Kävin eilen vetämässä mäyriäiselle elämänsä kolmannen verijäljen. Voi jestas sitä menoa ja meininkiä, en meinannut rapakuntoisena pysyä koiran perässä sitä 300m:ä. Sillä oli niin kivaa, että propelli pyöri ja nenä kävi koko ajan. Ollaan vielä ihan aloittelijoita molemmat, joten parantamisen varaa on... Vaan ei kai kukaan ole seppä syntyessään?

Hyviä metsäreissuja toivotellen!

Vau! Meillä ei oikeen tuu harjoiteltua ei ehdi tai muista Mutta pitäis kai niitä pakollisia tuloksia varten alkaa treenaamaan

Kyllä munkin pitää asiakseni metsään lähteä. Tänäänkin piti mennä tekeen jälki, mutta sataa, en taida viitsiä Hävettää kun olen laiskimus. Taidetaan kölliä iltapäivä soffalla ja repiä Rummakon (pehmosammakko) sisälmyksiä ulos Se on mukavaa, ainakin koiruudesta.