Perheessämme tapahtuneiden suurien muutoksien vuoksi luovutettiin Sulo takaisin kasvattajalle takaisin kesällä 2006 jatkamaan parempaa elämää... Siellä siirtyi sateenkaarisillalle susien hyökättyä aitaukseen helmikuussa 2007 Kolme kuukautta elimme tietämättä, että rakas koiramme oli lähtenyt sateenkaarisillalle, koska kasvattaja ei kertonut tätä surullista uutista...

Ei mahdu se asia sanoihin,
ei lauseisiin, ei kyyneliin,
miten paljon sä mulle merkitset.
On kuvasi piirtynyt sydämeen,
sinä ansaitset parhaimmat kiitokset.

*****************************
Lähdit kun aamu valkeni,
kevään kynnyksellä.
Päästänyt en olisi rakkaintani,
en saanut hyvästellä.

Nyt luonamme on Sulon poika... Tällä hetkellä 6kk. vanha...

Auts Osaan ottoni teille suuresta menetyksestä
Menetyksestä rankemman teki varmaan se, että kasvattaja ei kertonut koiran menehtymisestä..

Voimia

Surullinen tapaus Otan osaa

Otan osaa. Ja voimia teille!

Kiitos osanotoista suureen suruumme! Ne ova tuoneet voimia jatkaa eteenpäin!

Kiitos!

Täältäkin päin vielä paljon voimia ja osanottoa . Kauhea tilanne, kun ei tiedä tollaista asiaa heti....

Lueskelin tässä puskan palstoja ja päätin käydä täälläkin kirjoittamassa...

Kohta tulee vuosi siitä, kun Sulo kuoli. Ei siitä ole vieläkään "kunnolla" yli päässyt ja tietyt muistot, runot, kappaleet ja valokuvat saavat edelleen kyyneleet virtaamaan. Mutta toisaalta tuntuu, etten haluakkaan tukahduttaa kyyneleitäni. Edelleen muistelen Suloa päivittäin, mutta ikävä ei ole enää niin kova, mutta on silti olemassa. Tällä hetkellä asuu kotona Sulon poika Aapo nyt jo 10kk, se on kuin ilmetty isänsä. Se tuo myös lohtua omalla tavallaan ja Sulon muisto elää tämänkin myötä. Niin saman näköisiä nuo isä ja poika ovat. Etenkin kun näkee Aapon silmissä isänsä katseen...