Olen ajatellut että seuraavaksi hankin irlanninsetterin. Se on mielestäni todella kaunis koira ja mikäli olen ymmärtänyt sen luonnekin vastaa sitä mitä koiralta haluan. Saksanpaimenkoiraharrastaja naapurini tuntuu tekevän parhaansa saadakseen minut toisiin aatoksiin - en tiedä miksi. Ainakin kolmasti hän on pamauttanut minulle kuin suurenkin uutisen, että se on metsästyskoira. Toisinsanoen sitä ei siis voi koskaan päästää vapaaksi, koska silloin se heti karkaisi omille teilleen. Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän kertoi jostain tuttavastaan, jolla oli irkku-uros, kuinka mahdoton koira se oli. Oli karannut kolmeksipäiväksi ja löytynyt lopulta juoksentelemasta tavaratalosta. Tarinan perusteella sain pikemminkin käsityksen, että koiraa ei ollut koulutettu ollenkaan.
Naapurustossamme elelee kuitenkin yksi aivan uskomattoman upea irkkunarttu. Se istuu kotitalonsa pihassa rauhallisesti täysin vapaana, kulkee hihnassa kuin unelma. Perheen 8-vuotias tytär pystyy taluttamaan koiraa turvallisesti. Kerran näin tytön jopa pyöräilevän koiran hölkätessä rauhallisesti hihnassa hänen rinnallaan.
Onko tämä naapurustomme yksilö jokin poikkeustapaus?
En halua koirallani olevan voimakasta suojelu tai paimennusvaistoa. Kolmen lapsen äitinä haluan koiran, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja päästää kotiimme heidän kaverinsakin. Haluan myös koiran joka ei herkästi ala haastaa riitaa muita koiria tavatessaan. Haluan iloisen, avoimen ja ystävällisen koiran, jonka kanssa voin liikkua missä tahansa. Tietenkin ymmärrän että koulutuksella on iso merkitys asiassa. Kävin koiranäyttelyssä katsomassa settereitä ja merkillepantavinta varmaan oli, ettei siitä kehästä kuulunut ensimmäistäkään haukahdusta tai murinaa.
Omistan tällähetkellä papillonuroksen. Sillä on ikää jo 15, 5 vuotta. Aika käy sen kanssa pikkuhiljaa vähiin. Pennun hankkiminen olisi ajankohtaista aikaisintaan ensi kesänä.

Olisin kovasti kiinnostunut saamaan vastauksia ihmisiltä, joilla se irkku on, olenko ihan hakoteillä tässä asiassa. Kertakaa koiristanne!

Meillä asuu 2 punaista irkkua Ville (applegrove willow warbler) sekä Tessa (Northworth red neat ´n sweet). Molempien kanssa harrastan näyttelyitä. Tessan harrastuksia ovat vielä agility ja toko. Tuohon ettei setteriä voi koskaan irti pitää kommentoidakseni meillä molemmat ovat lenkeillä irti (paitsi autotien ylittäessäm,yms). Tessa on kotipihalla aina irti ja Villenkin olisi muuten mutta naapurit ostivat agressiivisen uroksen naapuriin joten koitamme välttää villen joutumista puruleluksi...

Luonteeltaan molemmat ovat aivan mahtavia! Ville ei tappele muita uroksia vastaan (päinvastoin!). Ville ei ole koskaan haastanut riitaa, räksyttänyt (satunnaisia haukahduksia on tietysti mutta ei yhtä jaksoista räksytystä). Ville on kyllä jäniksen perään lähtenyt mutta saatiin poika takaisin eikä se estä villen vapaana pitämistä. Ville rakastaa lapsia ja on muutenkin luonteeltaan avoin ja sosiaalinen. Hieman yksinkertainen ville on mutta sellasia ne urokset on

Tessa on perheen aivot! Jos ville on lenkillä hävinnyt tessa tuo pojan takaisin. Tessan luonne on mielestäni täydellinen. Tessa on avoin mutta tarvittaessa puolustaa reviiriään. Kaikki harrastukset kelpaavat tessalle..
Yleisesti setterit ovat ihania niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään. Veikkaan että tuo karkaile yksilö josta kerroit on hieman poikkeus tapaus..

Ihania nuo teidän koirat!
Kiitos vastauksestasi! Se vahvistaa edelleen käsitystä, joka minulla itselläni on irkuista ollut. Se tuntuu olevan juuri meidän perheeseen sopiva koira . Ihan alkuun hurmaannnuin niiden ulkonäköön ja tässä pikkuhiljaa olen koettanut etsiä niistä tietoa. Miehen kotona on ollut aina saksanpaimenkoiria ja koska naapurissakin sellaisia on, ollaan keskusteltu toisenkin kerran seuraavan koiramme rodusta. Nyt ollaan päädytty irkkuun.
Yksi asia mistä ollaan keskusteltu on tulevan koiran sukupuoli. Onko sukupuolilla paljon eroa? Nartuille tulee juoksu, urokset ovat "aina valmiita". Meilläpäin on paljon narttukoiria naapurustossa, joten helpoimmalla varmaan pääsisi ottamalla nartun.

Ovatko irkut niin pitkäikäisiä kuin sanotaan?

Kuten kuvasta näkyy olen uusi käyttäjä ja on pieniä ongelmia opetellessa tämän ohjelman käyttöä. Tarkoitus ei ollut lainata koko edellistä tekstiä, mutta kuinkas kävikään... Oppia ikä kaikki.

Suosittelen ottamaan nartun kun kerran naapurissa asuu narttu koiria/koira. Uroksilla tahtoo tuo reviiri laajentua aikalailla murkkuiän aikana. Ja muutennkin uros voi mennä sekaisin narttukioirien juoksujen aikana ja tällöin ei kuule eikä nää mitään.
Ja tuosta iästä voisin sanoa että 15 vuotias setteri ei ole harvinainen. Tietty siihen ikään vaikuttaa niin moni asia mutta kyllä reilusti 10 vuotiaiksi elää. Irlanninsetteri on terve rotu. Ainoat "viat" mitä rotuun liitetään on lokka viat (C ja D-lonkkaa esiintyy yllättävän paljon sekä suolen kiertymä (en nyt hienompaa niemä muista ) pidetään myös settereille erittäin tyypillisenä. Mitään perinnöllisiä sydänvikoja ei rodussa yleensä esiinny

Vieraile vaikka Suomen punaiset & ja punavalkoiset irlanninsetterit ry:n sivuilla, eli Täällä!

Kiinnostaisi kovasti tietää tunteeko tai tietääkö kukaan yhtään vihaista/aggressiivista punaista irkkua. Kun olen käynyt niitä näyttelyissä katsomassa, useimmat koirat ovat vaikuttaneet iloisilta ja tasapainoisilta. Porissa näin yhden aran narttukoiran.
Näin myös vihaisen gordonin, joka puraisi minun nähteni ainakin kolmea koiraa - valitettavasti myös sitä arkaa . Eikös aggressiivisuus ole hylkäävä virhe?!

Kyllähän niitä vihasia irkkujakin on mutta onneksi harvoin niihin törmää. Itse olen tainut neljän vuoden sisällä törmätä vain muutamaan vihaiseen irkkuun. Ja valitettavasti muutamia arkojakin olen nähnyt mutta ei nekään aivan yleisiä ole

Moikka!

Olen myös ajatellut hankkia irlanninsetterin. Itselläni on kohta 14v. kultsunarttu. Sitä ei ole paljon tarvinnut koulutella eikä missään koirakouluissa käydä, koska on ihan kotikoirana vaan ollut. Ja hyvin on toimeen tultu.Onko irlanninsetteri tosiaan vaikeimmasta päästä koulutettava? Olin ajatellut ottavani tämän irlanninsetterin myös ihan kotikoiraksi, ehkä tulevaisuudessa voisi ajatella agilityä tjms. Minulle on vain nyt yksi ihminen sanonut että kun nämä setterit on pääasiassa tarkoitettu metsästykseen, niin että miettisin jotain muuta rotua. Löytyykö teiltä muilta paljon ihan koti/harraste/näyttelykoiraa joka ei käy metsällä?