häiriötreeniä.

En nyt oikein tiedä mitä ajan tällä takaa, mutta mun mielestä nuo pentukurssitkin ovat oikein hyviä, kunhan omistaja tajuaa olla vaatimatta pennulta liikoja. Asiat opetetaan kotona ja tunneille tullaan kysymään neuvoja ja näyttämään kotiläksyjen tulokset. Jos joskus ei suju, yritetään helpompaa liikettä ja sitten leikitään ja pidetään taukoa. Pennun kanssa mihinkään ei ole kiire, vaan kärsivällisyys on tärkeää!

Omaa pentuani olen kouluttanut pääasiassa naksuttimella. Mä aloitin tokojututkin jo ihan parin päivän päästä pennun kotiuduttua ja muistaakseni 10-viikkoisena tuo osasi istua, mennä maahan, antaa tassua ja liudan muita temppuja. Myös kosketuskeppiä ja -alustaa aloimme heti alusta alkaen opettelemaan. Pennun jaksaminen ja oma mielikuvitus vain ovat rajana, kun alkaa pennulle temppuja ja tokojuttuja opettamaan. Me alettiin jo ihan pienenä treenaamaan myös agilityyn liittyviä juttuja, eteen menoa, kiertämistä jne.

Ei muutakuin, vietät vain paljon aikaa pentusi kanssa, käytte kävelyllä metsässä, leikitte, tutustutte uusiin asioihin, opettelette uusia juttuja, opettelette toistenne "kieliä", tutustutte uusiin ihmisiin ja koiriin, harjoittelette perushoitotoimenpiteitä ja ihan huomaamatta koirasi oppii ja molemmilla on kivaa . Paljon onnea pennun johdosta ja laitathan sitten paljon kuvia pennustasi

Meillä on nyt kaksi koiraa, toinen kohta 2v narttu, toinen jo 10v leikattu uros.

Tämän nuoremman kanssa ollaan treenailtu paljon. Mennään maaliskuussa kisailemaan.
Kun se oli pentu, veimme sen pentukurssille, ja ei mekään siellä hirveästi uutta opittu. Minun mielestä noi pentukurssit on ihan hyviä, varsinkin jos on eka koira, koska siellä saa hyviä neuvoja koiran koulutukseen. Minä aloitin jo pienien temppujen (kuten istumisen ja tassun antamisen) harjoittelemisen melkein heti, kun koira oli kotiutunut. Ihan lyhyitä temppuhetkiä vaan, ja tämä tyttö oppi ainakin nopeasti. Yleensä heti temppuilun jälkeen mentiin ulos - lenkille tai leikkimään.

Vanhemman kanssa ei oltu vielä hirveän kiinnostuneitä tottiksesta. (Toki tuo peruskoulutus oli hanskassa) Nyt olen enemmän koulutellut sitä, ihan kunnon tokoliikkeitäkin, mutta ei se enää voi kisata, kun nuo dopingit tulee. Sillä on nimittäin kilpirauhasenvajaatoiminta, johon se syö lääkkeitä, joita ei kokeisiin sen jälkeen hyväksytä. No, kuitenkin. Olen opettanut samalla tavalla temppuja ja liikkeitä, kuten pentuna. Eli namin kanssa houkuttelin sen esimerkiksi sivulleni ja annoin palkan. Seuraamiseen sai hauskuutta ja ryhtiä siitä, kun juttelin innostavasti ja välilä vaikka hyppelin, niin että olen mielesnkiintoinen, ja minuun kannattaa keskittyä, eikä vaikka naapurin räksyttävään koiraan.

Kaikki on meillä mennyt ainakin loistavasti!

Hyvä, että taas palattiin lähtöpisteeseen eli pikkupennun opettamiseen

Ennen näitä tokon tapaisia juttuja me harjoittelimme kuitenkin sisäsiisteyttä, tutustuttiin pentuun ym. Sekä paljon sosiaalistamista myöskin eri paikoissa ja tilanteissa juuri tulevaa tasapainoista elämää silmällä pitäen.

Pikkupentukurssi jonne tyttäreni kuskailin mittelimme kanssa perustui enempi yhdessä leikkimiseen muiden häiriöiden alaisuudessa.. Siellä ei mitään tokoilua vielä otettu vaan rauhoittumista, remmikäyttäytymistä ym.. Selvästi huomasin miten näiden kahden suhde tästä kurssista entisestään parani.. Yhdessä tekeminen oli kivaa molemmista vaikka ympärillä olikin ns. "kiusauksia"...

Eli oli sitten termit mitkä hyvänsä niihin ei kannata takertua. Eiköhän tässä ole tärkeämmistä asioista kuitenkin kyse. Edellisiltana tosiaan olin taas yhdellä luennolla ja siellähän näitä termejä viljeltiin oikeinkin kunnolla. En ole vielä ehtinyt puhtaaksi muistiinpanoja kirjoittamaan (kuten eräät huomasivat). Kiva on kuitenkin huomata, että itse kun toimii tietyllä tavalla - termeistä tietämättä - niin on silti suurilta virheiltä välttynyt ja tehnyt sen mikä tuntuu omaan koiraan toimivan. Se on mielestäni tärkeintä.

Ei kannata käyttää termejä ellei tiedä niiden merkitystä, väärinkäsitysten välttämiseksi.

Siihen, kuinka pennun kanssa koulutus aloitetaan, vaikuttaa ihmisen tavoitteet ja mieltymykset. Siinä, kuinka mukavaa pennulle tai aikuiselle koiralle koulutuksesta tehdään (jos siis siitä yleensäkin tahdotaan tehdä), ei pitäisi olla eroja tavoitteista huolimatta. Siksi en ymmärrä ihmisten mielikuvaa siitä että kisakoirien treenaus on kamalaa vääntämistä ja ikävää koiralle. Ei korkeammissa kisoissa pärjää koira, joka tottelee pakotteen välttämiseksi, kyllä se motivaatio pitää olla muualta lähtöisin.

Tuli kenen pennusta mitä tahansa, toivottavasti yhteinen kieli löytyy ja ihmiset haluavat ja yrittävät ymmärtää koiraansa paremmin.

Eli taas palataan tähän samaa - termiin ??

Eiköhän se tullut jo erityisen selväksi. Asia on korjattu ja mielestäni selitin kyllä mitä tarkoitin, joten ei se siltäkään osin väärinkäsityksiä aiheuttanut.. Joten en oikein ymmärrä miten tämä asia paisui näinkin suureksi ja jättää samalla varjoonsa sen alkuperäisen aiheen. Josta ilmeisemmin kuitenkin ollaan vielä aika samaa mieltänkin eli turhaa väittelyä turhasta...

Asioita voidaan pohtia positiivisemminkin myös ihmisten kommunikoinnissa. Sitäkään ei kannata unohtaa vaikka koirien jutut ovatkin mielenkiintoisempia.

Eli kiitos ja anteeksi! Pitänee seuraavaksi tarkkaan miettiä mitä tänne kirjoittaa - tai jättää ehkä kirjoittamatta kokonaan. Ettei tule väärinkäsityksiä mitä näin ihmisiä paremmin tuntematta voi näköjään helposti tulla..

Mutta Oikein Hyvää Uutta vuotta kaikille - mitään pahaa en kuitenkaan tarkoittanut

Olisin ikionnellinen, jos täälläpäinkin järjestettäisiin vastaavia pentukoulutuksia. Täällä homma menee niin, että on alkeisryhmä jossa on kaikki tokon alkeita opettelevat (tyyliin eka 10 minuuttia seuraamista ympyrässä...). Eli en ikinä suostuisi viemään pientä pentua sinne! Ajattelin, että voisin mennä pentuni kanssa sinne leikkimään, ehkä vähän temppuilemaan jne. että pentuni ymmärtäisi sen että mie olen se kaikista hauskin

Suunnitelmissa onkin tehdä kaikkea tuota Haluan, että pennustani tulee sosiaalinen (eli ympäristöön sopeutuva) - koira, jonka kanssa on helppo ja mukava elää. Se on tärkein tavoitteeni

^^ Niinpä, asia tuli selväksi ja yritinkin hyvässä mielessä kuitata hommalle pisteen edellisessä viestissäni. Voipi vähän jokaisen peilissä olla se joka tekee kärpäsestä härkäsen, en tarkoittanut henkilökohtaisesti tuputtaa palkokasvia kenellekään.
Mukavaa pennun odottelua sinulle Neita, hyvään kotiin tuntuu menevän kun pohdit tärkeitä asioita jo etukäteen.

Vinke tuskin tarkoitti mitään pahaa korjatessaan termit -niin tein minäkin.
Kukaan ei ole lietsomassa mitään negatiivista, mutta miksi käyttää termejä, jos ei yksinkertaisesti tiedä niiden merkitystä. Ei kai kenenkään sentään kannattaisi johtaa ihmisiä harhaan. En halua lietsoa epäsopua, kyseenalaistan vain.

(Tarkoitukseni ei ollut pitkittävää/jauhaa asiaa, mutta piti nyt kommentoida kuitenkin.)

Jee - täällä jälleen. Peräksiantamattomuus on kieltämättä yksi paheeni, joskus se hyveeksi voidaan luokitella

Jos on tarkoitus vaihtaa mielipiteitä asioista kuten ensin ymmärsinkin niin moiset kärkkäät kommentit kannattaisi ainakin yrittää esittää vähän eri tavalla. Ainakin sillä selvästi vähennetään kirjoittajien määrää. Eihän voi tietää mihin "suureen" epäkohtaan seuraavaksi takerrutaan. Ei moiset ainakaan lisää avointa mielipiteen vaihtelua.

Sen verran outo persoona ilmeisesti olen, että kommentit joissa suoraan lainataan omaa kirjoitustani tulee myös otettua aika henkilökohtaisesti. Väärinkäsitykset tai harhaan johtamiset olivat tästä kyllä aika kaukana. Sillä eiköhän tarkoitus tullut hyvinkin selväksi, epäkohdat korjattua! Aikamoista jyräysmeininkiä, etten sanoisi. Ja tuo kärpäsestä härkäseen liittyvä kommentti johtunee siitä etten osaa vaan sulkea suutani (solmia sormiani) ja häipyä koko palstalta, vaan olen jokaiseen myös vastannut.

Kun nyt jokapauksessa sen viimeisen sanan haluatte sanoa, niin toivoakseni seuraavaksi vaikka ihan alkuperäiseen aiheeseen liittyen. Se olisi jo vähintäänkin fiksua. Minuahan tentattiin jo aikuisen koiran kouluttamisestakin, vaikkei se koko aiheeseen tässä kohdin liittynytkään. Siihenkin tosin vastasin. Vielä ei olla kuultu vastausta jo aika aluksi kysymääni. Eli miten itse leikin avulla opettamisen käsitätte ?

Neitalle oikein hyvää pennun odotusta. Uskon, että sinusta tulee varsin hyvä koiranomistaja kun nyt jo mietit näitä tärkeitä asioita. Luota itseesi ja toimi sen mukaan minkä parhaaksi huomaat. Toisten mielipiteitä on hyvä kuunnella mutta itse lopulta toimii sen mukaan mikä omaan koiraan ja itselleen parhaiten sopii..

Oikein reipasta alkavaa vuotta kaikille - siis ihan kaikille
Mikä sen mukavampaa kun pohdiskella koiriin liittyviä asioita - kunhan aiheessa vaan pysytään.

Tässä vastaus kysymykseen toistamiseen, esitin sen epäselvästi kun minusta leikin varjolla kouluttamista ei ole.

Hyvä ! Päästiin aiheeseen. Nyt voisi miettiä mikä on sitten koiran kasvatuksen ja koulutuksen ero ?

Jos ihmisistä puhutaan niin kasvatus on asia jonka yleensä vanhemmat tekevät (tai pitäisi tehdä), jotta lapsista kehittyy elämässä niin itsensä kuin muidenkin kanssa pärjäävia tasapainoisia ihmisiä. Toiset onnistuu tässä paremmin toiset huonommin. Koulutus on mielestäni enempi yleissivistävää, jonka yleensä hoitaa joku muu taho esim. koulut. Mielestäni lähes sama pätee kyllä koiriinkin. Hyvin kasvatetusta koirasta kasvaa tasapainoinen jonka kanssa on helppo elää eri tilanteissa. Sitä ei välttämättä edes tarvitse enempää kouluttaa. Kouluttaminen on jonkin lisätempun oppimista joksi tokoilutkin voidaan luokitella..

Itse koen juuri päinvastoin eli kasvatuksessa en käytä leikkiä. Se on jotain mitä koiran tulee toimia jo ihan pennusta asti. Pentu kuitenkin oppii koko ajan vaikkei sille tietoisesti asioita opetakkaan. Siksi se mikä on kiellettyä isona on myös pentuna. Palkkana voi käyttää jotain, jota koira sillä hetkellä haluaa. Esim. koiran on istuttava oven edessä ja ulos pääsee vasta kun istuu nätisti ja saa siihen luvan. Tällöin palkkana on ulos pääsy. Tai ruoan antamisessa. Koira ei saa hotkaista ruokaansa saman tien kun keppu maahan laitetaan. Vaan jälleen vasta luvan kanssa kun istuu nätisti. Palkkana nyt ruoka. Aina ei myöskään seuraa sitä "palkkana" pidettävää asiaa vaan estetään toimimasta esim. sähköjohtojen pureskelua ym. Vastaavia tilanteita on paljon ihan perus arjessa..

Mielestäni ei ole suurta eroa pikkupennen tai vanhemman koiran kuoluttamisessa - leikin avulla toimii kumpaankin. Pääasia että se tuntuu koirasta myös leikiltä eli on tosi kivaa - on siinä sitten lelu mukana tai ei. Ero on siinä miten se tehdään, kauanko kestää ja mitä vaaditaan. Kasvatukseen en niinkään ole leikkiä yhdistänyt vaan on asioita jotka vaan tulee tehdä tai jättää tekemättä vaikkei se aina niin kivaa olisikaan.

(Toisaalta koiran kasvatus yleisesti ottaen mielletään pikkupentujen hankkimiseksi. Hyvä kasvattaja yrittää saada mahdollisimman niin rakenteeltaan kuin luonteeltaan terveitä yksilöitä.)

Alla netistä poimittua ”Koiraneuvola Pevi Oy”:

Mitä on koiran kasvatus?
Ihmistä, joka teettää koiralla pennut, on tapana sanoa kasvattajaksi. Usein kyseinen ihminen ei kuitenkaan tee mitään pennun kasvattamisen suhteen.

Koiran koulutus?
Ihminen ottaa koiran ja kouluttaa sen tekemään erilaisia temppuja, joita se ei luonnossa joutuisi koskaan käskystä tekemään – eläin ei milloinkaan kouluta toista eläintä. Kun koiraa koulutetaan tekemään käskystä ns. temppuja, se ehdollistuu tekemään niitä palkintoa tavoitellessaan. Koira ei tee temppuja opettelun ja itsenäisen ajattelun tuloksena.

Mun pennun kanssa aloitettiin pentukurssi lähes heti kun se tuli meille, eli 9 viikkoisena. Kurssilla harjoiteltiin muiden luoksetuloa, kontaktia, koirien ohituksia, maahanmenoa, sivulletuloa, istumista, jäljestystä, erilaisilla pinnoilla kävelemistä jne. Koska vanhimmat koirat kurssilla olivat 5 kk ja Ninja huomattavasti muita nuorempi, mentiin sen ehdoilla. Jos sitä sattui nukuttamaan ja se nukahti kesken tunnin, en herättänyt sitä. Muokkasin harjoituksia sille sopiviksi, jos näin että tämä on pennulleni liian vaikeaa, sitä ei tehty tai sitä helpotettiin. Esimerkiksi EI-sanaa en opettanut sille kurssilla lainkaan, koska sitä harjoiteltiin ensimmäisillä kerroilla ja niillä oli tarkoitus opettaa koiralle että halli on mukava paikka. Koulutus kesti aina tunnin. Koulutusten jälkeen päästin koirani leikkimään muiden pentujen kanssa - näin se opetteli tulemaan toimeen muiden koirien kanssa. Toki tunnin aikana se ei päässyt muita koiria katsomaan, en siedä sitä alusta alkaenkaan, treenatessa huomataan vain minut. Sosiaalistamisen paras ikä on sinne 16 viikkoiseen asti ja sitä tehtiin ahkerasti vielä 16 vk jälkeenkin, mutta kun tässä kysyttiin nimenomaan pentutokosta niin en ala siitä kirjoittelemaan.

Sen jälkeen 15 viikkoisena aloitettiin tavoitteellinen alokasluokan koulutus. Kurssilla harjoiteltiin pentujen tahtiin (kaikki koirat olivat alle vuoden) alokasluokan liikkeitä. 5 kk iässä sen kanssa mentiin alokasluokan jatkokurssille, eli siellä hiottiin liikkeitä kisakuntoon. Tämän jälkeen koirani kävi 7 kk iässä epv. tokokokeessa ja sai 187 p. Nyt 5. päivä ollaan menossa avoimen luokan kurssille, jolloin koirani on tasan 8 kk.

Meillä ei ole juuri taukoja harjoittelussa ollut. Mulle sanottiin että pidä sen kanssa lomaa, se kyllästyy. Pidin kaksi viikkoa taukoa ja pentu tuhosi kaiken talon irtaimiston. Tekemistä taas niin ei tuhota. En tiedä, sopiiko tämmöinen kaikille, edes miellyttämisenhaluiselle paimenkoiralle. Meille se on sopinut ja tuloksia on tullut.

Ihmisten kasvatus/koulutus "määritelmistä" olen samaa mieltä, kasvatus elämää varten, koulutus taitoja ja tietoa ei-niin-luonnollista asioista.

Minäkään en käytä kasvatuksessa leikkiä palkkiona, vaan kasvatan leikin lomassa/leikin varjolla - kuten sudetkin tekevät pennuilleen. Leikkiessä tarkkaillaan toista osapuolta, sen eleitä ja käytöstä, muodostetaan siteitä ja arvojärjestystä, opitaan erilaisia liikemalleja ja sääntöjä, esim. että ihoa ei purra, seurataan johtajaan koska se on kiinnostavaa yms.
Kasvatus ei tietenkään tapahdu aina leikin lomassa tai leikin avulla, vaan esim. kynsien leikkuu ja harjaus ovat asioita joiden tekemiseen koiralla ei ole mitään sanottavaa, luvan pyytämisestä eli kontaktista palkitaan joko "arkipalkoilla" eli pääsemällä ulos, kaverin luo tai syömään tai sitten namilla, kehulla, leikillä, mikä nyt koiraa motivoikaan.

Sanoihin takertuvana ihmisenä näen eron sanojen kasvatus ja kasvattaminen välillä, koirapiireissä ainakin. Tosin näitä sanoja sotketaan keskenään ja ihan kielen käytön syistä ne tarkoittavat samaa puheessa, mutta perusmuodoissa niissä on minusta ero:
kasvatus on esim. pentueiden tekoa, siis jalostustoimintaa, kun taas kasvattaminen on pennun yleisen käytöksen muokkausta haluttuun muottiin. Näiden eron huomaa mm. tuosta Pevin esimerkistä.

Sen enempää väärää ja oikeaa kasvatus- ja koulutustapaa kommentoimatta, voisin kertoa esimerkeinnä omien koiriemme "taustat", jotka ovat melko erilaisia.

Manua on pennusta asti sosialistettu huolella. Käytiin erilaisissa paikoissa kuten kylän keskustassa, kaupoissa, lentokentällä, juna-asemalla, maalla ja pentukerhossa (=3-8 kk leikkivät keskenään ja omistajat turisevat ja ihastelevat ). Opiskeltiin myös arkielämän perusjutut kuten hihnassa kävely, toisten koirien ohittaminen, ruokailutilanne jne. Puolivuotiaana Manu ei osannut mitään koulutuksellisia juttuja. Se osasi istua paikalla kunnes sai luvan mennä syömään ja tulla metsässä kutsusta luokse. Ensimmäinen "virallinen liike" oli maahanmeno ja sitä opettaessa Manu oli tosiaan sen 6 kk ja muutaman viikon vanha. Siitä sitten lähdettin pikku hiljaa opettelmaan erinäisiä tokojuttuja lähinnä temppuina esim. sivulle tulo, maahan meno, seisominen, paikalla makaaminen...

Miloa totta kai myös sosialistettiin vähintään yhtä hyvin kuin Manua, mutta sen kanssa aloitettiin myös tokojutut ja temput ihan pikkupentuna. Ensimmäisen kerran Milo oli tutustamassa tokotreeneihin 10 viikkoisena ja 12 viikkoisena se kantoi käskystä metallihaarukoita ja jälkikeppejä. Maahan meno, istuminen ja seisominen opetettiin heti ruokailujen yhteydessä ja seuraamisen alkeita, sivulle tuloa yms. harjoiteltiin myös. Nelikuisena Milo oli mukana aussieleirillä ja tutustui haun ja jäljen alkeisjuttuihin sekä agilityesteistä putkeen ja pussiin.

Milon ja Manun välillä ei ole mitään eroa nyt kun molemmat ovat aikuisia. Molemmat oppivat uudet jutut nopeasti ja helposti, ne ovat yhtä leikkisiä ja motivoituneita jne. Vaikka Manu ei pikkupentuna harjoitellutkaan sivulle tuloa tai asentojen vaihtoa, ei sillä ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia oppia niitä myöhemmin. Toisaalta myöskään Milo ei ole millään lailla kärsinyt pentuajan tokojuttujen harjoittelusta, treenimotivaatio sillä on kohdallaan ja intoa löytyy vaikka muille jakaa.

Gitan tausta on taas aikalailla erilainen. Pentuaikana sosiaalistaminen on edellisen omistajan luona ilmeisesti aika vähiin ja peruskasvatuksessa (toiset koirat, remmissä kävely jne.) on puutteita. Leikitty ei juuri ollenkaan ja Gitta joutui elämään vähän muiden koirien ja vastasyntyneen lapsen varjossa. Vuoden ikäisenä harjoiteltiin tottista hieman enemmän, samoin jälkeä ja BH-koe käytiin, mutta sen jälkeen ei neljään vuoteen juuri mitään. Silloin tällöin jälkeä, esineitä ja tottista, mutta väärin keinoin (=jälkeä lukuunottamatta kaksi jäljelle jäävää aika lailla pilattuja). Meille 5-vuotiaana tullessaan Gitta ei osannut leikkiä leluilla puhumattakaan, että se olisi ymmärtänyt niiden olevan palkka jostain toiminnasta. Uusien asioiden oppiminen on hankalaa, koska koira ei yksinkertaisesti ole "oppinut oppimaan". Luottamusta ja suhdetta on vaikea rakentaa, koska Gitalla ei juuri ole nuoruusiältä kokemuksia kyseisitä jutuista ja ne vähäisetkin ovat enemmän negatiivisia.

Omien kokemusten pohjalta sanoisin, että mielestäni tärkeintä koiran pentuvaiheessa on ennen kaikkea hyvän suhteen, luottamuksen, motivaation ja yhteistyön rakentaminen. Siinä on pohja myöhemmälle koulutukselle. Koirakohtaisesti (tyyliin energiset, "työtarmoiset", toimintaa vaativat pennut tietysti tarvitsevat muutakin aktivointia kuin leikkiminen toisten koirien kanssa ja juna-asemalla käynti) voi perusjuttuja ottaa mukaan alusta alkaen. Niiden hyödyllisyydestä jatkoa ajatellen voi taas olla monta mieltä ellei halua saada koirasta kolmoisvaliota kolmeen ikävuoteen mennessä...

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että minkä rotuinen koirasi on?

^ Aussiehan se.

Itse aloitin kouluttamaan pentuani kun se oli ihan pieni. Leikinvarjolla, ja ihan lyhyitä hetkiä kerrallaan, että molemmille jäi hyvä mieli. Rauhoittumista ja paikallaanoloa opeteltiin paljon ja istumista yms. Koira rakastaa koulutushetkiä vieläkin ja aina kun näkee naksuttimen kädessäni niin mielialanousee ainakin pari pykälää : ). Naksutinkoulutusta käytetään jä suosittelen kyllä sitä kaikile
Samalla koira saa aivojumpaa eikä turhaudu.

meijän diego kääpiöpinseri osas 6kk vanhana ulkoa alo luokan toko liikkeet.Ja nyt koira on 10kk ja ollaan alettu kisaamaan:) armotonta treenii!