Su 19.8. Iitu meinasi hukkua. Luulimme sen sukeltaneen liian pitkän matkaa. Päivystävällä sait nesteytystä ja lääkkeitä. Kuitenkin tästä selvisit.
Ma 20.9. Ahneuksissasi nälän yllättäessä söit makkaraa puskasta, huomasin, yritin auttaa, mutta liian möyhään. Selvisit kuitenkin pitkälle.
Ti 21.8. Menimme omalle lääkärillemme, antoi lääkkeitä ja nesteytystä. Illalla n. klo 19 aikaan tilanne muuttui, oksentelit verta ja menit veltoksi. Päivystävä auttoi.
Ke 22.8- pe 24.8. joka päivä lääkärissä. Tilanne näytti jo aika hyvältä.
Ma 27.8 taas lääkäriin, tarkastus.
Ke 29.8. ja pe 31.8. sama juttu.
Painosi oli tänä aikana laskenut 32kilosta 23... Karvatkin lähtivät. Mutta olit jo melkein terveen kirjoissa... Sunnuntaina kuitenkin voimasi pettivät. Olit kipeä, mutta kävelit vastaanotolle. Sitkeästi hoitojen jälkeen yritit nousta pystyyn...
Monet jäivät sinua kaipaamaan...
Koiratta
Koiratta olen kuonoa ja kahtakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää.
Ikävöin.
-Eeva Kilpi
Koiratta olen kuonoa ja kahtakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää.
Ikävöin.
-Eeva Kilpi
Osanottoni myös muille koiransa menettäneille!
Emmi
