Mitä samankaltaisemmat yksilön MHC ryhmät ovat, sitä herkemmin se sairastuu ja immuunipuolustusjärjestelmä pettää. Näin ajateltaessa monen polven sekarotuisella olisi käytössään paljon laajempi MHC-kompleksi, kun rasitteena ei ole sukusiitos tai erilaiset vakiinnutetut ominaisuudet. Sen vanhemmat ovat perimältään voineet olla kaikki perimältään hyvinkin erilaisia. Teoriassa siis se voi olla puhdasrotuista kaveriaan terveempi, käytännössä se saattaa myös olla sairaampi, mutta todennäköisyys sairastua pienenee huomattavasti.
Tuossamielessä kyllä voisi ajatella että sekarotuiset ovat terveämpiä. Mutta eikö rotukoirien jalostuksessakin pyritä pitämään sukusiitos nollassa tai mahdollisimman pienenä?
ainakin harrastamissani roduissa (jos amkk:ta ei lasketa) Lähes kaikki yhdistelmät ovat sukusiitokseltaan nollassa, toki kyllähän suurella todennäköisyydellä jos mennään vaikka kymmenenteen polveen tai kahdenteenkymmenenteen polveen niin sieltä löytyy samoja koiria.
Mutta jos ajatellaan ryhmänä sekarotuisia, ja ihmisiä jotka teettävät sekarotuisia pentuja joko tarkoituksella tai vahingossa, niin eihän niidenkänä sukutauluja ole tutkittu ja sukusiitosta katsottu. Toki silloin jos tiedetään että emä on walesi ja isä enkku niin sukusiitos on käytännössä mahdoton, mutta Suomen sekarotuis kanta on kuitenkin suhteessa aika pienilukuinen ja siinäkin geenikanta lähestyy samankaltaisuutta..
Toivottavasti ymmärsit pointin
