Kiitos vaan kaikille paranemistoivotuksista, mutta pahemmaks tää vaan menee. Kuume on edelleen korkealla, keuhkot tulessa, niistää pitää joka minuutti, aivastaa ei uskalla, kun sattuu keuhkoon jne... Sain lääkäriajan klo 13.45 ja ikinä en ole odottanut lääkäriinpääsyä näin paljon. Jos saisin edes kunnon nuhalääkkeet, että pystyisin nukkumaan.

Aamulla oli pakko käydä pihaa pidemmällä koirien kanssa, että saivat kakat tehtyä. Hugon kanssa paappamarssi sujuikin ihan hyvin, mutta Helmin kanssa tulikin sitten heikotus. Oli pakko huilata välillä kyykyssä vähän, että jaksoin jatkaa matkaa. Huomasin, että mua seuraillaan isosta Itellan rekasta ja yritin kävellä mahdollisimman normaalisti eteenpäin, mutta sitten oli jo taas pysähdyttävä. Tuo rekka jo starttasi, mutta sitten kuitenkin taas pysähtyi niin, että kuski näki mut peruutuspeilistä. Lähti pois vasta, kun olin päässyt turvallisesti omalle pihalle. En tiedä, oliko tuo kuski oikeasti minusta huolissaan vai pysähtyikö muusta syystä, mutta oli se aika lohdullinen ajatus, että joku "pitää huolta" .

Me ollaan Esmon kanssa menossa tolle samalle RC:n luennolle, jota bellf mainosti. Helsingin luennolla on vaan Hannes Lohi henkilökohtaisesti paikalla. Pääsee siis esittämään kiperiä kysymyksiä En mäkään ymmärrä noita roturuokasarjoja, mutta varmasti menevät kaupaksi. Siinä mielessä loistava bisnesidea. Borkkuja on niin vähän, että tuskin kukaan niille omaa ruokaa kehittää

Olispa kiva, jos jaksais edes lukea, mutta ei...

Hugikselle paranemisia ja osanottoja myös suruun!

Meillä oli mielenkiintoinen aamulenkki tänään. Piti tehdä hyvä lenkki Puuvuorella ja Wanda pisti siihenkin taas vähän mielenkiintoa. Ei keritty montaa metriä autolta käveleen kun huomasin, että ravihevonen menee, no sain koirat siinä hyvin kiinni ja kukaan ei tuntunut kiinnittävän hevoseen kovinkaan paljoa huomiota. Päästin ne vapaaksi ja Wanda The Horse Whisperer sit otti ja loikkas hevosen perään, ei saanut kiinni joten tuli takaisin. Ajattelin, että hevonen olisi lähtenyt pois, koska tuonne ei saa mennä hevosen kanssa ja lähdettiin sitten kiipeään vuorta ylös. No sieltä huomasin, ette äijä edelleenkin ajelee ympyrää hevosen kanssa, ja mun "iloksi" Wanda huomasi sen myös. Ja ei kun perään! Siellä se sitten painoi muutamat kiekat hevosen perässä ja vierellä räksyttäen.

Vihdoin yhytin "hevoskuiskaajan" ja hevosen, pyytelin tietty kovasti anteeksi, ja mies ei onneksi ollut vihainen (ennemmin hieman huvittunut tuosta lahopää koirasta) ja hevonen onneksi oli tottunut koiriin. Jos Wanda sitä olisi kovasti häirinnyt niin ei kai se olisi jatkanut kierroksia koira perässä ja välillä sivulla. Mies sitten sanoi vaan, että ainut kun yritti jalkoihin käydä kiinni, juu itsesuojeluvaisto koiralla nolla.
Me sitten ihan suosiolla vaihdettiin maisemaa ja lähdettiin hiekkakuopille lenkille. Teki kyllä mieli kysäistä, että voitko ajaa vielä muutaman kierroksen niin päästän nämä kaikki juokseen perässä että tulee kunnolla liikuntaa!

Nyt tuo hevoskuiskaaja vetää rallia pihalla Evitan kanssa...

Mitä raahasitkos sä sen miehen teidän pihalle Evitan kanssa riekkumaan..

Hugis Voi ei.. toi ei kuulosta yhtään hyvälle.. Mukavaa että susta kuitenkin joku piti huolta siellä ulkona ollessa, ihan selvästi ritari olis juossut apuun jos olisti lyyhistynyt katuun..

Wiputar Että toi sun avatarkuva on hyvä, mä tuun niin hyvälle päälle aina kun mä nään sen..

belf Unohdin sullekin vastata että nyt meni oikein, kun ei tullut taas päivällä huomenia..

Mulla on taas sellanen olo, että lämpö nousee. äsken palelutti niin että epäilin pattereitten olevan pois päältä, mutta kyllä niistä jokainen hönkää lämpöä tupaan ja täysillä.
Kauppaan pitäis lähtee, mutta nyt on pääkin niin kipee ettei vaan jaksa. Leivänpäälle ei ole kun margista . Luulin, että ukolla on tänään vapaapäivä ja siksi jätin eilen kauppareissun väliin. Kuvittelin meneväni tänään aamusta, heti Juuson rokotuksen jälkeen, YKSIN. Mutta nyt pitäis ottaa koko remmi mukaan jos kauppaan menis

Juuso oli ihan naatti kun kotiin tulivat, kaatu melkein suorilta jaloin olkkarin lattialle . Remu nuuskutti niskavilloja ja pepun päälläkin oli jotain mielenkiintosia tuoksuja. Juuso nukkukin tossa nelisen tuntia kun tukki, äsken nous vähän leluja riepottamaan.
Remulla puolestaan aamulla vatta kurlahteli taas siihen malliin, että ajattelin tästä päivästä tulevan yhtä ulkona ramppaamista, mutta onneks se kurluttelu loppu itestään.

Näin meillä tänään tytön 3v10kk kanssa:

"Äiti, monelta se pääsiänen on?"
"Se on maalis- tai huhtikuussa, en nyt muista ihan tarkkaan."
"Joo, se on kyllä siinä maalikuussa!"

Toinen:
Radiosta tuli joku kunnon vanha englannin kielinen rock n' roll kipale:
"Hei, äiti! Tää on ihan niin kun siin autoleffassa! Kuuostaa ihan yhtä ruotsalaiselta!"

Hitsi että repesin kun tuon luin! Oli oikee päivän piristys!

Ihanaa oli lukea junnu palstalta että lähes 3kk kateissa olleet Maatun samojedit löytyivät, huojensi oikein mieltä, että tällaisia iloisia jälleen näkemisiä tapahtuu!

Mie epäilen että flunssa iskemässä, (toivon todella että ei kun luin tuota Hugiksen juttua!) mutta kurkku on vähän sen makuinen.. Mutta kohta vaatteita vaihtamaan ja tallille...

Mä repesin myäs wiputtaren tyttöjen jutuille.. Lapsilla välähtää..

Ihanaa että samojedi löytyi.. Ilo uutisia on aina kiva lukea.. 3 kk on kuitenkin pitä ja piinallinen aika omistajalle olla epätietoisuudessa..

Täällä sataa nyt sitten lumiräntää, joka kyllä sulaa heti maahan osuessaan, saas vaan nähdä minkälaiseksi se viellä muuttuu iltaa kohden..

Kunhan osais viellä kirjoittaa oikein..

Hui, tuota Wandaa, onneksi hevonen ei pillastunut. Onyx aiheutti myös sydämentykytyksiä muutama tunti sitten. Avasin pihan porttia ja se ryntäsi sieltä naapurimiehen perään suoraan päätietä kohden. Onneksi mies huomasi koiran ja sai Onyxia pannasta kiinni. Tosin ei kait se ollutkaan yltiöystävällisenä muualle menossakaan kuin moikkaamaan naapuria. Huh, minä perässä jäisellä tiellä pikkukengillä silmissäni näen jo koiran auton alla..Onyx oli turvallisesti miehen käsissä ja iloisena, ai sinäkin tulit. Eilen viimeksi kehuin, kuinka se on nyt oppinut tulemaan ilman hihnaa sisälle ja ulos tarhaan. Juu-u, hyvin oli oppinut.
Muutenkin tuolla juostessa välillä mamia pelottaa, kun koira loikkii sellaisia metrien loikkia. On vaan välillä hurjan näköistä.

Ihana tuo maalikuu

Hugikselle parantumisia, toivottavasti saat tarpeekis pitkä sairasloman. Yks tuttavani oli tuossa taudissa myöskin. Lääkäri antoi aina muutamia päiviä saikkua ja takas töihin päiväksi. Kuume nousi heti, aamulla uutta saikkua hakemaan, lopulta näin typerällä systeemillä parantumiseen meni yli kolme viikkoa.

Hugis, onneks oli ritari katsomassa että pääset turvallisesti kotiin. Toivottovasti tosiaan antoi lääkäri tarpeeks pitkän sairasloman että saat parannella flunssaa rauhassa.

Lapsilla on kyllä niin ihania väläytyksiä ettei niille voi kun nauraa .

sm-l, hyvä se dekkarilinkki, siellä on mistä valita dekkarilukemista. Harry Potter sarjan viimeistä kirjaa odotan innolla, vaikka kovin synkkää luettavaa se on. Siihen on jäänyt kyllä totaalisen koukkuun. Judith Deverauxin kirjat ovat , sopivan kevyttä viihdettä samoin Nora Robertsin kirjat joista olen vanhempia lukenut useampaankin kertaan. Ne kirjat joissa on jotain yliluonnollisia juttuja niin ne on jääneet välissä. Timo Parvelan Ella ja Pate kirjat on aivan loistavia. Niitä lukiessa saa nauraa vedet silmissä. Eija Wagnerin kirjat ovat mukaansa tempaavia ja niinhin eläytyy että kuvittelee itekin olevansa jossain Italian maaseudun laaksossa. Islantilantilaiset kirjailijat ovat aivan vieraita, on tunnustettava etten ole edes ajatellut että islannissa on dekkarikirjailioita. Juu, se on omaa kapeakatseisuutta, kun pitäytyy vaan jenkkikirjailijoissa enimmäkseen. Nyt on tullut jo hyviä vinkkejä mulle uusista kirjailijoista joiden kirjoja tulee varmaan katsottua ainakin

Luojalle kiitos lääketieteestä Lääkäri epäili viruspohjaista tulehdusta ylähengitysteissä ja kirjoitti pillerit nuhaan ja yskään. Molempia otin jo bussissa kotiintullessa ja nyt tuntuu siltä, että pystyn jo nukkumaan. Nenävuoto loppui ja tuo kolmiolääke pistää kovin nukuttamaan. Borkut viihdyttävät itseään painimalla ja repimällä vanhan petauspatjan jämiä, mutta annan nyt patjan mennä. Toiset on joutuneet olemaan lähes kolme päivää ilman kunnon lenkkejä, johonkinhan tuo energia pitää purkaa. Nyt(kin) tuntuu mukavalta, että noita on kaksi, onpahan niillä seuraa toisistaan ja joku joka riehuu. Hugo on selkeästi vähän huolissaan musta, ei heitä mua hetkekskään silmistään ja käy välittömästi kainaloon turvaksi, jos käyn makuulle

Onyx toteuttaa luoksetulokäskyä ihan kuin meidän Helmi Menee sen luokse, joka sillä hetkellä tuntuu kiinnostavimmalta Tällä viikolla on koirakoulussa vuorossa luoksetuloharjoituksia, toivottavasti sieltä saan vinkkiä, miten kertoa Hempulle että olisi suotavaa hölkätä ennemmin mun kuin naapurin luo.

Nyt on sen verran höntti olo noista lääkkeistä, että menen toviksi selälleni. Sain sairaslomaa loppuviikon, tosin joudun suunnittelemaan ohjelman sijaiselle ja toimittamaan sen sähköpostilla... Kiva kun en tiedä edes mitä oppilaat ovat alkuviikon tehneet No, ehkä heidän tulevaisuus ei ole vaarassa, vaikka tämä viikko menis vähän huonommin ohjelmoidulla opetuksella.

Olen avannut tänne **OFF TOPIC** foorumille uuden alafoorumin, jonka nimi ei kaivanne selittelyitä.

Samalla ajattelin sulkea ja nastoittaa tämän alkuperäisen Niitä, näitä, tiilenpäitä... -keskustelun, jotta muistaisimme vastaisuudessakin, miksi tämä alafoorumi perustettiin ja mikä on tarkoitus olla tämän alafoorumin sisältö ja henki. Parhaiten sitä kuvaa minusta tämä keskustelu.

Eli jos joku tulee kirjoittelemaan ja vaikuttaa siltä, ettei hän ole täysin sisäistänyt foorumin sisältöä ja henkeä, niin hänet voidaan ystävällisesti ohjata lukemaan ajatuksella koko tämä ketju.

Suljin nyt siis tämän ketjun, jotta uudet voivat vallata alaa, mutta tietysti jos vaaditte voidaan tämäkin ketju avata ja antaa jatkaa elämäänsä. Nastoitettuna se silti pysyy.