Juha Kareksen artikkeli elinvoimaisuudesta

Nyt rikon kyllä tämän palstan sääntöjä, ja kirjoitan tänne, vaikken ole käynyt kasvattajakurssia eikä minulla ole kennelnimeä. Mutta otan riskin, koska haluaisin kuulla kasvattajien mielipidettä Kareksen ajatuksiin.

Oletko pelastanut rääpäleitä elämään, vaikka luonnossa ne olisivat menehtyneet? Onko näitä yksilöitä käytetty jalostukseen? Tuijotetaanko lonkkien ja kyynärien tuloksia nykyään silmät kiiluen ja unohdetaan koiran kokonaisterveys ja siihen liittyvät mahdolliset ongelmat? Nämä eivät ole mitään "pakko vastata"-kysymyksiä, vaan toivon niistä innoittajia laajempaan keskusteluun

Kares on myös sitä mieltä, ettei jalostukseen tulisi ottaa kantaa ellei ole vähintään 15 vuotta kasvattanut. Olen tästä vähän eri mieltä, sillä eikö kannanottaminen ole juuri keino saada keskustelua vireille ja sitä kautta tietoa ja kokemusta eteenpäin. On myös toivottavaa, että vanhemmat ja kokeneet kasvattajat joutuvat perustelemaan näkemyksiään ja valintojaan, kun amatöörit niitä kyseenalaistavat Nykyäänhän on toki KoiraNetit ja muut härpäkkeet, on rotutietokantoja jne, mutta toivottavasti myös entistä enemmän avointa ja rehellistä keskustelua rotujen tilasta.

Edit.linkki uusiksi

Kyllä, tokassa pentueessani.
Ei ole käytetty jalostukseen.
Toivottavasti ei.

En ole tietentahtoen pitänyt heikkoja pentuja hengissä. Ovat kyllä kuolleet. Eli niitä ei olla käytetty jalostukseenkaan.
Minulle koiran terveys on todella tärkeä asia. Ja terveys nimenomaan tarkoittaa sitä kokonaisvaltaista terveyttä. Koiran pitää pärjätä jokapäiväisessä elämässä ilman mitään troppeja tai erikoisruokia. Voin käyttää esim. C-lonkkia jos ne ei vaivaa koiraa sen jokapäiväisessä elämässä.