Niin, millainen lopulta on hyvä junnu? Mielipiteitä on varmasti yhtä useita kuin ihmisiäkin, ja siksi haluaisitte kuulla, mitä te arvostatte hyvässä junnussa? Jos olisit itse tuomarina, minkälainen handleri pärjäisi sinun kehässäsi? Tässä lueteltuna muutamia asioita, joita erityisesti arvostan junnussa:

- Koiran asiallinen käsittely; koiraa ei mielestäni tulisi missään välissä kehää kurittaa/käsitellä muutenkaan asiattomasti (kurittaminen toki tapauksissa, joissa koira esim. ärähtää toiselle koiralle). Myöskin liikkessä ylenpalttinen 'hirttäminen' on joskus aivan järkyttävän näköistä. Ns. feikkikireän remmin ymmärtää hyvin, mutta se, että koira hirtetään remmillä ylös niin että jalat halkovat ilmaa - ei.

- Muiden kisaajien huomioon ottaminen; kilpailijan tulee mielestäni ottaa huomioon myös muut kilpailijat. Omaa koiraa ei päästetä sinne toisen koiran takapuoleen tai muutenkaan liian lähelle. Pahimmassa tapauksessa se pilaa sekä oman että toisen suorituksen.

- Yhteistyö; tämän tulee mielestäni näkyä. Yhteistyö ei välttämättä tarkoita sitä, että koira tapittaa silmiin ja heiluttaa häntää, vaan sitä, että koiran ja handlerin välillä on selvä yhteys. Se ilmenee jokaisella eri tavalla, mutta yhteistyön handlerin ja koiran välillä kyllä huomaa.

- Rauhallisuus; junnun tulee mielestäni pitää pää kylmänä, tapahtui mitä tahansa. Aina on hyvä muistaa, että liikkeelle lähdettäessä ei ole mikään kiire; tuomari kyllä odottaa. Laita remmi rauhassa oikeaan paikkaan koiran kaulalla, kerää se käteen ja lähde sitten vasta liikkeelle. Kiirehtimällä suorituksesta tulee vain huolimaton. Myös ylenpalttinen koiran innostaminen on turhaa. Toki koiraa voi kehua, rapsutella jne., mutta hyppiminen, pomppiminen ja käsillä huitominen on häiritsevää ja vie huomion koirasta handleriin. Koiraa liikuttaessa myös turha käsien viskominen, vinossa juokseminen ja loikkiminen kiinnittää huomiota handleriin eikä koiraan.

- Positiivinen asenne; kehään lähdetään sillä asenteella että kehässä on hauskaa niin handlerilla kuin koirallakin. Tuomarille hymyillään (ei mitään epäluonnollista pepsodent-hymyä, vaan tavallinen iloinen ilme), mielellään myös tervehditään tuomaria. Vaikka suoritus ei menisi parhaalla mahdollisella tavalla, naamalle ei vedetä 'voi v***u'-ilmettä, vaan vedetään kisa läpi positiivisella asenteella, kävi miten kävi. Koiraa kehutaan jokaisen suorituksen jälkeen, vaikka kaikki ei menisi nappiin.

- Rodunomainen esitystapa; junnun on tunnettava koiran rodunomainen esittämistapa, koiraa ei aleta vääntämään epämääräisiin asentoihin ja häntää nostamaan ylös jos se ei ko. koirarodulle kuulu.

- Tiivistettynä mielestäni hyvä junnu on siis iloinen, rauhallinen ja toisia sekä koiraansa kunnioittava

Tässä siis oma mielipiteeni hyvästä junnusta, nyt kuulen mielelläni toisten mielipiteitä asiasta

Itse arvostan ehkä kaikkein eniten yhteistyötä koiran kanssa. Siihen ainakin itse pyrin kisoissa että yhteistyö sujuu luontevasti eikä näytä pakkopullalta. Handlerilla ja koiralla pitää mielestäni olla hauskaa kehässä (handleri on iloinen ja koiralla esim. heiluu häntä, yms)

Oikea esittäminen on myös tärkeää mielestäni. Koiraa esitetään koko ajan kehässä. Ei siis tarkota että koira seisoo aseteltuna koko ajan vaan handleri huomio koiran ja tilanteen tasalla. Ja tietysti myös rodunomainen esittäminen on tärkeää.
Itse jos olisin tuomari sijoittaisin rauhallisen, tietyllä tavalla itsevarman (ei voitto päämäränä mutta ei myöskään pyytele olemassa oloaan anteeksi), positiivisen, osaavan handlerin. Arvostan myös sitä että koiraa on jotenkin laitettu ja nähty vaivaa (esim. trimmaus, harjaus, pesu,yms).

Siinäpä nyt jotain mitä mieleen tuli

Minä pidän semmosista handleri parista mitkä ovat iloisia ja hyvin pirteitä, mutta ei mitään tekopirteyttä, koska sen näkee heti jos on tekopirteä.
Ja sitten en tykkää jos liioitellaan koiran liikkeitä ja koiran seisottamisesta ja muutenki ns liioitellaan.
muuten melkein sama kun ensimäisellä kannanottajalla
ja sitten se että ei mennä koiraa esittämään silleen miten kyseistä rotua ei pidä esittää esim hännät ihan pystyyn semmosilla roduilla millä ei ees häntä pidä olla pystyssa.
Yleinen rauhallisuus ja positiivisuus on plussaa.
Ja jos voittaa junnu kisan niin muistaa onnitella muitakin sijottuneita tai jos yleensäkin sijottuu niin onnittelee muitakin.
Mutta täältähän kun näitä lukee niin saa samalla hyviä vinkkejä omiin kehiin, hyvä aihe minun mielestä

Tämä onkin kiva aihe Kuukauden päästä pitäisi minunkin yhdessä mätsärissä junnut arvostella, auttaa kyllä muiden mielipiteidenkin kuuleminen kehittämään sitä omaa näkemystä.

Mä olen oikeastaan samoilla linjoilla Hetan kanssa, mutta yksi ominaisuus johon olen kiinnittänyt huomiota niin junnuharkkoja vetäessäni kuin itse treenatessani on huomaamattomuus, ts. se, että kehässä koira on koko ajan pääosassa, olkoonkin niin että junnuissa kuitenkin se handler on se, jota arvostellaan. Itse arvostan handlereita, jotka esittävät koiran niin, etteivät tee siitä esittämisestä liian suurta numeroa, vaan antavat koiran olla pääosassa. Yleensä tällaisten huomaavaisten handlereiden työskentely on varsin kaunista katsottavaa. Samoin itsevarmuus on tärkeä pointti, se tuo paljon siihen esiintymiseen kun selvästi tietää mitä tekee, mutta toisaalta myös liiallinen itsevarmuus hyppää silmille ja ainakin minun kohdallani laskee kyseisen handlerin pisteitä. Eli sama kuin tuossa aiemmin mainittiin, "ei voitto päämäränä mutta ei myöskään pyytele olemassa oloaan anteeksi".

Minun mielestäni hyvä junnu on:

Iloinen, ja varman oloinen. Ei voitto päämäränä, vaan tietää mitä kehässä tehdään ja koiran kanssa ylipäätäkin.

Hyvä junnu saa myös koiran kuuntelemaan itseään, ja yhteistyö halukkaaksi. Koira tykkää olla junnun kanssa kehässä, ja tulevat hyvin toimeen keskenään.

Mielestäni koiran ei esimerkiksi tarvitse esim. heiluttaa häntäänsä, koska se ei ole mielestäni pääasia, vaan se että heidän esiintyminen on hienoa katseltavaa eikä junnun tarvitse tehdä paljolti mitään saadakseensa koiran esiintymän rodun omaisesti, vaan junnu olisi mahdollisimman huomaamaton.

Olen samaa mieltä edellisten kommenttien kanssa. Arvostan etenkin koiran kaunista kohtelua ja yhteistyötä.
Handlerin on miusta osattava laittaa koiransa esiintymään pienin ja melko huomaamattomin, kauniin elein.
Taitava handleri osaa myös käyttää koiran käyttäytymisen/eleet, jne.. ns. hyödykseen laittaessaan koiraa
esittämään parhaat puolensa..

Aah kirjoitin jo pitkän sepun prioriteeteistäni, mutta kävin lenkillä ja puska oli sillä välin kirjauttanut mut ulos ja teksti taivaan tuuliin. Tässä sitten tiivistettynä pari ominaisuutta mitä itse pidän kaikkein tärkeimpänä kun puhutaan hyvästä handlerista:

Tärkeimpänä pidän sitä, että junnu tuntee ja tietää miltä rodun pitäisi näyttää ja osaa omalla esittämisellään peittää koiran virheitä ja esittää koiran parhaiten edukseen! Ei ole kiva katsoa kun junnuissa venytetään liikaa koiraa takaa niin että vähätkin kulmaukset katoavat, tai kun kaulaa kiskotaan ylöspäin vääristäen ylälinjan ja etuosan (ei kaikki rodut toki).

Tärkeää on myös että esittäjällä on rauhalliset ja varmat otteet koiraan, mutta esiintyminen tapahtuu aina koiran ehdoilla ja koiraa käsitellään kauniisti, ennen kaikkea niin että koiralla (ja myös esittäjällä) on hauskaa kehässä ja he nauttivat yhteisestä ajasta.!

Musta hyvä junnu on:
Rauhallinen, sellanen kauhea hosuminen näyttää rumalta ja koirakin helposti hermostuu sellasesta. Tuomarin kuunteleminen on myös tärkeää, koska eihän siitä kisasta tule mitään jos ei kuuntele mitä tuomari pyytää tekemään.

Inhoan ylikaiken sitä, että koiraa siirrellään omilla jaloilla. Tarkoitan tällä sitä, että esim. jos koiran takajalka on huonosti niin handleri siirtää sitä omalla jalallaan ilman, että kumartuisi sen varran, että kädellä siirtäisi sen. Tätä jotkut siis tekee kun seisottavat koiraa vapaasti.

Hyvä junnu on rauhallinen, ystävällinen ja eleetön kehässä. Junnu ei saa olla tekopirteä ja pitää missihymyä kokoaikaa päällä, eikä suurennella eleitä.
junnun täytyy kohdella koiraa hyvin vaikka koira sitten heittäytyisi selällee kehässä eikä liikkuisi mihinkään niin ei saa kiskoa jokasuuntaan ja vauhkota. Turhan kehässä puunaamisen voisi jättää pois, kun joskus näkee sitä yliampuvaa harjausta että "katsoohan tuomari varmasti et mä harjaan tätä?? " Jos koiraa harjataan/kammataan/karstataan kehässä niin se tehdään huomaamatta, tai sitten turkki vain suitaan kädellä.

Ja vaikka yhteistyö koiran kanssa ei sujuisikaan, täytyy junnun yrittää saada kontaktia ja innostaa koiraa tai vastaavasti hillitä liian tarmokasta moppea.

Toisille junnuille ja kehäsihteereille täytyy olla ystävällinen eikä karjua pää punasena jos juuri sitä omaa numeroa ei huudeta kehään miljoonaa kertaa kun ollaan tupsuttamassa puuteria nokkaan eikä tiuskita junnulle joka pyytää menemään taaksepäin tai pitämään koiraansa vähän väliä.

Itse tuomartoidessa katson junnussa sitä miten esittäjä kohtelee koiraa ja kuinka monella liikkeellä saa sen seisomaan nätisti ja kehuuko junnu koiraansa. Katsooko junnu liikkeessä koiraa vai tuomaria vai haahuileeko sinne tänne. Kuinka koira seilaa liikkeessä. onko skarppina jos tuomari hiippailee taakse jne jne..

Heips!

Joo junnuja itsekkin arvostelleena suosin myös kauniilla yhteistyöllä toimivaa paria. Koiraa ei tarvitse yliesittää selkä, niska ja käsi ihmeellisissä asennoissa joissa en ole tiennytkään ihmisen pystyvän olemaan.. Enkä myöskää pidä siitä että hypitään koiran taakse jos tuomari katsoo edestä koiraa. Heinäsirkka kun ei kenenkään tarvitse olla, väistää voi hillitystikkin tekemättä siitä numeroa.

Kaikki jo oikeastaan tulikin mitä ajattelin itsekkin sanoa, mutta yksi mikä minua on ärsyttänyt jo silloin kun olin itsekkin junnu, on se että kierrellään näyttelyissä kisaamassa mutta koiraa kysellään vasta tuntia ennen kehää, ja yleensä kysellään vain niitä pärjänneitä koiria, muut ei taho kelvata.. Minusta vastuullinen junnu ottaa yhteyttä aiemmin mahdollisesti tulee ennen kisaa kokeilemaan koiraa koiran kotiin ja tutustumaan siihen. Koska niin koiranomistaja kuin junnu voivat opettaa toisilleen jotain uutta ja toimivaa .
Ymmärrän kyllä jos oma tai sovittu koira sairastuu tai muuten estyy tulemasta paikalle. Mutta näitä samoja tyyppejä näkee yleensä aina etsimässä sitä BIS-voittajaa kisakaveriksi.
Mielestäni voitto ei kuitenkaan tule vaikka BIS-voittaja kädessä kulkisikin, jos yhteistyö ei pelaa. Itse henk.koht olen voittanut kakkosen koiralla aikoinaan, tuomarin mielestä sain ne vähät hyvät asiat siitä koirasta esille ja meidän yhteistyö oli kaunista katseltavaa.

Kyllä se on koiran ja junnun Yhteistyö. Tietenkin pitää osata esittää koira hyvin ja olla reipas sillen hyvällä tavalla . Täytyy näyttää siltä että molemmat koira sekä omistaja nauttivat siitä mitä ne tekee. ja hyvähän on tietenkin osata ihan perus kuviot.
Tärkeintä on siis KONTAKTI.

En nyt ihan sitä tärkeimmäksi laittaisi (mielipiteitä on monia). Kun on koiria, jotka eivät vaan ota kontaktia vaikka tekisi mitä. Vaikka hyvänä esimerkkinä meidän amkk, se on kiinnostunut jostain lelusta n. 2min, jonka jälkeen se haistattaa pitkät eikä ota kontaktia (uskokaa, oon kokeillut kaikkea mahdollista, mulla on rouhekopallinen leluja ja kaiken maailman tilpehööriä mitä oon kokeillut). Tai ottaishan se kontaktin jos sais pitää ketunhäntää tai käpälää mukana missä olisi vielä haju mutta oon huomannut että se herättää paheksuvia ja kauhistuneita katseita, varsinkin junnuissa (itselleni se on normaalia, niksei ketun käoälää vois muka pitää mukana jos koira tykkää? Ei se eläin siitä oo kärsinyt).

Lisäksi vielä yks tuomari, oliskos ollut EUV:ssä enkuilla, ei tykännyt jos koira otti kontaktia esittäjään vaan käski laittaa kaikki namit ja lelut pois. Samaten viimevuonna Spanieliliiton päänäyttelyssä tuomari kielsi innostamasta koiraa namilla.

^ Kontaktillahan voidaan tosiaan tarkoittaa muutakin, kuin sitä katsekontaktia... Siis sitä, että koira kuuntelee handleriaan, on tämän hallinnassa ja toimii yhdessä tämän kanssa. Katsekontakti ei todellakaan kerro välttämättä siitä, että kontakti noin yleensä on kunnossa, sillä jos koira tuijottaa lumoutuneena namia, lelua tms. ei kyse ole oikeastaan koiran ja esittäjän välisestä kontaktista, vai kuinka..?

En nyt pistä tärkeysjärjestykseen asioita, mutta kyllä hyvä kontakti koiran ja esittäjän välillä on ihan niitä perusasioita. Se vain ilmenee tosi monin tavoin, joku koira tuijottaa lakkaamatta palvovasti ohjaajaansa, toinen ei välttämättä vilkaisekaan handleriin mutta tietää silti koko ajan missä mennään ja kuuntelee tämän ohjeita. Sen tietää itse kun kontakti on kohdallaan, kun koiran kanssa voi rentoutua ja keskittyä yhdessä siihen olennaiseen, hyvään suoritukseen. Yhteistyötähän se nimenomaan on.

Mä käsitän kontaktin just katsekontaktiksi tai siten, että koira pyrkii kokoajan hakemaan esittäjään kontaktia. tuo miten sinä kuvasit kontaktin, minä olen aina käsittänyt yhteistyöksi ja synkkaamiseksi.
Ei kontakti tosiaan ole sitä että koira tuojottaa namia/lelua, vaan sitä että se katsoo esittäjää kasvoihin. En tiedä että ymmärsitkö tuon oman leluhössötykseni sillä että pyrin saamaan koiran katsomaan lelua. En suinkaan. Pyrin sillä siihen että saan koiran huomion ja olen kotona opettanut koiran siten, että namin/lelun saa kun katsoo kasvoihin, lelun tuijotus ei auta..

positiivinen asenne on myös yksi tärkeimmistä, joka joskus unohtuu joissain kehissä ;s

No, tässä minulta muutama:

Hyvä junnu on iloinen, pirteä ja käsittelee koiraansa niinkuin toivoisi itseäkin käsiteltävän. Hän ottaa muut huomioon ja keskittyy suoritukseen (tarkoitan sitä ettei vain tähyile palkintopystejä) ja on sillä asenteella että ''meni miten meni, me ei masennuta'' ja on hyvin reipas ja rauhallinen kuitenkin. Tärkein seikka on kuitenkin se, että hän selvästi työskentelee koiran kanssa yhteistyötä.
Eli positiivisella mielellä.

Se riippuu kyllä ihan tuomarista. Jotkut tykkää ja jotkut ei. Jotkut ei pidä siitä mistä muut pitävät. Kummiskin minusta pitää ainakin aloittaa sillä että on rauhallinen ja kuuntelee tuomaria.Hymyillä saa myös

no lyhyesti, hyvä handleri saa rumankin koiran näyttämään valioyksilöltä!

ja sitten näitä kaikkia pikkuseikkoja mitä jengi onki tässä jo maininnut, rauhallisus, koiran oikea kohtelu jne.

Näin aluuun, en ole koskaan harrastanut junnuja. oma koira on muutaman kerran ollut lainassa, joten jonkinlainen käsitys on tullut kuitenkin. Itse haluaisin lisätä hyvän junnun listaan vielä seuraavat:

- antaa koiran levätä (monesti näkee junnuja, jotka toisten yksityisarvostelun aikana seisottavat koiriaan näyttelyasennossa, vaikka kukaan ei edes arvostele > koiran kannalta kohtuutonta seisät tuntitolkulla, oli trimmi sitten kuinka hyvä tahansa)

- ei nostele koiraa väärin (ikävä kyllä junnuissakin näkyy samaa kuin rotukehissä, koiria nostellaan kaulasta (tai näyttelyremmistä) ja hännästä. Vaikka koira ei tästä olisi moksiskaan, tämä ei ole koiraystävällistä!)

- ei treenaa koiraa tontitolkulla ( jokus näin erään junnun ravuuttaman koiraa ympäri kehää jo ennen kisaa pitkän aikaa. Välill ävaihtoi kaverinsa kanssa ja sitten taas eri kuvioita. En yhtään ihmetellyt, kun koira ei enää kohta halunnutkaan ravata..)

- ei revi koiraa (niin ikävältä kuin tämä tuntuukin, yllättävän moni tekee edestakaisen liikkeen siten, että täyskäännöksessä koira lentää äkillisen käännöksen seurauksena aika reippaasti)

Nämä nyt varmaan sisältyvät jo koiran asianmukaiseen kohteluun, mutta kuitenkin. Nämä ovat vian pistäneet silmää todellakin!

Mä itse arvostan just rauhallisuutta ja positiivisuutta. Ei oo kiva kattoo mitään silmänmiellyttämistä(siis sitä että kun ollaan kehässä, muuten ollaan ihan myrtsinä ja tiuskitaan muille, ja kaiken lisäks saatetaan repiä koiraa sinne tänne eikä arvosteta koiraa yhtään, mut sit kun tuomari katsoo, heti pepsodent hymy päälle ja koira onkin sitten toooooooooooooosi hyvä kaveri.. Tottakai jos tuomari katsoo niin seisottaa koiran, mutta on se vähän kyl törkeen näköstä jos hirveen pepa hymyn vetää päälle... toki saa/kannattaa hymyillä, itekki hymyilen, mutta pepa hymyllä ja normi hymyllä on kyllä SUURI ero...) Vaan koko ajan vois olla ihan ilosella mielelllä kehässä, jos mahdollista, voi vähän leikkiä koiran kanssa jotta koiralla pysyisi into/jaksaisi olla kehässä koko sen ajan mitä siellä pitää olla.

Olen tässä samaa mieltä kanssasi, ikävä kyllä joskus tuomarit haluavat että koiraa seisotetaan koko ajan. Myös toisten yksittäisarvostelun aikana. Onneksi tällaiset tuomarit ovat harvassa, täysin turhaa sillä kukaan ei koiria silloin katsele.

Mitä itse näin entisenä junnuna arvostan junior handlerissa:

- Junnun tulisi aina ensin ajatella koiran etua, sitä että koiralla on kivaa kehässä. Kehään mennään, esiinnytään kuten parhaaksi osataan ja tehdään kehässä olemisesta koiralle mahdollisimman kiva juttu. Kun tekee esiintymisestä kivan jutun, koira esiintyy huomattavasti paremmin ja nauttii kehässä olemisesta. Menestystäkin tulee varmasti helpommin mikäli koira pitää esiintymisestä ja esiintyy edukseen.

- Hyvä junnu on rauhallinen ja varma, käsittelee koiraa hyvin ja varmoin ottein.

- Hyvä junnu on ystävällinen ja iloinen ja kuuntelee tuomaria. Tekopirteä ei tarvitse olla eikä pepsodent-hymyä vaadita.

- Hyvä junnu kohtelee koiraa kauniisti, ei revi, eikä kisko, ei nyi hihnasta. Ikävä kyllä tätä hihnasta nykimistä näkee hirvittävän paljon junnukehissä, kuin myös hirttämistä. Se ei todellakaan ole kaunista katsottavaa. Itse suosin mahdollisimman löysällä hihnalla juoksuttamista mutta kaikki koirat eivät osaa juosta kauniisti löysällä hihnalla. Siltikään, koiraa ei tarvitse hirttää. Hihna voi olla tiukalla niin että koira on hallittavissa. Mutta uskokaa tai älkää, koiran on helpompi juosta kauniisti jos etutassut koskettavat kunnolla maata.

- Vuorovaikutustaidot muiden junior handlerien kanssa ovat tärkeitä. Ei tarvitse päästää omaa koiraa toisen persukseen kiinni, juosta ja kiilata toisia vaan ihan siististi ringissä voi juosta ahdistelematta toisia.


Lisäänpä vielä mielipiteeni kontaktiasiaan. Kontaktihan ei tarkoita sitä että koira killittää omistajaansa silmiin. Kontakti jota junior handler-kehässä haetaan, on juostessa koiran ohjattavuus ja se että koira kuuntelee handleriaan. Kontakia on silloin kun koira ei kisko suinpäin hihna tiukalla väärään suuntaan kuuntelematta käskyjä, vaan toimii nätisti handlerinsa rinnalla kuunnellen käskyjä. Katsekontaktilla taas tarkoitetaan sitä että koira katsoo silmiin. Liikkeessähän tämä ei ole kovin toivottua etuliikkeiden mennessä rikki, mutta seistessä kontaktin ottava koira on mukavaa katsottavaa.

Hyvä junnu on iloinen ja joka esitäää koiraa varmoin, rauhallisin ottein. Junnun pitäisi myös kehua/ innostaa koiraansa ja junnulla ja sen koiralla pitäisi olla hyvä yhteistyö

Yhteistyö, positiivisuus, muiden kilpailijoiden huomioon ottaminen, osaa olla hyvä häviäjä/voittaja, koiran käsittely.

Tässä on tullut aika samoja juttuja, joten aika paljolti olen heidän kannallaan.
- Hymyilee oikeaa hymyä eikä tekohymyä.
- On pirteä, muttei kumminkaan mene tekopirteydeksi.
- Kuuntelee tuomaria
- On rauhallinen ja ottaa muut huomioon
- On asenteeltaan kunnollinen, eikä nyrpistä heti nokkaansa vaikka menisi huonosti eli on tyytyväinen suoritukseensa.
- Esittää koiraa rauhallisesti ja varmasti
- Kehuu koiraansa ja puhuu sille muutenkin.

Hei, minulla olisi kysyttävää!
Olen ajatellut mennä junior handleriin elokuussa. Minulla on jonkun verran kysyttävää.

- Minkälainen asu pitäisi olla esittäjällä, normaalit kuteet (farkut, t-paita, huppari) vai jotkut siistimmät ?
- Pitääkö olla oikein hiukset ja kaikki oikein laitettu?
- Voiko mennä junnuilemaan, vaikka se olisi ensimmäinen kerta?
- Mistä löytää eri rotujen esittämistapoja?
- Mitä tuomarit enimmäkseen arvostavat? Onko hyvä jos koira kävellessä katsoo silmiin ja heiluttaa häntää tms.?
- Pitääkö koira olla trimmattu?
- Vaihdetaanko siinä koiria?
- Nolaako itsensä jos menee ilman mitään kokemusta junior handleriin? (meillä parhain mätsäritulos on ollut PUN2, mutta sehän on ihan eri asia kuin junnujutut)
- Saako sinne viedä leikatun nartun?
- Entä juoksuisen?
- Saako kehään ottaa nameja/leluja?
- Mitä pitää tietää jos aikoo mennä junnuihin?
- Ja jos koiria vaihdetaan, niin arvioiko silloin tuomari miten esität vierasta koiraa, vai miten koirasi esiintyy vieraan kanssa?

KIITOOS!

Junnuihin voi laittaa ihan siistin asun. Ehjät siistit farkut/suorat housut/hame, siisti paita käyvät hyvin. Jakkupuku on myös yleinen. Hiukset ihan ponnarille tai miten haluaa, mitään sen kummempia kaumpauksia ei tarvita. Junnukehään saa mennä vaikka olisikin ensimmäinen kerta, sitä vartenhan junnut ovat. Siellä harjoitellaan ja hankitaan kokemusta rotukehää varten. Täällä puskaradiossa on ketju missä on eri rotujen esitystapoja kirjotettu, myös seuraamalla eri rotujen kehiä saa varmasti oikean käsityksen eri rotujen esittämisestä. Se mistä tuomarit tykkäävät ovat täysin tuomari kohtaisia, sama pätee näihin koiranvaihto juttuihin. Tuomari katsoo koiria vaihtaessa eri juttuja, nekin on tuomarikohtaisia. Jos on positiivinen ja kohtelee koiraa hyvin ja esittää koiran rodunomaisesti auttaa jo pitkälle Jos kisaa koiralla joka on trimmattava/nypittävä on tietysti hyvä olla näyttelyturkissa kun kisaa. Paras muistaa että kukaan ei naura kehän laidalla jos tekee jotain väärin tai on ensikertaa junnuissa, jos mokaa on hyvä nauraa itse itselleen, niin minä teen. kehään saa viedä nameja tai leluja, kaksoihandlaaminen on kylläkin kielletty, junior handlerhan on yksilökilpailu jossa yksi ihminen handlaa koiran, ei kaksi. Juoksuisen tai leikatun koiran kanssa saa mennä, kunhan noudattaa Suomen kennelliiton asettamia doping sääntöjä

^Janette vastasikin jo hyvin kysymyksiisi, mutta lisäisin vielä, että koiria vaihdattaessa tuomari katsoo kuinka hyvin pystyt esittämään vieraan koiran, ei suinkaan sitä miten koirasi esiintyy vieraan kanssa. Junnuja aloitellessa ei tarvitse osata oikeastaan mitään ihmeempiä vaan juuri siellä ne taidot karttuvat, ym. Toki on hyvä muistaa, että junnuissa pitää välttää olemasta koiran ja tuomarin välissä, ym.

Erirotujen esittämistapoja näkee myös hyvin näyttelyissä kehiä seuraillen ja usein miten ihmiset neuvovat mieluusti kysyttäessä.

Kiitoos erittäin paljon! Taidan mennä kokeilemaan onneani Hämeenlinnan kv-näyttelyyn. (: Katsoo nyt.
Ja haittaako jos seisottaessa näyttelyremmi on maassa? Jos toisella kädellä pidän häntää ja toisella namia koiran nokan edessä? Tosin, en ole varma että saako käppänöillä pitää hännän tyvestä kiinni..
Mutta oikeasti, todella paljon kiitoksia janette ja bluebell!

^Saa koiraa pitää koiran hihnaa maassa, jos hihna ei yllä niskan taakse, tai jos itse on tottunut pitämään hihnaa maassa.
Naminkin saa pitää koiran nenän edessä, kunhan muistaa siirtää sitä kun tuomari tulee kopeloimaan koiraa, jos nami on edessä.

Hyvä junnu on iloinen ja kilpailee positiivisella asenteella, eikä sillee, en-kisaa-enää-ikinä-jos-en-voita -asenteella
Hyvä junnu käsittelee myös koiraa, silleen niinku haluais itseäkin käsiteltävän.Myös hymyilee, mutta liikahymyily näyttää jo hirveältä.

Jos olisin tuomarina, pitäisin junnuista, jotka ovat iloisia ja ottavat muut huomioon, sekä esittäisi koiraa rodunomaisella tavalla Ei nosta häntää, jos ei tarvi.Nostaa jos tarvii.Myös hyvä junnu saa koiran heiluttamaan häntää, sekä juoksemaan reippaasti ja myös iloisesti.

Tässä oli jotain minun mielipiteitäni, siitä mikä on hyvä junnu

Mun mielesta hyva junnu on yleis-positiivinen. Koiran esittamis taitoakin kylla tarvitaan ja taitoa kasitella koiria. Itse pidan myos vapaana esittamisesta ja siita etta ei kokoajan seilata koiran eri puolilla. Jos valilla on hieman tuomarin ja koiran valilla se on musta ok, koska rumemman nakoista on se etta esittaja alkaa siina vaiheessa seilailemaan. Eriasia jos tama tapahtuu sulavasti ja koira on esimerkiksi sellainen joka "vetaa" edella ja on helppo vaihtaa puolta.

Myos veren-maku-suussa-kilpaileminen ei musta kuulu hyvan junnun kaytokseen Kunnianhimoa saa olla ja pitaakin ehka hieman. Myos muiden junnujen huomioon ottaminen on hyvaa kaytosta jota arvostan!