Tuttavallani on suloinen alle puolivuotias kultsun pentu.Suunnitelmat oli kovat,näyttelyitä,harrastusta ehkä myös jalostusta jos kaikki ok,mutta...tulikin kova onni vastaan.Pennulta puuttuu toinen kives,ja toisesta päästä uupuu kaksi hammasta..eli ei näyttelyyn,ei jalostukseen. No,ei se mitään,saadaanhan siitä harrastuskoira,ehkä tokoa tms.Mutta...pennulta vääntyi etujalat,joten ei voi liikkua kunnolla,se kait sit siitä harrastuskoirasta.Kaikenlisäksi sattui tapaturma jossa pennulta murtui häntä,tosin nyt jo parantuneena.
Onneksi perhe rakastaa koiraa sinä omana itsenään ,vaikka vähän harmittaakin...
Tällainen tarina....surullinen ,mutta kertokaas onnettomia tarinoita lisää.Vai onko tämä vain huonoa tuuria?

Oma kasvatti, pomeranian narttu, toiveita ladattu tulevaisuuden jalostuskoiraksi, kaikin puolin ulkoisesti juuri sellainen pommi kuin olen hakenut ja halunnut, luonteeltaan hyvä. Mutta hammaspuutos ylhäällä edessä. Ei jalostuskoiraa, mutta loistava ystävä.

Meillä puolestaan epäonnea pennutuspuolella: näyttelyissä erittäin hyvin menestynyt narttu on astutettu/yritetty astuttaa kolme kertaa. Ekalla kerralla astutus onnistui molempien osapuolien ollessa siihen suostuvaisia. Ajankohta oli kuitenkin väärä eli liian aikaisin, eikä pentuja tullut. Toisella kerralla uusi uros, joka yritti kyllä astua, mutta nyt narttu ei antanut astua, kun ajankohta oli ilmeisesti liian aikaisin. Kolmas kerta ja taas uusi uros. Nyt ajankohta tarkistettiin progulla ja narttu oli todella innokas, mutta uros ei ilmeisesti ekakertalaisena nuoruuttaan osannut hommia ja astutus ei onnistunut.
Nyt nartulla ikää jo 4 v., joten 'kello tikittää'. Eläinlääkäri sanoi, että 5 vuotiaaksi asti voi ensisynnyttäjä tehdä pennut, sitten riskit lisääntyvät. Vielä kaksi yritystä siis ja toivoa sopii, että onnistuisi

Tälläiseltä se koirien kanssa touhuaminen joskus tuntuu. Tuntuu kuin tarpoisi täydelliseen vastatuuleen, mikään ei tunnu onnistuvan. Itselläni on narttu, jolla kymmenen valion arvoa intin lisäksi ja useampi voittajatitteli päälle. Yritin astuttaa sitä kaikkiaan viisi kertaa, joskus ultrassa näkyi pentuja, yleensä ei. Viimeisen kerran jälkeen päätin, että koira steriloidaan. Steriloinnin yhteydessä paljastui epämuodostuma, vain yksi munajohdin ja munasarjassa reilun nyrkin kokoinen kystä, joka oli täynnä mätää. Mikäli narttu olisi tullut kantavaksi, niin pentujen kasvettua kohdussa tarpeeksi suuriksi olisi suurimmalla todennäköisyydellä kystä revennyt . Tämä siirsi omaa kasvatystyöni aloittamista muutamalla vuodella eteenpäin, itse olin erittäin kiitollinen, etten saanutkaan ko. nartusta pentuja.

Aina kannattaa ajatella positiivisesti, ainakin yrittää, sillä tunnelin päästä näkyy aina valoa. Vastoinkäymiset opettavat aina jotakin ja ihanat onnistumiset tuntuvat entistä paremmilta, kun ne eivät ole tulleet helpolla! Tsemppiä kaikille

Meillä ensimmäisestä pentueesta viikon sisällä kuoli monen monta pentua, eikä tiedetty miksi. Kun pari pentua oli avattu saatiin apua ja kuusi pennuista jäi eloon. Avannut eläinlääkäri lohdutti ettei vika ole minussa enkä ollut tehnyt mitään väärin ja saisin olla onnellinen niistä jotka jäävät eloon, sillä kaukana ei ollut että olisivat kuolleet kaikki!

Kokemus oli todella raskas, kun mitään et voinut pienten raukkojen hyväksi tehdä! Ne vain kuihtuivat käsiin ja emä etsi niitä kuumeisesti ja käänsi meiltä lattiat nurin. Kuitenkin paljon opittiin ja kasvettiin, ja nyt näistä kuudesta pirteästä ja riemastuttavasta nuoresta koirasta nautitaan oikein urakalla.

Voimia kaikille kaikennäköisten ongelmien varalle, kun kokee vastoinkäymisiä, osaa arvostaa niitä onnistumisia ja hyviä hetkiä enemmän kuin muuten!

Nala:
Olisin tiedustellut mikä menehtyneissä pennuissa oli vikana, jotta osaisimme hakea ajoissa apua, jos omalle kohdalle sattuisi moinen suru.

Kiinnostaisi tietää täälläkin ,mikä on voinut olla vialla?Jos meinaan tulee samankaltaisia juttuja itselle ....

Jättipentue siis syntyi hieman ajoissa, 58 laskettuna kantopäivänä leikattiin. Pentujen keuhkot olivat jääneet osittain sikiöasteelle, joten ne jotka liikkuivat eniten menehtyivät hapen puutteeseen. Oli sydäntä särkevää ja niin raastavaa kuunnella sitä itkua, eikä mitään ollut tehtävissä. Vieläkin tulee itku silmään kun ajattelen... Ensi kerralla tiedän ja haluan että jos vaikka yksikin pentu kuolee niin haluan sen avattavaksi, se on pieni hinta siitä mahdollisuudesta että muut saadaan pelastettua.

Näille jotka jäivät henkiin annettiin siis antibioottia 8. päiväisestä eteenpäin ja se luultavasti auttoi. Mutta pelko puserossa oli pitkään että jos kuitenkin ovat kärsineet jotenkin siitä että niitä oli niin paljon, jos ovat jääneet jostain paitsi. Mutta reippaita ja hienoja koiria niistä kasvoi.

Yhdestä pennusta, joka on tuottanut perheelleen ja minulle jälkeenpäin suurta iloa ja kunniaa, taistelin kaksi päivää. Nesteytin sitä ja se oli erikoiskohtelussa syömisen suhteen ja kuin ihmeen kaupalla se selvisi. Se on minun pieni (eihän se enää mikään pieni ole vaan iso poika jo) ihmeeni ja olen siitä todella ylpeä!

Astutin narttuni, joka sai reippaan keskenmenovuodon muutaman 4,5vkon päästä astutuksesta. Kaikkien yllätykseksi koira teki 2 pentua; tytön (paha huulihalkio, syntyi kuolleena) ja pojan (terve). kukaan ei tiennyt että koira jäi tuosta keskenmenosta vielä kantavaksi. Valitettavasti kummatkin pennut menehtyivät, poika eli vain 8 tuntia, ja emä oli erittäin pahasti masentunut. Nyt rupeaa putken päässä taas helpottamaan ko. koiran kohdalla.
Nyt on toinen narttu astutettu, ja pentujen odotellaan syntyvän 9 viikon päästä, pidetään siis peukut pystyssä että kaikki menee hyvin

Missi,meillä myös kävi osittain samalla tavalla.Narttu sai osittaisen keskenmenon kolme viikkoa ennen synnytystä ja loi seitsemän pentua pois.Tämän jälkeen ultrattiin ja kohdussa oli kuvan mukaan vielä neljä pentua.Toiveita ei annettu selviytymiseen,mutta koira laitettiin "sänkypotilaaksi".Kun synnytyksen aika oli käsillä terveitä pentuja putkahti seitsemän kappaletta maailmaan .Oli pienoinen yllätys...Yksi pentu tosin kuoli aamun tunteina,viimeisenä syntynyt poika .Elämä karsii siis heikoimmat pois.
Kuusi ihanaa,vilkasta ja ennenkaikkea tervettä pentua täyttää piakkoin yhdeksän kuukautta ja voivat hyvin.

throls:lle; ko. koiran kasv. palpoi koiran (on kokemusta, sillä työskentelee alalla!), ja sanoi et kohtu on normaalin kokoinen, eli tääl ei ole mitään. Koira muuttui oudoksi vasta 1,5 pv ennen synnytystä. Ko. koira on aina lihonnut 5vkon jälkeen ja reippaasti -nukkuu miel. Ja tuo vuoto oli sitten reipasta -kuljin perässä ja putsasin veriklönttejä lattialta melkein koko päivän. Vaavit jotka syntyivät olivat 96 - n. 130g (tää siis oli jo kuollu syntyessään).

Onhan noita, eka potentiaalinen jalostusnarttu jäi auton alle, seuraavan veli kuoli perinnölliseen ja todella ilkeään sairauteen. Yksi jalostusuros jota kolme vuotta odottelin osoittautuikin epileptikoksi...