Ennenhän vain spanieliliiton alaisilla roduilla oli oikeus osallistua taippareihin, mutta nyt jatkossa uuden sääntömuutoksen takia oikeus on kaikilla FCIn ryhmän 8.2 ja 8.3 roduilla. Eli nykyään esim. jenkitkin saavat osallistua. Onko kenelläkään kiinnostusta mennä kokeilemaan?

Taitaa aika monet noista roduista olla ns. näyttelylinjaisia ettei niistä enää tositoimiin ole... sinällään harmi koska alun perin ovat jalostettu noihin tehtäviin.

Sääntömuutos tuli voimaan lähinnä sen takia, kun springerspanielit erosivat spanieliliitosta, joten jos vanhat sääännöt olisivat pysyneet, niin springereistä ei voisi tulla muotovalioita koska eivät pääse taippareihin (tai toki metsästyskoekkin käy, mutta silti)..

Useissa näytt.linjaisissakin asustelee se pieni sinnikäs metsästäjä, mihinkäs se nyt häviäisi pois? Vaan jenkeillä tuppaa tuota turkkia olee jo niin paljon,että eivät niin risukoissa enää pääse ketterästi menemään,valitettavasti..Jenkit ovat mainioita mejäkoiria mm.

On vaarallista alkaa puhumaan "näyttelylinjaisista" jos ei tiedä termin varsinaista merkitystä.
Kaksi (tämän hetken tiedon mukaan) jenkkiä on käynyt säätöuudistuksen jälkeen taippareissa, molemmat läpäisivät kokeen. Totta, tuskin kovin moni alkaa ensimmäisenä varata jenkkipentua jos tahtoo itselleen metsästyskoiran, on huomattavasti varmempaa saada "kunnon koira" vaikkapa turbo springeristä. Mutta tunnen yhden jenkin jolle on ammuttu riistaa, ja koira pelittää metsällä siinä missä muutkin spanielit.
Turkki on kyllä haittatekijä. Sitä on liikaa ja liian huonolaatuista. Hyviä turkkeja näkee näyttelykehissä jonkin verran, eli turkki on suoraa eikä takuta, valitettavan paljon on kuitenkin niitä tumppukasoja joukossa. Turkki ei kuitenkaan poissulje koiran ominaisuuksia.

En väitä, että jokainen jenkki menisi taippareista läpi, ja että jokaisesta olisi metsästyskoiraksi, mutta jos katsoo nykypäivän cockereiden ja kultsujen tuloksia, eivät nekään mieltä ylennä, vaikka rodulla on ollut oikeudet omiin rotutyypillisiin kokeisiin niin kauan kuin ne ovat olleet olemassa.

Millaisilla suorituksilla taipparit pääsee läpi?

Tuntuu ettei se taippareitten läpi pääseminen kerro mitään siitä, että toimiiko koira metsällä. Mulla on ollut lainassa taipparit läpipäässeitä cockereita ja ne ei meinaa mennä edes uimaan ja säikkyy laukausten ääniä.

Jenkeissäkin huomaa hyvin miten se on kiinni yksilöstä. Mulla oli hoidossa sisarukset ja toinen niistä oli väsymätön noutaja ja vedessä pulikoija, uskon että siitä olisi metsälle. Vastaavasti edellä mainitun veli ei ottanut mitään suuhunsa ja uimaan ei mennyt ollenkaan. Sekä jenkkien, että cockerien kohdalla on oikeastaan turha puhua varsinaisesta metsästyskoirasta nykyään. Taitaa olla aika harvassa ne jotka oikeasti toimii. Nämä siis omia kokemuksia.

Se, millainen koira läpäisee taipparit riippuu paljonkin tuomarista.

Joillain haun täytyy olla oppikirjamaista siksak kuviota ihanne matkassa, toisilla riittää että koira käy haistamassa puskaa ja tulee takaisin..

Veteen koiran on pakko mennä läpäistäkseen taipparit, sillä jos yksikin osuus on hylätty, on myös kokonaisuus hylätty. koiran tulee siis uida ja noutaa riistapukki rannalle niin että omistaja voi sen jalkojaan kastelematta saada.

Jälkeä koiran on myös mentävä, vaikka tosin ei lähes tuoreen laahausjäljen seuraaminen pahemmin riistavietistä kerrokkaan.

Laukausta saa säpsähtää mutta ei pelätä. (Tiedäthän, että koiralle saattaa tulla paukkuarkuus myös taippareiden jälkeen. Vaikka traumaattisen uudenvuoden jäljiltä)

CoTon: Muista se, että cokkereissa on myös käyttölinjaiset koirat, ja moni näyttelylinjainenkin on toimiva metsäkoira, niitä ei vain metsälle viedä.
Se, että koira viihtyy edessä ja noutaa, ei kerro myöskään koiran riistavietistä.

Mulla on cockerit menneet taipparit läpi ja hienosti Se ,että niitä ei näe sorsametsällä on siihen mainio syy..Kun kumpikaan, minä eikä mieheni ole yksinkertaisesti kiinnostuneet metsästyksestä.Tosin nuo meidän kaikki neljä cockerinarttuamme tuo riistan kauniisti, nuorimmainen ei aina vain malta mammalle asti tuoda, vaan pinkasee karkkuu sen kanssa Ja ensi syksy pääsee tuo nuorimmainen sitten ekaa kertaa ihan oikeisiin sorsatustouhuihin, kun tuttavamme innostui sen suorituksista aika kovin..Joten katsotaan mitä siitä poikii Äärimmäisen riistaviettisiä ovat meidän kolme nuorinta narttua, joten varmaankin menisivät ja toimisivat metsällä..Jos niillä olisi viitseliäämpi omistaja

^Niin ja piti lisämän,että kouluttaa pitäisi vielä huomattavan paremmin..Tottelevaisuus ei ole sata varma noilla Mutta niinkuin kirjoitin,että metsästys ei ole ihan meidän juttu..Mejä pikemmin

"Muista se, että cokkereissa on myös käyttölinjaiset koirat, ja moni näyttelylinjainenkin on toimiva metsäkoira, niitä ei vain metsälle viedä.
Se, että koira viihtyy edessä ja noutaa, ei kerro myöskään koiran riistavietistä."

Juu, noutaminen ja vedessä viihtyminen ei kerro metsästysvietistä, mutta kyllä sillä mun mielestä on enemmän edellytyksiä metsästystouhuihin kuin koirasta joka ei nouda eikä ui. Miten voi sanoa jostain koirasta, että se on toimiva metsästyskoira jos sitä ei metsälle viedä?

Tiedän, että koiralle voi tulla paukkuarkuus taippareiden jälkeen. Kysymys onkin siitä, että metsästyskoiralla (eikä kyllä millään muullakaan koiralla) ei saisi esiintyä minkäänlaista paukkuarkuutta. Ei vaikka kuinka olisi uutena vuotena raketit paukkuneet. Mielestäni ei voi puhua kovinkaan hyvästä metsästyskoirasta jos se pelkää aseen ääntä.

Kyllähän sitä jo näkee koirasta, kun metsään lähtee kävelemään, että miten se siellä etenee..Tekeekö laajaa hakukuviota, onko kiinnostunut hajuista..Ja se,että ottaako edes riista suuhunsa, kun sitä tarjotaan..Aluksi meillä vanhin ihmetteli,että mitä ihmettä? mikä tuo on? mutta kun näki muiden innostuvan,niin pitihän sitten mummonkin ottaa lämmin riista suuhun

Nouto täytyy opettaa metsästyskoiralle ihan samalla lailla kuin muillekin koirille. Se, että koiralla on ominaisuuksia metsälle, ei tee siitä rintintiniä joka heittää volttia takaperin kolmella kierteellä pelkästä käskystä.
Yleensä noutajat ja spanielit kanniskelevat esineitä mielellään, jotkut jopa rasittavuuteen asti, mutta jotkut yksilöt taas vaativat enemmän opettamista noutoon. Noutamiseen liittyy myös paljon muitakin asioita kuin pelkkä riistan palauttaminen ohjaajalle. Palautus on pelkkä tottelevaisuusliike, jonka voi opettaa "huonommallekin" koiralle, mutta jos innokas noutaja rikkoo riistaa, on ongelma paljon suurempi.

Taas veteen tottumaton koira ei välttämättä uskalla mennä uimaan, vaan se pitää opettaa koiralle. Se, ettei koiraa ole totutettu, ei ole koiran syytä. Tyhmähän se olisi jos juoksisi pää edellä epäilyttävään aineeseen josta tippuu läpi.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että jos kerta toisensa jälkeen koira kieltäytyy itsepäisesti menemästä veteen (edes riistan perässä), se tuskin on kovin kummoinen metsästyskoira.

Koirasta, jota ei ole käytetty metsällä, näkee kyllä onko sillä kiinnostusta riistaan. Ja kuten Shalimar sanoi, hakukuvion näkee kun päästää koiran irti. Metsässä ohjaajan jalassa kiinni kulkeva spanieli/noutaja on aika säälittävän näköistä.

Paukkuarkuus ei todellakaan synny koiralle hetkessä. En suostu uskomaan että "täyspäinen" koira on tullut paukkuaraksi taippareissa. Yleensä kovien äänien, myös ampumisen, pelko liittyy olennaisesti koiran huonoon hermorakenteeseen. Paukkuarkuus on myös ns. laajeneva pelko, joka vähitellen ajan kanssa muuttuu säikähdyksestä hallitsemattomaan paniikkiin. Toisin sanoen koiralta menee toimintakyky täysin, tai se pakenee/yrittää paeta paniikin vallassa.
Kokematon koira voi hieman säikähtää ampumista esim. taippareissa, mutta jos koiralla on normaali tasapainoinen hermorakenne ja metsästyskoiralle sopiva luonne (ei LIIAN pehmeä) sille ei taatusti jää traumoja yhdestä ampumisesta.

"Paukkuarkaa" ja luonnetestitermein "laukauskokematonta" koiraa ei voi kukaan sekoittaa, käyttäytymisessä on niin suuri ero ampumistilanteessa.

Ei metsästävän cokkerin välttämättä täydy veteen mennä, eihän kaikki käytä spanieleitaan sorsametsällä, niitä käytetään myös kanalintujahdissa sekä osaa rusakkometsällä.

Kuten Red Tiger sanoi, on metsästyskoiralle opetettava noutaminen aivan samalla tavalla kuin mulle tahansa koiralle, eivät kaikki sitä luonnostan osaa. Tosin kyllähän monella spanielilla on taipumus kantaa esineitä, molemmat omat enkut kantavat lähes aina jotakin. Jos koira pitää kantamisesta on sille tietysti helpompi opettaa noutaminen kuin koiralle joka ei luonnostaan pidä esineitä suussaan.

Ja kuten edelliset ovat sanoneet, näyttelykoirastakin voi silti tietää olisiko siitä metsälle vai ei. Meillä oli kesällä hoidossa 9v walesinspringeri joka on asunut koko ikänsä kaupungissa ja on oikeastaan täysi city-koira ja näyttelytähti ( Int, fin, S(u) MVA), tietysti kuten omienkin koirien kanssa, menimme myös tämän kanssa lenkille metsään, voi sitä hakua. Siitä todella olisi tullut kunnon metsäkoira. Ja onkin tämän mopen jälkeläisillä tuloksia metsästyskokeista.
Myös taipumuskokeissa näkee niitä näyttelytähtiä joista olisi metsälle mutta niitä ei viedä joko sen takia että omistajat eivät ole kiinnostuneet (kuten shalimar sanoi) tai sen takia ettei mahdollisuutta ole.

Kaikki koirat ovat yksilöitä, eikä mielestäni mitenkään voida edellyttää että yksikään metsästyskoirista ei saisi olla paukkuarka, se on mahdotonta koska aina jalostuksesta putkahtaa luonteeltaan liian pehmeitä koiria, olivat vanhemmat minkälaisia tahansa. Ja paukkuarkuudenkin saa koiralta pois, siihen saa vain tehdä kovasti töitä. Jälleen omakohtaisia kokemuksia, toinen enkkumme oli paukkuarka, kun tarpeeksi harjoiteltiin koira tottui paukkuun. Tietysti edelleen hieman säpsähtää mutta pelon sijaan siirtää huomionsa mahdolliseen pudotukseen.

Juuri samaa mieltä Red tigerin ja Flavian kanssa