Samanlainen topic tuolla toko-puolella.
Eli:Kyllästyttääkö agility? Oletko jo kyllästynyt tai luuletko että joskus sitä alkaa tursuamaan korvista?

Ei kyllästytä . Agilityyn olen hurahtanut täysin ja se laji on vienyt mennessään, joten kyllästymistä ei ole havaittavissa .

Itseasiassa joo. Sekä koiran, että ohjaajan radalla meno tökkii ajoittain niin pahasti, että luulis meidän olevan ihan aloittelijoita. Mutta turha lähteä koiraa syyttämään, mun vika se on jos en osaa ohjata.

Eipä periaatteessa kyllästytä. Meillä sujuis muuten hyvin mutta mä en vaan osaa ohjata

Ei treenaan kahdesti viikossa eri koirilla, ei kyllästytä.

Nyt ei todellakaan kyllästytä, motivaatiota riittää ja kehittymiskohteitakin piisaa...
mutta on niitä aikoja ollut, kun agility ei inspannut ei sitten yhtään. Lähinnä silloin kun itse aloitteli ja yritti jästipäisen tipsun kanssa saada jotain aikaan, silloin joskus tuli manattua, ettei enää ikinä... no taisin olla itsepäisempi kuin koirani ja edelleen agility jaksaa innostaa

Muita?

joskus vähän motivaatio tippuu huonosti menneiden harjoitusten jälkeen, ottaa päähän ja ajattelee että vaihtaa kokonaan lajia... mutta kun vain raahautuu seuraaviin harjoituksiin ja saa hyvän suorituksen niin taas on tavoitteet pilvissä. meillä kyllä koira osaa, ohjaaja vain on liian hidas ja koira joskus turhautuu ja alkaa tekemään omiaan, niin ajattelee ettei tästä tule mitään että turha jatkaa.... mutta kun nyt on jotenkin oppinut ohjaamaan koiraan niin ei ole tuollaisia ajatuksia enää tullut, keskitytään vain harjoitteluun ja jos tulee ongelmia niin mietitään mitä tehdään väärin ja kokeillaan toisella tapaa, ei jäädä miettimään virheitä...

Ei kyllästytä. Tää kun on tällä hetkellä ainoa laji, jossa Kiia voi edes vähän loistaa, niin motivaation on kyllä pysyttävä yllä. Tietty välillä tulee että ei jaksais lähteä treeneihin (jolloin en mene), mutta ne ei johdu siitä että lajissa jonkin tökkisi.

Ehkä välillä, koska olen niin huono ohjaaja, ja usein tökkii sähläysteni takia... Eikä edistystä tahdo joskus tulla ollenkaan... Mutta koirani nauttii agilitystä niin suunnattoman paljon, eihän sitä voi niin vain luovuttaa...

Ei kyllästytä. Nyt aloitettiin taas pitkästä aikaa kisaamaan, niin motivaatio on aika korkealla. Ollaan treenattu kovasti, katsotaan syntyykö tulosta

Ei kyllästytä. Tykkään agilityn vauhdista ja vaikeudesta.

Kyllästyttää ja pahasti. Manun kanssa ei ole enää mitään motivaatiota kisata kontaktiongelman takia, olen vihdoin ja viimein hyväksynyt sen, ettei asialle voi enää mitään. Ei ole mitään mieltä kisata eikä etenkään maksaa turhaan kisamaksuja ja sen myötä myös treenimotivaatio kärsii. Kärsin muutenkin huonoa omatuntoa siitä, että viemme tavallaan yhden turhan paikan seurassamme...

Gitan kanssa taas... Kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Pitäisi vaan päästä vapaatreenaamaan, ajokorttikin mulla pitäisi olla viimeistään tammikuun ekalla viikolla, muttei siitä mitään iloa ole, kun ei yksinkertaisesti ole aikaa. Hyvä, kun pääsisi säännöllisesti käymään edes ohjatuissa treeneissä. Rengas pitäisi tehdä kotipihalle, että saataisiin se kuntoon ja päästäisiin keväällä taas kisakentille.

Ja vähän risoo se, että Gitan starttimäärillä Manu oli jo noussut kakkosiin (ja hei haloo, kun miettii millainen Manu oli vielä 1,5 vuotta sitten!). Tyhmiä vitosia riittää vaikka muille jakaa (keinun kontakti, joka oli oma moka, yksi rima, oma moka jälleen, keppivirhe, renkaan välistä ainakin kolme kertaa), muuten hienoja ratoja ja hyvät ajat. Nuo vitoset ärsyttää melkeinpä enemmän kuin Manun katastrofihylyt

Välillä kyllästyttää, varsinkin talvella ei välillä kauhesti kiinnostaisi aina lähteä sunnuntai iltana treenamaan ja palelemaan maneesille. Mutta kyllä treenit ovat sen arvoisia kunhan jaksaa paikan päälle raahautua. Jo treenipaikalla muiden koiraihmisten näkeminen piristää kummasti. Ja mikään ei ole palkitsevampaa kuin hyvin mennyt rata ,jossa koira on oikeasti mukana.

Ei kyllästytä. Motivaatiopulaa on kyllä toisinaan, mutta aina nekin ovat väistyneet kun on vian jaksanut raahautua treeneihin. Onnistuneet suoritukset ja uudet ongelmat kasvattavat motivaatiota treenata.

Ei kyllästytä. Nyt kyllä Grecon kanssa pidetään hetki taukoa, koska on ollut niin paljon kisoja ja treenejä.
Agilityn harrastaminen ei siis kyllästytä, vaan se, että en saa ratkaistua muutamia ongelmia.

Nyt juuri ollaan pidetty joku 3kk taukoa kyllästymisen takia: ei vaan jaksanut mennä treeneihin! Ensi viikolla palaillaan taas.

Ei kyllästytä! Etenkin nyt kun pakollista treenitaukoa on tullut jo reilu kuukausi ja toinen kuukausi ainakin vielä edessä, nii motivaatio on hyvin korkealla. Pääsisi vaan treenaamaan...

Joskus kyllästyttää aika paljon. Koirani on superhyvä, mutta minä olen superhuono ohjaaja. Ja olisi ehkä parempi reenailla jossain toisessa seurassa henk.koht. syistä.
Mutta välillä kun onnistuu, tulee todella hyvä tunne tätä lajia kohtaan. Juuri pääsin Weeti-cotonini kanssa kakkosluokkaan pitkän työn, odotuksen ja raastamisen jälkeen ja nyt olen melko positiivinen agilityn suhteen.

Ei kyllästytä! Nimim. treenihullu ohjaaja ...

Komppaan siuwia. Innolla ja malttamattomana omia esteitä oottelen, jotta pääsen treenaa useammin ku kerran viikkoo!