Olen pitänyt junnuilua mukavana ja hauskana harrastuksena, mutta nyt olen alkanut nähdä sen toisenkin puolen. Ainahan näyttelyissä ollaan oltu kateellisia toisille ja suututtu kun vastustaja pärjääkin paremmin. Sinisilmäisyys katoaa. Mutta että junnuissa! Syy tähän viestiin on että sain muutama päivä sitten kamalaa haukkumista kotisivuilleni vieraskirjaan. Siellä joku haukkui minut nimettömänä maailman surkeimmaksi ja pas*****ksi junnuksi ikinä. Myös koirani olivat surkeita piskejä.
Joten tälläiset henkilöt voisivat miettiä kehtaisivatko sanoa tuon suoraan.
Olen myös huomannut että junnuissa kaikki ovat toisten tukena. Kun toinen pärjää ollaan iloisia sen puolesta kun taas jollakin mesee huonosti muut lohduttaa, mutta kuten kaikkialla on tässäkin joukossa aina niitä oma napa maailman keskus

Mutta SUURI KIITOS NIILLE JUNNUILLE JOTKA JAKSAVAT KANNUSTAA!!

Katotaas millasta keskustelua tänne saadaan...

Junnuissa olen tutustunut moniin tosi ihaniin ihmisiin joiden kanssa toivottavasti ollaan yhteydessä jossain määrin myös junnuvuosien jälkeen , ja joiden takia on oikeasti ihana tulla junnukehille pyörimään ja hengailemaan. Mutta sitten on jonkun verran just näitä joista tietää että vaikka ne esittäisikin ihan mukavia niin tietää että heti kun selkänsä kääntää alkaa rapaa sadella.

Mutta junnuissa_kin_ mennään sillä "sitä saa mitä tilaa"-periaatteella, eli jos vaan viitsii itse olla positiivisin mielin kehässä ja sen ulkopuolella eikä lähde mukaan siihen p*skanjauhamiseen, niin ei sitä sinunkaan niskaan satele. Kateus on tietysti asia erikseen, ja olisi huomattavasti kivempi kehän reunalla seisoa jos kaikki jaksaisivat olla (tai edes yrittää) iloisia menestyneitten puolesta, oli se omasta mielestä miten ansaittua tahansa.

En mikään pyhimys voi sanoa olevani mutta jokainen omalta osaltaan voi parantaa junnukehien fiilistä ja viihtyvyyttä, ja siihen tulisi pyrkiä niin että myös uudet harrastajat tuntis olonsa "kotoisaksi".
jotenkin ajatus katkeili tuossa lopussa ja jäi fiilis että jotain tärkeää jäi sanomatta mutta täydentäkää..

Junior handlerissa, kuten missä tahansa muussa harrastuksessa ja piireissä esiintyy sitä kateutta ja p*skanjauhantaa ja ilkeilyä puolin ja toisin,
ei kai se oikeasti ole yllätys kenellekään? Kyllä täältä löytyy sitä juoruilua yms. mutta ihan yhtä lailla muistakin piireistä ja tuskin sille tulee kukaan
koskaan voimaan mitään.

Mutta tosi on se mitä Hanna tossa ylempänä selitti että jokainen voi itse yrittää vaikuttaa asiaan positiivisella asenteella.
Kaikkien ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa, se on mahdotonta ja turha toivo mutta kohtelias ja iloinen voi aina edes yrittää olla

Olen saanut aivan äärettömän hyviä ystäviä koiraharrastuksen kautta. Ja olen myös saanut huomata p*skanpuhumisen jalon taidon.

Mutta sitä se on. Menkää tallille kattomaan heppatyttöjä, sama meininki. Tai tanssiopistoille tai kouluun tai jäähallille tai ihan mihin vain. Siellä missä on ihmisiä, varsinkin nuoria, joilla ei ole vielä se oma identiteetti löytyny, puhumattakaan meistä akoista , on juoruilua ja ilkeilyä.

Kuten tytöt jo aiemmin sanoi, kateus ja p*skanjauhaminen on osa, ihan varmasti jokaista, harrastus - etenkin kilpailutoimintaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mulla on muutamia tosi hyviä junnukavereita, joidenki kans hengataan jopa vapaa-aikanakin , ja tiedän että niihin voin luottaa - niille voi sanoa, melkeen, mitä vaan. Sitten on taas näitä, joita löytyy rotupiireistä, kuten Hanna sanoi



joiden kuullen saa varoa että mitä päästää suustaan, sillä monet sanomiset, negatiiviset tai positiiviset, saattavat lähteä kiertoon enemmän negatiivisen sävyisenä Koettu on.

Nuorempana tuli hirveästi puhuttua kauteuden takia pahaa, mutta nykyään ehkä sitä on vähän "kasvanut" ja sitä tajuaa, että täytyy vain itse yrittää kovemmin jos aikoo pärjätä. Ja mitä vanhemmaksi tullaan, sitä härskimmin ihmiset näköjään käyttäytyvät ja juonivat ... Naiset on kieroja.
Mutta voisin kyllä joo sanoa, että ei tää meidän tilanne niin hirveä ole. Itsekin osaan olla aikamoinen rääväsuu ja tiedän sen että vierestäseuraajat voivat käsittää aivan väärin miten ne on tarkoitettu - mutta sitä tää on. En jaksa stressata niin pienistä, ne jotka mut tietää ja tuntee niin tietää asioiden oikeat laidat ja se on mulle tärkeintä

Ja tuo mitä sun vieraskirjaan on kirjoitettu... noita on ollut aiemminkin, ja hei - voisin jopa sanoa että OLE YLPEÄ ! - olet vaan niin hyvä että sulle ollaan kateellisia Vaikka inhottavalta se tuntuukin, mutta nuo on niitä juttuja mitkä kateus kiteyttää.

Ja sitten jos vielä sanon pari asiaa näin ennenkuin painun pehkuihin:
- jos sanon että "tuolla henkilöllä on ruma koira" minä en puhu p*skaa, se on mielipideasia! P*skanjauhamista taas on se jos sanon että "henkilö x sanoi että tuolla henkilöllä on ruma koira" jos henkilö x ei ole niin sanonut. Ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja niistä ei niin saisi loukkaantua, toki esim. esimerkkinäni käyttämä kommentti satuttaisi myös minua itseäni, mutta.. toivottavasti ymmärsitte pointtini
- ja vielä viimeiseksi se tärkein, minkä jokaisen ihmisen pitäisi kyllä itse tajuta, että kaikkea ei kannata uskoa mitä kuulee

Vanhana käpynä minäkin kommentoin....

Harrastus on tuonut ystäviä mutta myös niitä, keiden kanssa voi vaihtaa sen pakollisen tervehdyksen. Tunnustan olevani hyvin ilkeä ja kiero, petyn myös helposti ja toivoisin itselleni lisää itsehillintää. En kuitenkaan lähde leivittämään perättömiä juttuja kenestäkään, koska on niitä tuttavia, ketkä ovat tietyissä asioissa samoilla linjoilla ja heidän kanssaan voi niitä ajatuksia vaihtaa (tai sitten kiroilla omassa päässään). Kateudella ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole tekemistä, usein nämä ei-miellyttävät-persoonat löytyvät koiramaailman ulkopuolelta ja syy siihen, etten heidän kanssaan ole tekemisissä, on enemmän persoonassa ja itsensä ilmaisussa, kuin taitojen tms. puutteessa tai runsaudessa.

Kuten Hanna ja Marika sanoivat, yleistä viihtyvyyttä voi parantaa olemalla kohtelias... Eihän sitä pahintakaan vihamiestä kannata kehään kampata Kannattaa lähteä siitä, että pyrkii tervehtimään niitäkin, keiden kanssa ei niin hyvin tule toimeen. Koska ei tarvitse lähteä halailemaan tai vaihtamaan kuulumisia, sen ei pitäisi olla yliovimaista (itse tosin kuljen niin ajatuksissani, etten huomaa edes vastaan tulevia tuttavia.)

Aino on niin oikeassa tossa mielipideasiassa! Jos sanoo että koira on ruma, se on oma mielipide, ei juorujen kertomista. Sitä tuskin kukaan huutaa ääneen kehän laidalla, vaan keskustelee esim. kaverinsa kanssa mutta aivan jokaisen rotuhekänkin vieressä kommentoidaan koiran ulkonäköä (sehän se tarkoitus on) eikä se sielläkään mikään rikos ole... Esittäjän kommentointi on enemmän kyseenalaista, esimerkiksi huono vaatevalinta sille päivälle saattaa aiheuttaa erinäisiä mielipiteitä mutta itse pyrin ne tuomaan esittäjää koskevat mielipiteeni ilmi mahdollisimman hiljaa tai esimerkiksi kirjoittamalla tekstiviestin kaverille (vaikka se seisoisi vieressä). Juuri tätä siis tarkoitin sanoessani olevani ilkeä... Vaikken itse olekaan aina edustavimmillani, en voi olla kommentoimatta muita. Tämä harrastus kun kukkii ihan jokapäiväisessä elämässä

Aloittajan viestiin kommentoiden, jos tosiaan haluaa tuoda tuollaisen asian ilmi, pitäisi olla pokkaa kertoa se päin naamaa. Hän myös kertoi sinisilmäisyyden katoavan. Itse inhoan sinisilmäisyyttä, ennemmin kannattaa hieman epäillä, kun luottaa sokeasti. Omaa parastaanhan täällä kaikki ajattelevat (junnuissa varsinkaan ei saa ruveta kumartelemaan muiden puolesta). Tottakai saa ja pitää auttaa kaveria, jos ongelmia ilmenee mutta yksilölajihan tämä on. Ei sitä omaa kisaa pidä pilata siksi, että jollain muulla menee huonosti. Tilanne tulee käyttää hyväksi.

Tiivistettynä: Scheissenjauhanta on turhaa, mielipiteet kannattaa kertoa hiljaisesti ja pitää muistaa ajatella omaa etuaan (reiluuden nimissä kuitenkin).

Aika tyhjentävästi ovat edeltäneet jo kirjoitelleet,mutta raapustan nyt joitain omia mielipiteitäni asiaan.

Eli kilpailulaji kuin kilpailulaji tai mikä muu tahansa tilanne/tapahtuma niin ihmiset puhuvat toisistaan,ja toisten tekemisistä,välillä hyvää välillä huonoa. Kurjaa vaan on tietenkin se että yleensä ne huonot asit jäävät päälimmäiseksi mieleen.
Kyllä itsekkin varmaan muistan paremmin ne kerrat kun joku on minusta,esitystavastani,koirastani tai mistä vain puhunut jotain negatiivista kuin ne kerrat kun joku on jotain positiivista tullut sanomaan.
Mutta Ainoon ja muihin yhdyn siinä että mielipiteiden sanominen ei ole paskanjauhantaa. Toki jos jonkun koira tai vaatetus ei satu omaa silmää miellittymään niin ei sitä kannata välttämättä kovaan ääneen näyttelypaikalla kuuluttaa,ihan vain oman maineenkin takia. Mutta silti eihän se kivalta tunnu jos jostain saa tälläisiä asioita itsestään/koirastaan kuulla että kyllä siitä voi ns.herneen nenään vetää mutta helpomalla pääsee kun unohtaa koko asian ja jättää toisten mielipiteet omaan arvoonsa.
Enkä siis sano että itse olisin tässä asiassa mikään malli esimerkki,monesti olen toisten mielipiteistä mieleni pahoittanut mutta se on asia mikä on vain kestettävä jos näyttelyissä aikoo pyöriä.

Junnuilun kautta olen myös minä saanut monia korvaamattomia ystäviä joiden kanssa olen myös näyttelyiden ulkopuolella.
Kaikki nämä ihanat ihmiset tekevät tosiaan osaltaan näyttelyistä mahtavan harrastusen ja ajatus heidän näkemisestään antaa voimaa lähteä ajamaan toiselle puolelle suomea aamu varhain.
Löytyy myös sitten niitä ihmisiä joiden kanssa en tule toimeen, mutta sitten minun ei tarvitse heidän seuraansa hakeutua ja asia on sillä hoidettu. Perus hyvät käytöstavat kun muistaa niin meininki kehien laidalla pysyy mukavana.

Eipä ne junnut rotukehistä eroa paljoa tuossa suhteessa, joissain tapauksissa junnujen piirissä liikkuva kateus on jopa pahempaa ja saa ihmiset tekemään ja sanomaan tarpeettomia asioita.

Netissä anonyyminä haukkuminen kertoo oman itsetunnon nollaa hipovasta tasosta. Kehän laidallakaan sulle harvemmin tullaan päin naamaa mitään laukomaan, vaan kateelliset, joilla ei oo muita kestopuheenaiheita, jauhaa paskaa keskenään. Joskus tahattomana ylimääräisenä kuuntelijana on erittäin kiitollista joutua törmäämään itseään koskeviin juttuihin, ja viimeistään silloin alkaa miettimään miksi jatkan tätä harrastusta tai miksi ylipäätänsä olen edes aloittanut. Miettimistä helpottaa varsinkin se, että juttujen todenperäisyys on usein vähintäänkin kyseenalainen.

En saanut yhdestä ensimmäisistä kisoistani pienenä kovin hyvää mieltä jatkaa, vaikka sijoituin toiseksi, koska olin kuulemma (kehän laidalla vahingossa kuultuna) koko ajan "perseessä kiinni". Ymmärrettävästi kisasta ei ole enää kovin kirkasta muistikuvaa, mutta en ole tätä kyllä mielestäni silloin todellakaan harrastanut... Olen kuullut paljon pahempaakin jälkeenpäin, mutta aloittelijana ja sinisilmäisenä mulla meinas tulla itku (ehhhh huom kehtaan tunnustaa ).

Harvoin silloin tällöin kehästäkin löytyy niitä handlereita, joille ahtaan kehän jakaminen parinkymmenen muun kanssa tuottaa ongelmia (tai tuottaa varmaan kaikille, mutta tiedätte mitä tarkoitan...) oman itsekeskeisyyden vuoksi, ja se täytyy ilmoittaa muille yleisesti tiuskimalla.

Pyrin olemaan itse haukkumatta varsinkaan sellaisia, joita en tunne, mutta empä oo täydellinen enkä niin väitäkään. Olisipa hienoa, jos jotkut muut ajattelisivat samalla tavalla, tai ainakin tulisivat tutustumaan sen sijaan, että muodostavat mielipiteensä jo valmiiksi.

//Muoks
Junnujen joukosta löytyy toki myös paljon ihania ihmisiä. Monesti tuntemattomatkin onnittelevat menestyneitä, mikä on ihailtavaa moniin muihin lajeihin verrattuna.

Kuuluu vähän kaukaisemmin tähän aiheeseen mutta näen selvän yhteyden .
Yksi helposti korjattava asia joka ilmapiiriä parantais, johon monet olisi varmaankin just tämä - jos toinen tuo koiran liian lähelle, vaikka kuinka se ärsyttäisi, siitä voi ihan yhtä vähällä vaivalla ilmoittaa ystävällisesti kuin tiuskia! Molemmille handlereille jää parempi mieli ja itse ainakin kuulun niihin jotka tottelevat pyyntöä ennemmin kuin käskyä - terrieri on ehkä mulle ihan sopiva

Eiköhän tässä mielestäni kaikki oleellinen ole tullut sanottua. Mutta pitäähän silti omakin kanta sanoa

Eli kyllähän se niin on ettei tuo selän takana pahaa puhuminen ole vain junnujen ongelma. Kyllä sitä tavataan myös muissa harrastuksissa/seuroissa, yms. Mielestäni on erittäin ikävää että jotkut ilmaisevat mielipiteensä kilpatovereistaan erittäin kuuluvasti niin että kaikki kehässä olijat kuulevat tämän. Ei se oikein motivoi uusia lajin aloittelevia jatkamaan harrastusta jos kehän laidalla istujat mäkättävät ja haukkuvat erinäisiä asivoita/vikoja. Eiköhän sen palautteen antaminen pitäisi olla tuomarin tehtävä.

Mielestäni jokainen voi käytöksellään vaikuttaa ilmapiiriin. Negatiiviset kommentit, haukkumiset, yms voisi jättää tilanteeseen jossa kukaan siitä luokkantuva ei niitä kuulisi. Niinhän se menee ettei maku asioista sovi kiillestellä mutta jotkut loukkaantuvat helpommin kuin toise. Seläntakana puhuminen pilaa maineen mutta kyllähän sitä sattuu "paremmissakin piireissä".

Itse olen myös junnuilun ansiosta saanut paljon minulle korvaamattomia ystäviä, joidan ansiosta näyttely päivät ovat aina mukavia (tosin joskus hieman pitkiä) päiviä. Mutta eihän samanhenkisiä kavereita ole koskaan liikaa?

Jep. Ja jos tahattomastikin tuota tein, pyyntö olisi kyllä auttanut. Kehän jälkeen ilkeään sävyyn asiasta puhuminen saa kyseisestä ihmisestä vielä inhottavamman ja kateellisemman kuvan...

Vaikkei oikein mitään uutta sanottavaa ole, niin pakko se on jotain sanoa.

En ole puhtoinen itsekään, mutten puhu paskaa, eli en puhu kenellekään juttuja, jotka eivät ole totta. Kyllä muista tulee puhuttua ns. pahaa, mutta vain sellaisille tutuille, jotka eivät kerro todellakaan juttuja eteenpäin. Etenkin yhden todella läheisen kaverin kanssa jutellaan asiasta kuin asiasta, niin koirapiirien pa*kamaisuudesta, kuin muittenkin. Tiedän että mustakin on puhuttu pa*kaa, ainahan se kirpaisee, mutta pitää vaan olla välittämättä, vaikka vaikeaa oiskin.

Ja kehänlaidalla pa*kan jauhamisesta.. Eräs tuttu on pariin otteeseen tuomaroinut virallisen junnukisan. Eräällä kerralla eräs junnu toitotti todella kovaan ääneen kehän laidalla, että "Tuomari xxx on kyllä ihan idiootti, ja tosi vi*tumainen tyyppi, eikä tajua mistään mitään" jne. Ja tämäkin vielä ennen omaa suoritusta. Tuttavani vain naureskeli asialle, kertoo aika paljon junnusta, kun haukkuu tuomaria vaikkei edes tunne tätä.

Tosiaan, kaikista ei tarvitse tykätä, mutta ne mielipiteet kannattaa ehkä lähinnä pitää omana tietonaan tai jakaa samanmielisten ystävien kanssa, mutta mielellään ketään loukkaamatta. Jos erimielisyyksien syynä on kateus, kannattaa oikeasti miettiä, mitä siitä saa irti jos käyttää energiansa jonkun "inhoamiseen". Taidot kuitenkin punnitaan kehässä, siellä kenenkään ei tarvitse pyydellä persoonaansa anteeksi, ja jos toisen menestys sapettaa, kannattaa ryhtyä reilusti treenaamaan.
Kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla parasta kaveria, mutta hymy tai tervehtiminen ei ketään tapa. Ja vähintäänkin voi pitää mölyt mahassaan kisapaikalla ja antaa muiden keskittyä omiin suorituksiinsa.

Ja vielä piti lisätä, kun kateus on noussut tässä aika selkeästi esiin. Vaikka se varmasti usein onkin syynä ilkeisiin puheisiin, kannattaa muistaa, ettei aina kaikkeen liity kateus. Antaa vähän huonon kuvan näistä "toisen puolen" junnuistakin, jos kaikki eripura ja ikävät kommentit kuitataan aina sillä, että no tuo on kateellinen. Ihminen, joka olettaa että muut kaiken aikaa kadehtivat häntä, ei yleensä ole kovin kadehdittava.

Mulla oli viime vuoden oulun kv:ssä vähän ristiriitaista porukkaa, kun pärjäsin.

Oli mukava, kun tutut ja ei tutut tulivat onnittelemaan ja kehaisivatkin. Olin itse vähän ,kun ensimmäinen ikäsarjanvoitto ja piirinmestaruuskin! Oli mukava ottaa vastaan onnitteluita ja kehuja, mutta tietenkin siellä oli kateellistakin porukkaa, jotka arvostelivat ihan ääneen esittämistaitoa ja koiraakin ja sitä miten vapaastiesitettävällä koiralla voi pärjätä. Tuntui kyllä tosi harmittavalta kuunnella sellaista paskaa, kun oli itsekkin, niin onnen kukkoloilla ja ihan shockissa (hyvässä mielessä ) En itsekkään myönnä, etten arvostelisi junnuja, mutta arvostellessani ajattelen mielessäni myös positiivisia asioita. Pidän kaiken sisälläni yleensä.

Mielestäni joidenkin pitäisi ihan todenteolla alkaa käyttäytymään ja jättää se arvostelu harakoille. Kateellisuus taitaa olla oikea sana ihmisille, jotka haukkuvat toisia suureen ääneen

Mä myönnän sen että usein saatan sanoa aika tiukasti näyttelypaikalla, kehässä tai kehän ulkopuolella että "älä päästä sitä koiraa lähelle" koska
yleensä mua ärsyttää yli kaiken ihmiset jotka eivät osaa pitää koiraansa kurissa, kun pitäisi tietää että näyttelyssä on tuhansia koiria pienessä hallissa
ja jos jokainen päästäisi koiransa kaikkien iholle niin väkisinhän siinä tulee tappelu koirien välille jossain vaiheessa. Esim. juostessa jos toinen änkee
koiransa kanssa ihan persiiseen niin sanon vähän kovempaa ja tiukallakin äänellä että toinen varmasti ymmärtää ja kuulee. Mä en sitä ainakaan millään
pahalla tarkoita mutta kun on kokemusta niistäkin jotka tekevät moista tahallaan niin vähemmästäkin alkaa ottamaan aivoon. Oikeassa ootte, kauniistikin
voi sanoa mutta kun itse joutuu olemaan varsinkin ison koiran kanssa niin tarkkaavainen kehässä niin aina ei muista sitä ystävällisyyttä jos joku päästää koiransa
liian iholle. Mutta mä en enää onneksi ole junnukehässä tiuskimassa teille niin muistakaa te olla ystävällisempiä kuin minä
Ja varoa sitä koirien päästämistä toisten ihoille, vaikka oma koira oliskin kiltti niin muut koirat ei välttämättä siitä tykkää kun niilläkin hermot saattavat olla tiukilla näyttelyssä!

Yhdyn Marikaan! Koska en itse enää ole junnuiässä, voin kehottaa olemaan ystävällisempiä mitä itse olin. Vaikka tarkoitus olisi ollut sanoa ystävällisesti ja pyynnön ulosanti olisikin ollut lähellä miellyttävää, oli oman arvaamattoman koiran kanssa hermot koetuksella jo valmiiksi, joten aina ei pystynyt kuulostamaan niin vilpittömältä kuin tahtoisi... Koira pysyi lapasessa täydellisesti niin pitkään, kunnes joku tuli tosiaan iholle. Eihän ihmisetkään tykkää siitä, että kassajonossa tms. tönitään

Ja Netta on oikessa, kateus ei liity läheskään jokaiseen asiaan. Omasta mielestäni lähinnä toisen persoonan puhdas epämiellyttävyys on ennemminkin syynä siihen, että tuttavien kanssa henkilöä X kommentoitaisiin. Tässäkin asiassa sinisilmäisyyden saa heittää romukoppaan. Kaikki puhe ei ole pahaa mutta ei myöskään ylistävää kommenttia. Oli kuinka hyvä ihmistuntija tahansa, aina voi toisten eleistä käsittää väärin ja pahimmassa tapauksessa neste voi nousta hattuun, koska luulee "puolen maailman" olevan hänelle kateellisia. Myös hyvääkin puhutaan kuiskaamalla, sitä ei kannata unohtaa. Usein ylistävätkin kommentit ilmiannetaan hiljaisesti, ettei siitä(kään) syntyisi elämän kaatavaa bolemiikkia. Lähistöllähän voi olla joku, joka ei kehujen kohteesta pidä ja aloittaa vuorostaan skeidanpuhumisen. (Havaittu ainakin muissa piireissä tapahtuvaksi...)

Tää keskustelu on kyllä kiva, ihan aiheellinenkin

En rupea laarittelemaan samaa mitä muut ovat jo sanoneet, sillä yhdyn heihin täysin.

AnniH:Samaisessa Oulu KV;ssä mun osarivoitosta nousi haloo, ja kuulin jopa siihen keskelle kehää kuinka musta puhuttiin

Tämän vuoden lappeenrannassa oli todella ihana 1/1 voiton jälkeen kuulla kuinka koirani ontui kehässä Poistuin siis kehästä ja muutama junnu puhui siinä kuinka "pp 1 on idiootti kun kisaa ONTUVALLA koiralla" ja kuinka oli voitto oli tuomaripeliä kun kisakoirani omistajakin sattuu olemaan ulkomuototuomari. Näin on, mutta missään vaiheessa koira ei edes onnahtanut Mutta se oli joidenkin näkemys asiasta!

Että erittäin yleistä tämä on

en koe tarpeelliseksi lisätä mitään vaan yhdyn edeltävien kommenteihin aikas lailla (erit. Marika, Emma, Aino, Elina ja Hanna hienoja kirjoituksia tytöt!)
se millä koiranäyttelyissä pärjää on sulkemalla korvansa! ei tarvitse ottaa kaikkea mitä kuulee tosissaan tai kovin henkilökohtaisesti. kaikista puhutaan aivan varmasti pahaa, viimeistään siinä vaiheessa kun menee voittamaan kisan ihan paskalla suorituksella etc, koiralla joka esiintyy kaikkien kanssa ikävä tosi asia jonka kanssa mielestäni pitää vain oppia elämään ja jos paskan jauhaminen/ilkeä käytös rupeaa silmittömästi haittaamaan kannettaa vilkaista peiliin, ehkä omissa käytöstavoissakin olisi jotain muutettavaa?
ilkeänä, kylmänä ja erittäin v*ttumaisena ämmänä voin sanoa että paskan puhuminen on maapallon luonollisin asia eikä edes välttämättä niin kamalaa! kunhan se pidetään vaan suljetuissa ympyröissä ja niin ettei se vuoda ylitse tai loukkaa ko henkilöä!. ja siis tämä paskan puhuminen on tätä dissausta ja arvostelua mitä kaikki me harrastamme!
perättöminen juorujen levittämistä en todellakana hyväksy, mutta se nyt on taas ihna opma lukunsa! ja ne henkilöt joista juorutaan perättömiä ovat yleensä niitä joille ollaan aivan älyttömän kateellisia!

anteeksi kieliopilliset ongelmat!

musta tämä aihe on vaan niin loppuun asti jauhettu että mutta sinäsä kiva, niin saadaa puskikseenkini han oikeaakin keskustelua väliin!

Itse en junnuissa ole tänä vuonna oikein kerennyt kisaamaan, kun rata- ja maastokisat on vieneet kaiken ajan. Mutta on nuo juoksuharrastukset ehkä enemmän meikäläisen mieleen...

Asiaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi voisi sanoa, että kun alat pärjätä/pärjäät, saat p*kaa niskaasi, jos pysyt ns. tuntemattomana etkä vetele voittoja joka kisasta, johon menet, saat jäädä rauhaan. Mun mielestä kateus on huono juttu, jokainen voi kehittyä ja tuskimpa nämä "voitokkaat" junnut ovat vain istuneet sohvalla ja keränneet voittoja sillä, etteivät tee mitään. Se vaatii työtä ja kiinnostusta, että pärjää!

Kun ei itse pärjää jossain kisassa, niin sitten on kyllä koirassa vikaa, tuomari oli puusilmä, vaatteet oli väärät, vieruskaveri häiritsi, oli liian kylmä yms...Selityksiä löytyy

Onneksi kateus on vain pieni negatiivinen asia junnuilussa, koska muutenhan tämä harrastus on hauskaa yhdessäoloa koiran kanssa. Ja kaverit joita tästä saa, on mun mielestä tosi hieno asia!

Komppaan edellisiä

Tuossa muutaman viestin sieltä täältä ketjusta luin ja tuntuu hieman siltä, että ne junnut jotka saavat joka kisoista ravat naamalleen (= kisoissa ei pärjätä), niin katkeroitunut kalkki nousee ensimmäisenä kielen päälle.
Mutta tosiaan kuten joku jo mainitsikin, kaikkialla missä kilpaillaan (tai ylipäätään ihmismassat kokoontuu!) on paskanjauhantaa.

öö... omasta mielestäni on enemmän kannustusta kuin kateellisuutta

onhan junnu-kehän laidalla kaikki kaikkien kavereita ja hyvä henkihän siellä pitää olla.

Voi karri! kaikki ei todellakaan ole kaikkien kavereita mitä mä itse nyt oon katellu ja huomannu..
Itekin oon niin monet tulikivenkatkuiset kommentit kuullut silloin kun itse olen kehässä niin sitten on joko koiraa tai minua kommentoitu siihen hieman negatiiviseen suuntaan...

Mitä jos kaikki vaan pitäis sisällään nää inhottavat ja "rapaiset" kommentit toisistaan?

Elähän nyt liikoja toivo Ihmismieli on kiero, se on tehty kieroksi ja sitä täytyy käyttää kierosti. Kehän laidallahan olisi ihan *piip* tylsää, jos kaikki olisivat hyvää pataa keskenään. Pieni henkinen kärhämöinti siellä-täällä lisää ihmisten halua onnistua, näyttää sille, josta ei niin kovin pidä. Jengihän lakkais yrittämästä kehässä, jos kaikki olis niiiiin hyvää kaveria kaikkien kanssa. Kohteliaisuutta ei toki pidä jättää kotiin, se kuuluu myös kieron ihmismielen vakiovarusteisiin. Mutta kauhuissani mietin, millainen olisi se kisa, jossa kukaan ei tahtoisi palavasti näyttää toiselle olevansa tätä parempi.

"No mennäänpäs nyt sinne kehään Musti. Kävelepäs sievästi, tai eihän sinun tarvitse kun tuo Anssi-Marjatta meneekin tuossa meidän edellä niin sievästi. Eiköhän lähdetä kotiin, niin saat oikeen hyviä lihapullia."

What a nightmare...

Vaikka olisi tsiljoonittain hyviä kavereita saman harrastuksen parissa, kyllä niillekin tahtoo todistaa osaavansa. (Ellei sitten omista keltaisesta luonnontuotteesta täyttynyttä päätä ja luule olevansa se paras vaikka vaan istuis sillä Lidlin retkituolilla, toivoakseni näitä ei sentään tavata kovin usein)
Ihminen on laumaeläin - tiettyyn pisteeseen asti. Ja se piste on yksilökilpailu.

Well, that's just my opinion. Kenties jotkut teistä (ja ylipäätään muista ihmisistä) ajattelevat, että "kaikki kaikkien kavereita" olis ihanaa mutta kyllä minulta ainaki loppuis kilpailuvietti, jos välillä ei lentäis jotai paskaa (aivan, paskaa...) ilmassa.

// unohtui vallan... kuten kaikki sisälukutaitoiset käsittävät, ei Anssi-Marjatta ole todellinen, vaan fiktiivinen henkilö, eikä Lidlin retkituolikaan viittaa kehenkään tuntemaani henkilöön.

Ikävä kyllä melko lapsellinen ja erittäin epätodennäköinen näkökulma. Olishan se ihanaa jos maailma oisi pelkkää ruusuilla tanssimista ja kaikki tulisi toimeen kaikkien kanssa,ei riitoja, ei kateutta, ei kärhämöintiä.. Mutta niin ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan. Eikä sitä kannata odottaakaan Kaikkien ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa, henkilökemiat ei vaan aina toimi yms yms.

Vinkki vaan että älkää ottako itseenne kaikkea mitä kuulette. se on erittäin paha tapa, nimi. kokemusta on!
Kyllä se siitä, toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Tsemppiä!

Marika! Ymmärsit pointtini tuohon lähinnä pyrin sekavalla selostuksellani mutta yllättäen aivokapasiteetti ei aivan riittänyt

^Sitä se teettää.

Ehkä mä toivoin vähän liikaa... . mutta toi et ei ota itteensä ni on aikas hyvä

Jos on joku kateus, niin itehän me sen ollaan tehty. Junnujen suhdehan on ihan meidän käsissä, ja on semmonen mimmonen me siitä tehdään.

Tuosta kaikki kaikkien kavereita... Kuinkahan aitoa se aina on. Joskus tulee sanottua kaikkien varmaan jotain, joka ei tule ihan sydämmestä? Aina kannattaa kannustaa, mutta eihän se ole edes järkevän kuulosta jos ventovieraalle alkaa tavan onnittelun sijasta sopostamaan että kyllä sinä antaitsin sen, kun olet niin paljon ollut kisaamassa.. Siis jos ei todellakaan tunne ko. ihmistä

Jos on itse tuota mieltä, ei siitä mitään haittaa ole ja onnittelujen kohteelle tulee varmasti hyvä mieli! Ei se haittaa vaikkei toista tuntisi. Itselläni ei ole tapana "keksiä" kehuja vaan hyvän mielen vuoksi, vaan jos joskus jotakuta kehun niin olen ihan oikeasti sitä mieltä, eikä tarvitse alkaa miettiä että yrittikö tuo mielistellä vai oliko sarkasmia tai jotain taustalla.

Mä ainakin onnittelen ihan ventovieraitakin Kun vaihtaa siinä onnitellessa esim. pari sanaa, niin samalla tutustuu niihin ventovieraisiin ja saa uusia kavereitakin

Todellakin voi onnitella ventovieraitakin ! Kuten Ninni jo totesi niin sitä kautta voi sitten oppia tuntemaan ihmisiä ja saada mahdollisesti uusia ystäviä. Ja Hannaan yhtyen en minäkään keksi väkisin jotain kivaa sanottavaa jos sitä ei oikeasti ole mutta kyllä voi sitä mieltä olla että joku on voiton/sijoituksen ansainnut vaikka ei tätä tuntisikaan,onhan kaikilla silti silmät päässä ja useimmat niillä näkevätkin että ketä on ansainnut voiton ja ketä ei. Ei kenenkään ole pakko mitään sanoa kenellekkään jossei halua joten en oikeen usko että monikaan jaksaa ihan vain mielistelyn vuoksi kehua jota kuta jonka esittämisestä ei oikeasti pidä.

Jepjep, yhdyn edellisiin. Itsekään en keksimällä keksisi kohteliaisuuksia ja muuta hyvää sanottavaa toisesta, jos sellaista ei mielestäni olisi. Itse tykkään onnitella menestyneitä, varsinkin niitä tutumpia, mutta vieraitakin tulee välillä onniteltua. Itse olisin valtavan otettu jos joku ventovieras tai ei-niin-tuttu tulisi kasvotusten onnittelemaan.
Ja kuten elina tuolla on jo sanonut, niin kaikki eivät tosiaan aina sano hyviä kommentteja toisistaan, mutta ne kaikista pahimmat voisi ehkä jättää välillä sanomatta.



Jäin miettimään tota ja toi on kyllä ihan totta. Jos kaikki ajattelisivat että tuo ansaitsee voittaa enemmän kuin minä koska se on niin ihana ihminen jne, niin eihän kukaan kisaisi silloin tosissaan, vaan kehä olisi täynnä ns. luovuttajia. Luovuttaja on ehkä väärä sana, mutta se oikea ei tule mieleen

// toivottavasti joku saa pointista kiinni

tämähän on ihan hyvä keskustelu (:

Itse olen sen verran ujo aina välillä että en uskalla tuntemattomia mennä onnitelemaan.
Mutta olen kyllä harkinnut monesti, yhden ainuan kerran olen onnitellut ja sekin oli mätsärissä kun tulin itse toiseksi ja tämä ykkönen niin häntä onnittelin ja sitten myö muia jotka sijottui (:

mutta se on ihan totta että kun onnittelee tuntematonta niin siinä tullee sanoja vaihdettua ja samalla tutustuu kyseiseen ihmiseen.
Itse olen saanut junnukavereita pari kappaletta (: Ujouden takia niitä ei tunnu oikeen aina tulevan

Ja just se että jos ei olis pientä semmosta "sähkössyyttä" ilmassa siellä junnu kehässä niin siitähän häviäis sitten kisa into.
Mutta semmonen piilo v*ttuilu ei oo sit hyvästä ja semmonen et suunnilleen huudettaan siel jtn paska puhetta. jos on kiukkunen sille joka voittaa niin ainahan voi kätkeä sen kiukun sisällesä eikä purkaa sitä siinä ja heti.

saattaa olla sekava selitys ku tähän aikaan yöstä tämmöstä raapustaa mutta no kait tosta nyt jtn ehket tajuaa

Olen itse niitä jotka yksinkertaisesti menevät juttelemaan.. Joka näyttelyissä vähintään 1 uusi tuttavuus.. Voi kauheata kun alkaa miettiä ketä kaikkia tuntee Suuret kiitokset nyt tässä Hannalle L:lle Kajaanin näyttelystä siinä yksi uusi tuttavuus..

Paha tässä enään mitään sanoa, melkein kaikki oleellinen tullut jo sanottua En minäkään mikään enkeli sano olevani, varmasti aivan jokaikinen ihminen on jostakin puhunut p*skaa seläntakana joskus, sitä en kiellä. Ja olen myös kuullut itsestäni liikkuvan jotakin juoruja, mutta minkäs teet, kun ei tiedä ketkä puhuu ja mitä puhuu. Kaipa se on annettava vaan asian olla. Itsestä tuntui todella pahalta kun kuulin asiasta, haluaisin selvittää asiat. Mutta en nyt sen enempää tässä ala avautua

Siis, komppaan useita aikaisempia, ja lisään vielä että ne asiat, joista ei toisissa pidä, voi pitää ihan rauhassa omassa mielessään, tuskin kukaan hyötyy tiedosta "en tykkää tosta, en tykkää sen esitystyylistä, kuulin että se teki koiralleen niin ja niin ja sanoi sitä ja tätä".

// Ja tähän kiittämisasiaan, itse pyrin onnittelemaan sijoittujia, kuvailun ohella tai muuten, jos vain suinkin ehdin, usein joudun juoksemaan esim. Suoraan rotukehille, toivon ettei kukaan ota loukkaavana sitä jos en onnittele, vaikka tuntisinkin sijoittuneen.

Tota mä oikeestana ajoin takaa ittekin

Täällähän on jo kaikki sanottu, mutta kai nyt pitää pari lausetta lisätä. Piirithän on aika pienet ja "kaikki tuntee kaikki"...Mielestäni "hyvä" junnu on sellainen jos nyt tavoista puhutaan, niin sellainen joka osaa olla toisten puolesta onnellinen vaikka kuinka ärsyttäis jokin asia, just ku tässä oli mainitttukin, että onnitteluista kyllä tulee aina hyvälle mielelle oli ne keltä tahansa...mutta ainahan pientä kränää tai paskanpuhumista selän takana on....Mutta itse sillä periaatteella lähden, että pitää olla aina muidenki puolesta onnellinen vaikka kuinka ärsyttäis tai olis pahalla päällä

Mä muistan elävästi mun ekan junnukisan. Yks saman ikäryhmän junnuista tuli kysymään että oonko vanhemmissa junnuissa, ja kun vastasin epäröiden "ööö joo?"(en oo tottunut et ihmiset tulee nlys noin vain juttelemaan), sitten se kysyi ihan kohteliaasti tarttenko apua. Sanoin vaan, et eka kisa niin voisin vähän vinkkejä kaivata. Siinä sitten vartin ajan se tyttö autto(harmittavasti en kysynyt nimeä) ja lopulta kehässä se voitti ja mä olin toka koirani kanssa, tuomari sanoi että tosi tiukka kisa. Se tyttö tuli sit halaa ja sano et vaikka se on kisannut polvenkorkusesta saakka nii olin silti pirun kova vastus ja kehu mun varmaa esitystyyliä. Harmittaa näin jälkikäteen kun ei kysytty nimiä tai vaihdettu numeroita tmv, olis ollut kiva tutustua paremminkin.

Mutta joo, nyt kun alan aktiivisesti kisaamaan niin varmaan tutustun tähän junnujen paskanjauhamispuoleenkin. Mä vaan toivon, että jos jollakulla on jotain simputettavaa mun esitystyylistä, nii tulis suoraan sanomaan kehän jälkeen(harvoin mä mitään kissatappelua aloitan julkisella paikalla) tai tulee kysymään et saako antaa kritiikkiä. Mielummin mä kuulen suoraan joltakulta vaikka "tänään esitit aika kehnosti mut kyllä se siitä lähtee sujumaan, muista hymyillä ja varsinkin just tolla rodulla muista laittaa ne tassut niin ja niin". Eli jos joku näkee mun esittämisissä jotain moitittavaa(oon ainaki Aptuksen vanhemmissa) nii tulkaa sanomaan suoraan, risua ruusua tai rakentavaa.

Mä aloitin junnuilun vasta viime kesänä. Oon saanut tän lyhyen ajan sisällä jo paljon kavereita, mikä on ollu mulle tosi tärkeää, koska niitä mulla ei oikein ole ollut... Ajattelin kirjoittaa johonkin Koiramme-lehteen kuinka paljon tää laji on antanut! (...tosin en ole saanut vielä aikaiseksi kirjoittaa! )

Arvostan tässä lajissa sitä, kuinka kehänlaidalla vuoroaan odotellessa uudet tuttavuudet tulevat juttelemaan ja pitämään seuraa, jos vaikka istuskelee yksinään. Ja kaverin sijoituttua tunnelmaa lisää se, kun siitä iloitaan porukassa!

...Mutta löytyy niitä huonojakin kokemuksia. Liiallinen sinisilmäisyys kieroilevaa junnukaveria kohtaan on ikävä muisto. Luottamus meni ainakin yhteen kaveriin... Mutta mulla on tarpeeksi hyviä muistoja tästä lajista, ettei tuo ole päällimmäisenä tunteena junnujen välisistä suhteista!

Tulevia kisoja ja innokkaana uusia tuttavuuksia odotellessa!

Mäkin alotin junnut vasta vuos sitte : )) Kavereita on tullut ja tulee vieläkin : D Yritän pitää Kisaajioitten kans hyvät välit ja ystävystyä
Mulla ja Juulialla on mennyt junnuissa hyvin sioituttu ykköseksi kaksi kertaa. Eli hyviä kokemuksia löytyy meiltä )

Kyllä mulla on hyviä kokemuksia muistakin koirista mutta juulia on se ihan ykkönen kenen kanssa mä käyn noissa junnuissa

Mulla sama tilanne

nIInpä, kateellisia on aina paljon. Mutta eipä tuo täällä päin oikein yleistä taida olla. Itse pyrin aina mennä onnittelemaan hyvin pärjänneitä. No eipäs mulla ookkaan oikein monta kertomusta junnukisoista-.- Kun tänään eka viralline kisa vasta:D

samaa mieltä olen. kun itse olen tuon tahalisen iholle tuomisen viralissa ja jopa mätsäreissä kokenut. Etenkin kun koirani on niin tarkka siitä että kukaan ei sitä takapuolta saa haistella. mutta kysyn nyt mikä ihme on siinä että jotkut "ihanat" ihmiset puhuvat p*skaa kaikkien selän takana? itsekin olen tiukasti sanoja
mutta kyllä siellä saattaa myös tulla "Haista P*ska" hoida omat asias" kommenteja. Mua myös ärsyttää ne kaikki ihmiset jotka tunkevat mopsien,mäykkyjen kanssa kehään ja eivät tajua sitä että joku afgaani kulkee kovempaa kuin heidän hauvansa. eli menevät sitten leveä kuljetus tyyppiä.

Itse en ole saanut junnuista kavereita

Oon saanu ihan muutaman tutun junnuist mut ois kiva saada enemmänkin Oon menny sanoo ihan vento vieraille et "onnee" mut ois kiva jos kaikki junnut ois ystävällisii kaikille!

olen tutustunut junnujen aikana moneen junnuun.

onnittelen toki sijoittuneita, tuttuja ja tuntemattomia. kyllä minäkin saatan sanoa joskus vähän liian tiukasti että älä päästä koiraa lähelle, koska se "sekoittaa" sitten koiran, ja koira alkaa ahdistua siinä ihan ahtaassa välissä.