Enää en ikäni puolesta saa junnuissa kilpailla, mutta vastaanpa silti. En ole ikinä yhdelläkään JH-kurssilla käynyt, oman paikkakunnan harkat ovat korvanneet ne. Niin monet junnuharkat on tullut vedettyä/oltua oppimassa, että vastaan niiden tietojen pohjalta..
Silloin kun itse aloitin junnuharkoissa käynnin (joskus -97
) niin olin todellakin melko ummikko lajin suhteen. Silloin oli hyvä, että minulle opetettiin vain perusasioita, kuten että koira kulkee yleensä aina vasemmalla puolella, miten koira laitetaan rodunomaisesti seisomaan ja kuinka nopeasti on oikein liikkua, kuinka saa hyvin kontaktin, ja millainen itse koiran kanssa työskennellessä pitäisi olla. Vasta kun perusasiat oli hallussa, pikkutyttö sai kuulla sitten tarkempia varsinaisia "junnusääntöjä", kuten vaikeapia kuvioita (L, T, 8) ja älä ole koskaan tuomarin ja koiran välissä, yms. Tässä myös vaikutti varmasti se, että alkuvaiheessa kouluttajina olivat silloisten Kajaanin kisaavien junnujen äidit, mutta jossain vaiheessa tyttäret siirtyivät kouluttamaan ja itse kilpailleiden kikat pääsivät koulutuksissa esille
.
Itse kouluttajana olen huomannut, että ehdottomasti pitää olla kannustava uusia harrastajia kohtaan! Vaikka junnu ei heti osaisi tehdä kaikkea oikein, tai jokin asia tökkii vaikka kuinka monesti korjaisi, niin kouluttaja ei saa muuttua missään vaiheessa tylyksi/ylimieliseksi. Palautteen annossa kannattaa myös olla tarkkana! Maalaisjärkeä pitää käyttää, eli ei ole järkevää opettaa tyyliniksejä ennen kuin perusasiat on kunnossa. Kuitenkin korjaavaa ja rakentavaa palautetta pitää antaa, sillä ilman sitä ei koulutuksista paljon hyötyä ole, paitsi kokemusta tietenkin, mikä sekin on tärkeää.
Aikoinaan joskus 2000-luvun vaihteessa meillä oli tapana pitää kesän harjoittelujen päätteeksi harjoittelukisat, joissa kouluttaja oli tuomarina ja harkat vedettiin oikean junnukisan kaavalla, että tyttäret (silloin ei tainnut ollut meidän harkkarivistössä poikia vielä..) oppivat miten kisa in real life etenee. Se helpottaa varmasti kisaan lähtemisen kynnystä, kun on edes joskus kokenut suurinpiirtein niitä perus kisan kulkemisen kaavoja.
Yleisesti ottaen kouluttaessa kannattaa nimenomaan kannustaa junnuja kiinnostumaan lajista, ottamaan myös itse selvää, tarkkailemaan junnukisoja ja omia harkkoja (esim. videokuvan avulla), kiinnittämään huomiota omiin virheisiin ja lopulta kehittämään sen oman luonnollisen tyylin esittää koiria, josta voi tulla "tavaramerkki". Kaiken maailman aakkosilla ei kannata heti alkuun säikäyttää, mutta kyllä minä muistan miten jossain vaiheessa iski kuvioinnostus (ainakin mulle ja Hillalle
) ja me treenattiin sitten takapihalla ja vähän muuallakin aakkosia läpi, vaikkei niitä ikinä kisoissa kysytä. Vaikkei hankalia ihmekuvioita ja -kirjaimia koskaan kysytä, niin niiden treenaaminen kyllä parantaa "nokkeluutta" ja ketteryyttä koiran kanssa.
Suorat liikkeet, kolmio (molempiin suuntiin: mitä tuomari pyytää/näyttää?), L & T, ovat ne peruskuviot, joita eniten kahdeksan vuoden aikana tuli kisoissa vastaan. Kahdeksikko ehkä vain kerran tai kahdesti, ja sekin päivän paras -kisoissa vasta.
H-kirjain tehdään näin, ainakin minun mielestä:
Kävele ensin H:n vasen pystysuora ylös asti (koira vasemmassa kädessä), ja palaa takaisin (vähän niinkuin suorissa liikkeissä) puoleen väliin asti, vaihda koira oikeaan käteen ja kävele H:n vaakaviiva, vaihda koira vasempaan käteen ja kävele H:n oikea pystysuora ylös, palaa alas (oikea käsi), palaa koira vasemmassa kädessä H:n pystysuora puoleen väliin ja käänny takaisin H:n vaakaviivalle, kävele se loppuun, käänny vasemmallle, eli H:n vasemman pystysuoran alemmalle puolikkaalle ja palaa siihen mistä lähditkin.
