Ei "meidän" meri ollut noin näyttävä mitä s-ml:n kuvassa vesi on.
Hyvä, että Siirillä on se oma nurkkaus, missä viihtyy

. Minä suljin Miran aina keittiön oven taakse, kun mulla alkoi ruokatauko. On ollut eka koira, joka on ruokapöydän viereen tullut vinkumaan. Ja sellaisestahan en tykkää lainkaan. Hyvin se siihen -oven taakse- ajatukseen sopeutui ja äkkiä oppi, ettei mua ruoka-aikaan passaa häiritä, joten ovia ei ole aikoihin enää tarvinnut kiinni laittaa.
Nykyisin kehuskelen kaikille, että nyt oikein
tunnen, että mulla on koira talossa, kun vinkunoita ei ole enää. Mutta olen mä aika pahasti mahtanut karjaista taannoin, sillä Miran lelusorsakaan ei enää huutele

. Siinä se vasta paha ääni olikin.
Lekuri muutoin sanoi mulle, että iän myötä rintaluut löystyy ja tippuvat (arveli, että luut painaisivat ylävatsaa). Hyvä, etten purskahtanut nauruun kesken vastaanoton, kun kävi mielessäni, että tippuvien aivojen lisäksi saan ruveta keräilemään tippuvia luitakin

.
Turuselle, uskon, että sun uudenvuoden päätöksesi tulee pitämään sauhuttelujen osalta ainakin. Kiva, että sait valmiiksi ne jalkineet viime vuoden lopputalvesta ja nyt sait viimein "koeajetuksikin", että lämpöä pitävät.
Lydialle tiedoksi, että mullakin on MELKEIN mäykky kotona

. Iltaisin Mira pujahtaa luolaan ( mun peiton alle), onneks ei kuitenkaan saman yöasun sisään mun kanssani. Sillai aloittaa yöunet, mutta sitten muistaa hetken päästä, että koirathan nukkuu sängyn jalkopäässä peiton päällä. (Siis ne koirat, jotka saavat ihmissängyissä olla ja ovat).