Eli mikä on teidän mielestä kaikista helpoiten koulutettava noutaja? Itse koulutan tällä hetkellä kahta kiharaa (ei helppoja tapauksia )Jos on omia mielipiteitä niin tänne ilmaisemaan! Kertokaa myös mitä tuloksia sinulla ja noutajallasi on???

No kultaisennoutajanhan sanotaan olevan helposti koulutettava ja Moonan kanssa se pitää välillä paikkansa ja välillä ei.
Toki se on paljon ohjaajastakin kiinni, mutta itse ainakin olen saanut noutaja neitoni vasta tänä vuonna haltuuni koulutuksessa
ja nyt suunnitelmissa olisi tänä vuonna ainakin yksi virall. kisa ja bh-koe nyt lähiaikoina. Motivoinnilla Moona on melko vaikea.
Ruoka on aivan ihanaa, mutta rauhallisuutensa takia se on melko huono eikä leluilla ole mitään tehoa.

Tuloksina meillä ei vielä ole kuin kaksi EH:ta näyttelyistä..

Helpoimpina koulutettavina taidetaan yleistäen pitää labukkaa ja kultsua, ja samoilla linjoilla kuljen itsekin. Riippuu tosin todella paljon koirasta, kuinka helposti sen saa oppimaan asioita, sekä ohjaajasta, sillä hyvä kouluttaja saa kyllä lähes minkä koiran tahansa toimimaan..

Sandra (kultsu) on melko helppo hönötettävä. Se tekee hyvän ruuan vuoksi lähes mitä tahansa, joten motivointi on siltä osin kunnossa, myös lelut kiinnostavat sopivassa vireessä ja kun osaan itse olla tarpeeksi innostava. Sandra on tosi rauhallinen, mikä kyllä edesauttaa omalta osaltaan oppimista kun aikaa ei mene turhaan säheltämiseen - tosin vauhtia sitten puuttuu useimmiten, mutta nykyään suurin osa asioista sujuu innokkaasti ja reippaasti jopa kisoissa, kunhan en itse vajoa koomaan koiran kanssa.

Näyttelyistä Sandralla on yksi ERI, kaksi EH:ta ja neljä H:ta, BH-koe suoritettu syksyllä 2005(?), tokosta TK1&2, voittajasta 8 kisaa käytynä ja paras tulos VOI2 (248,5 p), yhtään nollaa ei ole tullut mistään luokasta eli periaatteessa kaikki jutut ovat hallussa poislukien sen mielettömän vaikean ruudun Yhdellä ykkösellä taidamme siirtyä ev-luokkaan, kunhan sen ykkösen nyt saisimme.

Kultaiseen ja labradoriin minäkin kallistun, kun puhutaan näin yleisellä tasolla. Mutta esim. kultsuissa on paljon "vätyksiä" (anteeksi ilmaus, en tähän hätään keksi mitään korrektimpaakaan), joiden motivoiminen voi olla erittäin hankalaa.

Ja kuten aina toitotetaan joka suunnasta; jokainen koira on yksilö ja jokainen kouluttaja erilainen, joten helppoutta/vaikeuttakaan ei pitäisi hirmuisesti mennä yleistämään.

Minun suurinpiin saavutuksiini meidän tolleriherran "kouluttamisen" osalta on ehdottomasti ainakin laskettava onnistuneesti suoritettu koiran työskentelymotivaation pilaaminen täysin ja sokeus omien "koulutusmetodieni" virheille ja sopimattomuudelle. Näin jälkeenpäin tuntuu aivan käsittämättömältä, miten tyhmä olen joskus voinut olla ja kuvitellut muka tietäväni, miten koiraa pitää kouluttaa. Noh, nytpähän on opittu taas asiat kantapään kautta ja seuraavan koiran kanssa osaan sitten (toivottavasti!) olla nöyrä ja pyytä apua asiantuntevalta taholta silloin kun sitä tarvitaan. "Kyllä minä tiedän tämän paremmin" -asenteella ei maailmassa pitkälle pötkitä.

(Ja jos saavutuksia pitää virallisten tulosten puitteissa mitata, meillä on siis plakkarissa tokosta ALO0 ja näytelmistä 4xH)

Juup, en tajunnut juttua tehdessäni että onhan se kouluttajastakin kiinni(tottakai!)!

Juu, kultsuissa on noita melkoisen paljon, ainakin näin kokeita ja koulutuksia seuranneena. Oma koira onneksi on niin pohjattoman ahne, ettei noita motivointiongelmia ole enää pitkään aikaan esiintynyt, kun olen alkanut oppia sen, miten sen kanssa pitää asiat tehdä jotta sen saa toimimaan. Uskoisin, että noilla "vätyksilläkin" ongelma on lähinnä siinä, ettei niiden kanssa ole tehty mitään pentuna/ne ovat saaneet kaiken haluamansa, ne on lahjottu nameilla/leluilla tekemään jotain ihan arkipäiväisiä, itsestäänselviä asioita (tulemaan alas sängystä yms). Eihän sitä koiraa silloin ne namit tai lelut kiinnosta, kun ne pyörivät jaloissa koko ajan ja niitä tuputetaan joka suunnalta jatkuvasti.

^Totta. Ja tuokin vain siksi, että ihmiset ottavat kultsuja ihan vain seurakoiriksi (Eikös se niin ole, että keskivertoon suomalaiseen perheeseen kuuluu äiti, isä, kaksi lasta ja kultainennoutaja ). Pitäisi tajuta, että kultsukin on oikeasti metsästyskoira, joka on tarkoitettu tekemään töitä.

No jaa, suurin osa kultsuista ei nykyään ole. Onneksi on kyllä myös niitä jotka ovat, mutta ne ovat todellakin harvenemaan päin..

^Kiitos vain kasvattajien, jotka käyttävät mieluummin jalostukseen näyttelymenestyjää kuin koiraa, jota käytettäisiin oikeasti metsällä tai olisi palkittu metsästyskokeissa. Onneksi "ihan oikeitakin" kultsuja on vielä kuitenkin jäljellä : )

mjoo. Taidetaan vähän lipsua topicin aiheestakin, sorry!

Eipä mittöö! Kiva lukee kerrankin tämmöstä viisasta ja rakentavaa keskustelua.

Varmaankin labbis tai kultsi.
Riippuu tietenkin yksilöstä.

Niin, on tullut nähtyä niitä vetämättömiä kulsuja ja sitten ylikierroksilla käyviä labbiksia Mitäs pennulle kuuluu?

hiljasta.

No riippuu tietenkin koirasta. Omana rotuna kultsu ja on se omasta mielestä semmonen ihan helppo :'D

Mä olen vetänyt reilun vuoden tokokoulutuksia noutajille, sekä kilpailevia että ihan pentuja. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että

-kikkurat on jäyhiä ja vakavia
-kultsut rauhalisia, tasaisia, iloisia, "vätyksiäkin" löytyy
-labbikset on energisiä ja riehakkaita
-tollerit vieläkin enemmän energisiä ja riehakkaita, vätyksien vastakohtia eli joskus menee jo yli.


Mutta tosin poikkeuksia löytyy sata ja yksi, esim. oma labbikseni on ehkä tasaisempi ja rauhallisempi kuin normaalielämäsä moni muu labu. Mielestäni kultsu varmaan helpoin noutaja, juurikin tuon tasaisuuten ja keskittymiskykynsä ansiosta.

itse kouluttelen kahta flattia, ja aika suuret erot niiden väliltä kyllä löytyy... normaalistihan flattia sanotaan vaikeasti koulutettavaksi, koska sillä on huono keskittymiskyky, ne on sellasia kakaroita koko elämänsä, osa kyllästyy nopeasti ja niillä on niin tuhottomasti energiaa.. (joka voi joskus kyllä olla hyödyksi..) meillä Sani on vähän rauhallisempi, motivoitavissa ja omaa todella hyvän keskittymiskyvyn joten aika helposti koulutettavissa, tosin se on joskus vähän liiankin rauhallinen (voi kyllä johtua minustakin, pentuna koulutin pelkillä nameilla ja siinä se kunnon motivointi jäi pois..). oona taas on sellanen häslä, sitä en ole nameilla kouluttanut kun haluan siitä vähän aktiivisemman, ja on todellakin sellainen duracell-pupu, harjoitusten täytyy olla tosi mielenkiintoisia että jaksaa keskittyä. mutta sinänsä aika kiinnostava ja haastava kouluttaa, ja kai se sitten vähän rauhoittuu kun tuosta kasvaa...

flatithän ei onneksi ole (ainakaan vielä) jakautunut näyttö- ja käyttölinjaisiin, joten sitä ongelmaa ei ole. mutta riippuu kyllä vähän yksilöstäkin, mikä on helppo kouluttaa.. ja se suurin tekijä eli kouluttaja. mutta mielestäni varmaan käyttölinjaiset kultsut ja lapukat yleisesti noutajista helpoiten koulutettavissa (meillä käyttölinjainen kultsu, tosin jo 13-vuotias mutta jaksaa vieläkin joskus lähteä metsälle mukaan ja joskus tehdään jotain pientä tokoiluun liittyvää)

saavutuksina sanin kanssa tällä hetkellä näyttelyistä 4xEH ja 3xH, hyväksytty BH-koe, tokosta 2xALO1 ja ALO3, agilitystä 4xHYL, 7vp, 10vp ja 16vp ( noista hylätyistäkin 2 ovat olleet muuten ihan virheettömiä, paitsi sitten se yksi hylkyyn johtava virhe joka on jokaisessa hylyssä ollutesteen suorittaminen väärältä puolen...)
oonan kanssa ollaan käyty vasta yhdessä pentunäyttelyssä, sieltä tuloksena ROP ja KP (nyt päästään heti helmikuun alussa kisaamaan virallisiin luokkiin, saa nähdä miten tuolla kakaralla menee.. )

Minkä ikäinen Oona on?
Meillä nyt 5.5.2007 syntynyt kikkura pentu, jolla myöskin yksi pentunäyttely takana (messari) ROP ja KP. Meidänkin herra pääsee helmikuussa virallisiin luokkiin vaikka olemmekin menossa vasta maaliskuussa (tampere KV). Saa nähdä mitä sieltä sitten tulee...

oona on syntynyt 13.2.-07, eli täyttää vuoden kuukauden päästä. oonan kans oltiin seinäjoen kv:ssä... me ollaan menossa nyt tuossa heti helmikuun alussa parkanon ryhmänäyttelyyn, nyt ollaan kovaa harjoiteltu seisomista ku oonalla ei riitä oikeen kärsivällisyys seistä kauaa paikallaan..